lauantai 24. syyskuuta 2022

Kiireistä syksyä


Syksy on niin kiireistä aikaa, ihmiset keräävät satoa ja kulkevat metsissä marjoja poimimassa. Minä en kipeitten polvieni takia metsissä kömyä, vaan poimin marjani kaupan pakastealtaasta.

Kiirettä pitää silti niin ettei tahdo ehtiä blogia kirjoittelemaan. Kesästä lähtien on tullut toiveita joulua silmällä pitäen ja kyllähän minä yritän ahkerana virkkailla. Muutama ketunpoikanen valmiina ja puolivalmiina iso kasa.


Samoin apinoita on valmistumassa, vasta pari valmiina, mutta apinanosia ja kasassa.


Sukkiakin on toiveissa ja yhdet nyt valmiina . Ihan perus miesten raitasukat 7-veikasta toivotun värisenä. Seuraavat sukat ovatkin sitten pienemmät



Ahududukin luulee keräävänsä talvivarastoja. Viihtyy nykyään päivät pitkät narun päässä ulkona ruusupensaassa. Pensaikossa on kai useampikin päästäisen pesä ja niitä on mukava kytätä. Saalistakin tulee ja se kiikutetaan tietenkin sisälle. Saan ollakin tarkkana ettei raatoja jää nurkkiin mätänemään. Kissathan eivät syö päästäisiä, maistuvat kai niin pahalle, pyydystävät vaan.



kuva netistä


Vähän haluan mieltäni purkaa. MIKSI jotkut ihmiset ovat niin ilkeitä, vai onko se vain tyhmyyttä

Kaupan kassalla entinen työkaveri tuli suurella äänellä tytärtäni arvostelemaan. Minua saa haukkua, sille olen jo immuuni, mutta lasteni arvostelu saa minut todella suuttumaan. Hän suurella äänellä paapatti kuinka tyttäreni elämä on aivan pilalla jos ei ala heti laihduttamaan ja kuinka turhaa hänelle on koulun käynti. Menin niin hämilleni etten osannut edes takaisin mitään sanoa, mutta mieleni kyllä kunnolla pahoitin. Enää en ole hänen ystävänsä, käännän selkäni tästä lähtien. Ei minun tyttäreni elämä kuulu hänelle mitenkään. Pää-asia että tytär itse on tyytyväinen ja onnellinen, ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista.

Illalla katselin tähtitaivasta ja ajattelin kuinka pieniä murusia olemme avaruudessa ja kuinka mitättömiä ovat huolemme. Kuinka ahdasmielinen on ajattelutapa ihmisellä joka ei koskaan ole käynyt omaa kylää kauempana. Vaikkei avaruudessa asti käykkään, niin matkailu avartaa ajatusmaailmaa, näin se vaan on.

Minä jatkan virkkailua ja yritän unohtaa moiset tuttavat. Joulumyyjäiset lähenee ja mukava olisi sinnekin jotain saada aikaiseksi.



20 kommenttia:

  1. Voi miten kivoja nuo ketut ja apinat. Olet kyllä taitava ja ahkera.
    Onpas tyhmä ihminen. Ei koskaan pitäisi tahallaan toisen mieltä pahoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman tyhmyytensäpä esiin toi, ajattelen niin.

      Poista
  2. Tuo on totta, että blogeja lukiessa ja kirjoitellessa menee hyvää neulomisaikaa sivu suun :) Tähän yhtälöön kun vielä lisätään ylipitkiä työpäiviä, niin välillä huomaa, että ei ole neulonut pariin päivään yhtään kerrosta. Melko ahdistavaa. Vähän pitäisi edes ehtiä :)
    On sinulla ollut ikävä tuttava. Ei ainakaan kuvaa minkäänlaista ystävyyttä alkaa avautua tuohon tyyliin. Hei hei vaan hänelle, ihan oikea ratkaisu! Sitä aina luulee, että ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen, edes näennäisesti, mutta välillä joutuu hämmentymään. Tuo on silti tosi harvinaista syyttelyä.
    Mukavia hetkiä neuleiden ja virkkaustesi parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein 30 vuotta oltiin työkavereita, mutta nyt ollaan molemmat eläkkeellä, joten eipä tarvitse enää olla ystäviäkään. Olkoon, ilman on parempi. On minulla onneksi mukaviakin ystäviä.😆

      Poista
  3. Kiirettä on pitänyt koki syksyn. Sain viime viikonloppuna nepsy-valmentaja opinnot loppuun. Tänä viikonloppuna pitää saada syksyiset pihahommat. Seuraavana viikonloppuna pidän makramee-työpajoja opettajien vesopäivässä. Mukava, että on menoa ja meininkiä :) Ihanaa viikonloppua sinulle ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tutkimassa mikä on nepsy-valmentaja, ei semmoisia ennen ollut. 31 vuotiaalla tyttärelläni todettiin nyt keväällä ADHD (ollut kuulemma ihan lapsuudesta) ja hänelle olisi kyllä ollut nepsy-valmentaja tarpeen aikanaan. Nyt menee onneksi paremmin kun alkaa lääkitys olemaan oikein. Koulussa aikanaan kuitattiin vaan että hän on niin erilainen kun on puoliksi turkkilainen, hmmm.....onneksi ajat muuttuu ja tietämys kasvaa.

