Hello Kittyä ja Maijaa

Täten julistan Lapaskuun omalta osaltani avatuksi. Vähän laiskanlaisesti lähti käyntiin, eikä jatkostakaan ole varmuutta. Nämä nyt kumminkin tuli tehtyä sukille pariksi. Kyllä minä vielä parit pistelen, mutta samanlaista himoa tähän hommaan ei ole tullut, kuin oli sukkien kanssa.

----
Kaikkeen sitä kissahullu joutuukin. Nyt on kokeiltu sitruunan laitto jalkoihin ja kyllähän se osittain tepsikin. Ei pissannut Maija varpaille ei, pissasi selän taa. Nyt on Maijalla porttikielto ihmisten sänkyihin.

Välillä pääsee kyllä maastoutumaan niin hyvin, ettei heti huomata ottaa pois.
------

Nyt on Maijalle sitten tehty oma sänky minun sänkyni viereen. Viime yönkin nukuin käsi roikkuen Maijan sängyssä ja Maija nukkui ihan tyytyväisenä omassa petissään. Meidän molempien sängytkin pysyivät kuivina. Voi kun näin jatkuisikin.

Toiset kissat yrittävät välillä valloittaa Maijan sänkyä, mutta ne nostetaan heti pois. Jokaisella on nyt ihan oma nukkumapaikka.

---

Perheemme pojat, Eetu ja Viljari, ovat löyttäytyneet yhteen naisvaltaisessa porukassamme. Ovat nykyään parhaita kavereita ja jakavat ruokansa ja nukkumapaikkansa keskenään. Kunnon poikia molemmat.

Apua, minä en kestä enää

Tämä tässä , on kusipukki-Maija, ja minä en kohta jaksa enää. Maija on tosi herttainen sylikissa ja tahtoo nukkua minun vieressäni. Nyt kumminkin, säännönmukaisesti ,kaksi kertaa viikossa herään siihen, että Maija on pissannut minun oikean jalkani päälle, ja aina oikea jalka. Juuri ja juuri saan edelliset petivaatteet pesun jälkeen kuivaksi, kun taas on pissat sängyssä. Aina aamuyöstä, kun nukun sikeimmin. Jos jollakin on hyvä keino, millä tämän saa loppumaan, niin kiitollisena neuvot vastaan otetaan. Huom. "niskat nurin" ei ole varteen otettava keino.
....
Käsitöitäkin on tehty hurjana , mutta eihän niistä nyt voi mitään kertoa, kun ovat menossa pukinkonttiin. Osa lahjoista kerätään kirpputoreilta, joten lahjasäkki ei käy meillä kohtuuttoman kalliiksi. Minulla kun on pakonomainen tarve saada antaa lahjoja kaikille, vaikka rahaa ei olisikaan. Mukavahan niitä kyllä on saadakkin, tämä vaan huomautuksena joulupukille. Minä olen ollut äärettömän kiltti, ainakin jos olen muistanut :).
.....
Lähdenkin tästä laittamaan taas täkkiä pesukoneeseen. Onneksi on pesukone, ettei tarvitse käsin pestä.

Pensseli-setä

Kävin täällä katsomassa "Pensseli-setä" videon. Ei tosikoille. Laulajan nimi on oikeasti Mihemmed. Ihan komea mies ja laulaa kauniisti itämaista musiikkia. Kyllä minä haluaisin päästä hänen konserttiinsa, mutta tuo välimatka :( . Joku suomalainen H-mies on nyt keksittynyt sitten tekstittää tämän laulun mukamas suomeksi. Eihän tuota teksitystä ole pakko katsoa, voi laittaa musiikin muuten vain soimaan. Täytyy myöntää, että minä kyllä katsoin ja vielä nauroinkin. Minulla on kai liiankin löysä pipo.

Halloveen hulinat

Niinpä vain meilläkin oli oikein Halloveeni -hulinat. Emo-kissa onnistui aamulla salakuljettamaan sisälle elävän hiiren ja siitäkös riemu syntyi. Hiiri parka juoksi pitkin nurkkia ja kaikki kissat (5) ja koira ryntäilivät perässä. Minua niin säälitti hiiri ja yritin minäkin saada sitä kiinni, että olisin ulos nostanut. Enhän tietenkään kissoille pärjännyt. Onneksi hiirulainen heitti lopulta henkensä ja talo rauhoittui. Viljari sai siitä namipalan ja syö tuolla kamalan murinan säestyksellä.
Kissakuvahaasteessa on tällä viikolla aiheena aistit. Laitankin sinne, sillä eiköhän tässä ole kyseessä makuaisti. Zilga sanoi osuvasti,että kaikki on jonkun ruokaa. Niin taisi olla tämänkin hiirulaisen kohtalo, valitettavasti.

Heppasukat

Vielä täytyi yhdet sukat värkätä Hillokellariin. Nämä meneekin joulupukinsäkkiin perheen heppahullulle tytölle vietäväksi. Vois luulla, että kirjoneuletta, mutta kyllä tuo kuvio on taas silmukoita jäljentäen tehty. Minulta ei yksinkertaisesti kirjoneule suju.
Nyt olen oppinut uuden termin, IPT = ihan pakko tehdä. Koko ajan tulee uusia ideoita IPT ja nyt onkin sitten 7 eri virkkausta ja neuletta keskeneräisinä odottamassa vuoroaan. Eipähän kyllästy, kun voi aina välillä vaihtaa työtä. Saas nähdä montako IPT:tä saan valmiiksi jouluun mennessä vai joudunko turvautumaan kaupasta hankittuihin lahjoihin. Päivät hupenee hurjaa vauhtia ja muutakin pitäisi tehdä kuin vain käsitöitä.

Halloweenia

Meillä Halloweenit jää vielä juhlimatta, mutta pikku-pirun tein kumminkin. Malli katsottu omasta pärstästä. Ei tullut tarpeeksi kamala, kun Maija ihastui siihen heti. Tai ehkä se tajusi , että tuossa on jotain tuttua.

-------

Töihin pitäisi lähteä tästä penkomaan rätei ja lumpui. Joskus suututtaa, kun ihmiset tuo välillä niin kamalan huonoa ja likaista tavaraa kirpputorille lahjoituksena. Luulevat kai , että "kyllä köyhille kelpaa mikä vain". Me sitten kannetaan niitä roskiin, sillä kyllä kirppareillakin jonkinlainen taso yritetään pitää. Meillä ainakin on tosi hyvä ja siisti kirpputori. Radiosta kuulin eilen, että Helsingissä kirpparit on niin suosittuja, että yhdelle on jo sisäänpääsymaksu. En ihmettele, sillä kyllähän kirpparilla kiertely on hupia. Siispä kirppareita kiertelemään. Sieltä voi löytää tosi aarteita vaikka joululahjoiksi..

Tontulla kiire

Niin on tontulla jo kiire, että tossutkin on unohtuneet pusikkoon. Lankana näissä on Tallinnan liukuvärjätty hahtuvalanka ja 60:ssä huopuivat liikaa. Piti tulla naistentossut, mutta tulikin tukevat lastentossut. Eipä hätää, lankaa on vielä vaikka kuinka paljon .

