tiistai 3. joulukuuta 2019

Suden tassunjälki

Kuva kauppiaan sivuilta

Lauantaina piti menemäni myyjäisiin myymään, mutta mönkäänhän se meni. Kyyti oli jo luvattu, mutta hänen autonsa sippasi juuri perjantaina. Olisinhan nuo käsityöni saanut rollaattorillakin kuskattua parin kilometrin päähän, mutta pöydän vieminen ei onnistunut. Sen verran olen kuitenkin saanut netissä myytyä, että lahjoin itseäni :)

Olen jo pitkään seurannut Etsyssä Solekorun ihania rouheita koruja. Nyt kun häneltä tuli tämä "Suden tassunjälki" riipus, oli minun PAKKO saada se.  Minulle tulee tuo sinertävä, eikö se ole IHANA. Eihän minulla mitään luottokorttia tai Paypall-tiliä ole joka olisi vaadittu maksamiseen. Minäpä laitoin hänelle viestiä että voinko maksaa tilille tavallisella pankkikortilla ja nyt koru on tulossa , ihanaa. Minusta se on kuin tehty minulle. Käykääpä katsomassa muita Solekorun ihania koruja, suomalaista käsityötä.


Viimevuotiset lahjapaperit on käytetty ja katselin kaupassa uusia papereita. Jos 2 metriä paperia maksaa 2,20-4,50 € niin minusta se on aivan liian kallista. Jostakin on nyt pihisteltävä tuon ostokseni jälkeen ;) Niinpä aloin käärimään pakettejani sanomalehteen ja naruksi muuhun kelpaamatonta lankaa. Minusta ihan hyvän näköisiä. Jos ei jollekin kelpaa, niin olkoon ilman koko lahjaa =D

Nyt on alkamassa sukkaviikot. Sukulaisten sukat ovat vielä lankakerällä, eikä tässä enää virkkaamaan ehdi.

Aloitin joulusiivouksenkin, tyhjensin tämän läppärini roskakorin. Jostakinhan se on aloitettava =D

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Ahududu ulkoilee =)


Tytär yrittää sinnikkäästi opettaa Ahududua kulkemaan nätisti valjaissa.


Eipä tuota passaa irti päästääkkään, maastoutuu turhankin hyvin hankeen.


Olisihan täällä mielenkiintoisia jälkiä.......


....mutta kun takatassut palelee.


Äkkiä takaisin sisälle. Ei montaa minuuttia ulkoilu kestänyt =)

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Keskeneräisiä valmiiksi asti


Olen yrittänyt saada osan keskeneräisistä valmiiksi kun aloituksia on kertynyt niin paljon. Paljon kivempi aloittaa aina uusi kuin tehdä joku tylsä kohta keskeneräisestä.

Tämmöinen vieras kollikissa ilmestyi pihalle mouruamaan. Taisi tulla meidän tyttöjä kyttäämään kun on niin mairea ilme ja rusettikin kaulassa.


Apinoita ei ole tullut vähään aikaa tehtyä, joten täytyi tehdä pari muistin virkistämiseksi. Olisivat tahtoneet rollaattorikyytiin, mutta pahus kun nyt on toinenkin eturengas puhjennut. Onneksi tiedän nyt mihin vien korjattavaksi. Pakko siirtyä rollaattoriajeluun kun näyttää lunta tupruttavan eikä polkupyörällä enää pääse.


Puolivuotta keskeneräisinä olleet 46 numeroiset sukatkin sain lopeteltua. Ensi lauantaina on kolmen tunnin myyjäiset ja sinnehän näitä olin aikonut viedä. Toivottavasti käyvät kaupaksi.

Jouluvaloja olisin jo ripustellut, mutta "joku" on laittanut ne sinne "hyvään talteen ". Noinkohan löytyvät vielä ennen joulua =)

IHANAA, luin juuri että postin lakko on päättynyt. Voin alkaa odottelemaan käsityölehtiä ja muuta mukavaa postia laatikkoon. Laskuthan ovat tulleet minulla sähköpostiin, ne kyllä tulivat ajallaan, tietenkin ;)

lauantai 23. marraskuuta 2019

Kettutyttöjä


Pyydettiin tekemään kaksi kettutyttöä vaaleanpunaisilla mekoilla ja minähän tein. Itse olisin kyllä valinnut eriväriset mekot, mutta tilaajan toive on minulla laki =) Toivottavasti nyt kelpaavat.


