Maitohorsma

Ajattelin tänään minäkin olla ahkera marjastaja ja lähdin mustikoita etsimään. Minulla kun ei ole autoa, niin joudun kulkemaan polkupyörällä. Ajelin varmaan noin 15 km ja mitä sain palkaksi, vaivaisen puoli kiloa pieniä matosia mustikoita. Jos noin kovan työn takana on mustikat, niin meidän perheessä ei syödä ensi talvenakaan mustikkapiirakkaa. Harmi vaan, sillä minä tykkään mustikoista ja onhan ne niin mahdottoman terveellisiä.Siinä ajellessa sain kuitenkin ihastella Suomen kukkaloistoa. Maitohorsma on sitten kaunis kukka. Siihen on vain niin tottunut, ettei sen kauneutta enää huomaa. Nyt oli ojanpielet punaisenaan ja minulle tuli mieleen, että on kuin ajelisi Ranskassa laventelipeltojen halki. En ole koskaan ollut Ranskassa, mutta voihan sitä kuvitella. Laventelin tuoksu vain puuttui, mutta kyllä suomalainen kukkaniitty tuoksuu hyvälle sekin.

Täytyy yrittää lähteä useammin pyöräilemään. Se on parasta sielunhoitoa, kun yksikseen kulkee luonnon keskellä ja katselee rauhassa ympärilleen.