Meille tuli työpaikalle eilen kaksi somali-poikaa työharjoitteluun pariksi viikoksi. Minä tietenkin kaappasin heidät heti äidilliseen huomaani. Niin ovat mukavia poikia ja kovia tekemään töitä. Pojat ovat olleet jo jonkin aikaa Suomessa ja puhuvat hyvin suomea. Minä tietenkin kyselin heti kaikenlaista ja puheeksi tuli myös tyttö-ystäväasiat . Toinen sanoi, että ei tytöt halua olla meidän kanssa, kun meillä on musta iho. Yritin selittää että ei se haittaa minkä värinen iho on. Tulipa siihen sitten eräs suomalainen blondi-tyttö, joka ei juuri kauempana ole käynyt, kuin lähikaupungeissa. Ensimmäiseksi tokaisi:" Lakunaamoja,hyi". Pojat kyllä kuulivat ja ymmärsivät. Että minun pisti vihaksi. Jos on noin tyhmä, niin olisi edes pitänyt mölyt mahassaan. Toisaalta kävi sääliksi tyttöä. Jos on noin pienet ympyrät elämässään, eikä pysty ymmärtämään mitään erilaista, niin köyhää on elämä. Puhuin omalle tyttärelleni pojista ja hän innoistui heti tapaamaan pojat. Minulla on vapaapäivä töistä tänään, mutta menemme yhdessä moikkaamaan poikia. Olen tosi iloinen, että omastani on kasvanut avarakatseinen ja erilaisuuden hyväksyvä nuori nainen. Tytär on reissannut aika paljon maailmalla ja se kyllä on opettanut paljon. Pojatkin halusivat tavata tytärtäni, kun kerroin että hänen isänsä on turkkilainen. Ties minkälainen ystävyys tästä voi vielä syntyä.
Ja sitten kissa-uutisiin.
Pienet villikkoni ovat alkaneet opetella oikean ruoan syömistä.Se on kumminkin tarkkaa vielä kuka syö mitäkin. Monenlaista pitää olla tarjolla. Isot tytöt valvottavat öisin naukumisellaan, sillä ne yrittävät tuoda jo hiiriä pihalta pennuille. Viime yönäkin sain kolme kertaa tapella, tuleeko hiiri sisälle vai ei. En vielä haluaisi antaa noita matosäkkejä pienille kisuleille. Isot tytöt on kumminkin sitä mieltä, että nyt on jo hyvä aika opetella hiirijahtia.
Smirre-mummo on edelleenkin hyvin loukkaantunut. Murisee ja sähisee pennuille. Selvästikin on sitä mieltä, että nuo riiviöt joutaisivat muualle. Smirre etsii nukkumapaikkansakkin milloin mistäkin romuläjästä mahdollisimman korkealta. Vanhat mummot on tunnetusti joskus äreitä, kun penskat riehuu ja häiritsee. Semmoistahan se elämä on.
Minä en kestä kohta tuota meidän koiraa. Palasi viikon lomalta mökiltä ja on sen jälkeen koko ajan minun vierelläni ja PIERESKELEE. Haju on sanoinkuvaamattoman kamala. Kohta on hankittava hengityssuojain, ei tätä muuten kestä. Nytkin haisee tuossa, niin että minulta meinaa oksennus tulla.
Kyllä on söpö kuva pennuista. Noin hyvin ruoka maittaa.
VastaaPoistaOlisikohan koira syönyt jotain sopimatonta? (En kauheasti tiedä koirista mittää.)
Onpa yllättävää käytöstä nuorelta tytöltä!!! Olen ehkä liian sinisilmäinen, mutta olen ajatellut, että nykynuoriso on kovinkin suvaitsevaista. Ainakin mitä olen seurannut tyttäreni ja hänen kavereidensa käytöksestä niin suvaitsevaisia ovat. Tosin, paljonhan johtuu myös kotikasvatuksesta ja kaveripiiristä.
VastaaPoistaSori, en voinut kuin nauraa koirallesi. Koira raukka haluaisi niin kovasti olla vierelläsi mutta kun jokin pistää kaasuttamaan. Mitähän lie popsinut mökillä kun ei meinaa maha kestää. ;)
Hih,hih koiruusta. Jotain sopimatonta on syönyt ja hellyyden ja huomionkipeä on :D Mutta on tosi ettei mikään haise niin pahalta kuin koiran pieru! Kokemusta on.
VastaaPoistaVoi sitä blondi-tyttöä,on kyllä oikeesti blondi!
Aah niitä pikkukisuja,niin pehmeän näköisenä,suloisena.
Heh heh tuota sinun koiraa!!
VastaaPoistaAjattelepa minun kohtaloani: kolme kissaa nukkuu samanpeiton alla ja koira haisee sängyn alla. Siinä saa nukkua sitten niin hyvin kun haluaa. Mutta yhtään en vaihtaisi pois :)
Siis, aivan lutusia nuo pennut. Meillä Napsu oli sellainen, ettei se päästänyt muita kissoja lähelleen.