Tonttuja on osa jo häipynyt maailmalle, joten teinpä vielä yhden tämmöisissä luonnonväreissä. Olkoon vaikka kotitonttu jota voi pitää esillä muulloinkin kuin jouluna.

Tuli tänään mieleeni vanha hassu juttu. Aikanaan vuorotyötä tekevänä yh-äitinä tyttäreni joutui olemaan paljon eri perhepäivähoitajilla. Siellä sitä oppi paljon uusia asioita ja sanoja joita ei aina ymmärtänyt. Koulun ekaluokalla sitten opettaja oli kysellyt vanhempien ammatteja. Tyttöni ilmoitti ylpeänä : " Äiti on tarjoilija ja isä on rantaleijona". Eipä ollut muitten isillä yhtä hienolta kuulostavia ammatteja ;D Minulla onneksi on hyvin joustava huumorintaju ja nauratti vaan kun kuulin tämän.




Nyt kun ei ole ukkoa, niin hain kaupasta oman mussukan, höppänän jätin vielä sinne.


keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kiirettä tonttulassa


Nyt alkaa tonttulassa olemaan jo niin kiirettä, ettei tahdo ehtiä bloggailemaan. Valmista on saatava vaikka muut hommat jäiskin sitten tekemättä. No, siivota ehtii joulun jälkeenkin ;D Nuorempana tuli puunattua jouluksi koko asunto katosta lattiaan, enää ei viitsi. Kunhan enimmät pölyt pyyhin hyllyiltä ja kaivan joulutavarat esille.


Luntakin oli pari päivää, vaan eipä ole enää. Kolmet jäljet ilmestyivät hangelle, mummo, kissa ja harakka. Sama suunta on askelten, sanotaan laulussakin. Vaan kukapa ei kuulu joukkoon ? Kissa tietenkin, mummo ja harakka saa kyllä kulkea vapaana pihalla. Meillä kyllä saa kissakin, sanoi naapurit mitä tahansa. Maija on jo 10 vuotta osannut varoa autoja ja muita vaaroja, joten kulkekoon vaan omia teitään jos haluaa.

Niin on liukasta etten uskalla enää pyörällä kulkea vaan otin pyöräkelkan esille. Kesän aikana oli kumi puhjennut, mutta apu oli lähellä. Vaikka muita kauppoja ei juurikaan enää ole täällä, niin pieni kodinkoneliike, jonka omistaja huoltaa myös pyöriä. Sinne vaan ja suitsait sukkelaan oli taas ehjä rengas ja vieläpä halvalla. Tämä kauppias on monen mummon ja papan pelastus pienellä kylällä ja toivottavasti jatkaa vielä moniaisia vuosia. Kaikilla kun ei ole autoa jolla päräyttäis kaupungin liikekeskuksiin.

Täytyy taas jatkaa noita joulukäsitöitä, ei ne itsestään valmistu =D

lauantai 2. marraskuuta 2019

Pilkkijälle sukkia


Nyt on toisetkin "kylänpoikiensukat" valmiina. Vajaat kerät 7-veljestä ja Sockia upposi näihin. En edes yrittänyt kohdistaa raitoja. Ahududu kävi vielä laittamassa muutaman valkoisen kissankarvan lisälämmikkeeksi ;)


Tässä vielä molemmat. Huomenna heti tulee noutaja ja eiköhän näillä vähän aikaa tarkene jäällä.

En minä ymmärrä tätä Suomen postin hinnoittelua, kallista on ja hidasta. Sain tiedustelun lähettäisinkö virkatun nuken Italiaan. Nukke itsessään maksaa 18€, mutta postimaksu 35€. Eipä tuolla hinnalla kannata yhtä nukkea lähetellä. Tilasin itse juuri Australiasta pari seinäkalenteria. Viikossa tulivat ja postimaksu paketilta vähän yli 4€. Ei mene minun tajuntaani miten toinen voi toimittaa niin halvalla ja toinen kiskoo hirmuhintoja. 

Vielä olisi kolmet sukat neulomatta ja tietenkin kasa tonttuja ja pehmoleluja. Yhtään liian aikaisin en näköjään aloittanut, kiire tulee nytkin. ;)

lauantai 26. lokakuuta 2019

Tonttu leipoo


Pitihän minun tonttupojille tehdä tyttökaverikin, eikä tonttujen teko lopu tähänkään.

