sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Marmaris, Turkki


Siinä se ihana Marmaris lepää vuorten sylissä meren rannalla.

Itse kävin ensimmäisen kerran Marmariksessa jo vuonna 1982, kun Aurinkomatkat toi paikalle ensimmäiset turistit, meidät suomalaiset. Silloin paikka oli ihastuttava aito kalastajakylä, joka valitettavasti on muuttunut nykyään turistikaupungiksi. Paikka on myös turkkilaisten lomalaisten suosiossa, joten kyllä siellä maan tunnelmaan kuitenkin vielä pääsee. Torstaisin on vielä maalaismarkkinat, jolloin paikka kuhisee maalta tulleita pussihousuissa kulkevia naisia ja miehiä.

Suomalaisista siellä pidetään edelleenkin, joten voin suositella kielitaidottomillekin lomalaisille, aina löytyy apu jostakin läheltä.  

Kuva netistä

Turkin poliittinen tilanne ei siellä näy mitenkään, ihan on turvallista niin kuin ennenkin.  Korkeintaan sen huomaa kaupoissa reilusti kohonneina alkoholin hintoina. Meitä se ei haitannut =) 

Nuoret naiset ovat siirtyneet huomattavan paljon käyttämään taas huivia. Rannalle oli myös ilmestynyt paljon burkinia käyttäviä turkkilaislomailijoita. Kuvaa en kehdannut ottaa, joten se on lainattu netistä.

Yhtenä päivänä katsoin kun merestä nousi kaksi naista yhtä-aikaa. Turkkilainen niin kauniina burkinissaan, vanhemmanpuoleinen oikein lihava turistinainen punaiseksi palaneine ihoineen, pelkissä bikinihousuissa roikkuvat tissit paljaina hyllyen. Kyllä oli turisti räävittömän näköinen, onneksi ei sentään ollut Suomi-pipo päässä =D



Oijoi, kyllä oli isä vanhentunut, semmoin kuivettunut harmaa äijänkäppänä =) Näytti varmaan minua 10 vuotta vanhemmalta, vaikka onki 9 vuotta nuorempi. Enhän minäkään enää kyllä mikään hoikka tyttönen ole, mutta siltikin ;)

Välillä käytettiin isä parturissa, jossa parturi polttaa samalla nenä ja korva-karvatkin. Turkkilaiset miehethän eivät itse partaansa aja, vaan sitä varten mennään parturiin. Voin suositella suomalaisillekin miehille Turkin-lomalla, erittäin edullista ja miellyttävä kokemus.

Isä oli ollut aivan hermona, että jos tytär ei tulekkaan. Niimpä sitten ensimmäiset päivät vaan kierreltiin katuja ylpeänä näyttämässä :"Kizim geldi".  Vanhaa äitiä ei huomioinut juuri kukaan ;) Tytär sai heti ensimmäisenä iltana isältään tervetuliaislahjaksi kauniin kultaisen kaulakorun ketjuineen.



Vaikka Marmaris on pieni kaupunki, niin kyllä siellä saa aikansa hyvin kulumaan vaikka pitempäänkin. Esim. on monenlaisia veneitä ja laivoja joilla voi lähteä merelle. Nämä pieniä taksiveneitä, joilla pääsee pieniin lähikaupunkeihin.


Tai sitten voi lähteä päiväksi tai illaksi risteilylle Viikinkilaivalla.


Pieniä poikia varmaan innostaisi eniten tämä Merirosvolaiva, jossa kuulemma miehistökin on pukeutunut merirosvoiksi.  Me aikuiset naiset ei viitsitty kuitenkaan siihen nousta =)


Parina päivänä olimme myös läheisessä Icmelerin kaupungissa,jossa isä asuu ja on töissä. Huomattavasti pienempi paikka kuin Marmaris ja jotenkin vielä aidompi. Lämmintä vaan oli 39 astetta, joten paljon ei jaksettu käveleskellä. Onneksi meri-ilmasto on niin erilaista, ettei moinen lämpö haitannut pahemmin minuakaan ja hotellihuoneessa pelasi ilmastointi mainiosti.