Pikku-Liisa on kova Hello Kitty-fani, niinpä taitaa pukki laittaa nämä konttiinsa Liisalle menemään. Vielä pitäisi tällä viikolla ehtiä isommallekkin tytölle sukat kutomaan ja sitten syöksytäänkin lapasten kimppuun. Sukkasato loppuu ja Lapaskuu alkaa. Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä mukaan. Sitten ihan paniikissa neuloo jotain tiettyä ja muut työt jää tekemättä. Tytär sanoikin , että minä olen "sukkapuikkoriippuvainen"

Pikkukisuille kuuluu ihan hyvää. Tässä tämmöinen harvinainen hellä rauhallinen hetki. Viljarille tuli kaulaan iso verta ja mätää puskeva läntti, josta lähti kaikki karvatkin. Jatkuvasti raapi sitä, niin ettei se päässyt edes paranemaan. Apteekista neuvoivat laittamaan Betadinea ja nyt on kaula ruvennut paranemaan . En tiedä mistä haava tuli, nokkasiko harakka , vai olisiko ollut allergiaa. Viljari rakasti syödä mansikkajugurttia, mutta nyt minä pistelen jugurtit omiin suihini

Viime tipassa

Minä "onnistun" tekemään kaiken aina viimetipassa ja sitten on kiire. Toissa yönä liityin Joulumuorin yllätysvaihtoon. Viimeisenä päivänä kaksi minuuttia vaille puoliyön , tietenkin. Kerkesinpä kumminkin, mukavaa.
-----
Viime yönä olin unohtanut auki sen pahvilaatikon, johon kerään joulumyyjäisiin meneviä käsitöitä. Näin kyllä, kun Maija hiippaili laatikolle............ja alkoi asetella pyllyään pissaamisasentoon. Ihan viimetipassa kerkesin napata kissan pois eikä yhtään pisaraa ehtinyt tippua käsitöille. Nyt minua nauratti, vaan ei olis kyllä naurattanut, jos olis ehtinyt pissaamaan sinne.
-----
Täytynee lopettaa sukkien kutominen ja alkaa tekemään suvun joululahjoja pikkuhiljaa, ettei nekin jää viimetippaan, niinkuin tavallisesti.

Muilta matkittua

Tällä viikolla ei mitään omia malleja, vaan kaikki on matkittu toisilta. Sammakkoprinssi-sukat ohjeineen löytyy Seijasiskolta.

Tossut tein itselleni, mutta tuli vähän pienet, käytössä varmaan venyvät kumminkin sopiviksi. Ohje löytyy Annikaiselta
Nämä laitetaan Sukkasatoon.

Aili-lapasen ohje oli jossain, en enää muista missä.

Lapsenlapsi 10v. oli pitkästä aikaa mummolassa viikonlopun. Halusi nukkua mummon kanssa samassa huoneessa. Kun laitoin petiä lattialle, kuului hiljaa:" Minä olisin kyllä halunnut nukkua mummon vieressä". Niinpä me sitten nukuttiin vierekkäin kapeassa sängyssä ja koirakin vielä jalkopäässä. Vähän oli ahdasta, mutta sitäkin lämpimämpää. Kyllä se tuntui mukavalta, kun lapsi halusi oman mummon viereen.

Kirppispostia

Pakko esitellä tämä kirppislöytöni. Parilla eurolla vanha venäläinen postilaatikko. Nyt se koristaa meidän keittiötä ja sisälle työnnetään kaikki saapuneet laskut. Eipä tarvi enää etsiä laskuja joka lootasta ja laatikosta. Minä olen tähän vallan ihastunut. Kuva vääristää tämän niin uutukaisen kiiltäväksi, mutta luonnossa se onneksi on vanhan ja kuluneen näköinen pienine ruostepilkkuineen.

Eetu-koira ja Viljari ovat nykyään parhaat kaverukset. Eetu sai naapurilta suuren hirvenluun ja Viljarikin sai järsiä sitä vuorollaan. Muilla kissoilla ei ollut asiaa metriä lähemmäs luuta. On se hyvä kun perheen ainoat pojat pitävät yhtä. Verinen luu syötiin tietenkin keskellä isoa vaaleaa mattoa. No, tämmöisiä tapauksia varten olenkin ostellut kirppareilta paljon mattoja, on aina vaihtaa uutta puhdasta tilalle ja voin nostaa likaiset ulkokomeroon odottamaan ensikesän matonpesuilmoja.

Tuplasti tunnustusta, miten mukavaa!

Ohjeita

1. Anna tämä tunnustus blogeille jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

------

Sain tämän ilahduttavan tunnustuksen sekä Zilgalta , että Sirulta. Kiitos oikein paljon , tuntuu oikein mukavalta.

------

Itse jatkan tätä Lakapirtin Matleenalle ja Susulle. He molemmat kirjoittavat niin elämän myönteisesti, että on ilo lukea näitä blogeja.

Leppäkerttu-sukat

Eipäs tullut kissa-sukkia, tuli leppäkertut. Nämä olikin nopeat tehdä, ihan perussukkaan jäljestäpäin ompelin kuviot. Laitan nämäkin Sukkasatoon . Aika hyvin olen vauhdissa pysynyt, kahdet sukat per viikko. Ompahan ainakin sukkia laittaa joulu-myyjäisiin. Oliskohan aika siirtyä kohta lapasia tekemään. Suvullekkin pitäis ehtiä jotain kutomaan, odottavat kumminkin että olen itse jotain tehnyt, kun se on jo tapana ollut. Lankoja ainakin piisaa, sillä haksahdan aina vaan lisää niitä ostelemaan, vaikka entisiäkin on kassi tolkulla.

Haaste

Lankapirtin Matleena muisti minua tämmöisellä haasteella. Yritämpä nyt vastata siihen parhaan taitoni mukaan.

Säännöt
1. Laita tunnustus blogiisi.
2.Kirjaa sinne myös säännöt.
3.Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4.Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5.Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Sitten hommiin

Näkö on laittanut eniten ajattelemaan. Muistan kun pikkutyttönä mentiin Etelä-Lapista junalla Helsinkiin silmälääkäriin. Siihen aikaa näköni heikkeni vauhdilla ja lääkärit ennustivat minun sokeutuvan ennen aikuisikää. En minä siitä hermostunut, harjoittelin vaan salaa silmät kiinni kulkemista. Onneksi heikkeneminen pysähtyi siihen -5 kieppeille, joten näen ihan hyvin lasien kanssa. Kumminkin vieläkin katson asioita painaen yksityiskohtia mieleeni, ikäänkuin näkisin ne ehkä viimeistä kertaa. Taito sekin.

Kuulo, sitä en ihmeemmin pohtinut ennen tyttäreni syntymää. Pitkään sain neuvolassa väitellä, ennenkuin uskoivat , että vauvan korvissa on vikaa. Toinen korva osottautui täysin kuuroksi, eikä vikaa ole löydetty. Onhan se hankalaa, kun kaiken kuulee monona, eikä tiedä mistä päin äänet tulevat. Liikenteessä ja metsässä liikuttaessa saa olla tosi tarkkana, ettei vahinkoja satu.Tytär itse ei piittaa vammastaan, vaan pienenä ollessaan suorastaan ylpeili sillä.
Päiväkerhon teatteriretkelläkin n. 4 vuotiaana oli isolla äänellä kuuluttanut: "Minun pitää päästä etupenkkiin, kun olen puoleksi kuuro". Niin, haitatkin voi kääntää hyödyksi.

Maku minulla toimii liiankin hyvin. Kaikki maistuu niin hyvälle, että painokin on sen mukainen yli sata. Kaikenlaista sitä on maailmalla tullutkin maisteltua lampaan aivoista pässin palleihin ja kaikki on maistuneet hyvälle. No, en minäkään ihan kaikesta tykkää, mutta vika on yleensä ruoan rakenteessa, eikä maussa.

Haju, se aisti on tullut pilattua jo nuorena tyttönä tupakanpolton aloittamisen myötä. Yksi kauheimmista hajuista on kyllä meidän koiran rupsuttelu. Se laittaa syöksymään toiseen huoneeseen vauhdilla. Toisaalta osa hyvistä hajuista, kuten hyasintti, tuomi ja jotkut hajuvedet laukaisevat minulle kamalan päänsäryn. Haju on kumminkin minusta nautintoja tuottava aisti.

Tunto, mitähän tuostakin sanoisi. Varmaan hyvinkin tärkeä aisti, ettei ihan itseään vahingoita.
Lääkäri sanoi, että minulla on alhainen kipukynnys ja sen minä kyllä uskon. Pelkään niin kauheasti esim. hammaslääkäriä ja vähän muitakin lääkäreitä. Pari kertaa on pistetty kortisoonipiikki luupiikkiin kantapäähän ja enää en anna laittaa. Ei se ilahtunut viimeksi lääkärikään, kun huusin niin julmetusti ja vahingossa potkaisin kiinni pitävää hoitajaa. Onhan noita mukaviakin tunto-kokemuksia. Pienen kissanpennun turkin silittely tuntuu tosi pehmeältä ja ihanalta.

