sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Epäonnistunut tekele


Minulta pyydettiin yksisarvista ja ajattelin että jos teen valmiista ohjeesta niin tulee parempi. Ei se nyt ihan mennyt niin, minusta tämä on kamala. Enää en tee toisten ohjeilla kun en saa niistä mieleisiäni.  Purkamaankaan en tätä ala, mutta täytyy tehdä uusi, ehkä parempi onninen =)



Lankoja penkoessa löysin jouluna aloittamani jämälankasukatkin. Tarviihan sukkia kesälläkin jos sattuu kovin sateisia päiviä. Ihan itselleni kun tein niin raaskin käyttää vain niitä kaikista pienimpiä jämälankanöttösiä. Samalla lailla ne lämmittää kuin täydestä kerästäkin tehdyt.

Monta uutta käsityötä on taas tullut aloitettua, mutta valmista ei tahdo tulla kun pitää laitella kukkaruukkuja ja välillä levätä kunnolla.


Viikon aarre =D  Kirpparilla osui silmiini tämä lämpömittari, joka on niin kamala että on jo suorastaan ihana. Asteitakin näyttää miinus 40:stä  plus 40 :neen asteeseen. Onhan se hyvä tietää jos sisällä on 40 astetta hellettä tai pakkasta =D. Hinta oli vain 2,50€  joten mukaanhan se lähti. Tuskin tämä kuitenkaan vuosiksi jää meille asumaan. Saa väistyä kun löytyy joku uusi ihana kamaluus =D

tiistai 14. toukokuuta 2019

Ahududu Abodabu Aladobin lempilelut


Kaupasta ostettuja leluja meillä on vaikka kuinka paljon, mutta kukas niillä viitsii leikkiä kun parempiakin löytyy.


Leipäpussin sulkijat, ne on varastettava aina. Niitä on niin mukava pureskella ja piilotella eri paikkoihin.


Emäntä ei ole yhtä innoissaan kun paljaalla jalalla astuu semmoisen päälle tai löytää sen sängystään peiton alta.

Yhtenä päivänä ihmettelin mihin paistetut kananugetit olivat hävinneet keittiöstä. Löytyihän ne lopulta illalla, sängystäni peiton alta. Itsekseenkö lie sinne lentäneet ;D


Tämä on se kaikista hauskin lelu, vanha rispaantunut solmuinen muovinarun pätkä. Tämän kun nappaa toisesta päästä suuhun ja juoksee hullun lailla pitkin kämppää niin johan on kivaa. Mikään muu naru ei ole yhtä hauska. Monta kertaa tämä on roskikseen laitettu, mutta kun tarpeeksi penkoo, niin kyllä se sieltä taas löytyy.


Entäs vanha joulupallo. Se sitten pitää mukavaa ääntä parkettilattialla, varsinkin yö-aikaan. Välillä voi napata muovisesta ripustuslenkistä ja kiikuttaa parempaan paikkaan. Tästä ei luovuta.



Kaikki kissathan pahvilaatikon ihanuuden tietää. Meillä se ei ole oleilupaikka, vaan purulelu. Sen kun järsii pieneksi silpuksi niin mahtuu paljon paremmin pahvinkeräysroskikseen.  Ja voihan siitä valmiista purusta vaikka askarrella jotain, jos emäntä vaan sen ymmärtäisi =D


Välillä siihen voi kyllä istahtaa ja pyytää että joku lykkäisi vähän. Näin on mukava leikkiä auto-ajelua.


Toisinaan kun oikein tympäsee voi ottaa matsin tyynyn kanssa. Ahududu voittaa aina ja tyyny saa kunnon pöllytyksen.

Enää meille ei ostella kaupan kalliita leluja kun ne mukavimmat löytyy ihan kotoa.


maanantai 13. toukokuuta 2019

Perinteinen äitienpäivä


Äitienpäivässäni oli parasta että molemmat lapseni kävivät luonani. Poika soitti jo edeltäkäsin haluanko sen perinteisen lahjan. Toki halusin.......säkki kukkamultaa ja toinen ylivuotista hevosenkakkaa.  Kyllä minun ruukkupuutarhani nyt tykkää taas. Toki sain vielä valmiin kukkasenkin, kiitos poikaseni.


