keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Pikavisiitti Outokumpuun


Siskoni lähti viemään vähän kamppeita tytölleni Outokumpuun ja minä hyppäsin tästä matkalta kyytiin. Tarkoitus oli olla yön yli, joten kissat sai jäädä yksin kotiin, mutta Eetu oli pakko ottaa hoitajan puutteessa mukaan.
Huhuh, toista kertaa en lähde Eetun kanssa pitkään reissuun.
Eetu kyllä rakastaa autossa olemista. Nyt vaan sattui, että aamulla Eetu istahti nurmikolle ja ilmeisesti ampiainen pisti toiseen palliin. Matkalla vasta huomasin turvonneen ja punoittavan kiveksen.  Eihän tuo piski sitten suostunut istumaan eikä makaamaan kipeän paikkansa takia, vaan seisoi notkuvalla takapenkillä koko matkan. Minä sitä yritin pidellä paikallaan ja mukavamminkin olisi automatkan voinut tehdä. Edes käsitöitä en pystynyt tekemään, vaikka mukana olivatkin.

Perille se hankaluus vasta tulikin.
Tytär asuu kerrostalon toisessa kerroksessa, jonne oli liukkaat kiviportaat ja joka rapun välistä näkyi alas. Siinä löi Eetu tenän. Vapisten ja vikisten painautui seinää vasten kun pelkäsi niin mahdottomasti.  Minä sitten jouduin kantamaan tuon 30-40 kiloisen rimpuilevan koiran sekä ylös-, että alaspäin. Ei ollut kovin helppoa.

Outokummussa satoi vettä, niin ettei edes tehnyt mieli lähteä kävelemään ja katselemaan paikkoja.
Lopulta päätettiin, että tuon Eetun kantamisen takia lähdetään samantien takaisin kotiin. En minä montaa kertaa olisi sitä jaksanut tarpeilleen ulos viedä.

Kova urakka oli siskollani, sillä mittariin kertyi päivän aikana noin 900km. Teräs-tyttö, myönnetään. Onneksi selvisi sentään hengissä kotiinsa asti. Kyllä minua hirvitti, kun hän väsyneenä lähti tästä yksin jatkamaan matkaa omaan kotiinsa.

Matkalla ei voitu edes kahville kunnolla pysähtyä, Eetu kun ei suostu jäämään yksin vieraaseen paikkaan. Nostaa niin kamalan metelin, ettei sitä kuuntele kukaan. Joku meistä hakikin huolto-asemilta aina vähän evästä, joka sitten syötiin jossain syrjemmällä. Kuvassa näkyvä paikka olisi ollut niin ihana, jos ei siellä olisi ollut muutamaa miljoonaa hyttystä.


 Nyt ollaan sitten turvallisesti taas kotona,mutta kyllä on koirakin väsynyt. Saatiimpa tytärkin tuotua samalla kotona käymään.
(Kukahan meillä on mahtanut syödä seinästä palasen? Taitaa syyllinen maata vieressä)

8 kommenttia:

  1. No on teillä ollu reissu!
    Siinä se väsynyt sankari nyt uinailee. Meillä on samanlainen leopardipeitto myös koirien alusena auton takaluukussa.

    VastaaPoista
  2. Kumpa olisikin jäänyt siltä miehisyyttä vihaavalta ampparilta Eetun kalleudet näkemättä.
    Tuo reissu ei äkkiä unohdu!

    VastaaPoista
  3. Voi Eetu-parkaa! Joskus kaikki ei mene niin kuin etukäteen kuvittelee! Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja varsinkin ne pitkät ajot!

    VastaaPoista
  4. Onneksi laitoit kuvan. Huomaan, että oon LIHONNUT!Hyi!
    Terveisin Teräsmummo

    VastaaPoista
  5. Hih,hih,mua kyllä vähän naurattikin teidän reissu Eetun kanssa:) Aivankuin olisi ollut meidän touhuja,kaikkee tuon tapaista meillekin aina käy. Meidänkin koira on ollut Espoon reissussa mukana monet kerrat. Kerrankin unohtui hihna kotiin ja matkalla sitä piti pissittää. Oli ilta,ei enää kaupat auki. Niin mieheni otti housuistaan vyön ja laittoi sen koiran kaulaan. Vähän lyhyt "talutushihna" oli. Sitten Espoossa ei uskalla jyrkkiä rappuja mennä. Mieheni sen on kantanut monet kerrat ja koiruusemme painaa 38kg!

    VastaaPoista
  6. Voi Eetu parka, ampiainen pisti tosi arkaan paikkaan. Ja vielä vaaralliset portaatkin. Sinulla on ruista ranteessa kun tuollasta ukkelia jaksat kanniskella.

    VastaaPoista
  7. Aikamoinen reissu! Joko Eetu on kunnossa?

    VastaaPoista
  8. Voi Eetua. Jos ei olis niin kamala juttu niin kyllä naurettais kippurassa teidän reissua...

    VastaaPoista