maanantai 1. elokuuta 2016

Kamalia tavaroita


Olen nyt ahkerasti siivonnut ulkokomeroani ja kyllä sieltä on tavaraa lähtenytkin. Suurin osa suoraan roskiin, mutta paremmat kierrätyskeskukseen.  Kaikkea p...aa viitsi sinnekkään kantaa =)  Meillä vaan roinan määrä on vakio, näköjään. 

Aikanaan mummolassa oli tämmöinen kipsinen hirvitaulu ja tosi monella naapurillakin. Nyt kun se osui kierrätyksessä silmääni 1 euron hinnalla, niin nyt on minullakin =DDDD. Heti tuli mieleen niin paljon lapsuusmuistoja, että eihän sitä voinut jättää ostamatta. On tämä vaan kamalan näköinen tuolla minun eteiseni seinällä.=D


Toinen kamaluus löytyi ihan omasta ulkokomerostani =)

Pikkuveljeni oli aikanaan töissä n.s. villinlinjan laivalla. Laiva oli niin suuri, ettei mahtunut kulkemaan Tanskan salmista, vaan kierteli ristiin rastiin maailman vesillä koskaan Suomessa poikkeamatta. Joskus harvoin tullessan Suomeen lomalle veljelläni oli sitten uskomattomia tarinoita ja erikoisia tuliaisia.  Jostain päin Intiaa äiti sai tämmöisen gobeliini, koko seinän kokoisen. Minä sain "onneksi" tämän pienemmän version, mutta kyllä tälläkin kokoa piisaa. Värit ovat vieläkin niin kirkkaat, sillä koskaan tämä ei ole päätynyt seinälleni. Pikkuveli on ollut kuolleena jo parisenkymmentä vuotta, mutta tämä säilyy minulla muistona niin kauan kuin minussa henki pihisee.  Tämän tunnearvoa ei pysty rahassa mittaamaan.

Vielä riittää roinaa komerossani, saas nähdä mitä aarteita sieltä vielä vastaan tulee ;D

35 kommenttia:

  1. Joo,niinkuin huutokauppakeisari. Koskaan ei tiedä minkä aarteensa eteensä saa! Minun äidillänikin oli kipsitaulu. siinä oli enkelin kuva. Toki olisin saanut sen perinnöksi,mutta siitä oli niin lohkeillut palasia,etten sitä halunnut. Ennen muuten oli myös gobeliinit seinällä varmaan joka kodisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näkee niin kauniita vanhoja haalistuneita gobeliineja, mutta tämä minun ei kuulu siihen sarjaan =)

      Poista
  2. Samaa mieltä Intsun kanssa. Ei tiedä mikä aarre tulee eteen. Tuo hirvitaulu muistuttaa tätini seisällä ollutta. Silloin ollut varmaan suurta taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvulla oli joka kodissa ainakin yksi näistä kolmesta : kipsitaulu, gobeliini tai "Taistelevat metsot"-jäljennös. Sitä metsotaulun jäljennöstä en edes minä huoli enää huusholliini =D

      Poista
  3. Aarteita kerrakseen ja ainahan toisen roska on toisen aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gobeliini on sentään ihan oma roska-aarre, eikä se ole aarre kyllä kenellekkään muulle kuin minulle ;D

      Poista
  4. Hieno gobeliini! Mullakin on pyöreä kipsitaulu seinällä, se on tämän talon mukana tullut ja siinä on mänty järven rannalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipsitaulut ovat aarteita =D Niitä ei varmasti enää saa mistään, korkeintaan vahingossa jostain kirpparilta voi löytää.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Täytyis viedä se ulos sateeseen ja auringonpaisteeseen haalistumaan, sitten se voisi olla paremman värinen. Niinhän ne etelänmaissakin haalistavat mattojansa vanhan näköiseksi =)

      Poista
  6. Mun lapsuudenkodissa on ollut just tuommoinen hirvikipsitaulu! Kelpaisi kyllä nykyisinkin :) Mummolassa oli kipsilautasia suomalaisista linnoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan ne linnataulut, ne oli niin muotia silloin =)