Pojan perhe kävi juuri lomalla Montenegrossa ja sieltä tuliaiseksi kiva kissakyltti. Mukava kun mummoa muistetaan joka reissulla. 
Kotor on oikea kissakaupunki, siellä on jopa kissamuseokin. Sinne olisi mukava joskus matkustaa. On kuulemma halpa lomakohde nyt vielä kun turistimassat eivät ole vielä löytäneet sinne.


Tytärtä kielsin tuhlaamasta pieniä päivärahojaan kukkasiin. Niimpä hän valmisti meille voileipäkakun, elämänsä ensimmäisen. Oli niin hyvää ja ruokaisaa että päätimme tästä lähtien korvata täytekakut voileipäkakuilla. Kelpasi jopa pojalle jolle ei makeat leivonnaiset maistu.

Maijakissa osallistui lahjojen antamiseen tuomalla lihapuolen. =) Aamulla oli niin komea kuollut rotta rappusilla. En nyt laita kuvaa kumminkaan ettei herkimmille tule paha olo =D

Pienenä lapsena ollessani asuimme yleensä kouluilla. Siihen aikaan järjestettiin kouluilla aina kunnon äitienpäiväjuhlat joihin kaikki kylän äidit olivat kutsutut. Juhlasali koristeltiin hienoksi , jokainen äiti sai kukkasen ja lapset esittivät ohjelmaa. Minä hyvämuistisena jouduin yleensä esittämään pitkän runon. Olisipa mukava jos vieläkin olisi semmoisia juhlia.

Kuusamon Poussunkylällä äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia. Ei muuta kuin pää kaljuksi ja Täystuhoa päähän, eikä auttanut vaikka kuinka itkin ja paruin. Minua hävetti niin kovasti että lausuin sitten äitienpäivärunoni kesämekko päällä ja suuri villamyssy syvällä päässä. Tämmöiset nöyryytykset eivät ole unohtuneet vielä kuudessakymmenessä vuodessakaan, mutta eipä ole ollut täitäkään sen jälkeen =D

Ihanaa kevään alkua kaikille. Minä lähden lapioimaan lahjojani ruukkuihin =)

torstai 9. toukokuuta 2019

Saamari-siivousta


Ettenkö muka ole käsitöitä tehnyt viime aikoina ;) Vaikka kuinka monta työtä olen aloittanut, mutta nämä vaan saanut valmiiksi. Ei ehdi kun on niin paljon muuta tekemistä ;D

En harrasta Konmaria, aivan liian raakaa puuhaa minulle. Sen sijaan harrastan nykyään Saamaria. Olen käynyt läpi komeroita ja laatikoita. Jos en ole viimeisen kymmenen vuoden aikana jotain tarvinnut, niin en varmaan tarvitse seuraavankaan kymmenen vuoden aikana. =) Pois vaan saamari soikoon. Kaapissani on tapahtunut harvinainen ihme, osa vaatteista on venynyt liian isoiksi. Pois vaan, en aio enää kasvaa niihin sopivaksi =D



Ottipa koville aamuinen labrareissu. Illasta asti ei saanut syödä eikä juoda, ei edes vettä. Aika oli vasta klo 11 ja minä tietenkin harvinaista kyllä, heräsin jo klo 6. Sen viiden tunnin aikana meinasin jo seinille hyppiä kahvintuskissani. Kun on tottunut että aamu alkaa kahvilla ja tupakalla. Siinä vaiheessa kun viidettä ruiskullista imettiin labrassa meinasi jo taju lähteä kankaalle. Onneksi olin ottanut kahvia ja suklaata mukaan jotka nautin heti ovesta päästyäni. Ei ole ikinä maistunut kahvi niin hyvälle. Eiköhän tässä taas jonkun aikaa selviä ilman paastoamisia. 

maanantai 6. toukokuuta 2019

Arvonta suoritettu


Kissakeskustelu päättyköön Sannan kirpakkaan kommenttiin. Mielipiteitä kun on niin monenlaisia ja kaikki sallittakoon.

