perjantai 16. helmikuuta 2018

Muistoja, aarteita


Raivatessa löytyy kyllä kaikenlaista, joka pistää istumaan ja muistelemaan.  Sain poikani hyvin nuorena ja tallesta löytyi pojan syntymätodistus. Onko tämä nyt arvo vai ammatti, trukinkuljettajanvaimo. Pisti pikkuisen hymyilemään =)

Samalta vuosikymmeneltä on muisto lääkärintodistuksesta. Menin ensimmäisen kerran ravintolaan tarjoilijaksi ja silloin piti viedä lääkärintodistus työnantajalle. Mistä lie lääkäri kaivoi vanhan lomakkeen, sillä siihen mitattiin ja merkattiin myös rinnanympärys. Nykyään ei tietääkseni tarvitse rinnanympärystä ilmoittaa =D

Siihen aikaan kyllä töitä löytyi toisin kuin nykyään. Melkein piisasi kun meni  ja ilmoitti että tulen teille töihin. Siinä mielessä ajat olivat paremmat.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivänä


Meinasin jättää tänään postaamatta, mutta onhan tämä pojantyttärien hevosten kuva niin suloinen, että pakko jakaa.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni 💝

torstai 8. helmikuuta 2018

Pienen pieni arvonta



Siskoni soitteli jo huolissaan kun en ollut tänne mitään päivittänyt vähään aikaan. Eihän minulla mikään hätä. Aika vaan menee niin komeroita raivatessa ettei juurikaan ehdi käsitöitä tekemään saatikka blogia kirjoittelemaan. Huhuh, vielä en ole päässyt edes ulkokomeroon asti. Pelkkien valokuvien karsimiseenkin meni useita päiviä. Niitä kun on tullut teetätettyä aikanaan tuplakuvina ja säästeltyä kaikki hutilaukauksetkin.


Vaan siihen pieneen arvontaan. Laitan siihen tuolta hyllystäni löytyneen muistikirjan, johon voi kirjoitella ne parhaat ruoka- tai käsityöohjeet. Lisäksi jonkun verran "hand made" merkkejä, toiset puisia, toiset metallisia. Sopivan pieniä sujauttaa vaikka mihin käsityöhön.

Päästäkseni itse helpommalla jokaiselle yksi arpa ja arvon vaikkapa sunnuntaina 18.2. Onnea kaikille .
Ja vaikka minusta ei välillä mitään kuuluisikaan, niin hengissä ollaan eikä mitään hätää. =) Nyt vaan on pakko raivailla paikkoja. En  halua hakea uutta asuntoakaan ennen kuin tavaramäärä on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän se tästä kesään mennessä helpota =)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Purrk.....

(Kuva netistä kaapattu)

Vaan tämmöinen on nyt olo. Ensin tehtiin vuokrarivitalossamme remonttia, joka jätettiin kesken. Löytyikin niin suuri homeongelma, ettei kannata korjata. Nyt on kaikki 8 taloutta irtisanottu heinäkuun loppuun mennessä. Minulla kun tuota tavaraa on kertynyt 40 vuoden ajan, niin nyt olenkin lirissä. Roskiin joutuu kantamaan hyvääkin tavaraa kun ei lähimaillakaan ole kirpparia tai kierrätyskeskusta, eikä linja-autolla kannata ruveta raahaamaan, eikä jaksakkaan. Täytyy yrittää edes facebookissa myydä käsityökirjoja ja lankoja joille ei tällä hetkellä ole käyttöä. Surulliseksi se kyllä tekee ;(

Uuden asunnon hakemisessakin on hankaluutensa. En voi kuvitellakkaan, että asettuisin asumaan kerrostaloon jossa ei olisi edes parveketta. Kylän ainoat kaksi kauppaa pitäisi olla niin lähellä että pääsisin sinne kävellen kipeitten kinttujeni kanssa. (Kaksi kertaa kaatunut tänä talvena polkupyörällä ja nyt on polvi sökönä). Suurin ongelma on kissat kuitenkin. Niitä en hävitä missään nimessä. Tuommoiset kymmenvuotiaat katit ei enää opi sisäkissoiksi, joten pitäisi olla turvalliset ulkoilumaastot. On siinä ongelmia ihan tarpeeksi.