Turkista pois lähtiessä tapahtui minua naurattanut sattumus. Kentillä on tiukat turvatarkastukset ja henkilökohtainen "kopelointikin" tehdään kahteen eri kertaan. Minulla oli päällä edestä vetoketjulla kiinnitettävät rintaliivit. Toinen turvatarkastaja (nainen) kiinnostui oikein näplämään liivejäni paidan läpi ja oli jo sen näköinen että kohta mennään sivummalle tiukumpaan syyniin. En minä sinne halunnut, joten tempasin puseron ylös ja sanoin suomeksi :"Ei ole pomminpiuha, ne on vaan tissiliivit". Siihen loppui minun tarkastukseni ja sain jatkaa matkaa, tytärtäkin vähän nauratti.

Johan tässä tuli juttua. Kerron ensi kerralla ostoksistani ja mitä sieltä yleensä kannattaa ostaa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Valmiina lomalle


Kymmenen pientä apinalasta virkattuna.


Syksyn "runsas " sato korjattuna.

Nyt joutaa pienelle lomalle kaikesta ♥

perjantai 9. syyskuuta 2016

Yllätyksiä


Mikäs sen mukavampaa tavallisena arkipäivänä, kuin saada yllätyspaketti. 
 Kati Hipsulaisen helmeilystä voitti aikanaan arvonnastani ja nyt Kati yllätti minut paketilla. Mukava paketti olikin ja piristi oikein päivääni.  Juuri näitä puuvillalankoja käytänkin virkkailuissani ja värit ovat juuri oikeita =). Pieni peltirasia on sopiva säilytyspaikka kaikille nippeleille ja nappeleille, joita käsitöissä tarvitsee. 
Pöllöä pyörittelin kauan käsissäni, ennekuin tajusin miten se on tehty. On niin taitavasti neulottu, etten meinannut millään löytää sauman paikkaa, minä en ikinä saisi niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Kiitos Kati oikein paljon. ♥ Tuli niin hyvä mieli näistä.


"Eikä siinä Kaikki" =) Omppumadolta tuli tämä ajankohtainen nallerintaneula, jonka laitan kannanottona pipoani koristamaan. Kiitos Omppumato ♥
Onhan se tiedetty koko ajan, että kylän lähistöllä on karhuja, mutta nyt on tullut ihan virallinen vahvistus, että kylällä pyörii yksi iso uroskarhu ja kaksi erauskarhua. Ihmiset pelkää, eikä ole ihmekkään, kun eräänkin lapsiperheen saunan nurkalta löytyi suuret karhunjäljet. Toivottavasti nallet älyää kaikota kauemmaksi, ennenkuin joku keksii ampua ne.

Minä en pelkää karhuja, vaan hirviä ja tiedän tasan tarkkaan milloin se pelko tuli.
Olin Tunisiassa merenrannalla ottamassa aurinkoa, kun tunsin että jotain tuli minun ja auringon väliin. Kun aukaisin silmäni, siinä ihan naamani edessä oli suuri limainen kamelin turpa, joka sanoi MOOOOOO. Minä tietenkin säntäsin kirkuen karkuun ja kamelinajajaa nauratti niin mahdottomasti. Siitä lähtien olen pelännyt hevosia ja muita sen tapaisia elukoita.


Kolmas yllättäjä oli tämä kukka =) Oli jo aivan kuollut raasku, mutta en laiskuuttani vielä ollut vienyt roskiin. Eräänä iltana kaadoin sille päivällä jääneen puolipannua kahvia ja tämähän keksi ruveta uudestaan elämään. Muistaakseni Lumipallo nimeltään ja taas niin koreana. Täytyypä ostaa ensi kesänäkin tämmöinen, kun on noin sinnikäs kasvi.

Mihinkä tämä viikko taas hupeni, vastahan se oli maanantai. Hyvää viikonloppua nyt sitten teille ♥

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kiire, kiire, kiire



Niin on kiire, ettei ehdi kunnolla kissaa sanomaan välillä. Apinatehdas on täydessä tohinassa ja vasta kolme suurempaa on valmiina. Parissa viikossa pitäisi saada paljon enemmän valmiiksi ja sitten pääsee lomalle viikoksi. Jouluunkaan ei enää ole mahdottomasti aikaa ja olen saanut jo muutamia lahjatilauksia. Pitäisi tehdä m.m. lasten mörkösukat ja virkattu Elvis. Niissä onkin miettimistä ja suunnittelemista, varsinkin Elviksessä =)


Mustankissan tyttärellä oli arpajaiset ja minä sain tämän iloisen värisen langan.  Ajattelin että siitä tuleekin nätit lastensukat, Pienet tykkää iloisista väreistä niin kuin minäkin. Kiitokset sinulle Mustankissantytär jälleen kerran ♥