En viitsinyt enää vitkutella arvonnan kanssa , vaan soitin tytölle ja hän sanoi numeron.  Laskin siitä että voitto osui Outille  Outi`s life blogiin.  Taisipa osua ihan oikeaan osoitteeseen, sillä Outi on kova tuunaamaan ja askartelemaan. Hän varmaan keksii käyttöä näillekin nauhoille. Siispä Onnea Outi ja laitatko osoitteesi sähköpostiin sudemi@luukku.com. että saan nauhat postiin.

Kiitos muillekin osallistujille ja hyvää viikonjatkoa.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Pahanmielen purkaus


Yleensä yritän kirjoitella vain mukavista asioista, mutta nyt on saatava purkaa mieltä jossakin. Huoli on nyt Maija-kissasta.

Kun muutimme tänne minulla ja eräällä naapurilla oli molemmilla vanha kissa joka oli tottunut liikkumaan vapaana. Yritin kyllä Maijasta sisäkissaa, mutta sehän karkasi ja pysyi teillä tietämättömillä 5 kuukautta. Enää en yritä.  Molemmat vanhukset pysyttelevät kiltisti omassa porraspielessä ja välillä hipsivät pihan poikki tarpeilleen läheiseen metsikköön. Tässä alueella maalla kun ei teitäkään ole lähellä  että tarvisisi pelätä kissojen auton alle jäämistä.

Vaan se on jollekin liikaa. Ensin tuli isännöitsijältä järjestyssäännöt kaikille asukkaille ja nyt henkilökohtaisesti minulle ja naapurille. Asunnoissa on monella koiria, joista osa haukkuu ja ulvoo jatkuvasti, mutta sehän ei häiritse ketään =(. En aio minäkään niistä valittaa, ei haittaa minua. Toista on nämä kaksi vanhaa kissaa, rumentavat koko maiseman.

Naapuri pahoitti niin mielensä, että vie kissansa lopetettavaksi. Minä en Maijaa tapata, on se niin rakas minulle. Jos tulee asunnosta häätö kissan takia, niin sitten tulee. Muutetaan sitten pois koko kylältä. Olen jo katsellut paikkoja mihin voisin muuttaa. Johonkin etelämmäksi, koska poika asuu Helsingissä ja tytärkin on hakenut sinne kouluun. Saas nähdä miten tässä vielä käy.



Onneksi Ahududusta ei ole samanlaisia huolia, vaan se on oppinut sisäkissaksi. Kovastihan sekin tahtoisi Maijan perässä ulos, mutta ei pääse kuin valjaissa. Vein Ahududun tässä sateella pihalle ja kiire sillä tuli takaisin sisälle. Eihän se passaa että hieno turkki kastuu =)

Niin pöljä kissamummo minä olen, että muutan vaikka kylältä yhden kissan takia, mutta elossa ne saavat olla niin kauan kuin terveenä hengissä pysytään. 

torstai 2. toukokuuta 2019

Häiriintynyt herhiläinen


Sano oppineemmat mitä sano, mutta kyllä tämä vaan toimii. Suuri herhiläinen alkoi taas tekemään pesää ulko-oveni yläpuolelle ja eihän se passaa. Odottelin että se lentää muualle ja tökkäsin valepesän kulkuaukon kohdalle. En yltänyt muuten laittamaan, niin  ensin työnsin harjanvarrella köntin sinitarraa ja sitten pesäpallon vielä siihen kiinni. Pysyy sen mitä pysyy.

Olin paikalla kun herhiläinen tuli takaisin ja ihan selvästi se sanoi että kuka perskule ehti ensin =) Nyt se lentelee välillä kurkkimaan tilannetta, mutta eipä yritä enää pesänrakennukseen tuohon paikkaan. Myrkyttämään herhiläisä en ala, sillä ovat ne niin tärkeitä osia luonnon kiertokulussa.