Joten purrkeleen purrrrrkele vaan.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kun Suomi-neito Punahilkan tapasi


Itse en tästä Suomitytöstä niin välitä, mutta kun pyydettiin toinenkin tekemään, niin teinhän minä.  Punahilkkaa olin jo ajatellut tehtäväksi jonkin aikaa.  Mielessä pyörii myös ajatus erilaisista satujen prinsessoista, onhan näitä, Lumikkia ja Ruususta sun muuta.


Punahilkan viitta onnistui mielestäni heti ensi yrittämällä niin hyvin, että näytän sen takaakinpäin. Yleensä näitä ensimmäisiä tekeleitä saa purkaa monta kertaa ennenkuin onnistuu =)Viitan voi riisua poiskin ja sitten on valkopaitainen tyttönen. Käsivarrella kori täynnä kukkia mummolle vietäväksi.


 Jouduin tässä käymään oikein kaupungin terveyskeskuksessa, mutta onneksi oli tarpeeksi suuri käsityö mukana. Vähän ihmettelin kun olin ainut jolla oli käsityö mukana, minusta kun se on välttämätön paikassa jossa tietää joutuvansa odottelemaan.  Kyllä siinä sitten kävikin minulla katsojia, niin hoitohenkilökuntaa kuin muitakin potilaita, eikä minulla käynyt aika pitkäksi ollenkaan. Valkoinen lanka vaan on aika haastava matkatyönä, sillä täytyy olla tarkkana ettei tartu likaisilla käsillä työhön =) Näihin katsoin pitsineuleen mallin Kardemumman talossa, Elinan pitsiunelmista.  Taakse jatkoin vielä yhden valepalmikon, joten istuvat hyvin jalkaan. Lankana tietenkin 7-veikkaa, kun ei meiltä muutakaan saa.

Pakkaspäivät tulikin vietettyä sisällä käsitöitä tehden, mutta onneksi nyt on luvassa helpotusta kylmyyteen Tarkenen taas lähteä kylille ruokakaappia täydentämään =)

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pihi mikä pihi


Minut kasvatettiin lapsena hyvin säästäväiseksi ja siitä tavastahan ei tahdo päästä millään eroon. Kaikki pitää säästää mitä voi ehkä joskus vielä käyttää. Niimpä minä säästän kaikki pienimmätkin päättelylankojen pätkätkin ja kerään välillä toistenkin pois heittämiä. Eihän sitä hyvää lankaa roskiin =) Ne solmin reilulla solmulla ja virkkaan renkaana niin että solmut jää sisäpuolelle. Kyllä tulee paksuja hyviä patalappuja  kun ovat kaksinkertaisia ja langanpäät sisällä lisäeristeenä. Sanoisimpa että ilmaisia ;)



Jo ennen joulua minulta tilattiin polvisukat helmikuun alussa lahjaksi annettavaksi. Autuaasti unohdin ne kokonaan, mutta onneksi tilaaja kyseli jo niiden perään. Kaikki muut hommat piti laittaa sivuun, mutta nyt on sukat valmiina. Ihan vaan jotain lettiä räpelsin eteen ja muuten otin silmukkamäärät Novitan hyvästä polvisukkaohjeesta. Ainakin omaan jalkaani tämä malli istuu mukavan napakasti.


Ihan kokeeksi tilasin Intiasta maitokuitulankaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Lanka muistuttaa vahvuudeltaan ja sormituntumalta suomalaista Miami-lankaa, jota ei tahdo enää saada mistään. Värejä on todella runsaasti. 50gr kerä on ilmainen, mutta postimaksut ovat 2€/kerä (hassua). Sopii varmaan oikein hyvin esim virkattuihin leluihin ja muihin virkkauksiin, en ole vielä kokeillut.



