Joulu ennenaikojaan

Vaikka aikaisemmin olin ahkera ja taitava meikkaamaan, niin enhän minä enää tiedä niistä asioista mitään. Niinpä kun mietin joululahjoja teini-ikäisille, kysyin neuvoa Tiialta, joka välillä kirjoittaa blogissaan näistä aineista. Tiia julkaisikin  blogissaan  http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/ aiheesta kirjoituksen ja uskompa että siitä on  apua muillekin lahjoja miettivälle.

Tiia kirjoitti minulle myös, että on laittanut postiin pienen ilahdutuksen. Siis pienenkö, aivan mahtavan paketin. Joulupukki taisi käydä täällä jo. Kiitos Tiialle oikein, oikein paljon ♥

Näillä voiteilla  mummo voi rasvata itsensä päästä varpaisiin ;)  Varsinkin jalkavoiteet ovat nyt hyvin ajankohtaisi, sillä koppurakinttuni ovat joutuneet sairaanhoitajan tehosyyniin. Enhän minä niitten kelmujen kanssa jaksanut pelleillä montaakaan iltaa, mutta rasvan kyllä vetäisee äkkiä ennen nukkumaan menoa.

Sitten kynsilakkoja ja hajuvesiä. Näistä nyt jakaa useammankin teinin pakettiin. Täytyy näistäkin jotain jättää itselle, saahan mummokin haista hyvälle

Muita meikkituotteita. Nämä taitaa päätyä lahjapaketteihin, mummo niin harvoin enää meikkailee.

Nauratti nuo irtoripset, kun tuli omat muistot mieleen. Ostinhan minäkin semmoiset noin 50 vuotta sitten isältä salaa. Laitoin ne sitten koulun tansseihin ja se suurin ihastukseni haki minua tanssimaan. Pojalla oli ihana vaaleansininen angorapusero, jota vasten lemmekkäästi painoin poskeni. Irtaannuttuamme huomasin, että toisen silmän ripset tököttivät pojan puseron rinnuksessa, enkä minä kehdannut pyytää niitä takaisin. Se oli nolo tilanne nuorelle tytölle. Sen jälkeen en ole irtoripsiä edes kokeillut. Nykynuoret niitä näyttää taas käyttävän ja onhan ne nykyään ihan toisen laatuiset.

Vielä oli aineita sisäiseenkin kauneuteen. On vaikea mököttää huulet mutrussa, jos suu on täynnä hyvää suklaata ;) Puolet noista jo tulikin syötyä.

.....

En seurannut eilen Linnan juhlia ollenkaan. Ei huvita katsoa, miten eliitti bilettää ja syö ilmaisia herkkuja, kun itse istuu yksin kotona leivänkänttyrä kourassa.
Sen sijaan muistelin mummoani, oikeata sisupussia. Hän synnytti 13 lasta, joista yksi kuoli pienenä ja lähti kaksi kertaa evakkoon sodan jaloista Karjalasta. Mummo pienimpien lasten kanssa junalla ja kaksi suurinta lasta jalkaisin lehmiä ajaen, toinen heistä oma isäni. Kyllä on ollut rankkaa mummolla ja lapsilla. Siihen verrattuna olen itse päässyt tosi helpolla ja kunnioitan suuresti mummoani .