Minulla vappu meni juurikin näissä merkeissä. Sen verran ulkouduin, että kävin purkamassa näyttelyä ja toin tauluni kotiin.

Ihanaa kun alkoi satamaan, tie- ja siitepölyt laskee maahan ilmasta. Tyttärellä on aivan mahdoton allerginen yskä johon ei tunnu auttavan mikään. Toivottavasti nyt helpottaa kun ilma raikastuu. Huomenna jään taas yksin kissojeni kanssa, mutta eiköhän nuo lapseni tule käväisemään äitienpäivänä.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kansalaisopiston näyttely


Muutama pyysi laittamaan kuvia opiston näyttelystä ja tässähän niitä tulee. Pienellä kylällä on pienet tilat ja pieni näyttely, mutta ihan kiitettävästi saatiin töitä näytille.

Heti eteisessä tervetulleeksi toivottaa porukkamme ainoa mies työllään Sammontaonta. Suurikokoinen taulu ja erittäin pikkutarkkaa jälkeä. Taitava mies piirtämään ja maalaamaan.


Ensimmäistä vuotta joukossamme maalaavan Ullan ihanat joutsentaulut. En lakkaa näitä ihailemasta. Aika pienikokoiset, mutta yhdessä muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Nämä ostaisin jos olis rahaa ja Ulla suostuisi myymään =)


Hyvän ystäväni Sadun maalaus. Sadun maalaamista on ilo katsella kun hän innostuneena lastalla vetelee paksuja kerroksia. Hänessä huomaa sen maalaamisen ilon ja jälki on aina värien huumaa. Tämän tekniikan haluan vielä joskus itsekkin opetella. Pidän Sadun maalauksista kovasti.


Toki näitä sitten on lisääkin, mutta en ala kaikkia yksitellen kuvaamaan. Vaikka meitä ei kovin montaa maalaajaa olekkaan, niin suuri määrä tauluja saatiin aikaiseksi. Minäkin peräti viisi ja kuudes on tulollaan.


Käytävää pitkin päästään kutojien tiloihin ja sinne on sijoitettu paljon pienempiä tauluja ja maisemakuvia. Marjo kävi talvella Thaimaassa ja se näkyy myös taulujen kuvissa. Minun Turkinkuvani sopi samaan ryhmään.




Kutojatkin ovat olleet oikein ahkerina. Enismmäisenä ovella tämä kaunis ryijymatto. Ihana.



Edessä oleva suurikokoinen matto on erikoinen. Toinen puoli on sininen ja toinen punainen. Hauska idea jos haluaa vaihtelua sisustukseen.


Lisää pienempiä mattoja, vai ovatko ehkä raanuja, en tiedä. Ala-oikealla on minun suosikkini.


Satu-ystäväni iloiset matot. Sopivat hienosti hänen persoonalliseen iloiseen kotiinsa.



Tämän tekeminen on vaatinutkin melkoisesti taitoa. On siinä saanut olla tarkkana että kuvio on muodostunut. Ei voi kuin ihmetellä toisten taitoja.




Itse Urkkihan se siinä. Ei synny tämmöinenkään ihan tumpelolta.



Toki joukossa myös kaitaliinoja ja muita pienempiä töitä.




Tyttäreni pääsi onneksi näyttelyvahdiksi. Kyllä työttömälle kelpaa tämmöinen viiden päivänkin työputki. Rahaa kun ei ole liiaksi elämiseen.



Ampiainen alkoi taas tekemään pesää ulko-oveni päälle, joten äkkiä virkkaamaan valepesiä. Viimekesäinen toimi ihan hyvin, mutta Ahududu leikki sen rikki talven aikana. Alla olevan aivan ihanan puutarjottimen olen löytänyt kirpparilta. Näitä kevyestä puusta tehtyjä kauniita tarjottimia olen itsekkin joskus tuonut Sisiliasta.  Voi kumpa pääsisin sinne joskus vielä takaisin.