Sitten haastamaan. En kyllä keksi kelle laittaisin, mutta haastan kuitenkin ensimmäisen blogituttuni, Villikissan. Tutustuin häneen ensin Kuvaboksissa ja hän sai minutkin esimerkillään innostumaan tästä bloggauksesta. Häneltä sain alkuun tarvittavat neuvot ja niksit, suuri kiitos siitä hänelle.

Tontulle tossut

Meillä Keski-Suomessa ei vielä lunta ole maassa, mutta kylmää on ja tontut hiippailee jo nurkkien takana. Suuren lahja-vuoren toivossa yritän vakuuttaa olevani oooiikein kiltti ja virkkasin tontulle tossut. Semmoiset pikkulapsen kokoiset, niinkuin tontut tietääkseni on. Ohjeen tynkää löytyi täältä , viimeistelytyöt joutuu itse miettimään.

Minä olen niin joulu-ihminen, että jouluvalmistelut on jo hyvällä alulla. Monta lahjaakin jo hankittu. Eipä ole enää mahdottomasti öitä joulu-pukin tuloon :)

Hello Kitty sukat

Aina vaan tulee sukkia. Nämä on ihan tavalliset sukat seiska veikasta, joihin jäljestäpäin kuvioin Hello Kittyn kuvan. Tällä kuviolla tein jo viime joulun alla lapasia ja sukkia. Minä olen niin huono tekemään kirjoneuletta, että täytyy käyttää tämmöisiä vippaskonsteja. Kuvion olen kumminkin suunnitellut ihan itse ja mallipiirrus löytyy jostain tuolta aikaisemmista.

Tämän hulvattoman hauskan kuvan löysin osoitteesta http://mummo.sarjakuvablogit.com/2009/07/ . Tuli heti mieleen, että onkohan piirtäjä käynyt meillä kylässä kun on niin tutun näköistä. Kannattaa käydä kurkkimassa, siellä on lisää näitä hauskoja sarjakuvia.

Lapsosille sukkia

Sukkasatoon piti taas saada sukkia, joten tässä kolmet lastensukat jämälangoista. Keskimmäiset kissasukat ei oikein onnistuneet niin kuin olin ajatellut, mutta jospa seuraavista sitten tulee paremmat. Uusia ideoita kyllä on enemmän kuin kerkiän tekemään. Jotenkin nuo päivät vaan hurahtaa ohi huomaamatta.
Kirpparilla minä olen ollut oikein asiakkaitten hemmottelun kohteena. Joka päivä on joku tuonut jotakin. Tänäänkin sain eräältä mieheltä suuren kassillisen valmiiksi siivottuja vahveroita. Olen myös saanut m.m. pari kassillista omenoita, pussillisen muikkuja, kanttarelleja ja lampaankääpä-sieniä. Tuntuu tosi mukavalta saada tämmöisiä lahjoja. Minulla on tosi herttaisia asiakkaita.

Eetukin on taas vähän piristynyt. Huomasin että se on kyllä lihonut aika lailla, joten nyt on pullansyöntilakko . Yritän kovettaa luontoni tuon kerjäävän katseen edessä ja syön pullat ihan itse.

Eipä mitään ihmeempää

Mukamas niin kiire viikko, vaikkei mitään ihmeempiä ole tapahtunut.

Eetu-parka vaan on yhtäkkiä vanhentunut kovasti. Enimmäkseen vain nukkuu ja kuorsaa. Yhtenä aamuna pyysi pihalle normaalia aikaisemmin, eikä pystynyt pidättelemään, vaan osa pissasta lurahti lattialle. Reppana kävi sen päälle makaamaan, kun nolotti niin kovasti. Eipä ole tuommoista tapahtunut kuin pienenä pentuna, mutta taitaa 9 vuoden ikä ruveta jo vaikuttamaan. Ei sitä piikille kumminkaan viedä, ennenkuin näyttää, että kärsii jotenkin.

Kissanpojat ovat kasvaneet kovasti ja näyttävät kohta aikuisilta. Käytös on kumminkin vielä melkoista riehumista, mutta verhot on saaneet olla rauhassa nykyään ja se jo helpottaa paljon

Pojantytär Liisa oli viikonlopun hoitamassa mummon elukoita ja nyt kaikki makoilevat niin onnellisina, mutta väsyneinä.

Tallinnanmatka

Tallinnan matka on sitten tehty ja hengissä selvitty. Kyllähän laivalla jos jonkinlaista koheltajaa näkee, mutta onneksi itsellä alkaa jo ikä painaa ja vauhtia hiljentämään.. Meno matkalla olikin kunnon myrsky ja laiva jytkytti vasta-aallokossa. Melko inhottavan tuntuista ja minäkin olin eka kertaa pahoinvoiva monen muun lisäksi. Onneksi yö oltiin satamalaiturissa, että puolelta öin olo rauhoittui. Tallinnassa tietenkin satoi , kuten yleensä minun siellä käydessäni. Otettiinkin tällä kertaa oma Reisitaksi porukalla, ettei tarvinnut kahlata lammikoissa. Oikein oli mukava mies, etukäteen sovitulla edullisella hinnalla kuljetti meitä osoitteesta toiseen ja esitteli vähän ylimääräisiäkin paikkoja ja tapahtumia erikseen. Neuvoi niitä halvempia kauppoja ja oli muutenkin miellyttävä nuorimies. Luvattiin ottaa hänet ensikerrallakin. Soitetaan vain edeltäkäsin ja hän odottaa satamassa valmiina.

Lankoja olin ajatellut ostaa enemmänkin, mutta kaupassa tuli järki mukaan ja aloin miettiä, mihin niitä niin paljon oikeastaan tarvitsen. Saalis jäi sitten neljään huopalankakerään ja kahteen isoon vyyhteen villalankaa. Näitäkään en olisi tarvinnut, mutta en voinut vastustaa. Huopalanka käy tosi hyvin pesukonehuovutukseen ja olenkin siitä aika paljon jo aikaisemmin valmistanut.

Tallinnan huopalankaa kannattaa ostaa aina kaksi samanlaista kerää, koska yksinkertaisena neulottuna on liian ohutta ja katkeilevaa.

Nyt on sitten lankaa ja tupakkaa taas vähäksi aikaa, viinat jätin toisten ostettaviksi. Kyllä porukat näkyi taas sitä valtavat määrät raahavankin Suomeen. Nautintonsa kullakin, minulle riittää suklaa ja tupakka.

Hello Kitty tossut

..........tai ainakin näitten on tarkoitus näyttää Hello Kittyiltä. Kun omasta päästä tekee malleja, ei aina ole varmaa, näkeekö toiset samalla lailla kuin itse. Itse tossun malli on sama kuin noissa aikaisemmissa leijonatossuissa. Taidan vaihtaa tossun mallia, koska tuntuu , että näissä on kantapää aika matala.

Tuolla maailman blogeilla seikkaillessani aloin vain ihmettelemään, onko muualla joulu aikaisemmin kuin meillä. Sieltä löytyy jo aika paljon joulumalleja. Vai olenkohan minä taas myöhässä aloituksen kanssa. Yleensä joulun alla tulee niin mahdoton kiire, kun kaikki lahjat on keskeneräisiä .Tuntuu vaan niin hassulta ruveta miettimään joululahjoja, kun kesäkukat kukkii vielä ulkona ja Itä-Suomessa näkyvät myyvän vielä tuoreita mansikoitakin.

Loppuun se pakollinen kissakuva. Välillä meilläkin lepoa ja rauhaa.

Kissakuvahaaste; kahdella tassulla

Kahdentassun tekniikka on meilläkin jo hallinnassa.

Joko seisten........

.......tai roikkuen.
Tässä tyylissä on vähän vielä hiomisen varaa.

Lidlin lankaa

Syysmasennus taitaa iskeä, kun joka asia tuntuu nyt tökkivän ja ärsyttävän.Eipä paljon huvita mikään. Ei edes blogin kirjoittelu. Sain sentään nämä sukat valmiiksi. Kirpparilla oli edullisesti

Lidlin Sirmione-lankaa, jonka ostin pois kuleksimasta. Minusta kumminkin turhan ohutta aikuisten sukkiin, joten tein parit sukat lapsille. Oikeastaan noihin juna-sukkiin tämä lanka käykin nätisti.