Kortissa on mietelause: "Pelottomin  jokapäiväisistä ratkaisuistasi on päätös olla hyvällä tuulella". No, minä olen vähän toista mieltä, ei päde minuun =) Ei se ole ollenkaan vaikea päätös. 
Muutama vuosi sitten kun mahastani leikattiin syöpä, tajusin ensimmäisen kerran kunnolla oman kuolevaisuuteni. Silloin tuli mietittyä mikä on tärkeintä elämässä. Ei se ole raha ja eikä muu mammona , vaan onnellisuus. Ollakseen onnellinen on itse oltava hyvällä tuulella ja sehän on kiinni vain ihan omasta itsestä.  Itse saa päättää katsooko asioita valoisalta vai pimeältä puolelta. Minä olen nykyään harvoin pahalla tuulella ja olen tyytyväinen omaan elämääni, olen onnellinen.
Menipäs tämä nyt syvälliseksi ;D


Nyt on aika ennustaa talven lumen määrä pihlajanmarjoista.  Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa, kun yksi puu on punaisenaan ja toisissa ei juuri marjan marjaa. Tarkoittaisikohan tämä sitten paikallisia lumikuuroja ?



Sateisen kesän jälkeen pihaan on noussut sieniä suuret määrät. Eivät vaan taida olla syötäviä yksikään. Ainakaan nämä kaksi, mitä lie, eivät ole kovin ruokahalua herättäviä. Hauskan näköisiä kuitenkin.

Nyt onkin jo palattava takaisin lankojen ja koukkujen pariin. Hyvää syyskuuta kaikille ♥

perjantai 26. elokuuta 2016

Hassu taksimatka


Eipä täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Koiria syntyi sitten koko pentue ja kaikille on hyvä koti löytynyt.

Tytär täytti viikolla neljännesvuosisadan ja tuli muisteltua kaikkia hassuja sattumuksia. Kerrompa teillekin hassuimmasta päästä olevan taksimatkani.

Oltiin työkaverin kanssa lomalla Tunisiassa. Päätettiin sitten lähteä taksilla muutaman kilometrin päähän käymään. Taksi kuitenkin sammui noin kilometri ennen määränpäätä. Vanha äkäinen taksi-ukko komensi meidät tytöt työntämään autoansa loppumatkan. No, mehän tytöt työnnettiin, naurettiin ja hikoiltiin. Perillä se yllätys vasta odottikin. Ukko oli antanut taksamittarin raksuttaa koko ajan ja vaati meitä maksamaan koko summan. Siinä vaiheessa nauratti jo niin paljon, että ihan mukisematta maksettiin. =D Vaan eipä ole toista kertaa tarvinnut maksaa auton työntämisestä.
Onkos teillä muilla hassuja lomamuistoja ?

perjantai 19. elokuuta 2016

Hyvin menee, mutta menköön =)


On minulla niin mukavia  blogikavereita, ettei paremmasta väliä. 

Keväällä sain eräältä kukansiemeniä ja näin hienosti kukkii nyt. Lisää on toisissa purkeissa, niistä kun riitti useampaankin ruukkuun köynnöskukkaa kasvamaan.

Parin viikon päästä pääsee taas opistolle maalaamaan ja sain toiselta blogiystävältä sopivasti öljyvärimaaleja. Kylläpä olenkin tyytyväinen nyt. Mukava päästä kivaan porukkaan rentoutumaan sutien ja maalien maailmaan.

Kiitos molemmille blogiystäville ♥



Tytär keksi tehdä sangallisesta korista ja vanhasta villapaidasta kissoille pesän. Kovin on suosittu ja melkein koko ajan siellä joku nukkuu. Tässä mummon tyylinäyte, nätisti pää ja tassut reunalla.


Mausun tyyli onkin sitten vähän toisenlainen. Se nukkuu aina jotenkin solmussa, josta ei tiedä missä on etu- ja missä takapää  =)

Taidettiin saada lämmin kesä takaisin vähäksi aikaa. Nyt nautitaan koko sateisen kesän edestä.

lauantai 13. elokuuta 2016

Koiruus



Ystävä pyysi tekemään koiran pienelle vauvalle ja mielellänihän minä uusia hahmoja suunnittelen. Sain kyllä ohjeen facebookin kautta, mutta se oli aivan liian suuri, joten sävelsin tämän itse kuvasta.
Lankana pehmoinen Miami ja kaikki tiukasti kiinni ommeltuna, ettei vauva saa mitään kurkkuunsa. Toivottavasti kelpaa.