Toivottavasti toisetkin laittelee kuvia kansalaisopistojen tuotoksista, olisi kiva katsella.



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pieni 10-vuotis arvonta


Huomasin että talvella tulikin 10 vuotta täyteen bloggailua. Oikeaa sillisalaattiahan se on ollutkin. Paljon on ehtinyt tapahtua mukavia ja ikäviäkin asioita. Mukaviin kuuluu se, että olen saanut niin monta uutta blogiystävää, kiitos siitä teille. Vaan eiköhän se sitten ole pienen arvonnan aika. Halukkaalle 5 metriä lehdykkänarua ja metri Turkista tuomaani paljettikukkanauhaa. Yksi arpa taas kaikille ja arvonpa vaikka 8.5.  Ilmoittelen sitten aikanaan voittajalle jos löydän jonkun yhteystiedon.
Onnea kaikille tasapuolisesti, vaikka palkinto tuleekin vain yhdelle =)

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Pääsiäishöpinää


Pikkuhiljaa alkaa kevätmasennus hellittämään. Minäkin sain vietyä viimeiset joulutavarat ulkokomeroon ja kaivoin pääsiäiskoristeet tilalle. =) Ostin jopa keltaisen kukan kamarin pöydälle. Vaikea tässä on mököttää kun ilmat ovat mitä parhaimmat ja linnut laulaa niin koreasti aamuisin. Torstaina näin jotain ihmeellistä. Pohjoiseen suuntaava kurkiaura jossa oli 59 lintua, aivan mahtava näky.

(Kiinasta tilattuja pupuja)

MUTTA, ettei menisi liian hyvin, niin ainahan jostain tulee p..kaa niskaan. Pihapiiriin on muuttanut uusia asukkaita ja joku on tehnyt valituksen kissoista. Isännöitsijältä tuli lappu että kissat on pidettävä kiinni tai tulee kirjallinen varoitus. Viime keväänähän sitä yritin, mutta Maija livahti karkuun ja oli teillä tietämättömillä 5 kuukautta. Enää en edes yritä. Surin ja hermoilin asiaa muutaman päivän. Juttelin sitten toisen kissanomistajan kanssa ja päätimme olla kansalaistottelemattomia. Jos häätö tulee yhden kissan takia, niin sitten tulee ja muutetaan muualle. Hyvät ja kiltit vuokralaiset menettävät pelkästään kissojen vuoksi.



Kävelin kerran kaupungilla erään halpakaupan ohi ja näin ikkunasta ihania pääsiäispossuja. Kaksi kertaa piti ensin kävellä ohi ikkunaa tuijottaen ja sitten kurvasin sisälle, pakko saada edes yksi tuommoinen. Hinta ei ollut kuin 1€, joten kolmehan niitä sitten lähti meille. Istuvien possujen nenän päällä istuu perhonen. Kissatkin ovat antaneet näitten olla rauhassa, ihme ja kumma.


Näitten virkkaaminen on niin rentouttavaa ja olen jäänyt ihan koukkuun. Langanpätkiä kyllä löytyy vieläkin. Aloin siivoamaan lankavarastojani ja patalappuaineksia piisaa.=) Laitoin kolme kasaa, lumppulangat roskiin, vain askarteluun sopivat kierrätyskeskukseen ja loput takaisin talteen. Sain aikaiseksi kaksi pienenpientä kasaa ja yhden oikein ison. Eipä minun lankavarastoni siitä juurikaan pienentynyt, mutta hyvähän niitä on välillä läpi käydä.