Yksi iso tonttu ei ole leiponut pullaa pariin vuoteen, mutta viime yönä iski niin kova korvapuustinhimo, että pakko oli puolilta öin ruveta leipomaan. Tuli vaan niin rumia , ettei kehtaa näyttää kuin pussissa olevia =)

Pitäis näköjään leipoa useammin, että pysyis taito hyppysissä. Olin jo kaulinnut, levittänyt voin ja käärinyt rullalle, kun tytär kysyi että eikös niihin tule kanelia ollenkaan. Eihän siinä auttanut kuin aloittaa alusta. Kyllä korvapuustissa pitää kanelia ja sokeria olla.

Onkohan dementtia tulossa kun alkaa niin unohtelemaan =) Onneksi tytär käy joka toinen viikonloppu vierailulla katsomassa että äiti on kunnossa. Niin rakas minulle tämä tytär.


Voisilmäpullista tuli niin kauniita, että niitä kehtaa esitelläkin. Onneksi ovat vieläpä hyvän makuisiakin ;)


Ensimmäiset "kylänpoikien" sukat valmiina. Koska pyyntönä ei ollut muuta, kuin että ovat lämpimät, niin käytin jämälankoja. 45 numeroisiin ei ihan vajaa 7-veljeksen kerä riitä, joten laitoin toista jämäkerää lisäksi. Eiköhän nuo kelvanne. Ihan vaan perussukkaa pilkkimiehelle.


Voitin Viltsumarin Inspiration blogin syyskuun arvonnassa kauniit sulkariipuksen  ja rannekorun. Koska ajattelin että sulkariipusta en arvaa kotona pitää kissojen takia (repivät sen kuitenkin), niin laitan sen tyttären joulukalenteriin. Rannekorun pidän ihan itse. Tytär on jo 27 v. mutta täytyyhän "lapsella" joulukalenteri olla. Kiitos Viltsulle koruista.

 Hohhoijaa, kylläpä tuo aika rientää nopsaa. Poikanikin täyttää ensi vuonna 50 v. Minun pieni poikani, miten se on mahdollista ;D

lauantai 19. lokakuuta 2019

Sockisukkaa


Olen tykännyt Sockin raitalangoista joissa väriraidat menee epäsäännöllisesti. Tämä kerä oli pettymys, raidat tasapaksut ja ennalta arvattavissa.  Tästä oli sitten "ihan pakko" tehdä raitoja kohdistaen. Onnistuinkin hyvin kun kerin osan kerän sisältä samaan paikkaa mista väri alkoi kerän ulkopuolelta. Tumman harmaat osat on 7-veljestä kun en ollut varma kerän riittävyydestä, olisi  riittänyt.  Ei kovin kivat, mutta jospa Joulupukki ne konttiinsa huolisi.

Matkahuolto-tätinä toimiessani ystävystyin silloisiin koulupoikiin niin että meistä tuli kavereita. Olen niin otettu kun nyt nämä nuoriksi miehiksi kasvaneet pojat ottavat itse yhteyttä ja kysyvät tekisinkö heille sukkia. "Värillä ei väliä kunhan ovat lämpimät" on toivomuksena. Kyllähän Mh-täti tekee ja oikein mielellään. Käytän varastoistani löytyviä sukkalankoja , joten voin myydä ihan kohtuu hinnalla heille. Minä saan lankavarastojani pienemmäksi, rahaa jouluherkkuihin ja pojat saavat varpaansa lämpimiksi, kaikki hyötyvät. =D

maanantai 14. lokakuuta 2019

Joulupuuhat aloitettu


Joulu lähenee ja täälläkin on tonttupaja jo avattu. Kerrankin olen hyvissä ajoin liikkeellä. Joululahjatkin ovat kaikki jo joko ostettu, tilattu tai aloitettu. Eihän minulla toki montaa lahjottavaa olekkaan.

Muutama tilaustyökin on tullut, mutta niistä selviän varmaan ihan hötkyilemättä.

                                          

Minun tontuillani on aina silmät. Täytyyhän niiden nähdä kun kurkistelevat ikkunoiden takana.

Ahududu on niin kiinostunut tontuista, että piti laittaa vielä piiloon. Muuten eivät ehkä ole enää ehjiä jouluna =)

torstai 10. lokakuuta 2019

Roskiskamaa


Metalliroskiksessa kökötti pieni ruman värinen, osittain ruostunut, mutta muuten ehjä kynttilälyhty. Tietenkin minun piti onkia se talteen ;)

Kaapissani on pyörinyt jo pitkään pilalle mennyt valkoinen akryylivärituubi.


