Yllättävän hieno oli tunnelma maistraattivihkiäisissä. Virkailija puhui kauniisti ja tunnelma oli harras. Tytär kuvasi anopin tunnelmat tilaisuuden jälkeen.
Toisenlaista oli yli 30 vuotta sitten kun minut vihittiin Turkin maistraatissa. Virkailija tuherteli papereidensa kanssa ja käski minun laittaa nimeni alimmaksi. Sen jälkeen kaikille annettiin coca-colapullo. Siinäpä se , ei mitään turhia höpinöitä. Olin minä vähän ihmeissäni. Ilmankos ero tulikin melko pian tyttären syntymän jälkeen. Sekin piti hakea ensin Suomessa ja sitten erikseen Turkissa.
Eiköhän tyttären liitto kestä pitempään. On niin mukava ja rauhallinen sulho. Kyllä anoppi on ihan mielissään.