Taas niitä apinoita

Oli niin kaunis päivä, että apinatkin lähtivät ulkoilemaan. Tässä perheessä vanhemmilla piisaakin puuhaa kun perheeseen syntyi kuutoset. Lastenhoito-avusta ei tietoakaan.

Apinatehdas onkin kohta ihmeissään, mistä lankaa. Olen tehnyt näitä Tenneseestä ja Dropsin Muscatista. Ensin lopetettiin Tennesee ja nyt on Dropsikin lopettanut tämän tummanruskean langan valmistamisen. Toinen ruskea on paljon harmahtavampaa eikä ollenkaan niin hyvän väristä. No, ei minulla heti tule hätä. Olen saanut lahjaksi Tenneseetä ja Dropsin ruskeat olen tyhjentänyt jokaisesta nettikaupasta EU-alueelta, jos suinkin sen kohtuullisilla postikuluilla on saanut tilattua. Johonkin ulkolaiseen jäi vielä 12 kerää, mutta 12€ postikulut oli minusta kohtuuttomat näin pienelle tilaukselle.

Jos joku tietää kohtuu hintaista, merseroitua, 4 koukulla virkattavaa tummanruskeaa puuvillalankaa, niin saa vinkata. Itse en ainakaan ole löytänyt vastaavaa, ohuempia kylläkin.

Nyt minut on taas jätetty tänne yksin kissojeni kanssa, nyyh.  Ilmakin oli niin syksyisen kolea aamulla kun saattelin tyttären linja-autolle. Taitaa taas vierähtää parikin kuukautta ennen kuin jälleen tavataan. Tulishan hän useamminkin, mutta matka on niin hankala monine linja-auto vaihtoineen ja käy nyt kalliiksikin kun lakkasi saamasta opiskelija-alennusta. Oli niin mukavat muutama viikko kun oli seuraa kotona, eikä edes riidelty kertaakaan =)

Nyt onkin sitten paremmin aikaa käsitöille, jotain hyvääkin tässä yksin olossa. Saksassa alkaakin joulumyynti jo lokakuussa, johon nämäkin apinat ovat matkalla. Kovasti tekisi mieli neuloa sukkiakin jouluksi. Jos sais edes ne viime joulun alla keskeneräisiksi jääneet lahjasukat valmiiksi =)

Nepalilaista

Minun vauvani ♥

Isompi täytti eilen vuosia ja ainoa toive oli päästä ravintolaan syömään. Niimpä sitten hypättiin linja-autoon ja suunnistettiin Jyväskylään.

Tytär kun saa valita, niin paikka on taatusti eksoottinen. Nyt päädyttiin nepalilaiseen ravintolaan.

Ei voi kuin kehua paikkaa. Pieni intiimi ravintola, palvelu todella miellyttävää, ei mitenkään liian päällekäyvää ja ruoka hyvää. Erityisesti meitä viehätti, että ruoka tuotiin messinkisillä astioilla,  todella kauniit. Molemmat otettiin erilaiset kana-annokset ja eipä ole ennen saatu niin mureaa tipua. Tytär vallankin tykkäsi, minä en niin kovasti ole ihastunut inkivääriin, jota näissä ruoissa käytetään.

Annokset niin valtavat, että eihän me jaksettu kaikkea syödä. Tarjoilija kuitenkin kysyi heti, voiko hän laittaa loput meille mukaan. Sehän sopi tietenkin ja tytär saa syödä tänäänkin herkkukanaansa.

Aina on kuitenkin juhlapäivänä tilaa jälkiruoalle. Tyttärelle pistaasi-manteli-jäädykettä ja minulle Gulap Jamun, eli noita palleroita, tyypillistä nepalilaista herkkua joka on tosi hyvää.

Paikan nimi on Base Camp ja suosittelemme sitä muillekin itämaisesta ruoasta pitäville. Ruoka 10 ja palvelu 10+

Onhan se mukava, että on ollut näitä kesäpäiviäkin, mutta nyt tuntuu jo siltä että viileämpiäkin päiviä kaipaa. Huomenna taitaakin sitten olla kunnon ukkonen ja kesän lopetus.

Nyt herkutellaan

Tyttärellä oli uusi pannari-ohje ja kyllä olikin herkullinen. Tässä ohje :

4dl      jauhoja
1,5 dl  sokeria
1tl       leivinjauhetta
1tl      suolaa
1tl      vaniljasokeria
8dl     maitoa
2       munaa
100gr  sul. margariinia
Kaikki aineet sekaisin ja puoleksi tunniksi 200-225 asteiseen uuniin.

Ensimmäisestä versiosta unohdin kanamunat pois ja oli melkein parempaa niin.

Heti kohta piti tehdä toinenkin ja ehdin siitäkin pienen siivun maistaa ennen kuin siihen ilmestyi tämmöinen salaperäinen kuoppa. En heti edes tajunnut mistä se tuli, mutta onneksi huomasin että tekijä oli jättänyt puumerkkinsä yläkulmaan. Selvä kissan tassun jälki.
Eihän tuota enää uskaltanut syödä, kun ei tiedä mitä madonmunia siihen on joutunut. Roskiin meni =(

Eikä varmasti nälkäänsä syönyt , sillä.....

.....meidän katit pääsivät Primacatin lihansyöjien fiksuunvaihtoon. On siinä herkkuja vähäksi aikaa. Satsi on tarkoitettu yhdelle kissalle kahdeksi viikoksi, mutta meillähän tuo menee huomattavasti nopeammin neljän kissan voimalla. On märkäruokaa pussissa ja purkissa ja nappuloita juuri sopivasti seniori-ikäisille.

Mummo, joka yleensä on hyvin nirso ja latkii vain kastikkeet ruoasta, on kovin ihastunut näihin. Ei se raaski edes odottaa että laitettaisiin kuppiin, vaan käy varastelemassa suoraan pussista. Kuppiinkaan ei jää toisille mitään vaan kaikki menee kerralla .
Maistuu nämä Mausulle ja Maijallekin, hyvin pistelevät oman osuutensa.
Vaan ei noista kissoista koskaan tiedä. Kaikkiruokainen Berniina ei näistä tykkää, entistä halpisruokaa sille täytyy laittaa omaan kuppiinsa. Kyllä sillekin varmaan parin päivän päästä alkaa kalliimpi herkku maittamaan.

Pitihän tästä postata, niin pääsen osallistumaan vuoden kissanruokien arvontaan. =) Se oliskin mahtava palkinto.

Monenlaista juttua

Toki täällä muutakin tehdään kuin apinoita. Sukkia vaan on niin kiva neuloa että yhdet polvarit piti taas tehdä. Ihan taas omalla mallilla, eli eteen jotain palmikontapaista ja takaa sileät . Lankana 7-veikka ja polvisukan perusohje Novitalta.

Häntä jalkovälissä ei kuulu minulle, vaan kuvaan salakavalasti hiipineelle Berniinalle =)

Maija puolestaan näyttää saaneen kunnolla köniin joltain. Oliskohan harakka nokkinut tai vesimyyrä purrut, aikamoinen kolo on otsassa, mutta loppupeleissä Maija on varmasti voittanut. Olisin varulta vienyt eläinlääkäriin katsottavaksi, mutta koko katti hävisi taas pariksi päiväksi.

Epäilen että Maijaa on joku alkanut syöttämään. Tässä lähistöllä on montakin ihmistä jotka ovat ihastelleet Maijaa ja kyselleet jos sitä ei ole pihassa näkynyt muutamaan päivään. Kesän aikana se ei juurikaan ole kotona pysynyt ja on kuitenkin kasvanut ja lihonut aikalailla. Aijai, minä en tykkää jos minulta yritetään kissa viedä.

Tänään Maija taas poikkesi pikaisesti kotona ja arpi näytti hieman parantuneen. Taitaa parantua ihan itsestään, kunhan se ei raapisi sitä koko ajan. Kauluriakaan ei voi laittaa, kun ei Maijaa saa pideltyä kotona sisällä.

Olen aika laiska vastaamaan näihin haasteisiin, mutta tämä jonka sain Jaanalta Openlangoista on onneksi aika lyhyt. Aika uusi blogi, kannattaa kurkata, sieltä saa hyviä vinkkejä.

Minä en haasta ketään, mutta jos joku haluaa vastata, niin ole hyvä vaan . Laita viestiä sitten, että osaan käydä lukemassa.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

......
Minun ikäpolveni piti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Itse en siihen innostunut, mutta tammikuussa 2009 aloin pitämään tätä blogipäiväkirjaa. Ajatuksena oli säästää puhelinlaskuissa ja kertoa tätä kautta kaukana asuville vähäisille sukulaisilleni mitä minulle kuuluu. Nyt ei voi lopettaakkaan, sillä jos vähään aikaan en kirjoita, tulee siskoltani jo viestiä, että onko jotain hätänä =)