Nämä kaksi roskaa yhdistettynä sain aikaiseksi aivan kelpo lyhdyn. Sopii seuraksi muille pienille lyhdyilleni. Olen ihan tyytyväinen tähän. Ja taas on vähän maailmaa pelastettu =D =D =D

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Toinen Pipsa


Ensimmäisen Pipsa-possun saaja tykästyi niin leluunsa että tahtoi samanlaisen ystävälleen synttärilahjaksi. Teinhän minä kun sattui vielä olemaan lankojakin. Pipsan pään ja vartalon yhteen ompeleminen on niin haastavaa ja tympeää, että vähään aikaan ei tee mieli valmistaa possuja. Samalla sain tilauksen jouluksi Kaapo-nukesta. Niin mielelläni tekisin uusia malleja, mutta saas nähdä ehdinkö. Mielessä olisi niin monta jouluista mallia.


Pitkästä aikaa olen taas innostunut sukkia kutomaan.  Kätköistäni löytyi yksi kerä ruskeaa 7-veljestä ja yksi kirjavaa Sockia.  Yksinään ei kummastakaan olisi tullut miestensukkia, mutta yhdistämällä riitti hyvin numero 46 sukkiin.  Ja minähän en raitoja ala kohdistamaan, se on minusta tylsää ja langan haaskausta =D Jos ei tämmöisenään kelpaa kellekkään, niin homehtukoon kaapissa ;D

tiistai 1. lokakuuta 2019

Lisää kissoista


Tuli taas liityttyä kansalaisopiston maalausryhmään. Edes jotain sosiaalista elämää joka antaa syyn lähteä ulos kotoa. Kesän jälkeen joutuu aina totuttelemaan uudestaan välineisiin ja tulee tehtyä joku helppo työ. Tytär pyysi kuvaa kissoistamme, joten sillä aloitin. Mietin ensin kehtaako tätä edes julkaista. aina ei onnistu nämä tekeleet. Kissojeni luonteet kuitenkin näkyy tässä, Ahududu on aina noin pöllämystyneen näköinen =D


Ahududu on parantunut loistavasti. "Sukkapukukin" laitettiin vähän paremmin jo. Nyt on helpompi liikkua ja käydä hiekkalaatikolla. Ihmeen hyvin antaa tuon putkilon olla päällään.



Hellyydenkipeys on lisääntynyt huomattavasti, koko ajan pyrkii syliin rapsuteltavaksi. Eipä tarvinnut tyttärenkään yksin nukkua vieraillessaan, mahanlämmitin oli heti paikalla. Hienoa kun on päästy palaamaan normi-elämään. =)

perjantai 27. syyskuuta 2019

Voi pientä poloistani


Nyt on pahin takana ja Ahududukin leikattu. Aika erikoiseksi osottautui kattini. Ensin ei suostunut nukahtamaan vaan kaksi kertaa piti laittaa uudestaan nukutusainetta. Lähemmässä tarkastelussa lääkäri huomasi että Ahulta puuttuu kaksi nisää. Olisi kuulemma ollut vaikeuksia jos olisi joutunut pentuja imettämään. Mahasta löytyi vain yksi munasarja, toinen oli surkastunut ja tilalla oli suuri kysta. Onneksi tuli leikattua ennenkuin mitään pahempaa ilmeni. Vähän viittaa siihen että olisi sisäsiittoinen pentu. Toivottavasti ei ole niin, sillä semmoiset kuulemma yleensä elävät vain noin 5 vuotta. 

Tämä on hyvä keino korvata inhottava kauluri. Leikkasin vanhan säärystimeni sopivaksi. Nyt haava pysyy suojassa ja lämpimänä. Vähän on kyllä hankaluuksia vessassa käynnin kanssa =)

Aamulla kaikki oli jo hyvin ja heräsin semmoiseen pusutteluun. Kissat eivät ole pitkävihaisia

perjantai 20. syyskuuta 2019

Kissan seitsemän elämää


Kissoilla on seitsemän elämää ja meidän Maija jos kuka on sen todistanut. Maija oli hukassa monta viikkoa ja kun kuulimme että lähistöllä on harmaankirjava kissa jäänyt auton alle, niin kaikkihan me uskoimme , että se oli Maija. Vaan Maijapa jälleen kerran "nousi kuolleista "ja toissa iltana ilmestyi oven taakse naukumaan. Pulskassa kunnossa on vaikka olikin viisi viikkoa reissussa. Nyt olen syöttänyt kermaa ja kanaa ettei vaan uudestaan lähde minnekkään. " Kyllä routa porsaan ja kissan kotiin ajaa" =) Jonkun toisen kissa-parka lähti taivaaseen, ei meidän Maija.