Emo ja lapset voi edelleenkin hyvin. Nukkumapaikka alkaa vain käydä jo ahtaaksi. Maijalle kävi katsojakin. Piti tulla lauantaina, tulikin vasta sunnuntai-aamuna, kun oltiin vielä nukkumassa. Kurkki joka paikan, haukkui kissan araksi ja lähti pois. Soitti hetken päästä, että hän haluaakin kuusi-viikkoisen ja poikakissan. Hyvä niin, sillä minun teki kovasti mieli sanoa, että en minä sinulle ainakaan Maijaa anna. Harmitti kumminkin tuommoinen uteliaisuus; kissaa katsomaan, kun ilmeisesti halusi vain kurkkia, miten minä asun. Maija pysyköön kotona, enää en "kissankatsojia" meille päästä.

Onneksi nyt on muutama vapaapäivä edessä. Eiköhän tästä mieli kohennu, kun pari päivää vain lepäilen ja viikonlopulla olisi se Tallinnan matkakin. Itse Tallinnassa on kyllä mukavaa, mutta minä en tosiaankaan viihdy laivalla. Ilmeisesti menen taas jo alku illasta nukkumaan, kun en jaksa enää katsella kännisten örvellystä. 30 vuotta tarjoilijana piisasi sitä lajia.

Salaiselta Kirppis-ystävältä

Minäkin sain eilen paketin salaiselta kirppisystävältä. Jännitti kauheesti, kun hain paketin, eikä se tuottanutkaan pettymystä. Oli oikein mukava ja mieluisa sisältö. Kauniisti toisiinsa sopivia tavaroita, jotka ovat jo paikkansa meillä löytäneet. Ensin oli kaunis kukkapöytäliina, paksua kangasta ja kauniit syksyisen lämpimät värit. Sitten ruskeat mukit, taisi lähettäjä arvata, että juon kahvini aina mukista, en kupista. Kynttilänjalka kynttilöineen odottaa kirjahyllyssä adventin alkua. Minulla ei aikaisemmin ollutkaan neljän kynttilän jalkaa, joten tämä saa olla tästä lähtien meidän adventtikynttilänjalka. Oikein kaunis. Kissakortti on niin söpö, että laitan sen raameihin ja samalle seinälle muiden pienten kissataulujen kanssa. Sopii sinne kuin nakutettu. Nämä oli todella kauniita tavaroita ja meidän huusholliin sopivia. Suuri kiitos kuuluu Seijasiskolle

Olen ennenkin pyörinyt Seijasiskon blogissa ja nyt entistä innokkaampana. Kiitos sinulle ihana ystäväni.

Hillokellarin täytettä

Sukkasadon hillokellariin (nappi sivupalkissa) tehtyjä jalanlämmittimiä. Juna-sukat oli pakko kokeilla , kun niin moni on niitä tehnyt . Vauvalangasta tehtynä, ettei pieniä varpaita kutita. Tytär sanoi heti, että ompa rumat sukat. Ei ne minustakaan kovin kauniit ole, mutta mukava kutoa. Voimpa tehdä toisetkin.
Leijona-tossut on kirjasta " Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua". Siinä niin minun mieleiseni kirja. Paljon pieniä uusia ideoita joihin voi käyttää kierrätysmateriaalia. Minun kun teki niin mieli tätä kirjaa, niin ovelana ostin sen tyttärelle syntymäpäivälahjaksi. Onneksi tytärkin tykkää siitä. Ajattelin , että tuon leijonan tilallehan voi tehdä muitakin eläimiä. Täytyy kokeilla, kunhan tästä kerkiän.

Minun lemmikkini

On niin rumia nuo kirjahyllykuvat, että on äkkiä laitettava uusia. Esittelenkin nyt tämän parjatun nykyisen eläinkokoelmani.

Ensimmäisenä on tietenki Eetu 9v, valpas vahti, joka kantelee minulle heti, jos kissat tekee pahojaan. Eetussa on tosi paljon rotuja, ainakin lapinkoiraa, karjalankarhukoiraa, kultaista noutajaa, labratorin noutajaa ,rotwaileria ja ties mitä. Luonteeltaan tosi kultainen, mutta ei voi sietää humalaisia, vaan huutaa hulluna . Eetu rakastaa meidän kissoja ja pitää niistä hyvää huolta.

Seuraavana kanta-äiti Smirre,6v. "Arvoisa rouva" tietää kyllä asemansa ja pitää muut kissat komennossa. Smirren varpaille ei hypitä. Välillä kuuluu semmoinen murina ja sähinä, kun se komentaa jälkeläisiään.

Sitten on Mausu, 3v. Niin ruma, mutta niin kiltti. Mausu viihtyy paljon ulkona ja pitää naapuruston puhtaana hiiristä ja myyristä. Kultainen kissa, minun lemmikkini.

Nuorempi sisaruksista, Berniina, 2v. Oikea nauku-maija, aina naukumassa ja selittämässä minulle tekemisiään. Olisi edes joskus hiljaa. Berniinakin on tehnyt jo kahdet pennut, mutta on minun kanssani samaa mieltä, että nyt piisaa. Nytkin on nenän päällä haavoja ja jalassa vuotava haava, kun on pannut kollille hanttiin. Hyvä Berniina.

Välillä nämä kaikki kolme kissaa lähtevät väkisin mukaan minun ja Eetun iltalenkille. Ihmisiä naurattaa, kun ensin tulee Eetu, sitten minä ja perässä jonossa kolme naukuvaa ja moukuvaa kattia. Onhan se varmaan hassun näköistä :)

Sitten nämä viimeiset söpöliinit. Iki-ihana kultainen Maija, 3kk. Maija tulee luonteeltaan tätiinsä Mausuun. Kehrää ja juttelee kovasti ja on tosi mukava pikku kissi. Velipoika vaan kiusaa kovasti ja silloin Maija parkuu kamalalla äänellä, eikä auta kuin mennä tappelijoiden väliin.

Tämä on perheen riiviö, Willjar, 3kk. Ainut kolli, riehuu, rikkoo, kiusaa ja on niin kuin pojat yleensäkkin. Hurja meno päällä koko ajan. Ihana poikkeus noihin tyttöihin verrattuna.

No, laitetaan vähän kiltimpi kuva Willjarista. On se niin mukava ja söpö, että siitäkään en luovu. Täytyyhän Eetulla joku kaveri olla, ettei vallan jää akka-vallan alle.

Näin meillä vietetään kissanpäiviä ja koitetaan olla välittämättä toisten puheista.

Tunti myöhemmin

Nyt kissaviha naapurustossa leimahti taas liekkiin.

Eikös vaan Berniina ollut tappanut oravan pihasta. Kolme mummoa siinä oli jo päivittelemässä tapausta ja katsoivat minua syyttävästi. En siitä minäkään kyllä ilahtunut, mutta näille ikäville tapauksille ei tahdo mahtaa mitään, jos ei lyö kissoja narun päähän. Yritin siinä pelastaa mitä pelastettavissa oli, otin oravan pois, huusin Berniinalle ja vähän ravistelin niskasta. Eihän siitä mitään hyötyä ole, mutta toivottavasti mummot uskoivat, etten minäkään hyväksy oravien tappamista. No, toivottavasti tästä ei seuraa mitään pahempaa.

Kirjahyllyjä

Kauhistuin ensin , kun Intsu haastoi minut kuvaamaan kirjahyllyjäni. Meinasin jo laittaa pystyyn suur-siivouksen, vaan ajattelin sitten, että tämähän on vain minun näköiseni koti. Siispä rohkeasti vaan asiaan. Me asumme tytön kanssa pienessä kahden huoneen ja keittiön asunnossa, johon tavaraa on kertynyt kartanon verran. Nykyään kirjahyllyjä onkin sitten joka seinällä useampia kappaleita. Kuvaan niistä vain niitä siistimpiä tällä kertaa.

