Kissojen pääluvuksi taitaa nyt sitten vakiintua viisi. Tässähän niitä olisi kassillinen vietäväksi, vaan ei ole kenenkään mukaan lähtenyt.
Sukulaisille huomauttaisin, että huutaminen on aivan turhaa. Minä hoidan kyllä itse kissani ja siitä on turha rähjätä minulle. Ei minua nyt vielä tämän takia pöpiläänkään viedä
(luulisin :)). Tytär on luvannut viedä osan kateista, kun lähtee kotoa maailmalle. Koirasta lähtee henki jo muutenkin kohta ikänsä puolesta (9v.)
Tulipahan tämäkin julkistettua, että meillä on siskoni kanssa riitaa näistä minun kissoistani. On se kumma , jos ei ihminen jo tällä iällä saa itse päättää omista lemmikeistään tai niitten puutteesta. (Hyvin tuohtuneena).
Lähdenkin tästä silittelemään kattejani ja annan niille oikein herkku ruokaa.
Sieviä sukkasia!
VastaaPoistaEläinten lukumäärä aiheuttaa tosiaan paljon puhetta sukulaisten kesken. Kun otin kissoja, minun äitini sanoi monta kertaa, että hävitä ne!!! Kissoista oli monta antoisaa keskustelua äitin kanssa, mutta kyllä hän lopulta hyväksyi ne. Tuumasi loppujen lopuksi ettei niitä noin vain hävitetä kun ne on ottanut, ne on pakko elättää loppuun asti.
Sellaisilla ihmisillä jotka eivät tykkää eläimistä, on tosi vaikea ymmärtää meitä eläinrakkaita. Ihmetellään miksi otetaan ihan vapaaehtoisesti kotiin karvan levittäjiä ja sotkijoita.
Minä en osaisi enään elää ilman kissoja. Minulla tulee varmasti olemaan aina vähintään yksi ihana kisuli hellittävänä. :)
Kaunia sukkia:)
VastaaPoistaEläinten lukumäärä aiheuttaa tosiaan puhetta sukulaisissa, ei toki kaikissa.
Mun äiti oli aikoinaan ehdottanut mun miehelle kun itse olin sairalaassa pojan synnyttyä, että hän(äiti)voisi viedä meidän kissan lopettavaksi. Oli kuulemma vauvalle vaarallinen. Mun ei tarvii varmaan kertoa, että suutuin mun äidille aika pahasti. Ei kannata välittää! Me kissarakkaat emme yleensä arvostele ei-kissarakkaita ihmisiä.
Eiku hiiltä pannuun ja etiäpäin!
MUlla "vaan" kolme kissaa, joista kaksi hoidossa (voisvat jäädä mun puolesta, on niin ihania). Veljelläni neljä kissaa, siskoparalla vain yksi kissa. Jos joku alkaa mulle joskus kissojen määrästä huomauttaa, niin johan on markkinat! Enkä minä nypi kissankarvoja neuleista, nehän on täyttä villaa...
VastaaPoistaMaukumisiin!
Kauniit sukat olet tikutellut. Jos sulla on sukissa kissankarvoja,niin kyllä meillä puolestaan on joka ainut neule vahvisteetu koirankarvoilla:D Se on varsinkin nyt aivan valtavalla karvanlähdöllä. Luulisi tulevan kaljuksi vaan ei. Sitäpaitsi sillä on selvästi mennyt ilmastot sekaisin,kun aina ennen tää valtaisa karvanlähtö on ollut alkukesästä,on ohentanut kesäturkin ,vaan nyt se pöljä ohentelee turkkiaan talveksi! Muuten käypäs nappaamasa blogistani,sulle tais pukata haastetta!
VastaaPoistaKiitti paljon pirteistä kommenteista blogissani;) Kiitän ja kumarran. Ja älä välitä sukulaisten jutuista, mitä sun kissat niille kuuluu, vaikka pitäisit sataa kissaa jos siltä tuntuu. Silittelehän niitä kisuja minunkin puolesta... ♥ Niin ja ihania sukkia oot taas kutonut...mä en osaa tehdä edes sukan kantapäätä...☺
VastaaPoistaOnpa tuttua tupinaa. Meillä tämä samainen kahina käy äidin ja tyttären välillä. Äitini on sitä mieltä, että meillä on aivan liian paljon kissoja (3) ja ne syö mökin kuivaksi. Hän ei ole ymmärtänyt, että ruokin ne ominapuineni, enkä ole itse/isäntä laihtunut, päinvastoin.
VastaaPoistaNo, vanha ihminen, annetaan anteeksi.
No voi,,Silitä söpöjä kisujasi munkin puolesta, minä kun oon itse niin allerginen ettei silittelyt onnistu muuta kuin näin ruudun kautta, virtuaalisesti :D
VastaaPoistaHienoja sukkia olet tikutellut:)
Kiitos kaikille. Ihana kuulla, etten ole ainut joka saa kuunnella haukkumisia sukulaisilta kissojensa takia. Se lohduttaa vähän.
VastaaPoistaSuloisia pentuja ja kauniita sukkia!
VastaaPoistaKait se on jokaisen oma asia onko kissoja vai ei ja miten monta. Taitaa sisko olla kateellinen...