Täytyy laittaa tähän loppuun vielä kuva poikani koirasta Bamsesta ja Kiinasta tilaamastani joululahjakravatista. =)  Minulla tulee ihan mieleen nuorena tuntemani sisilialainen gigolo Tino. Samanlainen pörröpää ja suklaasilmät =D

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuosi väriterapiaa



         Vuosi väriterapiaa

Mira Sirpukan solmuissa järjesti Vuosi väriterapiaa haasteen viime vuonna ja tokihan siihen osallistuin. Kovin tuli apinavoittoinen minun osallistumisestani =) Miran toiveesta kaikki haastekuvat on nyt järjestetty yhdeksi postaukseksi, joten :


Tammikuu alkoi tummanruskeilla apinoilla.


Helmikuussa oranssit ketut


Maaliskuussa vihreitä sukkia


Huhtikuussa valkoinen öljyvärimaalaukseni  ( äiti ja Emine-tyttöni )


Toukokuussa kaikilla turkoosit mekot


Kesäkuussa keltainen mekko ja keltainen silkkitäkki



Heinäkuussa sukissa sinistä raitaa


Kas kummaa, elokuussa keskiruskea huivi ( ei apinoita) =)


Syyskuussakin huivi, nyt punainen


Lokakuussa violetteja sukkia


Marraskuussa kaikenkirjavaa porukkaa


Joulukuussa joulunpunaista, sukat ja tontun pöksyt ja lakki

Tämä oli mukava haaste, kiitos Miialle. Mielellään tämmöiseen ottaisi osaa uudestaankin.


torstai 4. tammikuuta 2018

Hyvinhän tämä vuosi alkoi


Kyllä pukki tietää mitä kissamummo tarvitsee. Sain tietsikan viereen uuden hiiren ja hiirimaton. Kyllä nyt kelpaa tehdä kissapostauksia =)

Uusi vuosi alkoi oikeastaan ihan hyvin. Ei juhlittu, mutta oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja sehän tuntui ihan juhlalta. Kävin jopa pihalla katsomassa kylän ilotulituksia. Painokin oli joulun aikaa tippunut 3,5kg, eikä siitäkään passaa valittaa. Kuumeessa ei herkutkaan maittaneet, pelkkää hunajateetä lipittelin enimmäkseen. Harmittaa vaan kun niin paljon hyvää ruokaa ehti mennä pilalle, kaikkea kun ei voinut pakastaa.


Eipä juuri käsitöitäkään jaksanut tehdä, mutta yksi apina piti virkata kuitenkin. Tyynynliina on  niitä minun Kiinasta pelkillä postimaksuilla tilaamiani. Nyt olen saanut hillittyä sentään himoni ja haluni, enkä ole tilannut enää kuin puolisukkia halvalla =)



Eihän sitä Tallinnan-reissuakaan voinut tyhjin käsin tehdä, joten sillä matkalla valmistui villasukat.  Laivan käytävällä eräs mies pysähtyi kysymään, että onko se pakko olla noin ahkera että täälläkin kutoo. Vastasin hänelle , että minkäs sille voi jos on levottomat kädet kunhan ei muuten ole levoton. Tajusipa jättää minut rauhaan, minua kun ei miehet jaksa enää kiinnostaa. Kahdesti olen ollut naimisissa ja todennut että yksinelämistä ei mikään voita =)



Naapurimummo pääsi pakoon kosteusvaurioita ja sai uuden hyvän asunnon. Lähtiessään jätti minulle tämän kauniin amarylliksen. Voi kumpa minullakin kävisi muutto yhtä kivuttomasti. Koko suku oli häntä muuttamassa., mummo vain katsoi vierestä.

Aamulla kyllä meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun ja sydän väpätti vähän aikaa. Tiesin kyllä että aikovat räjäytellä peruskalliota talon ympäriltä, mutta ajankohdasta ei ollut tietoa. Aamulla istuin rauhassa juomassa kahvia kun ensimmäinen pamaus räjähti 1,5 metriä keittiöni ikkunasta. Ikkunat vain helisi ja lattia tärisi ja jotain tippui kaapista. Eipä noille rakennusmiehille tainnut tulla mieleen, että vanhempi ihminen voi saada sydänkohtauksen kun noin ennalta varoittamatta pamautellaan. Sitä paukuttelua jatkuikin sitten puolipäivää, mutta nyt on oja kalliossa talon seinustalla.