Keittiössä on tämä sekatavarahylly, jossa kirjatkin on niitä, jotka ei muualle ole mahtuneet.Hyllyn päällinen on "baarikaappi", jossa pullot on pölyttyneet vuodesta toiseen. Aikanaan ravintolassa työskennellessäni ryyppäsin oman kiintiöni täyteen ja nyt ei viinakset enää maita, onneksi ei tyttärellekkään. Vieressä on matalampi hyllykkö, joka on täynnä askartelutarvikkeita.

Keittiöön on ängetty myös yksi lasiovinen kaappi, jossa säilytetään niitä "parempia astioita" ja keittokirjoja. Minä en näihin pahemmin koske, kun en pidä ollenkaan ruoanlaitosta. Tytär joskus väsää jotain ihmeellisyyksiä.

Kamarista kun raivasin ensin mahdottoman määrän lankakasseja ja -pusseja, niin takaa ilmestyi tämä varsinainen kirjahylly.Yllähyllyn toinen puoli on täynnä käsityökirjoja, milloinkahan ehtisi tekemään edes yhden työn joka kirjasta. Alahyllyllä tietenkin käsityölehtiä. Loput onkin aikalailla tietokirjoja tai turkkilaisten kirjailijoiden kirjoja. Olen yrittänyt kerätä niitä tyttären takia.

Ettei ryönä loppuisi, minä suorastaan kerään näitä puisia käsin veistettyjä kameleita maailmalta.

Vieressä on toinen hylly täynnä käsityölehtiä. Päällä on sitten sekalainen kasa käsityötarvikkeita. Vaikka minä kuin kannan näitä lehtiä kirpparille, niin ne vaan lisii ja lisii.

Sängyn vieressä on sitten tämä hylly, jossa on lukemista odottavat kirjat , ja kuinka ollakkaan, käsityölehtikansioita. Herätyskelloja on tarkoituksella kaksi. Minulla on paha tapa sammuttaa herätyskello ja jatkaa nukkumista. Toinen kello soikin vähän myöhemmin ja siihen kyllä jo herääkin sitten.

Yhteen nurkkaan on sullottu tämä minun lempihylly. Löysin sen kirpparilta ja se pitäisi laittaa nätimmäksi. Täyttä puuta ja aika vanha. Ylähyllyllä on tyttären koulukirjoja "siistissä järjestyksessä", muilla hyllyillä, yllätys, yllätys, käsityölehtiä ja muuta roinaa.

Tyttären huoneessa olisi lisää kirjahyllyjä, mutta sinne ei arvaa mennä kameran kanssa. Siellä on näet vielä sotkuisempaa.

Villikissa on minun ensimmäinen blogi-tuttavuuteni, joten haastankin hänet vuorostaan kertomaan kirjahyllyistään.

Taas sukkaa ja kissaa

Sain taas värkättyä Hillokellariin parit sukat vanhoista langanjämistä. Seuraavaksi tekiskin mieli kokeilla tossuja. Jouluneuleitakin olis aika aloittaa, että ehtisi jotain valmiiksikin. Mistä lie johtuu, että minun neuleeni aina ovat täynnä kissankarvoja. Viimeistelyyn kuuluu aina kissankarvojen nyppiminen. Ei siis allergisille tarkoitettuja sukkia.

Kissojen pääluvuksi taitaa nyt sitten vakiintua viisi. Tässähän niitä olisi kassillinen vietäväksi, vaan ei ole kenenkään mukaan lähtenyt.

Sukulaisille huomauttaisin, että huutaminen on aivan turhaa. Minä hoidan kyllä itse kissani ja siitä on turha rähjätä minulle. Ei minua nyt vielä tämän takia pöpiläänkään viedä

(luulisin :)). Tytär on luvannut viedä osan kateista, kun lähtee kotoa maailmalle. Koirasta lähtee henki jo muutenkin kohta ikänsä puolesta (9v.)

Tulipahan tämäkin julkistettua, että meillä on siskoni kanssa riitaa näistä minun kissoistani. On se kumma , jos ei ihminen jo tällä iällä saa itse päättää omista lemmikeistään tai niitten puutteesta. (Hyvin tuohtuneena).

Lähdenkin tästä silittelemään kattejani ja annan niille oikein herkku ruokaa.

Paketti lähti

Salaiselle kirppisystävälleni, Villityttö, lähti paketti jo viime viikolla.Hän harrastaa moottoripyöräilyä, leipomista ja omistaa kaksi kania. Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt mitään moottoripyöriin liittyvää, muuta kuin omista varastoista tämän kortin. Laitoin sitten sitä sun tätä.

Kaksi kristalli-kynttilänjalkaa ja alle pieni pitsiliina.

Kaksi leivontaohje kirjasta ja painettu leivontaliina:"Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme". Myös kaksi posliinista salaatinkastike pulloa.

Pupujen vuoksi laitoin vielä ruskean emalimukin pupu-kuviolla ja neulotun pehmopupun. Pehmopupu korvakoruineen oli minusta ihan prätkäpupun oloinen.

Toivottavasti näistä edes joku miellytti Villityttöä. Tuntemattomalle on yllättävän vaikea ostaa mitään.

Nyt vaan jännitän, mitähän itse mahdan saada, ja keneltä. Minä kyllä uskon ilahtuvani paketista.

Kissakuvahaaste; 10 minuuttia

Meidän viiden kissan perheessä sattuu ja tapahtuu koko ajan, joten on vaikeus valita milloin kuvaa. Päätin nyt kuvata nuorimmaisten aamupuuhia 10 minuutin ajan. Tämmöistä meillä on jatkuvasti ja huonompi hermoinen olisi jo varmaan luopunut kissoista.Ensin syödään aamupala tietenkin. Salaattihan on terveellistä, joten äidin kukka saa jälleen typistystä . Siitä EHKÄ riittää vielä huomiseksikin.

Sitten aloitetaan paperipussin rapistelulla. Ei tarvita herätyskelloja, kun pussista lähtee niin mukava ääni näin aamusella.

Keittiön ruokapöydällä on hyvä istua kurkkimassa, josko lintuset olisi jo heränneet

Kirjahylly on syytä tarkistaa taas, ettei yöllä vain mitään unohtunut pudottaa. Onpahan äidillä taas puuhastelua päivällä, kun keräilee tavaransa lattialta

Välillä on hyvä ottaa kunnon painit, että kunto pysyy korkealla ja jäsenet notkeina. Siinä touhussa ei mitkään kamerat pysy mukana.

Koulukirjojen tarkistus. Emine on tämän jättänyt lattialle, pissaiskohan päälle pieneksi muistutukseksi. Oppisi pitämään parempaa huolta tavaroistaan.

Olipas huonosti laitettu kassi kaappiin, kun ihan "vahingossa" tipahti lattialle. Maistuu aika pahalle, syytä tarkistaa löytyisikö sieltä jotain parempaa.

Hei, täältä löytyi vielä yksi hengissä oleva kukka. Tuo kannu on turhaa rihkamaa, joten se joutaa lattialle, hupsista vaan.

Välillä on syytä tarkistaa, mitä se äiti tänne koneelle kirjoittaa. Jos se samalla vahingossa sammuu, niin mitäs tuosta.

Sitten me päästiinkinn lujahtamaan oven raosta pihalle karkuun. Seuraava tunti oli niin mukavaa, kun äiti juoksi aamutakkisillaan pitkin pihaa meidän perässä. Väitti että täällä on pienille vaarallista. Harmi kun se lopulta sai meidät kiinni, mutta nyt voikin mennä vähän päiväunille.

Tämä kaikki tapahtui tosiaan yhden kymmenminuuttisen aikana. Suunnilleen tämmöistä meillä on toistaiseksi joka ikinen päivä. Huhhuh. Viskettä ja vilinää, mutta kumminkin niin ihanaa.