Hännän sain vähän kippuralleen ompelemalla kiristyslangan yläreunaan.

Minulla on ollut oikein nuukuusviikko. Kolmella kirpparilla kävin ja ostin vain yhden 2€ puseron, jonka senkin maksoi mukana ollut siskoni. Tämmöistä pihistelyä ei ennen olekkaan tapahtunut, sillä aina kirppareilta sentään jotain on mukaan lähtenyt. Vaan kun on hyvä syy pihistellä, niin ei se tunnu ollenkaan pahalta.


Apinoita tulee tehtyä niin kauan kuin lankoja piisaa ja onneksi olen jo löytänyt netistä vastaavaa ruskeaa, vaikkakin paljon kalliimpaa.

Olen kesän mittaan saanut roskapostia itseltäni, kummallista. Postia on tullut osotteista sudemi@luukku ja sudemi@gmail. Gmail osoitetta minulla ei edes ole ja luukkuunkin vaihdoin salasana, mutta ei auttanut. Jos siis saat postia minulta, jossa on kummallinen otsikko, niin ei kannata avata, en ole lähettäjä. Minä laitan kyllä kunnollisen suomenkielisen otsikon jos kirjoitan jotain jollekin. Muuten ei osoitteeni levitä virusta, joten ei tarvitse säikähtää, kunhan et avaa näitä omituisia otsikoita, jotka ovat yleensä liitteellä.

Mukavaa, joskin sateista viikonloppua kaikille ♥

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Onnea facebookin kautta


Ei sitä koskaan tiedä mistä se onni tulee. Osallistuin facebookissa Helmipaikan arvontaan ja kas kummaa, voitinkin sen. Kaksi kaunista rannekorua, sormus ja ihana sydänriipus. Tytär tahtoo riipuksen ja sormuksen, minä halusinkin juuri nuo rannekorut, ei tarvitse tapella jaosta ;) Punainen onkin lempivärini. Kiitos Helmipaikan pitäjälle.♥

Tyttären puolesta olen todella onnellinen.

Tytär ei ole nähnyt isäänsä 10 vuoteen. Huonon rahatilanteeni takia ei ole ollut varaa matkustaa Turkkiin, eikä isäkään ole mikään rikas mattokauppias, joka olisi voinut kustantaa meidän matkamme sinne.  Ei ole tytärkään saanut töitä opiskelunsa jälkeen. Soitelleet ovat kuitenkin toisilleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt ei isä kuitenkaan soittanut yli puoleen vuoteen, ilmeisesti oli hukannut tyttären puhelinnumeron.

Äidit ovat sitä varten , että hoitavat asiat kuntoon =) Turkin nykyisen tilanteen takia tytär oli hyvin huolissaan ja pelkäsi jo isänsä kuolleen. Enhän minä kestänyt semmoista katsoa.

Facebookista löysin sattumalta yhteisen turkkilaisen tuttavan ja laitoin hänelle viestiä. Pyysin selvittämään isän olinpaikan ja onko hän enää edes elossa. Eilen isä sitten soitti tyttärelle. Voi sitä onnea. Sekä isä, että tytär olivat niin onnellisia ja isä kaipaa tytärtään. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta ottamaan velkaa ja suunnittelemaan Turkin matkaa. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa onnen eteen. Kyllä äidit ovat rautaa.;D

maanantai 1. elokuuta 2016

Kamalia tavaroita


Olen nyt ahkerasti siivonnut ulkokomeroani ja kyllä sieltä on tavaraa lähtenytkin. Suurin osa suoraan roskiin, mutta paremmat kierrätyskeskukseen.  Kaikkea p...aa viitsi sinnekkään kantaa =)  Meillä vaan roinan määrä on vakio, näköjään. 