Tytär oli lähdössä iltasella omaan kotiinsa, kun maan alta kuului yhtäkkiä matalaa murinaa ja lattia vähän tärisi. Se tuntui kyllä kammottavalta. Mitä lie jälkijäristystä.  Olen ollut joskus Kyproksella pienen maanjäristyksen aikaan, mutta tämä tuntui kyllä pelottavammalta. Tytär ei meinannut uskaltaa jättää minua kotiin, kun pelkäsi maan nielevän minut.  Vaan ei hätää, hengissä täällä ollaan vielä ja olo senkun paranee päivä päivältä

Päiväkin pitenee, joten kesää kohtihan tässä jo mennään ;)

perjantai 29. joulukuuta 2017

Paremminkin olis voinut mennä


Lahjat on jaettu, joten voin paljastaa tämänkin Tallinnan ostoksen. Mahdottoman hyvän makuista tämä punainen glögi ja huovutetut elukat minusta niin söpöjä.

Meillä tosiaan olis joulu voinut mennä paremminkin. 
Perjantai oli vielä ihan hyvä päivä. Tavattiin tytön kanssa kaupungilla ja osteltiin valtava määrä herkkuja jouluksi. Se on meillä jo jouluperinne.
Lauantaina alkoi keittiön viemäri haisemaan, mutta ajattelin että se on ohimenevää niin kuin muulloinkin on ollut. Eipä ollutkaan, haju paheni päivä päivältä. En kehdannut talkkaria häiritä joulupyhinä, vaan soitin vasta tiistai-aamuna. Korjaaja tuli vasta tänään perjantaina, enkä ole koskaan varmaan odottanut ketään miestä niin kiihkeästi kylään kuin nyt.


En tiedä johtuiko koko kodin vallanneista viemärin höyryistä, mutta tytär sairastui nuhaan ja kuumeeseen jo lauantaina. Minullakin jo silmiä kirveli , mutta kuumeen ja nuhan nosti vasta maanataina. Täällä sitten ollaan vaan maattu kipeinä pa....n hajussa ja herkutkin jäi syömättä, Eihän ne kipeinä ollessa ja tässä lemussa maittanut kummallekkaan. 

Samalla sain talkkarilta tietää, että koko rivitalo on nyt todettu niin homevikaiseksi, ettei aleta edes remontoimaan. Sillä lailla, se on nyt ruvettava karsimaan omaisuutta muuttoa varten. Harmi kun ei lähellä ole mitään kirpputoria, eikä kierrätyskeskusta. Täytyy yrittää laittaa parhaimmat tavarat edes tyrkylle roskakatokseen. Tuntuuhan se haikeelta, kun on 40 vuotta asunut samassa talossa  ja onhan tuota tavaraakin ehtinyt kertyä sinä aikana.


Vaan aina on elämässä ilonpilkahduksiakin. Tilasin Kiinasta jouluksi yhden ilmaisen poron 2 euron postikuluilla. Paketissa olikin kaksi poroa. En tehnyt reklamaatiota =) Kaupungissa näin ihan samoja poroja myynnissä 8 eurolla. Johan siinä on syytä olla iloinen onnistuneesta ostoksesta.
Tyttäreltäkin on kuume jo laskenut ja itselläkin alkaa olla olo jo parempi. Onneksi on pakastin täynnä ruokaa, ettei tarvitse siitäkään huolehtia.

Toivottavasti uusi vuosi alkaa paremmissa merkeissä.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta toivotan teillekin kaikille !

tiistai 19. joulukuuta 2017

Suomi vs Ruotsi



Vielä viime hetkillä pari isoäitiä tilasi lapsille nukkeja, Ruotsin Pepin ja Suomineito 100v. Itse-asiassa Suomineitoja pyydettiin 5 kpl, mutta älysimpä kerrankin sanoa EI. Ne jotka eivät itse tee käsitöitä, eivät ymmärrä kuinka paljon aikaa tämmöistenkin tekemiseen menee. Nämä tein ja loppu-ajan aion käyttää oman jouluni valmisteluun. Toivottavasti lapsoset nyt tykkäävät näistä. Lisää virkkuita sitten  taas joulun jälkeen