Sukkia ja kissoja

Parit lasten sukat sain sentään tehtyä tällä viikolla Sukkasadon Hillokellariin, vaikka mukamas olikin niin mahdottoman kiire koko ajan. Alemmat on iki-ihanaa Turkin 100% villalankaa, joka on pehmyttä, mutta kestävää. Turkissa on langat, napit, nauhat y.m. käsityötarvikkeet erittäin edullisia, kun ostaa paikallisten käyttämistä pikku käsityöliikkeistä. Minä niitä raahaan käydessäni kunnon kassillisen aina omaan käyttöön. Nyt alkaa varasto jo tyhjenemään.

Willjar säikäytti minut kunnolla makaamalla kuin raato. Luulin jo sen kuolleen. Edes Maija-sisko ei saanut sitä hereille.

Vaan eipä hätää. Hetken päästä se jo kirmaili pitkin huonekaluja hyvin levänneenä ja pirteänä.

Meillä kyllä huomaa, että kissoja on perheessä. Jos ei hajusta, niin viimeistään tästä...

Ystäväni lainasi minulle nojatuolin, jossa saa hyvän istuma-asennon tehdä käsitöitä. Jotenkin tuntuu, että hän ei ehkä halua enää tuoliansa takaisin :) Kissoilla on kyllä oma raapimispömpeli, mutta tuoli on näköjään mieluisampi siihen tarkoitukseen.

Kierrätystä

Minähän en raaski heittää mitään pois ja nyt onneksi löysin käyttöä jopa wc-paperirullillekkin. Nämä on minusta todella hauskoja ja tehty tosiaankin vessapaperirullista. Saas nähdä milloin meidän seinälle ilmestyy naama-kokoelma. Lisää kaikenlaisia kierrätys- y.m. ideoita löytyy täältä.

Hyvä on kiertänyt minulle

Nyt minua on hellitelty oikein kunnolla. Eilen sain "Anna hyvän kiertää" paketin Villikissalta.
Paketista löytyi minulle punainen pipo, tytär tässä mannekiinina. Aamuisin kun polkaisen pyörällä kirpparille, onkin kiva vetäistä pirtsakka pipo pään suojaksi. Taisi Villikissa tietää, että punainen on minun lempivärini ja kokokin oli juuri sopiva.

Kissanpennuille oli neulottu hiiri. Tässä hiiri pääsi mukaan päiväunille pitkästä matkasta uupuneena. Sen jälkeen sillä onkin leikitty kovasti. Kiitos sinulle Villikissa. Paketti oli oikein mieluinen.

Tänään oli työpäivä ja tytär soitti minulle, että miten sinä taas sait paketin. Jännitti tulla kotiin, kun en yhtään arvannut, mitä olin saanut. Sehän olikin toinen "Anna hyvän kiertää" paketti Mustikalta. Ja mitäs sieltä Muumipaketista paljastui. Syksyn sävyissä Nalle Marjaretki- ja Brazilia Stripe-lankaa, puikkomitta, parsinneuloja ja soma virkattu kurpitsa. Nyt minä aion hellitellä itseäni, en raaski käyttää tuota aloevera-lankaa sukkiin, vaan kudon siitä itselleni kynsikkäät. Olen aikaisemmin tehnyt tilaustyönä tästä langasta kynsikkäät ja tiedän , että siitä tulee peräti kahdet. Jo kutoessa huomasin kuinka hyvää lanka teki nikkeli-allergiasta kärsiville käsilleni. Nyt minä saan omat kynsikkäät, joita voi pitää sisällä ja ulkona. Suosittelen muillekkin käsien iho-oireista kärsiville.

Kiitos Mustikka, teit minut onnelliseksi.

Jatkaisin mielelläni tätä viimeistä PIF:iä, joskaan en pysty laittamaan näin mahtavia paketteja. Jos kiinnostaa, kommentoi tuonne aikaisempaan juttuun.

Kiitos vielä kerran Villikissa ja Mustikka, olette ihania molemmat.

Välipalatyö

Välipalaksi väkersin tämmöisen pannunalusen/patalapun. Oli oikein mukava ja helppo tehdä ja sai noita langanjämiä vähän kulumaan. Ohjeen on ystävällisesti suomentanut oikein kuvien kanssa Kotihiiri http://piitsu.vuodatus.net/blog/1382933#4826809. Meikäläiselle tuottaa vaikeuksia englanninkieliset ohjeet, ihanaa kun joku vaivautuu suomentamaan niitä muillekkin.
Seuraavaksi hyökkäänkin sukkalankojen kimppuun Hillokellaria täyttämään. Siellä näkyykin olevan jo monta "vanhaa" blogituttua. Minä vasta eka kertaa, mutta yritän pysyä porukan mukana. Huomenna pitää taas aloittaa työt Kirpputorilla ja se kyllä hidastaa aikalailla kutomista. Vaikka töitä ei ole kuin pari päivää viikossa, niin iltaisin on niin väsynyt, että ei jaksa mitään enää.

Kissanpennut on taas olleet oikein tuhmia. Minulla oli lattialla SUURI laatikko täynnä lankoja ja kankaita. Eikös nämä riiviöt käyneet pissalla sinne. Jokseenkin kaikki jouduin heittämään pois, kun ei tuo kissanpissanhaju tahdo lähteä pesemälläkään. Lankoja ei oikein pysty pesemäänkään.
Se siitä kissanomistamisen ihanuudesta. Kostoksi en laita nyt kuvaa niistä :)

Kaulahuiveja

Pussin pohjalla on pyörinyt jo kauan vajaa kaksi kerää Bamboo-lankaa, jolle en keksinyt käyttöä. Baktus-huiviin se onkin oikein mainiota. Huivi on tosi pehmeä ja kaulaa hivelevä. Virkkasin reunaan vahvikkeeksi kerroksen kiinteitä silmukoita ja päihin laitoin kaksi puuhelmeä plus tupsun. Väri ei oikein ole minua miellyttävä, olisin halunnut mieluummin punaisen. Annan tämän varmaan jollekkin lahjaksi.

Tytär teki samaan aikaan itselleen huivin. Ohje on jossain viime talven suomalaisessa neulelehdessä, en huomannut katsoa missä. Tämä malli sopiikin teini-ikäiselle oikein nätisti, turhan hörhelöinen tämmöiselle pullukalle täti-ihmiselle.

Mallipää on oma juttunsa. Löysin sen meidän kirpparilta edullisesti. Ensimmäisenä iltana laitoin tyttären sänkyyn tyynyjä peiton alle ja tämän pään tyynylle. Tytär meni huoneeseensa ja tuli samantien ulos."Kuka mies makaa mun sängyssä?". Vähänkös minua nauratti. Yhdessä piti mennä katsomaan, ennenkuin tytär uskoi, ettei äiti ole ottanut uutta miestä. Mitäs, komee mieshän tuo olis, jos vain olis muutakin kuin pää :)

Lopuksi tietenkin "kissakevennys". Kova riehunta vaatii välillä levon. Kesken leikin simahtivat nukkumaan, jalkakin unohtui pystyyn.

Kissoja ja mustikoita

Oli pari niin mukavaa päivää, että laitan tännekkin monta kuvaa tällä kertaa. Ystäväni Anna-Maija haki eilen ja tänään minut mustikkaan tuonne syrjä-kylälle. Samalla tuli tarkistettua meiltä lähteneitten kissojen kuulumiset. Siinä Viiru ja Pesonen ikkunalla niin sievästi. Pari viikkoa nyt olleet ja hyvin näyttävät pärjäävän. Mahdottomalla vauhdilla syöksyilivät pitkin suuren tuvan lattiaa pallon perässä. Tuntuvat nauttivan elostaan.

Tässä Pesonen vielä ikkunalla. Uloshan ne tietenkin olisivat tahtoneet, mutta pidetään turvallisuus syistä vielä sisällä. Lähistöllä liikkuu ilveksiä ja susia, jotka kyllä pikkukissan nappaisivat.

Reinosta on kasvanut jo kunnon iso kolli. Näkyi olevan jo ensimmäinen juoksuaika tulollaan. Reino on onneksi hyväksynyt jo pikkuriiviöt reviirilleen.