Aikanaan mummolassa oli tämmöinen kipsinen hirvitaulu ja tosi monella naapurillakin. Nyt kun se osui kierrätyksessä silmääni 1 euron hinnalla, niin nyt on minullakin =DDDD. Heti tuli mieleen niin paljon lapsuusmuistoja, että eihän sitä voinut jättää ostamatta. On tämä vaan kamalan näköinen tuolla minun eteiseni seinällä.=D


Toinen kamaluus löytyi ihan omasta ulkokomerostani =)

Pikkuveljeni oli aikanaan töissä n.s. villinlinjan laivalla. Laiva oli niin suuri, ettei mahtunut kulkemaan Tanskan salmista, vaan kierteli ristiin rastiin maailman vesillä koskaan Suomessa poikkeamatta. Joskus harvoin tullessan Suomeen lomalle veljelläni oli sitten uskomattomia tarinoita ja erikoisia tuliaisia.  Jostain päin Intiaa äiti sai tämmöisen gobeliini, koko seinän kokoisen. Minä sain "onneksi" tämän pienemmän version, mutta kyllä tälläkin kokoa piisaa. Värit ovat vieläkin niin kirkkaat, sillä koskaan tämä ei ole päätynyt seinälleni. Pikkuveli on ollut kuolleena jo parisenkymmentä vuotta, mutta tämä säilyy minulla muistona niin kauan kuin minussa henki pihisee.  Tämän tunnearvoa ei pysty rahassa mittaamaan.

Vielä riittää roinaa komerossani, saas nähdä mitä aarteita sieltä vielä vastaan tulee ;D

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mattopyykillä


Mikäs sen rentouttavampaa käsityötä, kuin tavissukkien neulominen. Aloin jo pikkuhiljaa tekemään joulumyyjäisiä varten ja ensimmäisenä lastensukat. Paremmin menevät kaupaksi, kun tekee jotain erilaista .  Kirjoneuletta en tykkää tehdä, olen siinä kehno, mutta silmukoitten jäljentäminen on ihan mukavaa. Nämä kissannaamat löysin täältä.


Kuva kyllä suurenee tästäkin klikkaamalla. Naamaan kannattaa lisätä yksi kerros lisää, sillä neulottu silmukkahan ei ole neliskanttinen.



Meillä on kylällä todella hyvä matonpesupaikka ja pari vuotta sitten sitä vielä uudistettiin. Maine vaan on kirinyt jo  ja ihmisiä tulee kauempaakin autoilla pyykille. Niimpä tuolla on jonottamassa ihmisiä jo aamu kuudesta lähtien.

Minä en viitsi jonotella ;) Paras aika onkin mennä iltapäivällä, kun ihmiset eivät ole vielä päässeet töistä ja kotiäidit ovat menneet koteihinsa tekemään perheelle ruokaa.

Vaan vanha on viisas ;D Sunnuntaina nousi uhkaavan näköisiä ukkospilviä taivaanrantaan ja tiesin että nyt jos koskaan. Ihan sain rauhassa yksikseni pestä mattoni. Senkun heittelin altaasta toiseen. Ukkonenkin kiersi muualle, joten oikein oli onnistunut aika käydä.



Meillä saa mattopyykillä nauttia näin kauniista maisemastakin.

En tykkää Anttilan konkurssista en ! Tilasin sieltä tulostimen ( onneksi halvan) ja maksoin heti. Se ei kuitenkaan ollut toivotunlainen , joten vein palautettavaksi postiin. Parin päivän päästä tuli ilmoitus konkurssista ja  palautuksia ei enää makseta takaisin. Harmittaa, olishan tuolle rahalle ollut muutakin käyttöä. Onneksi ei ollut sentään tilauksessa mitään kalliimpaa, mutta talvella ostetun tietsikankaan takuu ei enää sitten ole voimassa. No, minkäs tälle sitten voi, en sentään ole suursijoittaja , joka menetti enemmänkin =) 

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mökkireissu


On tämä Suomen luonto vaan niin kaunis kesällä, kelpaa tätä kuvata.

Joka kesä pojan perhe hakee minut käymään mökillään ja sehän tuo niin mukavaa vaihtelua arkeen. Voishan sinne mennä useamminkin, mutta kun ei ole itsellä autoa, eikä sinne kulje linja-autot. Taas on kiva päivä vietetty ja syöty herkkuruokia. Poika ja miniä ovat molemmat taitavia kokkeja ja se kyllä näkyy ruokapöydässä.


Pikku-Liisa ei ole enää pikkuinen. Talven aikana kasvaa rojahtanut niin että on jo paljon mummoa pitempi. Poninsa he tuovat aina kesäksi Helsingistä tänne maalle mukanaan, pääsee sekin kesälomalle.