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pieni irtiotto arjesta


Ihan parinkin päivän reissu kesken arjen tekee niin hyvää. Tallinnan joulutori oli näkemättä, joten sinnehän me suuntasimme. Kansipaikat laivalla ja pari yötä Eurooppa-hotellissa. Oikein hyvä valinta meidän mielestä. Ei tarvinnut kuunnella yöllä humalaisten mekkalaa, vaan nukuimme pehmeissä sängyissä  oikein rauhallisessa hotellissa. Aamupalakin oli maittava ja monipuolinen, eikä koko aikana ollut kiire mihinkään.



Minä sain jo menomatkalla jalkani niin kipeäksi, että taksilla ajeltiin vähänkin pitemmät matkat, mutta siellähän se oli suhteellisen halpaa, hotellilta torille n.5 €. 
Itse tori oli minulle vähän pettymys. Olin odottanut paljon erilaisia käsitöitä, mutta tuntui että joka toisella kojulla oli tarjolla glögiä ja lopuilla villasukkia. Eipä siellä paljon ollut valinnan varaa sukkien ja krääsän lisäksi. Ostin sieltä kuitenkin kunnon kassillisen juustoja, enkä muuta.
Olisi varmaan tuntunut jouluisemmalta, jos maassa olisi ollut lunta. 



Olishan siellä Tallinassa paljonkin nähtävää ja kuvattavaa, mutta me pyrittiin ottamaan koko päivä mahdollisimman rennosti. Onneksi meille sattui oikein aurinkoinen päiväkin, vaikka edellinen päivä oli ollut aivan mahdoton räntäkeli.


Sadamarket tuli katsastettua, mutta eihän siellä ollut oikeastaan mitään ostettavaa. No , jälleen kassillinen juustoja tietenkin ja karamelleja.
Tytär sai houkuteltua hotellin vieressä olevaan Nautica-ostoskeskukseen ja sittenhän alkoikin palamaan rahaa =) Ihania vaate- ja kenkäkauppoja ja sieltä löytyi virolaisten taiteilijoiden töitä joita olin etsinyt, sekä kaipaamani huopatyöliike


Merlin Metsin maalaamaa kissakoru oli pakko ostaa itselle ja samasta kaupasta paljon muutakin =)


                                     

Tytär oli etsinyt netistä valmiiksi meille hyviä ruokapaikkoja, mutta eihän me enää jaksettu minnekkään lähteä, vaan alku-illasta suuntasimme syömään oman hotellin ravintolaan. Kyllä kannatti. Aivan ihanaa ja kauniisti laitettua ruokaa. Eikä ollenkaan pahan hintaista, kallein ruoka pippuripihvi 21€. Minulla siinä juuri sitä lautasella. ( Viiniä ruoan kanssa, ei mekään ihan absolutisteja olla =) ). Todella ystävällin palvelu myös, josta 10 pistettä lisää =)


Kun herkuttelemaan lähdetään, niin silloin syödään myös jälkiruoka. Minulla grepejä lämpimien hedelmien ja tallinkikastikkeen kera, nam.


Illalla vielä pieni kävelylenkki ja sitten maistuikin taas uni pehmoisessa pedissä. On mahtanut olla kamalaa tuommoisessa sukelluskuplassa. Ei ole ahtaanpaikan kammoisen paikka.


Aamulla ehti vielä hyvin aamupalan jälkeen käydä ilman kiireitä viimeisillä ostoksilla sillä kotimatka alkoi vasta klo 12. Heihei Tallinna, eiköhän taas joskus tavata.