Maija on ennekin tehnyt tämmöisen "ylösnousemuksen". Muutama vuosi sitten meille tultiin ilmoittamaan että Maija on jäänyt auton alle.  Kun sitten itkun kanssa menimme paikalle, niin tunnistimme sen heti Maijaksi. Pitsiseen pöytäliinaan käärittynä itkun kanssa haudattiin tuttavan takapihalle.  Illalla Maija tuli naukumaan oven taakse, oli siinä ihmettelemistä ja ihan hirvitti. Myöhemmin selvisi että olimme haudanneet erään vanhan papan saman näköisen kissan =)

Vielä on Maijalla viisi elämää tallella, kunhan vaan pysyis paremmin kotona eikä säikyttelisi minua enää.


Ahududulla jatkuu kiima jo kahdeksatta päivää, ei me Maijan kanssa kestetä tätä enää.  Vaikka Maija ja Ahududu joskus nukkuvatkin samassa sängyssä, on Maijan välillä poistuttava pihalle makoilemaan. Meillä alkaa hermot mennä tuohon jatkuvaan maukumiseen ja jalkojen teputukseen.
Toivottavasti ensi viikon leikkaus auttaa myös parantamaan Maijan ja Ahududun välejä. Maija ei aina jaksa sietää nuorta neitokissaa lähellään. Semmoisia me vanhat akat välillä ollaan =D =D =D

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Sukkakausi alkaa



Viime joulun alla sain niin monta sukkatilausta kokoa 46, että tänä vuonna yritän olla viisaampi ja aloitan ajoissa. Lankana käytän ihan tavallista 7-veljestä ja kuvion löysin jostain netin syövereistä.  Ei ole aina helppoa tämmöisen silmukoimallakaan tehdyn kuvion valmistus. Sain melkein valmiiksi kun huomasin että toiselta puuttui suu. Purkuhommiksihan se sitten meni. Muutenkin toinen Haisuli on kerroksen alempana, mutta sen takia en enää ala purkamaan.


Turkista löysimme ihanan väristä ruosteenruskeaa sukkalankaa ja ihan pakko oli ostaa. Tytär halusi siitä tavissukat ilman kuvioita tai kirjontaa. Onneksi olin ottanut sukkapuikot mukaan joten pääsin aloittamaan jo lomalla. Neuloskelin aina odotellessani että tytär saa laitettua itsensä uloslähtökuntoon ;)


Liisa Hopeinen Kuunsilta blogissa  järjestää usein arvontoja joissa on hienoja palkintoja. Jokin aika sitten minä voitin nämä kauniit rautaiset koukut. Olin ajatellut korunaulakoiksi , mutta ovatkin niin isot että taidan laittaa terassille lyhtykoukuiksi. Liisa on omansa irroittanut taustalaudasta ja taidan tehdä saman tempun. Kauniimmat ovat ihan semmoisenaan ja laudat voin käyttää vaikka pikku tauluiksi maalaamalla. Paketissa oli kyllä muutakin, m.m. kissoille, mutta tytär on jo vienyt osan ja herkut on syöty. Kiitos sinulle Liisa. Olet niin hyväsydäminen ihminen.



Kissarintamalla menee huonosti, sillä Ahududulle iski ensimmäinen juoksu-aika. Vaikka minulla on aina ollut kissoja, niin näin vaikeaa tapausta en aikaisemmin ole nähnyt, kissa selvästi kärsii. Ruoka ei ole maittanut kissalle nyt moneen päivään ja minäkin saan nukuttua vain silloin kun kissa simahtaa lopulta. Toivottavasti ensi viikolla on mennyt pahin ohi, sillä sain varattua leikkausajan Ahududulle. Toista kertaa meillä ei toivottavasti ole tämmöistä viikkoa.