Aluksi aioin kertoa vain itsestäni ja kissoistani, mutta kun otin toisilta mallia, niin aloin laittamaan myös käsityöni kuvina tänne talteen. Se osoittautuikin hyödylliseksi, sillä tätä kautta olen myynyt monta apinaa blogitutuille. Kiitos teille ♥

Täällä ei vuosien varrella ole juurikaan muutoksia tapahtunut. Edelleenkin kerron vain omia kuulumisiani, kissoista ja käsitöistä. Mainoksia en ole tänne halunnut, muutenkin tarpeeksi sekavaa kun en mukamas ehdi koskaan siivoamaan täälläkään =)

Kertaakaan en ole katunut, että tämän aloitin. Ilkeitä kommentteja en ole koskaan saanut, sitä vastoin monta, monta blogiystävää, jotka tuntuvat jo niin tutuilta kuin asuisivat naapurissa. Se tästä tekeekin niin antoisaa.

Tällä samalla tyylillä aion jatkaakin niin kauan kuin henki minussa pihisee ♥ Kiitos teille blogiystävät ja sukulaiset ja tuttavat ♥♥♥

Meniköhän vähän överiksi =)

"Valitettavasti" on tullut liityttyä facebookissa Lankahamstereihin. Se on vaarallinen paikka, sillä siellä iskee Himo. Yleensä olen saanut hillittyä itseni, mutta tässä eräänä päivänä se Himo iski oikein kunnolla.

Joku myi vironvillaa alkuperäisillä Tallinnan hinnoilla. Itse en ole päässyt käymään Tallinnassa moneen vuoteen ja huivilangat on käytetty loppuun, siksi se Himo pääsi yllättämään. Vaan olisinko tarvinnut näin monta vyyhteä, en todellakaan. On nämä kuitenkin niin kauniin värisiä, miten niiden kutsua olisi voinut vastustaa. 

On siinä nyt huivilankaa pitkäksi aikaa. Onneksi tytär on käymässä ja osti Ravelrysta muutaman ihanan huivi-ohjeen minulle. Itse en uskalla Paypallia ottaa, kun voin kielitaidottomana sohlata sillä vaikka mitä =)

Tämä toinen saman päivän ostos ei ollutkaan huti. Tenneseetähän ei saa enää mistään ja nämä ovat juuri sopivia apinalankoja. Halvemmaksi tulivat kuin yleensä käyttämäni Dropsin Muscat-lanka, väritkin oikein hyvät. Nämä olivat selvää säästöä =)

Nyt on jatkossa sitten tiedossa lisää apinoita ja ehkä muutama huivikin.

Joululahjojen teko on täällä jo aloitettu. Jouluun on enää 132 päivää, huhuh, taitaa taas tulla kiire.=)

Pussailevat apinat

Enkulin käsitöissä on musiikkihaasteena  Janne Raappanan "Kaksi onnellista".

Lähdin tällä kertaa mukaan näillä pussailevilla apinoilla. Kesä on lemmen aikaa......apinoillakin =). Tämä on vielä niin nuori pari, että kuhertelukin käy vielä kovin kainosti.

Melkein rakastunut

No en tähän kolmen sormenpään levyiseen rakkulaan, jonka onnistuin polttamaan käsivarteeni. Olikohan ihan pakko kurkotella kiehuvan vedenkeittimen yli. Oppia ikä kaikki. Nyt tämä on jo vähän parempi kun olen hoitanut sitä hunajalla.

Mutta siihen rakastumiseen. Kuvassa on turpa ihan rullalla, sillä olen juuri tullut hammaslääkäristä ja puudutus on vielä päällä. Aamusella sinne Diapammi-tokkurassa horjuin ja siellä se "melkein-rakkaus" iski. Vastassa oli nuori komea painia harrastava mieslääkäri. Ihanan ymmärtäväinen, vähän kun vinkaisin niin heti laittoi puudutusta lisää. Kyllä oli voimaa sormissa, ei siinä nitkuteltu eikä kitkuteltu, vaan kerralla nyppäsi ison poskihampaan pois. EIKÄ SE SATTUNUT YHTÄÄN. Aikaa oli varattuna 45 minuuttia, mutta eihän siinä mennyt kuin yksi vartti kaikkineen. Ihan minä rakastuin häneen ja haluan toistekkin hänen tuoliinsa. Jos olisin 40 vuotta nuorempi, niin kauaa ei tuo poika vapaana kulkis.=)

Pois lähtiessä kehuin kyllä kunnolla, mutta en sentään sortunut kosimaan. Ehkä ensi kerralla =D