      Poista
  4. Ihania juttuja siellä taas syntyy. Ai että tuollainen kommentointi nostaa verenpainetta. Mitä hittoa kenenkään painot ja tekemiset kuuluvat toiselle. Ärsyttävintä on se kun yritetään vedota, että minä olen vain huolissani ja siksi sanoin. Hoitakoon jokainen omat asiansa ensin kuntoon. Tuollaiset tuttavat joutavatkin roskakoriin sanon minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin siihen tulokseen että hän on vain kateellinen kun minä reissaan niin paljon ja hän asuu itse metsän keskellä ukkonsa kanssa eikä käy missään.. olkoon, ei olla silti enää ystäviä. Toinen eläkeläisakka oli kysellyt ystävältäni että millä rahalla minä oikein reissaan. Käskin narrata hänelle että olen löytänyt etelästä rikkaan miehen joka maksaa matkani. 😆😆😆 Uskokoon ken tahtoo.😆😆😆

      Poista
  5. mitä se kenenkään paino muille kuuluu.parempi pullea onnellinen kuin äreä ja onneton laiha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tyttäreni ei välitä vaan kantaa ylpeänä kilonsa. Jos hän olisi anorektikko, niin sitä minäkin häpeisin, mutta en hänen painoaan. Itseppä kukin kilonsa kantaa eikä se kuulu muille.

      Poista
  6. Olipa tyhmä tuttava sinulla, ihan samaa mieltä olen tuosta selän kääntämisestä tulevaisuudessa. Miksi kukaan luulee oikeudekseen puuttua toisten henkilökohtaisiin asioihin? Jäin itse leskeksi joku aika sitten, eikä uskoisi kuinka ilkeästi voi niin kovasta koetuksesta puhua.
    Kiitos sinulle tosi mukavasta blogista, olen lukenut jo hyvän aikaa, mutta hölmönä en ole kommentoinut aiemmin :) -e-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ihmiset vaan ovat niin tyhmiä etteivät tajua päästelevänsä suustaan suuria rupisammakoita. Kyllä ne loukkaa ja välillä itkettääkin, mutta ei auta kuin yrittää unohtaa ilkeilyt . Käännetään selkä semmoisille ihmisille ja katsotaan vain niitä mukavia ystäviä.
      Oikein mukava että kommentoit, tällä lailla saan uusia juttukavereita.😊

      Poista
  7. No voi miten ikävä kaveri sinulla on ollut, tulla nyt tuollaista arvioimaan ja vielä ilmeisesti vieraidenkin kuullen. Eihän ihmisen ylipaino kenellekään toiselle kuulu vaan jokainen kantaa itse taakkansa. Onneksi sinun "silmät" aukenivat ja käänsit selkäsi tuolle ihmiselle. Ja nyt vain yrität unohtaa koko asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entinen työkaveri, mutta nyt ollaan molemmat eläkkeellä, joten ei tarvitse olla enää minkäänlaisia kavereita keskenämme. 😝 En aio murehtia asiaa enää, on maailmassa isompiakin murheita.

      Poista
  8. Kaupan pakastealtaat on hyviä apajia, sieltä saa pyydykseen kalaa ja riistaa ja marjapaikkakin löytyy mukavasti. Eikä hyttyset kiusaa. No, ikävät ihmiset voi sielläkin olla riesana. Jokkut ihmiset pitää oikeutenaan arvostella muita, mistä lie sen oikeuden muka saaneet. Niistä ei kannattaisi välittää, mutta tuppaa kyllä ärsyttämään sellainen käytös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan pakastealtaalle pääsee kätevästi rollaattorillakin, ei tarvitse keneltäkään autokyytiä kerjätä.
      Ikävät ihmiset ensin itkettää, sitten raivostuttaa ja sitten se harmitus melkein onkin ohi. Mitäs näistä, kaalinpäistä, hupsistahups.🤪

      Poista
  9. Niin on kivoja kettutyttösiä ja apinapariskuntakin. Voi että ,mä en voi ymmärtää tuommosia ihmisiä,jotka noin puuttuu henkilökohtaisiin asioihin ja varsinkin tollai haukkuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun jollakin oma elämä on oikein tylsää, niin sitten täytyy puuttua toisten elämään. Onneksi olen jo tuommoiseen kovettunut, mutta lasteni haukkuminen sattuu vielä

      Poista
  10. Etkös sinäkin ollut ravintolassa töissä? Siellä noita v****kommentteja saakin kuulla. Tässäkään iässä en osaa aina päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan oman energian tuhlausta pahoittaa niitä mielensä, mutta minkäs teet.
    Tyttäresi (ja sinä) on vahva ja hyvä niin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin joo 25 vuotta tarjoilijana ja kyllä siellä sai kuulla takapuolen koosta ja aviomiehen sukupuolielimistä sun muusta. Siihenkin turtui niin ettei enää välittänyt.

      Poista