Maijastakaan ei ole kuulunut mitään, joten ilmeisesti se auton alle jäänyt kissa nyt sitten oli Maija. Toisaalta hyväkin kun ei ole nyt tässä kiusaamassa kärsivää Ahududua. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu kissarintamallakin.



tiistai 10. syyskuuta 2019

Turkki 3. loman loppu


Turkissa oli lähtöpäivänämme Voiton-päivä ja suuria lippuja liehui joka paikassa. (Voiton päivänä muistellaan sotaveteraaneja ja juhlitaan Turkin itsenäisyyssodan ( 1919-1922) päättymistä.) Liputus ei siis ollut meidä lähtömme kunniaksi =)



Koska lentomme lähti vasta yöllä klo 2.30 ja huoneet piti luovutta jo puolilta päivin, niin päätimme ottaa vähän lokoisammin. Aamulla hyppäsimme pikku-bussiin ja suunnistimme kohti Caunuksen suisto-aluetta. Matkalla pysähdyimme tässä kauniissa levähdyspaikassa, jonka moni Marmariksen kävijä varmaan tunnistaakin.


Perillä Dalyanin pikkukaupungissa odotti jokivene jolla seilasimme n. 40 minuuttia ihaillen kauniita maisemia.


Matkalla näimme m.m. Lyykialaisten ikivanhoja kalliohautoja (ikää en nyt muista, mutta tosi vanhoja).


Päätepisteenä ihana Kilpikonnaranta, jossa viivyimme n. 4 tuntia. Tämä on maailman luonnonsuojelukohde, jossa pesii kahta eri lajia suuria merikilpikonnia. Suurimmat noin 200 kiloisia.


Koska nyt on kilpikonnien pesintä-aika, pesät oli merkitty rautakehikoilla.


Lähelle ei saanut mennä makoilemaan, mutta ohi sai toki kävellä mereen uimaan.

Rannalla on myös kilpikonnien sairaala, mutta koska sinne oli matkaa 5 km, niin enhän minä jaksanut lähteä kävelemään semmoista matkaa pehmeässä hiekassa.

Hyvin kului kuitenkin nelituntinen rannalla makoillessa, meressä aalloilla pomppien ja välillä rantakahvilassa välipalaa syöden.


Ranta on hyvin suojattu ja tarkasti vartioitu. Ranta suljetaan iltaisin ja joellakin on suljettava  portti jossa istuu vartija yötä-päivää.. Hyvä että ranta rauhoitetaan öiksi kilpikonnien pesintärauhan takia. 



Laivalla "tietenkin" oli valokuvaaja ja kuvan sai lunastaa paluumatkalla. Olihan se ostettava kun halvalla sai =) Ihan mukava matkamuisto.

Dalyaniin palasimme alku-illasta ja siellä odotti illallinen ja hotellihuone suihkuineen. Hyvin oli aikaa kierrellä vähän kaupungilla ja vaikka nukkua. Minähän kerkesin tehdä molempia :) Vasta puolilta-öin lähdimme Dalamanin kentälle.

Tämmöistä retkeä tarjoaa Aurinkomatkat ja voin kyllä suositella vaikka onkin aika kallis.



Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja jouduimme uusimaan hänen henkilöllisyyskorttinsa. Onkin tosi kätevä kortti. Samassa on henkilöllisyystodistus, sairausvakuutuskortti, pankkikortti, bussikortti ja mitä lie muuta. Tarkkaan otettiin sormenjälki joka sormesta. Nyt ei passaa rötöstellä Turkissa, heti jää kiinni ;D



Ahududu oli matkan ajan hoidossa hyvällä ystävälläni. Oli niin mukava kun melkein joka päivä oli messengerissä kuvaterveiset Ahulta.  Viihtyi siellä niin hyvin ettei varmaan olisi enää kotia halunnutkaan =)

Ulkokissa Maijan hoidosta oli sovittu naapurin kanssa. Tapansa mukaan Maija hävisi lähtöpäivänä ja yleensä on palannut samana päivänä kuin mekin. Vaan nytpä ei ole Maija palannut. Parin päivän päästä paluustamme oli joku kissa jäänyt auton alle lähistöllä, ruumista ei enää löytynyt. Epäilen pahasti että se oli Maija joka oli kotiin palaamassa. Toivoa paluusta en ole vielä kuitenkaan heittänyt.

Moni motkottaa siitä että kissojen annetaan juosta vapaana.  Maija oli kuitenkin navettakissojen sukua ja olen vakaasti sitä mieltä, että se oli onnellisempi vapaana juostessaan, kuin 10 vuotta sisälle vangittuna. Sitäkin kokeiltiin, mutta ei onnistunut. Ahududu on tyytynyt kohtaloonsa sisäkissana, vaikka mieluummin sekin varmaan juoksisi vapaana nurmikolla kärpästen perässä.

Sepä nyt siitä lomasta. Seuraava lomapostaus tulee varmaan vuoden päästä ;) Nyt takaisin normi-elämään ja neulomusten pariin.