Minun Armaani on niin arka.
Ainut sisäkissani on niin arka ja pelkää kaikia muita ihmisiä. Yli kolme viikkoa sitten tyttöjen ollessa täällä kylässä Armas karkasi kauhuissaan, eikä sitä kukaan sen jälkeen nähnyt. Tänne en taikauskoisena uskaltanut mitään laittaa, ajattelin että se olisi paha enne.
Toissa päivänä olin kuitenkin näkevinäni Armaan läheisen vanhusten palvelutalon pihassa. Syöksyin tietenkin heti sinne päin ja huusin : " Armas, Armas tule tänne. Armas tule minun luo. Armas, pikku Armaani !!!!"
Sitten vasta huomasin , että pihalla seisoi minulle tuntematon pariskunta. Vähänkös he ihmeissään katsoivat minua :) Yritin siinä sitten selitellä, että kissaa minä tässä vain huutelen. Eivätpä tainneet uskoa, kun ei minkäänlaista kissaa näkynyt missään =). Hihi, no eipä tainnut olla eka kerta, kun minua hulluksi luullaan =)
Eilen illalla kuului sitten ikkunan takaa vähän vieraampi maukaisu. Kun menin katsomaan, niin Armashan se siellä, mutta syöksyi kauhuissaan pakoon. Neljään asti aamulla ramppasin pihalla kissittelemässä, mutta Armas oli jo mennyt menojaan. On kuitenkin hyvä olla, kun tiedän sen olevan elossa ja lähistöllä.
Tänä iltana aion olla kaikki ovet auki vaikka kuinka palelisi. Ennen en anna periksi, ennenkuin Armas on taas kotona. Minulta ei ole koskaan jäänyt kesäkissaa, eikä jää nytkään !!!!!!!
Mahdottomasti tuli kannustavia kommentteja niskavaivan takia. Kiitos kaikille !
Vielä se vaan vaivaa, mutta kun en osaa mennä lääkäriinkään, ennenkuin olen "varmasti" kipee :) Olenhan minä niin monesti tätä sairastanut ja ollut pari kertaa Härmässä kuntoutuksessakin. Hyvin tiedän kyllä miten pitäisi hoitaa ja venytellä. Vaan kun se tieto ei pelkästään riitä, pitäisi vielä tehdäkkin niitä liikkeitä =)
Pikkuhiljaa noita käsitöitäkin olen väsäillyt, eihän sitä ilmankaan osaa olla :)
Niitä sitten ensi postauksessa.
Voi kunpa Armas uskaltautuisi tulemaan takaisin kotiin. Meiltä katosi talvella musta poikakissa, parisen viikkoa sitä haettiin ja huudeltiin (naapurit oli varmaan ihmeissään kun huudeltiin "Obamaa..."). Niin surullisesti siinä kuitenkin kävi, ettei Obama koskaan palannut. Pidä vain ovet avoinna ja huutele Armastasi, toivottavasti ehkä nälkä palauttaa hänet takaisin!
VastaaPoistaToivon että Armas tulee kotiin.
VastaaPoistaOi ja voi.
VastaaPoistaKyllä se Armas varmaan kotiutuu taas, kun on jo noin lähellä käynyt :)
Oi ja voi.
VastaaPoistaKyllä se Armas varmaan kotiutuu taas, kun on jo noin lähellä käynyt :)
Toivottavasti Armas palaa pian kotiin. Toivottavasti niskavaivat helpottavat, en ehtinyt kommentoimaan edelliseen tekstiisi vaikka lukemassa kännykällä kävinkin. Minäkin kävin viime kuussa lääkärissä kun pari viikkoa oli huimannut. Sain diagnoosiksi neulojan umpijumit hartiat :) Kummasti ne jumpat vaan sitten muutamassa viikossa unohtuu ja muistuu mieleen taas kun seuraavan kerran ollaan ihan jumissa...
VastaaPoistaToivottavasti Armas palaa kotiin tänä iltana, kun sinä häntä ovet ja ikkunat auki odottelet! Minäkin olen aina kovin huolissani, jos meidän kissa on pitempään poissa.
VastaaPoistaTunnen tilanteen, arka kissa haluaisi tulla kotiin vaan ei uskalla. Onneksi Armas on hengissä ja lähistöllä. Neron sisarukset ovat sisäkissoja ja olleet karussa, ovea on jouduttu pitämään auki parikin yötä, mutta aina on kissa kotiutunut. Me täällä pidetään peukkuja, jotta tuhlaajapoika palaisi pian.
VastaaPoistaVoisit kokeilla "loukuttaa" Armaan. Eli kantokoppa auki ulos ja perälle herkkuruokaa, narua kopan oveen siten, että voit itse istuskella kauempana ja vetää oven kiinni kissan mentyä syömään. Näin olen itsekkin pyytänyt kissoja joskus. =) Pidät vain narun kireällä oven kiinni vedettyäsi ja kävelet rauhallisesti kopalle.
VastaaPoistaToivottavasti kuitenkin saat Armaan kotiin jo avoimilla ovilla.
Me täällä Mörkön kanssa pidetään peukut ja tassuvarpaat pystyssä, että Armas hoksaa tulla lihapatojen ääreen takaisin. Mörkö ainakin on ollut kovasti tyytyväinen kotiinpaluupäätöksestään. :)
VastaaPoistaToivottavasti avoimien ovien yö auttaa ja Armas uskaltaa palata takaisin kotiin.
VastaaPoistaVoi sitä Armasta! Toivotaan,että se kotiin tulee nyt kuitenkin.
VastaaPoistaVoi Armas-raukkaa, kun noin pelottaa. Toivottavasti se uskaltautuu tulla kotiin.
VastaaPoistaToivon, että poika pian palaa sisälle, ettet joudu kovin pitkään niskasi kanssa paleltumaan.
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että Armas on kunnossa. Toivottavasti uskaltautuu takaisin turvalliseen kotiinsa. Me täällä Tassun kanssa pidetään peukkuja ja tassuja.
VastaaPoistaOi joi. Kyllä se Armas sieltä tulee, muistaakseni oli kerran aiemminkin kateissa ja palasi? Kun vaan mummot olisivat syöttämättä, niin nälkä viimeistään toisi sen kotiin.
VastaaPoista