Sukkia ja punkkeja

 Tytär jo soitti hädissään kun en ollut tänne mitään kirjoitellut.
Eihän minulla mitään hätää. Jokavuotinen syysväsymys ja -masennus vain alkaa valtaamaan mieltä, eikä mitään saa aikaiseksi. Näkyy sama vaiva olevan monella muullakin.

Pieniä sukkia kuitenkin on parit valmistunut sukkasatoon. Tuosta punakirjavasta Tico-tico-langan väristä tykkään kovasti ja joulun jälkeen voisinkin tehdä siitä itselleni polvisukat.
Apinoita myös on muutama taas valmistunut, mutta en nyt viitsi teitä kyllästyttää niiden kuvilla. Laitan sitten yhteiskuvaa, kunhan saan suuremman lauman aikaiseski.

Torstai-iltana tunsin kummaa kipotusta polvitaipeessa ja ajattelin suonikohjun olevan tulossa. Tarkempi tarkastelu paljastikin kutsumattoman päivällisvieraan iholla. Hyi olkoon. Semmoisella vauhdilla nappasin pois, etten ehtinyt edes punkkipihtejä hakemaan. Nyt sitten vaan seurailen paraneeko viikon sisällä vai joutuuko vielä lääkäriin menemään.
Mahdoton punkkikesä on ollutkin. Berniina-kissaltakin napsittiin alkukesällä 15 punkkia yhdellä kertaa. Berniina ressukka ei ole palannut kotia ja nyt alan jo uskoa, ettei palaakkaan. Olisikohan lie saanut jonkun punkkitaudin ja menehtynyt jonnekkin piiloon, kun ei kukaan ole kuullut eikä nähnyt sitä missään.

Jotain piristystä pitäisi keksiä ennenkuin tästä ihan vaipuu synkkyyteen. Nyt kun olen yksin kotona ei pääse edes mihinkään käymään, kun ei ole koiralle hoitajaa. Eihän tuota isoa haisevaa karvakasaa kukaan huoli hoitoonsa ja tietyin väliajoin se kumminkin pitää tarpeillaan käyttää. Ei siitä silti voi luopuakkaan. Ollaan nyt sitten kotona.

Onneksi kohta voi ruveta touhottamaan joulujuttuja, se kummasti piristää. Varasin jo paikan joulumyyjäisiinkin, vaikka ei juuri mitään ole valmiiksi tehtynä. Kiirettä alkaa pitämään kohta.

Hyvää alkavaa viikkoa niin ystäville, kuin tuttavillekin ja varsinkin sukulaisilleni :)