      Poista
  7. Mitä pidempään asuu samassa osoitteessa, sitä enemmän rojua kerääntyy nurkkiin.
    Ihanaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen parikymmentä vuotta vain sullonut tavaraa ulkokomeroon koskaan tarkistamatta mitä siellä on =) Kyllä sitä nyt sitten piisaakiin roskiin lähtevää. Hiiret ja ampiaiset ovat pitäneet oikein kekkereitä vaatteitten seassa ;)

      Poista
  8. Kyllä sitä kaikkea roskaa nurkissa piisaa. Kun ei oikein tiedä mitä niille tekisi, tuskin kannattaa ihan roinaa viedä edes kierrätykseen ja jätettähän pitäisi välttää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut kierrätyksessä töissä monesti ja siksi tiedän, että sieltäkin lähtee suoraan roskiin paljon tavaraa. Ihmiset tuovat tosi paljon kaikenlaista ja siksi on karsittava kaikki epäsiistit vaatteet ja rikkinäiset tavarat heti pois. Joskus oikein säälitti pistää roskapussiin, mutta ei kierrätyksiinkään mahdottomia mahdu sisälle.

      Poista
  9. Suomessa on hyva kun on edes kirpparit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirpparit ovat nykyään muotia. Minäkin ostaisin kaikki vaatteeni nykyään niistä jos olisin hoikempi. Tämmöiselle pullukalle harvoin löytyy päälle mahtuvaa, mutta onneksi aina silloin tällöin =)

      Poista
    2. No ainakin UFFin kirpparilla Tampereella oli mielestani tosi paljon isoja kokoja.

      Poista
  10. Kun perkasimme anopin jäämistöä, lysimme semmoisia aarteita, joita edes anopin ainoa poika ei ollut kuunaan nähnyt! Ne oli jemmattu komeroitten takanurkkiin kait parempaa päivää odottamaan. Nyt ne ovat meillä käytössä joka päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen jemmannut kaikenlaista periaatteella: "Kun ei koskaan tiedä milloin sitä tarvitsee" ;D Olen sanonut naapureillekin, että jos he tarvitsevat jotain, niin kyllä minun ulkokomerosta löytyy. Minun komeroni on siivottu kunnolla viimeksi 30 vuotta sitten, kun poika oli salaa kantanut kaiken roskikseen ja roska-auto oli käynyt ennen kuin huomasin sen. Kyllä harmitti, mutta toisaalta, hyvä niin =D

      Poista
  11. Niin tuttuja tavaroita sekä tämä kipsitaulu ja tuokin gobeliini. :) Varsinkin tuollaisia kipsitauluja taisi olla melkein "joka mökissä". Meillä on mökillä "aarteita" mm. miehen lapsuuden aikainen gobeliini ja minun lapsuuden kodin seinävaate.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ikäluokan nuoruudessa taisi nuo kipsitaulut kuukua joka kodin kalustoon =)

      Poista
  12. Voi että oli pakko katsoa tuo hirvitaulu. Sellainen oli minunkin lapsuuden kodissa, onneton putosi jossain muutossa tms. Gobeliinitkin tuli hävitettyä jo aikoinaan, nyt niistä ois pitänyt luopua viimeistään.
    Meiltäkin on lähtenyt jo paljon tavaraa roskiin, paperin ym keräykseen, kirpputorilla ja myyntiin. Eikä näytä paljon selkeemmältä huusholli, kun kaapeista "löytyy" vaikka mitä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei kämppä ole tyhjentynyt yhtään, päin vastoin =) Ulkokomero sen sijaan on kohta tyhjä, täytynee alkaa varastoimaan sinne uutta roinaa ;)

      Poista
  13. Meilläkin oli kotona tuollainen hirvitaulu ja samalla tekniikalla tehty taistelevat metsot.
    Ymmärrän hyvin tuon gopeliinin arvon siulle, vaali sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistelevissa metsoissa menee raja, että jätän sentään ostamatta. =D Niitä en ole voinut sietää koskaan, vaikka ovatkin taitavasti maalattu.
      Muuta muistoa ei pikkuveljestäni enää ole, joten kallis aarre tämä on minulle.