Ja kun herkuttelemaan oli alettu, niin olihan sitä vielä laivalla jatkettava. Neljän tunnin bussimatkan jälkeen oltiinkin sitten taas kotona, jossa kissat odottelivatkin jo naapurin hyvästä hoidosta huolimatta.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kettusukat


Keskeneräisten korissa on aikansa pyörinyt kettusukkien tekeleet, joten teimpä ne valmiiksi, vaikka ei olekkaan saajaa tiedossa. Jospa ne joulumyyjäisissä menisi jollekin. Tämän tapaisia olen nähnyt netissä ja omani tein ihan summamutikassa, ei ihan ketun näköiset ;(

Vaan tiistaina nämä tytöt lähtee Tallinnaan. Ei olla tyttären kanssa koskaan käyty siellä joulumarkkinoilla ja edellisestä Tallinan-reissusta on jo viisivuotta. Päätettiin yhdessä että nyt juhlitaan ja nautitaan. Kumpikaan meistä ei välitä viipyä laivalla kuuntelemassa humalaisten öistä mölinää, joten menemme suoraan maihin ja olemme kaksi yötä hotellissa. Ensimmäistä kertaa näin minullekin. Ei käydä Karnaluksissa , eikä muutenkaan olla suunniteltu mitään ostoksia valmiiksi.  Me vaan nautiskellaan. 
Vähän kyllä jännittää valmiiksi, toivottavasti ei merellä kovin keikuta.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuu on punainen


Vuosi väriterapiaa haasteessa joulukuun värini on punainen. Ihan luonnollista siis tehdä punahousuinen tonttu, vaikkei housut kuvassa oikein näykkään.  Tonttujen seurassa usein liikkuu myös harmaaraidallinen kissa, niin myös tämän tontun kanssa. Meilläkin kuuluu öisin salaperäistä sipsutusta, enkä tiedä oikein onko se tonttu vai kissa joka siellä hiippailee.


Iloisen väriset joulusukkani lähtivät jo, joten täytyi tehdä uudet. Raitalankaa onneksi vielä oli, mutta punaista jouduin jo jatkamaan vähän eripunaisella. Taitaa raitalangasta tulla vielä kolmannetkin sukat, kunhan joudan tekemään.


Miesten sukat ovat usein niin tylsiä, minä yritin tehdä niihin vähän jujua. Siilikuvion löysin netistä ja olen silmukoinut sen jälkikäteen. Onneksi tein tuon harmaan raidan, sillä ruskea lanka ei olisikaan ihan riittänyt näin isoihin sukkiin.


Lasten pienet peruslapaset olivat myös niin tylsät, että tuunasin niitä vähän. Valmiiseen lapaseen ompelin päälle hapsulankaneuletta ja silmät ja nenän.Kylläpä tulikin ruman väriset. Jospa ne nyt kuitenkin olis vähän kivemmat. Uusi Peppikin syntyi siinä sivussa.


Kirpparilta on löytynyt muutamalla eurolla tämä oiva Joulupukki, jolla on 24 taskua takissaan. Pitihän se ostaa joulukalenteriksi, kun lapsi on vasta 27v. =) Nyt on joka taskuun tungettuna jotain pientä ja odotan vain että lapsi tulisi avaamaan kalenteriaan. Sain minäkin häneltä suklaakalenterin, joten molemmilla on oma.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Tontun ovi


Minun niin on tehnyt mieli tontunovea, mutta postikulujen kanssa olisi tullut turhan kalliiksi. Niimpä kun varastoissani on ollut ylimääräisenä pieni maalauspohja, maalasin oman oveni opisto-illoissa. Opettaja sanoi että tämä ei ole paloturvallinen kun kynttilät ovat noin lähellä seinää =) Eipä siinä aukea ovikaan, mutta ei ole meillä pieniä lapsiakaan jotka haluaisivat sinne kurkkia. Saa kelvata meille aikuisille.


Viiruja haluttiin lisää, joten niitäkin kloonasin kolme lisää. Mukava tehdä välillä muutakin kuin apinoita.

Minäpä se olin reipas ja aloitin jo jouluraivauksen. Laskin että kämpässäni on kahdeksan nurkkaa täynnä rojua ja nyt on yksi nurkka jo siivottu. Siitä se lähtee. Muittenkin nurkkien tyhjennys on jo valmiiksi suunniteltu ja silloinhan se on jo puoliksi tehty. Tänään kuitenkin lähden ystävän kanssa kaupunkiin humputtelemaan.