Tämä mökin lähellä oleva aitta täytyy käydä kuvaamassa joka kesä. Se on minusta niin  ihana päädyssä olevan pääskysten rivitalon kanssa.


Poika viettää kesällä melkein kaikki viikonloput mökillään rentoutumassa ja näpertelee jatkuvasti jotain uutta. Tämä puusee systeemi on minusta niin hieno, että otin ihan kuvan, jos tulis talvella vaikka taulu tästä maalattua =) Tässä on miehille ja naisille omat vessat sopivine sisustuksineen. Naisten vessassa on pitsiverhoa ja muuta hörhellystä, miehillä vanhoja peltitauluja joita voi lueskella aikansa kuluksi. Keskimmäinen on jo poistettu käytöstä ja siksi siinä onkin ovessa peltikyltti "Hengenvaara" =)



Naapurin koira käy jatkuvasti kakkimassa portaan pieleen ja siksi sille on laitettu  kieltokyltti. Ei vaan taida koira ymmärtää englantia, sillä aina vaan on läjiä oven edessä =)


Poika on rakennellut pihalle grillikatoksen vanhoista seipäistä ja kelopuista. Katolla on auringonottoterassi, mutta sinne en kyllä ole arvannut kiivetä . Joka kesä katos vähän muuttaa muotoaan ja saa jotain lisää, siinä ei tekeminen näytä koskaan loppuvan.



Sisällä katoksessa on kaikki ulkomailta tuotu matkamuistokrääsä, enimmäkseen peltitauluja. Kunniapaikalla myös minun joululahjaksi antamani hirvensarvet. Sain ne eräänä syksynä vaihdettua metsämieheltä viskipullolla, eivät tulleet kalliiksi. =)



Niinhän me ollaan tyttären kanssa kuin kaksi marjaa...........toinen vaan jo pahasti ylikypsä, onhan tuota ikä-eroakin 40 vuotta ;)


Yöksi en halunnut jäädä, sillä iskias on vaivannut viime aikoina aika pahasti. Alku-yöstä ilma oli vielä niin ihanaa ja olisi mieli tehnyt mennä uimaan tähän tyyneen veteen. Ensin pitäisi vaan hankkia uimataito, joka minulta vieläkin puuttuu.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Löysin aarteen


Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin siivoamaan täpötäyttä ulkokomeroani, johon on vuosien ajan vaan tungettu tavaraa, niin ettei ovi enää tahtonut mennä kiinni =) Mielenkiintoista puuhaa, löytyy aarteita ja nousee muistoja mieleen.

Takaseinältä löytyi suuri matkalaukku, jonka sisällöstä ei ollut aavistustakaan. Se olikin täynnä villapuseroita, itse tekemiäni ja kirppareilta haalittuja. Kaikki vanhaa hyvää 7-veikkaa. Oltuaan talvet pakkasen armoilla ei ollut tullut mitään tuhohyönteisiä, eikä tunkkaista hajuakaan. Nämä kun puran, vyyhteän, pesen, kuivatan ja  kerin kerälle, on minulla tosi paljon käyttökelpoista lankaa. Ihan sukkia en tämmöisestä tee, mutta käy hyvin esim. peittoihin ja lelujen tekoon.

Muutama vanha iso rahkamatto joutui suoraan roskiin. Kimalaiset olivat keksineet tehdä niihin pesiä, joten olivat aivan käyttökelvottomia.

Mutta miksi komerostani löytyi myös vaatteita kokoa 34/36, puseroita ja farkkuja. Olenkohan kuvitellut joskus mahtuvani niihin vielä =D. Nykyinen kokoni on 54/56, joten taitaa tässä olla "muutama" vuosi väliä.

Vielä on paljon roskiin kannettavaa, mutta sitten komeroon voikin ruveta säilömään taas uusia aarteita ;D

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sateisina päivinä


Joka päivä jaksaa sataa ja mikäs sen mukavampaa silloin kuin istua sisällä katsomassa telkkaria ja kutoa tavissukkaa.  Sade on hakannut kaikki kukatkin maata pitkin, joten niitäkään ei viitsi enää paljon hoitaa.

