keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kadonneen jäljillä

Taas olis yksi pupu valmiina. Näitten kanssa alkaa mennä jo se tekemisen ilo. Alkaa tuntua jo liukuhihnatyöltä, mutta kai ne on tehtävä, kun on kerta luvannu.
Titityyn Lissu piti tässä taannoin arpajaiset, enkä minä niissä voittanut, mutta Lissu lähetti kumminkin palkinnon minullekkin :) Oikein mukavat arpajaiset. Tämmöiset "härpäkkeet" tuli eilen suoraan Italiasta. Siellä Lissu viettelee ihania aurinkoisia päiviä meidän muiden värjötellessä täällä räntäsateessa. Minäkö muka kade (no ehkä pikkusen).

Eetukin sai lahjan naapurin hirvimieheltä. Tässä on nyt sitten pitkin iltaa taisteltu, tuleeko luu sisälle vai ei. EI TULE, niin kauan kuin minä olen ovella.
......
Tänään minulle tapahtui jotain kummallista.Tytär sattui löytämään Facebookista Tallinnassa asuvan pikku-veljeni.
Kummallisen asiasta tekee se, että en ole kuullut hänestä mitään yli 40 vuoteen.Lähtiessäni kotoa noin 15 vuotiaana pikkuveli oli muistaakseni ehkä 5 vuotias. Sen jälkeen en ole tavannut siskoani enkä veljeäni.
Nyt kirjoitin hänelle ja kysyin onko hänellä sen nimiset vanhemmat. Vastaus tuli, että olemme sukua. Saapa nähdä johtaako tämä mihinkään. Tämä tuntuu jotenkin niin kummalliselta ja pelottavaltakin .
Kyllä tämä elämä paiskii ihmisiä aivan ihmeellisellä tavalla.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia uutisia kadonneesta veljestä. nimimerkki: kadonneen löytänyt.
    Eetu parka, mutta ymmärtäköön emännän asenteen. Ei meilläkään siivota luujätteitä sisältä, se on varma se hihihi...

    VastaaPoista
  2. Sehän oli suoraan kuin 'Kadonneen jäljillä' -ohjelmasta.

    Meillä myöskin luut jäävät ulos. Blogikoira-parka hautaa ne sinne eikä sitten enää löydä.

    VastaaPoista
  3. Söpö pupuliini, ja Eetulla mehukkaan näköinen luu. Täällä olisi yksi kateellinen karvakorva jos näkisi sen luun.
    Toivottavasti tapaatte veljesi kanssa joskus.

    VastaaPoista
  4. Ihana pupu, niinhän se on että jos harrastuksesta tulee työ, ei se enää tunnu ollenkaan harrastukselta! Mutta nämä elukkasi ovat niin ihania, että olen iso fani.

    VastaaPoista
  5. Jopas on Eetu mahtavan lahjan saanut!

    Varmasti tosi jännittävää on saada yhteys näin monen vuoden jälkeen.

    VastaaPoista
  6. On varmasti jännittävä ja omalla tavallaan pelottavaa kuulla vuosikymmenien jälkeen sukulaisistaan.
    Facebookin kautta tyttäreni on myös löytänyt vanhoja ystäviäni, mutta se on toinen juttu, kuin että ihan veli sinulla.

    Eetulla kunnon luu, Armas varmaan on silmät pyöreinä tuijottanut tuota hommaa, voin kuvitella :)

    VastaaPoista