Paikalla oli myös Tampereelle muuttanut Irmeli. Irmelikin sai täällä liikkua ilman narua ja kyllä se innokkaana tutkikin paikkoja. Irmeli sipsuttelee näin hienostuneesti, kuin lady ikään, eikä loiki ja lompsuttele niinkuin kollit. Aito neitokainen.

Puolukatkin alkavat jo punertamaan. Näppäsin kuvan , kun olivat niin kauniita.

Tämä kuva on todistuskappale epäileville sukulaisille ja tuttaville. Ihan varmasti olin marjassa ja poimin itse ne mustikat. Puoli sankkoa oli roskia ja vähän seassa mustikoita, mutta itse poimittuja kumminkin kaikki.
Ihan mukava oli pitkästä aikaa olla marjassa. Takaisin tultua Anna-Maijan isä vielä savusti lohta meille, jota söimme kanttarellisoosin kera. Kyllä oli herkkua.

Lopuksi laitan vielä kuvan tästä Anna-Maijan tänä kesänä virkkaamasta matosta. Vanhat t-paidat hyötykäytössä. Tämä on suuri ja erittäin kaunis tuvan vanhalla puulattialla.

Kissakuvahaaste; sylikissa

Perheen pienimmät, Liisa ja Maija.

Tyttären synttärit

Nyt ne on sitten molemmat minun lapseni aikuisia. Tytärkin täytti 18 vuotta. Tuntuu vähän haikealta. Tytär ei halunnut pahemmin juhlia pitää, mitä nyt kummitäti kävi ja iso-veli perheineen tuli Heisingistä. Iso-veli muistikin muhkealla raha-lahjalla ja kuohuviinipullolla, joista kiitos vielä jälkikäteenkin. Pikkusisko oli mielissään.

Miniäkin sai oman syntymäpäivälahjansa vihdoinkin. Synttärit oli jo maaliskuussa. Kyllä oli työn ja tuskan takana koko työ. Ensin tuli aivan liian pieni ja purin kokonaan. Vieläkin näyttää olevan pieni, mutta miniä sanoi että kyllä kelpaa, hän laihduttaa. Malli on uusimmasta Novitasta, tämä vaan on tehty puuvilla-langasta.

Onneksi pojan-tyttäret on toinen koira-, toinen kissahullu. Ei tule tappelua , kuka hoitaa ketäkin.Eetu oli onnessaan, kun pääsi juoksulenkille ja päälle vielä kunnon harjaukst
Sillävälin kissanpennut leikitettiin ja paijailtiin toisen toimesta.

Eronhetki vain on aina haikea, kun ei omassa kodissa ole lemmikkejä äidin allergian takia. Onneksi mummolassa näitä hoidettavia piisaa.

Toisenlainen PIF

Minusta on niin mukavaa saada ja lähettää paketteja, että oli ihan pakko taas osallistua tähän Pif:iin. Löysin sen Mustikan blogista http://kripu.blogspot.com/search?q= Tässä pifissä ei lähetetäkkään yhtä ,vaan peräti viisi tavaraa. Pieniä juttuja joita jokainen joskus tarvitsee.

----

Säännöt on seuraavat:

----

1. Lähetän vähintään 5 tavaraa jokaiselle seuraavan 365 päivän aikana.

----

2. Ne voivat olla lankatokkia (DMC tai muita), neuloja, nuppineuloja, nappeja, nauhoja viimeistelyyn, sakset jne. - vaikka kolme lankatokkaa, paketin nuppineuloja ja neuloja tai vaikka 5 lankatokkaa.

----

3. Tavarat ovat uusia ja käyttämättömiä.

----

Jos olet kiinnostunut, jätä kommentti tähän postaukseen syyskuun 15. 2009 mennessä. Mukaan pääsee kaksi innokasta. Arvonta suoritetaan, jos innokkaita ilmestyy enemmän. Jos sinua onni suosii, niin lupaat jatkaa tätä omassa blogissasi eteenpäin vähintään kahdelle henkilölle!

----

Toivottavasti halukkaita löytyy.

Pupunen

Viimeinen lomaviikko alkamassa. Pitäisi varmaan kaivaa ompelukone esille ja ruveta tekemään rästissä olevia ompeluksia. Kankaita on ainakin kertynyt semmoinen kasa, että niitä pitäisi ruveta hävittämään. Tämän pupusen ompelin joku aika sitten. Kaikki on kierrätysmateriaalia, no, ei tietenkään ompelulanka. Minä olen liian pihi heittääkseni mitään pois ja nykyään onneksi onkin muotia käyttää kierrätysmateriaaleja. Mikä säästö rahallisesti ja luontokin säästyy niiltä osin. Tytär meillä ompelee jopa vaatteita itselleen, minä vain näpertelen sitä sun tätä. Ai niin, ohje tähän oli jossain ikivanhassa SuuriKäsityö-lehdessä, mutta pupun kaavoja näkyy olevan blogeissakin ihan mukavasti.

Pikkukisutkin ovat alkaneet ulkoilemaan päivittäin. On se niin mukavaa rymytä pensaissa ja pyydystellä kärpäsiä. Takaisin sisälle saaminen onkin sitten aina työn takana. Eetu-koira ja emokissa vahtivat silmä tarkkana, ettei pennuille tapahdu mitään. Eetu alkaa aina semmoisen haukkumisen, jos pennut karkaa liian kauaksi. Naapuristahan haukka vei kissan tänä kesänä, mutta uskon ja toivon, ettei se uskalla hyökätä meidän pentujen kimppuun , kun Eetu on vieressä koko ajan.

Kakun teko odottaa, sillä tytär täyttää tänään 18v. ja kummitäti on tulossa käymään. Eikun vispaamaan tästä.

Sain tunnustuksen !!!!

Kissapii ilahdutti minua antamalla tämmöisen. Olen tosi kiitollinen. Tuli niin hyvä mieli, että koko päivä pelastui. Kiitos, kiitos Kissapii.

Kukka-ohje

Tuolla blogitaivaalla olen jo muutaman kerran törmännyt tähän kukanteko-ohjeeseen. On sen verran kätevä keino ja nätti lopputulos, että laitetaampas talteen. Tätähän voi käyttää vaikka missä.

"Uusi pyörä"

Empäs ole vielä leuhkinutkaan tällä kirppislöydölläni. Kun näin tämän, ajattelin heti, että on niiiiin minun näköiseni polkupyörä. Kirkkaat värit eivät nyt tule oikein oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta se pistää heti silmään muiden pyörien joukossa. Tottakai varasin sen heti itselleni, vaikkei rahapussikaan ollut mukana. Hinta oli huima 15€. Nyt meidän perheessä on varapyöräkin, kunhan saan vielä renkaat vaihdettua parempi kuntoisiin. Minä olen tosi onnellinen tästä pyörästä. Taidan virkata vielä kirjavan satulansuojuksen siihen, sitten se on täydellinen.

Näin nätisti meillä nukutaan päiväs-aikaan. Onko suloisempaa näkyä.
Eilen siivosin koko päivän (ja sitä tapahtuu tosi harvoi, ehkä 2 kertaa/vuosi). Illalla katselin tyytyväisenä kämppääni, ei haissut kissanpissa, kaikki tavarat paikallaan ja maljakossakin kukkia pöydällä.
Vaan mikä herätys aamulla. Kukat maljakkoineen lattialla. Keittiössä lasinsirpaleita ja astioita lattialla. Lattialla puhelinta, vaatetta ym. ym. pitkin ja poikin. Lakanakaapista oli revitty kaikki tyynynliinat lattialle ja päälle oli lirahtanut "jotain" märkää. Avattu kissanruokapurkki vieri kaiken seassa. Se siitä siivoamisesta. Nämä kaksi hirviötä nukkuivat tuolilla niin viattoman näköisinä : "Mekö muka?"
Vaan silti minä en raaski niistä luopua. Ompahan jotain säpinää minunkin elämässäni.

