Viimeinenkin kissanpentu lähti eilen uuteen kotiin. Kuulemma pelkää siellä ja piilottelee peiton alla. Ei ihmekkään, sillä siellä on jo Reiskan iso-veli Matti, josta on kasvanut mahdottoman iso kolli. Hyvän kodin Reiska sieltä sai. Pääsi maalle oikein korpeen. On ympärillä paljon metsää ja vanhoja aittoja missä rymytä. Emäntä oikein kissarakas ja minä pääsen aina välillä sinne poikia katsomaan. Parempi sillä siellä on kuin tässä liikenteen keskellä rivitalossa kolmen tyttökissan kanssa. Koira sitä tuntuu kaipaavan eniten. Ei syö vaan makaa vain apaattisen ja syyllisen näköisenä lattialla. Yöllä oli oksentanutkin. Luuleekohan se, että minä olen vihainen, kun se on kadottanut yhden laumasta. Äiti-kissa ei ole moksiskaan vaikka ei pentuja enää olekaan. Taitaa olla vaan helpottunut kun sai lapset maailmalle.
Ulkona paukkaa 20 asteen pakkanen. Eipä tekis mieli lähteä ulos koiraa pissittämään, vaan kai se on pakko. Kissat on kyllä siitä parempia. Ei tarvitse kuin ovi aukaista, hoitavat siitä itse lenkkinsä. Täytyy laittaa tähän vielä kuva Reiskasta, muistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti