Haaste

Lankapirtin Matleena muisti minua tämmöisellä haasteella. Yritämpä nyt vastata siihen parhaan taitoni mukaan.

Säännöt
1. Laita tunnustus blogiisi.
2.Kirjaa sinne myös säännöt.
3.Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4.Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5.Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Sitten hommiin

Näkö on laittanut eniten ajattelemaan. Muistan kun pikkutyttönä mentiin Etelä-Lapista junalla Helsinkiin silmälääkäriin. Siihen aikaa näköni heikkeni vauhdilla ja lääkärit ennustivat minun sokeutuvan ennen aikuisikää. En minä siitä hermostunut, harjoittelin vaan salaa silmät kiinni kulkemista. Onneksi heikkeneminen pysähtyi siihen -5 kieppeille, joten näen ihan hyvin lasien kanssa. Kumminkin vieläkin katson asioita painaen yksityiskohtia mieleeni, ikäänkuin näkisin ne ehkä viimeistä kertaa. Taito sekin.

Kuulo, sitä en ihmeemmin pohtinut ennen tyttäreni syntymää. Pitkään sain neuvolassa väitellä, ennenkuin uskoivat , että vauvan korvissa on vikaa. Toinen korva osottautui täysin kuuroksi, eikä vikaa ole löydetty. Onhan se hankalaa, kun kaiken kuulee monona, eikä tiedä mistä päin äänet tulevat. Liikenteessä ja metsässä liikuttaessa saa olla tosi tarkkana, ettei vahinkoja satu.Tytär itse ei piittaa vammastaan, vaan pienenä ollessaan suorastaan ylpeili sillä.
Päiväkerhon teatteriretkelläkin n. 4 vuotiaana oli isolla äänellä kuuluttanut: "Minun pitää päästä etupenkkiin, kun olen puoleksi kuuro". Niin, haitatkin voi kääntää hyödyksi.

Maku minulla toimii liiankin hyvin. Kaikki maistuu niin hyvälle, että painokin on sen mukainen yli sata. Kaikenlaista sitä on maailmalla tullutkin maisteltua lampaan aivoista pässin palleihin ja kaikki on maistuneet hyvälle. No, en minäkään ihan kaikesta tykkää, mutta vika on yleensä ruoan rakenteessa, eikä maussa.

Haju, se aisti on tullut pilattua jo nuorena tyttönä tupakanpolton aloittamisen myötä. Yksi kauheimmista hajuista on kyllä meidän koiran rupsuttelu. Se laittaa syöksymään toiseen huoneeseen vauhdilla. Toisaalta osa hyvistä hajuista, kuten hyasintti, tuomi ja jotkut hajuvedet laukaisevat minulle kamalan päänsäryn. Haju on kumminkin minusta nautintoja tuottava aisti.

Tunto, mitähän tuostakin sanoisi. Varmaan hyvinkin tärkeä aisti, ettei ihan itseään vahingoita.
Lääkäri sanoi, että minulla on alhainen kipukynnys ja sen minä kyllä uskon. Pelkään niin kauheasti esim. hammaslääkäriä ja vähän muitakin lääkäreitä. Pari kertaa on pistetty kortisoonipiikki luupiikkiin kantapäähän ja enää en anna laittaa. Ei se ilahtunut viimeksi lääkärikään, kun huusin niin julmetusti ja vahingossa potkaisin kiinni pitävää hoitajaa. Onhan noita mukaviakin tunto-kokemuksia. Pienen kissanpennun turkin silittely tuntuu tosi pehmeältä ja ihanalta.

Sitten haastamaan. En kyllä keksi kelle laittaisin, mutta haastan kuitenkin ensimmäisen blogituttuni, Villikissan. Tutustuin häneen ensin Kuvaboksissa ja hän sai minutkin esimerkillään innostumaan tästä bloggauksesta. Häneltä sain alkuun tarvittavat neuvot ja niksit, suuri kiitos siitä hänelle.