Siskoni lähetti 55 vuotta sitten otetun valokuvan. Siinä veljeni kanssa istutaan Ylläksen huipulla.  Eipä taitaisi paikkaa enää samaksi uskoa. Ei ollut hiihtohissejä eikä hotelleita, pelkkä ihana maisema ja rauha. Tuon jälkeen en ole Ylläksellä käynyt enkä haluakkaan mennä. Haluan säilyttää muistikuvan rauhallisesta jylhästä paikasta

Nyt jatketaan tyttären kanssa pääsiäislököttelyä. Rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä teillekin.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Viiru ja morsmaikku


Kissoilla oli juuri juoksuaika ja Viirukin hommasi itselleen tyttöystävän. Ilmankos molempien ilme on nyt niin mairea. Tyttelin mekon perhosnapit sain joulukalenterivaihdossa ja tähän ne sopivatkin hyvin. Kesää kohti yritän tehdä kissoja lisääkin, mökkiläisille kesäkissoja.

Meillä selvittiin helpolla, sillä Maija ei joutunut ajamaan kuin yhden innokkaan kosijan ovenpielestä pois. Ei vanha rouva enää kosijoita kaipaa, eikä Ahududu vielä ymmärrä niitten perään haikailla.



Ystäviä on niin kiva välillä jekuttaa. Heittelin yhtenä päivänä merisuolaa jäisiin kohtiin pihalle ja naapurin rouva tuli ihmettelemään hommiani. Sanoin että kylvän suolaheinää, se kun on niin hyvää sitten kesällä salaatin joukossa. Hän innostui kovasti ideasta ja vasta kun aloin nauramaan, niin ymmärsi että puhuin lööperiä. Pitäisköhän tarjota naapurillekin suolaheinänsiemeniä ;D

Alkuviikosta sitten satoikin lunta kolme päivää ja taatusti enemmän kuin se luvattu 30 cm. Valmiiksi sulanut takapihakin on taas paksun lumen peitossa. Ikävä oli seurata kun suuri kurkiaurakin suuntasi takaisin etelää kohti. Toivottavasti tulevat vielä takaisin.


Nyt on onneksi tulossa taas lämpimämpää ja räystäät alkavat tippumaan.  Aamulla taas peipposet livertelivät kovasti koivunlatvassa. Täällä metsänreunassa onkin kaikenlaisia lintuja runsaasti ja kiva on seurata uusien muuttolintujen saapumista.

Toivottavasti sunnuntaina on kaunis aurinkoinen päivä että pääsen äänestämään. Nyt on niin tiukka tilanne poliitiikassa että meikäläinenkin vaikka konttaamalla menee äänensä antamaan ;)

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Peppejä ja mustaleski


Sain suuremmanpuoleisen tilauksen Pepeistä ja minähän teen mitä pyydetään. Pieniä tein jo aikaisemmin ja nyt isoja lisää. Oranssia lankaa jouduin tilaamaan, mutta muuten langat löytyivät omista varastoista. Hyvä saada varastoja pienemmäksi. Ajattelin että nämä jo riittäisi.....


....mutta kun vauhtiin pääsin, niin tein vielä pari lisää. Jokohan nyt Pepit piisaisi Saksan lapsille vähäksi aikaa =) Apinavarastokin huutaa tyhjyyttään, joten kaippa niitäkin olisi hyvä taas välillä tehdä. Kysyjiä kuitenkin aina välillä ilmaantuu.

Täällä metsäreunassa huomaa kevään tulon. Lunta on vielä paksuin kerroksin varjonpuolella, mutta linnut laulavat jo niin kauniisti aamuisin. Tällä viikolla ilmestyi jo kolme peipposta pihapiiriin. Onkohan vielä liian aikaista niille jos luvattu lumisade saapuu ensi viikolla. Kevään ensimmäinen paarmakin kökötti ikkunalasissa ulkopuolella auringon paisteessa.




Kansalaisopisto-illat ovat loppusuoralla ja hyvä niin. Maalausinto on laskenut tässä kevään mittaan ja mieluummin melkein olisin jäänyt kotia löhöilemään. Jospa sitten kesän aikana saisi taas uutta puhtia ja uusia ideoita tauluihin. Tämän mustanlesken kutomaan verkkojaan sain kuitenkin tehtyä loppuun asti. Ajatus muhi jo syksyllä ja tulipahan nyt sitten maalattua.  Kuvasin ylösalaisin , joten valo on vähän hassusti alareunassa.