En tykkää kovin enää näistä valmiiksi liukuvärjätyistä Novitan langoista, joten yritän vähän muutella niitä. Minusta näistäkin tuli nätimmän väriset, kun laitoin joka neljännen kerroksen yksiväristä lilaa. Lilaa olisi voinut olla enemmänkin. Kirjoneuleissa nämä liukuvärjätyt ovat kauniita, mutta se ei kuulu minun taitolajeihini ;)


Päijännepurjehdus on alkamassa ja pitihän minunkin jotenkin huomioida se. Pieneen veneeseen minua ei saa, uimataidotonta ihmistä. Virkkasin kuitenkin meripoika-apinan, jos joku vaikka innostuisi sen ostamaan apupojaksi purjehdusmatkalle.

Neilikka jaksaa kukoistaa kosteasta kesästä huolimatta. Laitoin suureen ruukkuun kaksi euron maksavaa tainta ja nyt ruukku rehottaa kukkia täynnä. Taitavat tykätä hevosenkakasta =)

Olenkohan kohta menettämässä Maija-kissan. Maija ei enää kuin pikapikaa käy tarkistamassa ruokakupin sisällön ja painuu takaisin pihalle. Naapuriin muutti vastikään vanhempi yksinäinen mieshenkilö ja hänen terassillaanhan tuo Maija näkyy päivät pitkät pötköttelevän. Olen kuullut kuinka naapuri lepertelee Maijalle ja Maija vastailee. Yhtenä päivänä satuin näkemään kuinka Maija naputteli naapurin ovea ja heti hän tuli ulos Maijan seuraksi. Ei minulla ole sydäntä kieltää, etteikö yksinäinen ihminen saisi seurustella kissojeni kanssa.  Maijakin on mielissään kun saa jakamatonta huomiota muista kissoista piittaamatta.

Täytyy joku päivä sanoa naapurille, ettei ruokaa saa antaa, muuten saa kyllä hyvänä pitää. Minä en niin vain helpolla kissoistani luovu.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Loppu hyvin, kaikki hyvin ♥


Vielä täytyy yhteisesti kiittää kaikkia kannustavista kommentaista, olette te mahtavaa porukkaa. ♥ Sain jopa sähköpostiin mukavan kirjeen. Anumorchyn kommentti oli suorastaan hauska : " Nyt olet vasta oikea bloggari kun olet ilkeän ano kommentin saanut. Onnittelut!" 
Kyllä nyt on jo harmitus unohtunut ja sekä minulla, että Mummolla on hyvä mieli taas ja siitä saan kiittää teitä ihanat blogi-ystävät.

Lopulta vaan nauratti, kun luin eläinlääkärin todistusta.  "Mikäli mummoa pitää rauhoittaa vastaisuudessa, suosittelen  hammaskiven poistoa samalla".  Kumpaakohan siinä tarkoitettiin, kissaa vai minua ;) Onneksi kukaan ei tullut rapsuttelemaan hampaitani kun olin rauhoituksen tarpeessa.



Tänä aamuna Mummo aiheutti kunnon sydämen tykytykset. Heräsin aikaisin ja kissaa ei näkynyt missään. Etsin joka paikasta eikä vaan löytynyt. Olin yöllä päästänyt noita kahta muuta useampaan kertaan sisään ja ulos ja ajattelin että Mummokin on jossain välissä livahtanut pihalle. Niimpä sitten itku kurkussa kiertelin tuolla pihallakin, vaan ei näkynyt Mummoa. Pelkäsin, että joku on kynityn ulkonäön vuoksi luullut sairaaksi kulkukissaksi ja ampunut sen.

Etsin valmiiksi löytöeläinkodin numeron ja olin kirjoittamassa kylän facebook sivuille katoamisilmoitusta , niin silloin tuo hyväkäs hyppäsi ulos vaatekaapista.  Miten olikin onnistunut piiloutumaan niin hyvin. Kylläpä tulikin helpottunut olo.  Nyt voin mennä takaisin nukkumaan katti turvallisesti kainalossa.

Loppu siis hyvin , kaikki hyvin ja karvakin on jo alkanut uudestaan kasvamaan kissan kyljissä.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä ystävät ♥

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Mummokissan lääkärimatka


Nyt on mummo käynyt lääkärissä ja hyvin selvittiin reissusta. Ensin vähän nukutettiin, ettei kissa aivan stressaannu.  Kaikki takut on poistettu ja iso kasa karvaa siitä tulikin. Samalla putsattiin korvat, leikattiin kynnet ja hoidettiin madotus kuntoon. Kaikki muutkin paikat tutkittu ja lääkäri kehui että on hyvä kuntoinen ja pirteä kissa ja siitähän tuli hyvä mieli.