      Poista
  14. Oi aarteita:)
    Äitini oli eläissään oikea aarteenetsijä, löysi aina vaikka mitä ihanuuksia. Osan niistä sain perinnöksi. Perin myös ison kasan hänen maalaamiaan tauluja, jotka ei mahdu seinille, varastoon tai muuallekaan. Ovat suurimmaksi osaksi hyvässä tallessa portaiden alla.Pölyä keräämässä. Ei henno roskiinkaan heittää....vielä.Kipsitaulut ja gobeliinit on mummolastani tuttuja:)

    VastaaPoista
  15. Täytyyhän kodissa olla "aarteita" että sen tunnistaa omakseen ;) Minullakin on sängynaluset täynnä oma tekemiäni tauluja. On siinä lapsilla ihmettelemistä aikanaan mitä niillekin tekisi =D

    VastaaPoista
  16. Sitä roinaa piisaa, vaikka kuinka yrittää järkeistää ainakin muuttojen yhteydessä. Meillä ei tainnut olla tuollaisia kipsitauluja lapsuudessa, mutta usean kaverin kotona oli. Kotoa lähdön jälkeen äidinkin seinälle on vastaavia tainnut löytyä jonkun miesystävän tarvaroista...

    VastaaPoista
  17. Minun pitäis varmaan muuttaa kerran vuodessa, että roinan määrä pysyis edes jotenkin kurissa ;D

    VastaaPoista
  18. Hei täältä napapiiriltä!


    Löysinpä tänään paikalliselta kauppatorin kirpputorilta kipsitaulun, jossa on kohokuvioina tummien viinirypäleiden terttu. Maksoin taulusta kympin. Ihan pieni pala oli lohjennut, mutta sain sen korjatuksi värikynillä ja kynsilakalla. - Nyt on pari aikaisemalla omenataululle.

    Kyllä nuo kipistaulut ovat kuuluneet 1950-luvun kotien sisustukseen, ainakin maaseudulla. Tiedän, että niitä myytiin esimerkiksi markkinoilla, joita järjestettiin muutaman kerran vuodessa.

    Olisipa jollekin kulttuurin/sisustuksen tutkijalle mielenkiintoinen aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halvalla minä omani sain. Hinnoittelemassa oli kaksi nuorta miestä ja eivätpä oikein ymmärrä hintojen päälle mitään, sen olen huomannut aikaisemminkin =) Onneksi satuin ensimmäisenä paikalle, sain lisää roinaa kotiinkuljetettavaksi =D

      Poista
  19. Ymmärrän oikein hyvin tavaroidesi tunnearvon. Niitä katsellessa tulee tuhansia muistoja mieleen ja antaja tietysti. Lisäksi nuo molemmat on kauniita. Tutkimusaiheena oikein mainio.

    Uutisia kuunnellessa olen miettinyt, mitä sinä tuumaat Turkin nykytilanteesta.

    Mitäs jos pyydät sen palautustulostimen takaisin ja myyt sen jollekin tai vaihdat sen myymälässä. Olisiko liian iso vaiva ja mahtavatko suostua...

    Ehkä kannattaa keskittyä ihaniin kissasukkiin, joista on paljon lapsille iloa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi muisti vielä pelaa ja on mitä muistella =D
      En juurikaan politiikasta piittaa, mutta Turkin tilannetta on tullut seurattua. Turkkilaisten tuttavien mukaan tilanne tällä hetkellä voisi olla huomattavasti pahempi jos sotilasvallankumous olisi onnistunut. Erdoganin pyrkimystä yksinvaltaan en silti hyväksy. Tyttären kanssa lähdetään nyt käymään Turkissa, eikä yhtään pelota. On sitä tullut oltua pahemmissakin paikoissa =)
      Tulostinta en enää ajattele, en viitsi ruveta tappelemaan muutaman kympin takia, vaikka rahapula onkin =) Minä keskityn nyt tekemään vain sukkia tuleviin joulumyyjäisiin, se on paljon rauhoittavampaa.

      Poista