Vapun kieppeissä on opiston näyttely ja oma tyttäreni on valvojana. Työttömälle vähän lisätuloja ja  minäkin pääsen samalla takahuoneeseen maalailemaan. Täytyyhän minun käydä pitämässä tytölle seuraa ja viedä syötävää ettei nälkä yllätä kesken kaiken =)

Nyt on lähdettävä pihalle tekemään kesää. Lapiolla yritän rikkoa paksua jääkerrosta että sulaisi edes pikkuisen nopeammin.




lauantai 30. maaliskuuta 2019

Urho ja kissa


Viimeisin valmistunut työni. Öljyväreillä, koko 40x50. Jotenkin olen tuntenut omakseni nämä vanhat mummot ja papat kissoineen. Niitä teen kauan ja hartaudella. Kissa on aikalailla meidän Maijan näköinen.

Vielä olisi pari keskeneräistä tulollaan, mutta opistoa on enää kaksi kertaa. Onneksi tyttäreni on lupautunut vartijaksi näyttelyyn, joten ajattelin käydä niinä viitenä päivänä takahuoneessa maalailemassa. Kotona ei maalaminen oikein onnistu, sillä pikkukissa auttaa joka asiassa. En halua että työni on täynnä kissankarvoja ja kissa öljyväreissä. Ensi syksynä taas jatkan opistolla, siihen asti voin miettiä malleja.

Tiet ovat sulana meilläkin, ihanaa. Pääsen pyörällä kauppaan =)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevätväsymystä


Valon määrä lisääntyy koko ajan ja yrittää herättää minutkin talvihorroksesta. Kroppani on kuitenkin toista mieltä, väsyttää ja masentaa, eikä tuo jatkuvasti harmaa taivas auta olotilaa ollenkaan. Yhtenä päivänä kuitenkin paistoi aurinko ja Maija nautti tilanteesta täysin rinnoin. Osaisipa itsekkin nauttia noin rennosti. Eiköhän tämä olotila mene kuitenkin taas ohi kun aurinko löytää tiensä meidänkin taivaalle. Aurinkoisia päiviä meille kaikille toivottaen ...sude



torstai 21. maaliskuuta 2019

Synttärikukat


Tuulikki arpoi syntymäpäivänäni kukkien siemeniä ja voitto osui sopivasti minulle, Ahkeraliisan ja Sinitähtösen siemeniä. Yleensä kasvatan suurimman osan kesäkukistani omista siemenistä, mutta viime kevään muuton takia jäi taimet kasvattamatta. Joka kesä on ollut purkeissani Ahkeraliisaa, vaan viime kesänä en saanut edes valmiita taimia mistään, joten jäi siemenetkin saamatta. Tämä lähetys pelasti seuraavan kesäni, olen tosi tyytyväinen. Varuilta kylvän noita vähän eri aikoina, että varmasti saan edes osan kasvamaan. Minulla kun ei ole mitenkään hääppönen multasormi. 

Sinitähtönen oli nimeltään outo, mutta kuvasta tunnistin senkin. Nyt sitten terassillani kasvaa tästä lähtien sitäkin. Toivottavasti onnistun, eikä kissakaan syö kaikkia mahdollisesti esiin nousevia taimia =)


Sain isomman tilauksen Pepeistä, joten niitä nyt vain toistaiseksi täälläkin kuvina. Nämä ovat niitä pienempiä ja kohta alan tekemään isompia. Ahududu-kissa auttaa roikkumalla langoissa ja piilottamalla jatkuvasti virkkuukoukkua. Kai se meinaa että välillä voitais leikkiä jotain muutakin. 

Ihanaa kun tiet alkavat sulamaan.  Kohta saan laittaa pyöräkelkkani kesäsäilöön ja ottaa polkupyörän käyttööni. Kunhan nyt ensin kuivaharjoittelen sitä kypärän käyttöä piilossa kotona =D =D