Sateinen päivä

Tämmöinen sateinen päivä olisi omiaan siivoamiseen, mutta kuinkas ollakkaan , tässä vain istuksin koneella. Jotain sentään saanut aikaiseksikin. Tämän laiskan kollinrontin väsäsin, kun olivat taas kissat kaupasta loppuneet. Jokohan tämä olisi viimeinen.
Virkkausrinkiin kävin väsäämässä itsestäni esittelyn. Täytyy ruveta käymään läpi muita rinkiläisiä, sieltä poimii varmaan idean jos toisenkin. Vaikka kyllähän minulla ideoita olisi tällä hetkellä, kun vain olisi aikaa tehdä kaikki. Miten nämä lomalaisen päivät hupsahtaakin niin, ettei mitään ehdi saada aikaiseksi. Marjassakaan en ole käynyt vielä kertaakaan, vaikka suunnitelmissa se olikin.
Kaippa tässä on iskeydyttävä harjan varteen ja ruvettava siivoomaan.

Uuteen kotiin

Tänään sitten Viiru ja Pesonen lähtivät uuteen kotiinsa. Parin tunnin päästä jo soitin ja tarkistin miten pojat pärjää. Tietenkin arastelivat, mutta kerma oli jo maittanut, samoin herkku-ruoka.Äkkiä ne varmaan kotiutuvat kun ovat sentään kaksistaan ja samassa perheessä on jo iso-veli Reiska. Siinä on Reiska vielä kovilla näiden pikku-hirviöiden kynsissä. Kyllä minulla kumminkin on niitä jo ikävä.

Nyt ei sitten tule enää näitä kuvia, missä punaiset pojat ovat keskenään.

Emo kissa on vähän ihmeissään. Välillä naukuu ja etsii, mutta on sitten aivan tyytyväinen, kun saa kaksi pentua luokseen. Olen jo aikaisemminkin huomannut, että sillä ei ole laskupäätä. Kun pennut olivat ihan pieniä, emo raahasi kolme pentua uuteen pesään ja jätti neljännen oman onnensa nojaan. Samoin se yritti omia naapurin pientä kissanpentua kun luuli senkin kuuluvan meidän porukkaan.

Annoin koko poppoon aamulla riehua ulkona pihalla ja siinähän homma olikin, että sain kerättyä ne takaisin sisälle. Ovat jo aika vikkeliä piiloutumaan pensaisiin ja koloihin. Tässä sitten nukutaankin väsyneinä viimeistä kertaa koossa koko pentue. Taidan pitää itse loput kaksi pentua, kun ei Maijalle ole löytynyt hyvää kotia. Nyt täytyy vaan keretä emo leikkauttaan, ennen kuin taas on pentuja tulossa.

Kkh; ruttunaama

Minun lempikissani, Mausu,on semmoinen kurttunaama, ettei tarvitse olla edes mikään erikoinen tilanne. Mausun rumankaunis naama on aina kurtussa. Iltahämärissä, kun Mausu tulee tiellä vastaan ja vaaleat renkaat silmien ympärillä hohtaa, Mausu on suorastaan pelottavan näköinen. Se on kuin aavekissa. Vielä se karmea rääkyminen päälle, niin johan arempi säikähtää. Vaan minkä Mausu näöllensä voi, luonne on kuitenkin mitä kultaisin.

Kyläilemässä

Viime syksyisestä pentueesta meiltä lähtenyt Reiska sai vieraakseen siskonsa Irmelin Tampereelta ja minutkin haettiin katsomaan katteja. Hyvin tuli siskokset vielä toimeen keskenään ja leikki sujui. Molemmat olivat kasvaneet kovasti ja olivat niin hyvä kuntoisia. Turkki kiilsi ja muutenkin olivat pirteitä kissoja. Hyvässä kodissa ovat molemmat.

Ystäväni pihassa kasvaa mahdoton määrä kaikenlaisia kukkia. Mikä lie ohdake tämäkin iso kokoinen pampula joka oli täynnä työläis-mehiläisiä. Näitä pompuloita ja mehiläisiä oli tosi paljon.

Läksiäisiksi sain vielä näin ihanan "kukka-kimpun", purjoa ,salaattia ja kesäkurpitsaa. Huomenna syönkin salaattia ilman minkäänlaisia lisä-aineita.

Osallistun arvontaan

Minähän osallistun joka arvontaan, joka vain kohdalle osuu :) Tässäpä yksi osoite, johon lupasin laittaa linkin. http://sueosagujasycolores.blogspot.com/. Paljokaan en ymmärtänyt Googlen kääntäjän tekstistä, mutta pää-asia, että osallistuttu on.:))))

Tossut plus kissat

Vielä yhdet puuvillaiset vauvantossut. Jokohan nyt olisi syytä siirtyä talvisempiin tekeleisiin. Sormet hiplaa jo kummasti villalankoja.

Veljekset kuin ilvekset. Kissat oppii päivittäin uusia "mukavia" temppuja. Eilen oli pomolleni tullut aikaisin aamulla puhelinsoitto tuntemattomasta numerosta. Hän antoi sen mennä vastajaan, josta minäkin sain sen myöhemmin kuunnella. Sieltähän kuului aivan selvästi meidän Mausun mäykymistä. Se on niin persoonallinen rääkyminen , että eroaa selvästi muiden kissojen äänestä. Kyllä alkaa puhelinlasku käydä turhan kalliiksi, jos teini-ikäisen tytön lisäksi alkaa kissatkin soittelemaan. Tietsikankin ne osaa jo aukaista, mutta eivät onneksi osaa vielä tilata netti-kaupoista kissantarvikkeita.

Tähän mukaan

http://sukkasato.blogspot.com/

Törmäsin tämmöiseen porukkaan ja ajattelin liittyä siihen itsekkin. En ole tämmöisissä vielä koskaan ollutkaan mukana, nyt vähän jännittää. Hauska seurata minkälaisia sukkia muut valmistaa ja saada itse uusia vinkkejä. Jee, innolla odotan alkamista.

Kissoja taas

Kaupasta oli taas kissat loppuneet, joten väkersin pari lisää. Nämä saa kyllä olla viimeiset, aika päästä tekemään jotain uutta. Tämä on kyllä hyvä malli käyttää kaikki lyhyetkin langanloput, tuleepahan raitoja enemmän.

Maija löysi itsellensä oman pienen korin, johon ei muilla ole asiaa. Juuri sopivan kokoinen pienikokoisimmalle Maijalle.

Wiljar näyttää tässä loman vietto mallia. Näin sitä pitää osata ottaa rennosti ja nauttia kesästä ja lämmöstä. Aika paljon olen minäkin tässä asennossa nyt ollut, mutta on muutama mattokin tullut pestyä siinä välissä. Jaksaapahan paremmin levätä, kun välillä tekee jotain raskasta.

Tässä sitten koko sisarusparvi. Kaikki nukkuivat niin suloisesti, vaan kun kuulivat kameran räpsähdyksen, aukesivat silmät välittömästi. Meillä tätä vilinää ja vilskettä piisaa, niin että alkaa yö-unet häiriintyä. Kyllä ne silti on niin ihania.

Kukkia

Tuli laitettua tuo tyhmä auton kuva eilen, korvataan se nyt vaikka näillä kukkasilla. Minulla kasvaa portaan pielessä tämmöinen valkoinen ihastus . Olen sen alun joskus aikoinaan saanut vanhan talon pihasta nyppäistyä. Nimeä en tiedä, mutta tuoksu on vallan huumaava. Varsinkin näin elokuun lämpiminä öinä tulee tunne, että on jossain Etelän maassa. Tuoksu muistuttaa minusta Mimosaa, aivan ihana.

Tämä taas on tuoksultaan kaikkea muuta kuin ihana, mutta muuten uskollinen ystävä. Kerään syksymmällä Samettikukan siemeniä talteen ja niin minulla on taas näitä yllin kyllin ensi kesänä. Tämä kanta on ollut minulla jo monta vuotta ja vaihtelua saan nyppäämällä välillä toistenkin kukista siemenkotia. Naapurit luulee, että käytän suuria summia taimiin, mutta kyllä minä kasvattelen kaikki itse keräämistäni siemenistä. Monesti en edes tiedä , mitä on kasvamassa, mutta väliäkö sillä, kunhan jotain kasvaa. Ei harmainta aavistusta tästä sinisestäkään, mutta siinä se vain kukkii.