Mummokassi osottautui käteväksi tähänkin hommaan. Minulla kun ei autoa ole ja matkakin on vain puolisen kilometriä, joten taksia ei tarvittu. Naapurin ihmetellessä sanoin että olen alkanut ulkoiluttamaan kissojani tällä tavalla, ei tainnut ihan uskoa ;)



Nyt on mummolla tämmöinen kesäinen punkkarikampaus, mutta äkkiäkös tuo kasvaa taas takaisin. Otettiin aika rouheasti karvaa pois ja onneksi iho takkujen alla oli aivan kunnossa, ei mitään merkkejä tulehduksista tai muusta.

Kyllä ruoka maittoi kotiin päästyä ja nyt nukkuu niin tyytyväisenä sängyssäni.



Muutenhan meillä on päiviä vietetty rennosti lötkötellessä ja leluja virkkaillessa.

........

Yli viisi vuotta olen kirjoitellut ilman ikäviä kommentteja, mutta pitihän se tämäkin päivä nähdä vielä. Anonyymi oli kommentoinut vähän ikävästi kissojeni hoidosta, mutta koska hän ei ollut vaivautunut laittamaan nimeään, en minäkään vaivautunut vastaamaan hänelle kommenteihin, vaan poistin sen välittömästi.

Hyvä Anonyymi, oletkohan ymmärtänyt jotain väärin, vai oliko sinulla vain paha päivä.  Ihan varmasti haluan ja jaksan hoitaa kissani, jopa vähän paremmin ehkä kuin moni muu.  Voit ihan vapaasti tulla vaikka tarkistamaan tilanteen, voin tarjota vaikka kahvitkin. Välillä hoidan myös matkoilla olevien naapureidenkin kissat.
 Minulla on tällä hetkellä kolme kissaa, jos se sinusta on paljon, ei voi mitään,  minusta ei. Monella muullakin on sama määrä kissoja, joillakin enemmänkin.
Minulla ei tosiaankaan ole vara pienestä eläkkeestäni käyttää kalliiden klinikoiden palveluja mutta usko pois, nämä tavalliset maalaiseläinlääkäritkin hallitsevat kyllä homman.  Muutenkin käytän sitä kuuluisaa "tervettä maalaisjärkeä" kissojeni suhteen.
Toivon että et kommentoi minulle enää, tulen ne joka tapauksessa poistamaan välittömästi.

......

Kuten ehkä huomasitte, olen aika vihainen tällä hetkellä. Teidän muiden kommenteista ilahdun kovasti ja toivon niitä saavani jatkossakin. Tuli vähän parempi olo kun sain purkaa kiukkuani =)
Hyvää loppuviikkoa ja aurinkoa päiviinne ja paljon, paljon kissan kehräystä kaikille ♥

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Hullu akka pelastustehtävissä =)


Meidän talon suuret ikkunat ovat turmiollisia pienille linnunpoikasille. Vähän väliä niitä kopsahtelee ikkunaa vasten, eikä auta vaikka pitäisi verhoja edessä.

Tässä koneella istuessani kuului kaksi peräkkäistä kopsausta ja kun syöksyin katsomaan, kaksi pientä poikasta makasi pökerryksissä pihalla. Maija valppaana tyttönä oli tietenkin heti paikalla ja oli napannut toisen jo suuhunsa. Otin linnun kuitenkin pois ja nostin kukka-amppeliin. Siinä se vähän aikaa nökötti ja pyrähti sitten reippaasti lentoon. Tämä oli kyllä minusta ihme ♥



Nostin toisenkin turvaan, mutta se pyrähti melkein heti lentoon ja suoraan naapurin ikkunaan.   Me Maijan kanssa kilpaa perässä.  Siinä se nökötti ikkunalaudalla aivan pyörryksissä. Eihän sitä voinut tuohonkaan jättää, vaan vein sen kauemmaksi koivunoksalle, josta se vähän ajan päästä nousi siivilleen. Päivän hyvä työ tehty ja hyvä mieli =)


Siinä kaatosateessa lyhyessä yöpaidassani pelastustehtävissä pyllistellessäni ei muistunut mieleenkään, että eihän minulla ollut alushousujakaan jalassa. Taisi maine kasvaa taas , hihi =)