Peppitalkoot

Paistaahan se ....aurinko...vaan minä istuksin vain sisällä virkkailemassa. Polvi kenkkuilee sen verran ettei ulkoilu maita. Onneksi tuli käytyä siellä lääkärissä. Olihan se ehkä aikakin kun joulua ennen pyörällä polveni kipeäksi rojahdin. Nyt on edessä röntgenit ja ultra-äänet ja polvi laitetaan kuulemma niin hyvään kuntoon, ettei rollaattoria tarvi vielä pariin kymmeneen vuoteen. Ihana nuori mieslääkäri kun tuommoista lupasi minulle =)

Siskoni ihmetteli kun kerroin että eipä ole ennemmin minulta miehet villahousuja riisuneet, mutta nyt on sekin koettu. Näet tämä lääkäri ne hoitopöydällä pois otti että sai tutkittua molemmat polvet kunnolla. Vanhaksi piti elää että sai tämänkin kokea =) =) =)

Isompien Peppien seuraksi tuli tehtyä näitä pienempiäkin. Tämmöisiä tehdessä jää tosi paljon lyhyitä päättelylankoja ja enhän minä pihinä raaski niitäkään roskiin laittaa. Ei muuta kuin reilusti solmulla yhteen ja renkaana virkkausta niin tulee hyviä paksuja patalappuja.

Viikon päästä Marian-päivä ja lumitilanne meillä tämmöinen. Ei hyvää tiedä vapuksi. Eipä taida kesämekkosissa tareta tänä vappuna.

 Minulla alkoi taas tulemaan face-bookkiin ystäväpyyntöjä ulkolaisilta miehiltä melkein päivittäin. Vaihdoin profiilikuvaa ja pyynnöt loppuivat kuin seinään.  Miksikähän kukaan ei enää kehu kuinka kaunis ja mukavan näköinen olen ja pyydä ystäväkseni, hahahaa. Ihmeellisiä nämä nykyajan puhelimet kun niillä voi tehdä melkein mitä vain, jopa näin kauniita kuvia.

Kuulin juuri viikolla kuinka meidänkin pienellä kylällä joku vanhempi naishenkilö on mennyt halpaan ja lähettelee rahaa ihan vieraalle huijari-miehelle Afrikkaan. Onneksi summat ovat vielä ihan pieniä, mutta paha siihen on kenenkään vieraankaan puuttua. No, eiköhän sekin jotenkin selviä, näin pienessä kylässä pidetään toisistamme huolta.

Nautitaan me lisääntyvästä auringon valosta ja lintujen laulusta.