Kun minä olin lapsi, äiti kasvatti näitä kukkia aina keväisin mukuloista. Sisäinen kukka-tietäjä sisälläni sanoo, että se on Kloksi...tai jotain sinne päin :) Kun näin sen Lidlissä puolikuolleena halvalla myynnissä, niin olihan se ostettava. Oli niin nuutunut kaupassa , mutta nuppuja oli paljon ja näin nätisti se nyt kukkii. On se niin kaunis ja muistorikas kukkanen.
Hei te tietäjät.....voiko tästä ottaa sen mukulan talteen ja yrittää kukittaa uudestaan ensi keväänä ?
Tämän minäkin tunnistan.....Orvokki . Olin taas naapurilla kukkienkastelijana ja tällä kertaa en tappanut yhtään kukkaa. Päinvastoin, muutama alkoi jopa kukkimaan. Siitä palkaksi sain tämän orvokin. On se niin kaunis tämäkin......kunhan joku vielä putsais tuon ruukun vähän siistimmäksi =) Minusta on ihan mukava napsia orvokeista niitä kuolleita pois, joten enköhän saa tämän menestymään aika pitkään.
Sitten näitä arvonta-voittoja.
Voin jo kuvitella itseni kesäiltana istumassa pihalla kirjaa lukemassa, huivi harteita lämmittäen ♥
Leena Lumi arpoi kirjoja ja kun itse sai valita , niin halusin tämän Kuikka-kirjan. Kyllä olikin hyvä valinta. Aivan mahtavan ihana luontokirja, jossa kauniita kuvia ja kertomuksia kuikasta. Oi, olen hyvin, hyvin tyytyväinen.
Simpuran bogissakin minua onnisti ja sielläkin sain itse valita mimmoisen huivin haluan. Tähän siniseen Revontulihuiviin tykästyin heti ensi silmäyksellä. Se on juuri oikean värinen kesän viileisiin iltoihin.
Olen itsekkin tehnyt kolme Revontulihuivia, mutta kaikki ovat menneet toisille lahjoiksi. Nyt olen kyllä mielissäni, että minulla on ihan oma, jota ei tarvitse kellekkään antaa =) Kiitos sinulle Simpura, tämä on niin tarpeen minun kipeille harteilleni ja niskalleni.
Ja missä kamera, siellä Eetu aina valmiina kuvattavaksi. Varsinainen linssilude =D
Papparainen täyttääkin jo 12v tänä kesänä ja ikä alkaa näkymään käynnissä.
Ihania lahjoja.
VastaaPoistaKloksi on tuttu minullekin, äitini tykkäsi kovasti tuosta ihanan tumman lilasta kukasta!
Kuivien kukkien nyppiminen on meditatiivisen terapeuttista, sanoi puutarhurini minulle kerran! :)
Hyvää Äitienpäivää !
Gloksinia eli suppilokukka :-) Hoitovinkkejä löytyy netistä aika paljon - onnea matkaan!
VastaaPoistaIhanaisia kukkia, minä se vaan aina saan kukkaset kuolemaan, ei voi mitään....
VastaaPoistaOleppas hyvä ja kiva jos on mieluinen huivi. Ja kas kummaa kun on niin kuikan näköinenkin tuossa kirjan alla:D
♥ oi,miten ihanaa! Kloksi tosiaan! Se oli jossain vaiheessa tosi "muodikas" ja muistin tuosta ihanan tätini. Kiitos sinun :) Kloksit ovatkin todella kauniita! Onnea voitoista! Mukavaa viikonloppua! ♥
VastaaPoistaOlin jo unohtanut koko kukan. Mitkä muistot tulivatkaan kloksista mieleen. Jotenkin ylväs kukka!
VastaaPoistaNyt et naura, kun näin Eetun kuvan, mulle tuli mieleen Bond, James Bond : D En tiedä miksi : ))
Noita Klokseja mummoni kasvatti monen värisiä, ja hän kyllä sai sen sipulin kukkimaan uudelleen ja uudelleen.
VastaaPoistaUppeita voittoja molemmat.
Kukkasesi on gloksiinia. Kun kukka on kukkinut kastelet sitä ihan vain nimeksi ja syksyn tullet unohdat kokonaan. Helmikuussa rikot kuivuneen multapaakun ja istutat mukulan kosteaan turvemultaan. Verson ilmestyttyä laitat sen valoisalle ikkunalle ja odottelet uuden kasvun ihmettä. Ison mukulan voi myös jakaa veitsellä kahtia ja istuttaa, mukulan pyöreä puoli silloin alaspäin!
VastaaPoistaIhana kuva Eetusta, rapsutuksia pojalle :)
VastaaPoistaIhania juttuja olet saanut. Sama on minullakin lapsuuden muisto tuosta loksista kuten se meillä sanottiin. Aivan ihana kukka.
VastaaPoistaKivoja juttuja oot näköjään voittanut ja saanut :)
VastaaPoistaOnpa sinua arpaonni suosinut! Kivoja arpajaisvoittoja. Taitaa olla linssilude toi Eetu koira!!
VastaaPoista