Kaksi vanhaa varista

 

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."

-Lauri Pohjanpää, Syksy.

Se aika vuodesta että ulkona on aika ankeaa ja mielestäni sain tähän varis-tauluunkin ankean ja synkän tunnelman. Tämä Pohjanpään runo on niin sopiva syksyyn ja harmauteen.

Mirri sairastaa

 

Ehdin jo säikähtää että Maija 17 v tekee kuolemaa kun oli niin sairaana. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi ja maha ihan kuralla. Ruoka ei maittanut vaikka tarjosin herkkutahnoja. Vuorokauden oli tämmöistä, mutta seuraavana päivänä oli jo paremman oloinen vaikkakin voipuneen oloinen. Sitten kuulin että naapurin koiralla oli ollut samanlaista, joten ilmeisesti olikin jotain kulkutautia, onneksi.

Nyt on matot sitten täynnä oksennustahroja ja olen kokeillut jo vaikka mitä konsteja putsata kun ei ole mahdollisuutta viedä pesulaankaan. Viimeiseksi laitoin nyt Vanish-vaahtoa ja se taitaa tehota parhaiten. Kunhan ei nyt tulis uuden maton osto eteen, siihen ei nyt olis oikein vara. Pääasia että Maija voi taas hyvin. 😸

Ei ehdi laiskottelemaan

                                      

Neljä vuotta sitten optikko sanoi silmälasiliikkeessä ettei hän suosittele uusia laseja ennen kuin kaihi on leikattu silmistäni. Minähän en turhia hoppuile lääkäriin menoa, mutta tänä kesänä alkoi näköä jo niin paljon haittaamaan että sainpa aikaiseksi tilata ajan terveyskeskukseen.

Hetihän sieltä tulikin sitten lähete jatkotutkimuksiin ja ilmeisesti myös leikkaukseen. Jonot vaan on pitkät joten eiköhän minulla ole aikaa kerätä tarvittavat rahat, sillä ilmaistahan se ei tämäkään ole. Autolla ajo on nyt ehdottomasti kielletty, mutta eihän minulla olekaan kuin rollaattori, sillä ei helposti aja kenekään päälle. 😁

En millään tykkäisi käydä lääkärissä kun epäilyttää aina että menen ihan syyttä. Nyt oli kyllä niin mukava lääkäri että minulle jäi oikein hyvä mieli.  Vanhempi mieslääkäri joka kyseli harrastuksianikin ja pyysi nähdä puhelimesta kuvia näistä virkkailuistani. Kehuikin vielä. 😁

Yritänhän minä nyt olla kovasti ahkerana kun kuitenkin näen vielä virkkailla. Onneksi joulumyyjäisetkin ovat edessä päin ja eiköhän sieltä jonkun verran lääkärirahaa tule. 

Vaan en tykkää kun ilmat kylmeni. Villahousut vedin jo jalkoihin kun polvet ei kestä ollenkaan kylmää vaan kolottaa heti. Eläkkeellä olo on oikein mukavaa, mutta näitä kolotuksia ja muita vanhuuden vaivoja ilmankin pärjäisin. 😁

 

Kiirettä pitää jo

Onhan se uskottava että joulu lähestyy kun kaupoissa on jo jouluherkut tarjolla. turhan aikaisin ovat. Kiirettä pitää jo minullakin. Peppejä en ole tehnyt aikoihin, joten nyt alukseen 5 pientä Peppiä, Vielä muutama iso ja sitten muihin hahmoihin.

 Näitä isompia apinoitakin on pyydetty ja teenhän minä. Yötä myöten virkkailen ja kaikki muut hommat saa odottaa vuoroaan. Virkkaaminen on niin paljon mukavampaa kuin esim. siivoaminen, eikös vaan.

Villahousut on pitänyt kaivaa jo esille sillä polveni alkaa särkemään heti kylmässä. Semmoista se on kun tulee vanhaksi. Talitintti tuossa naputtaa ikkunaan että alappas jo tuomaan niitä siemeniä. Näkyy siinä mustarastaskin jo paikalla kuikuilevan, siispä siemeniä kaivamaan varastosta.

Kirjoittelen taas kun saan jotain valmista. Hyvää syksyn alkua kaikille.

Paljon lomakuvia

Tänä vuonna emme päässet mielipaikkaamme Marmarikseen, joten päädyimme menemään Alanyaan. Olipa kaupunki kasvanut edellisestä käynnistämme 34 vuotta sitten tyttären ollessa vuoden ikäinen. Nyt siellä on liikaa hotelleja ja turisteja , emme tykänneet.

Merenranta myös oli suuri pettymys. Rantaan löi koko ajan niin suuret aallot ettei minulla ollut mitään asiaa sinne uimataidottomana. Ensi yrittämällä aallot löivät heti jalat altani ja pari suurta aaltoa ehti lyödä pääni yli. Onneksi tytär oli vieressä ja auttoi minut rantaan. Toista kertaa en uskaltanut edes yrittää.

                                              

Näitä suloisia kissanpentuja onneksi oli vähän kaikkialla. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, jopa kulkukissoja ruokitaan ja hoidetaan.  Aina kun näin purkin johon kerättiin kissanruokarahaa niin toki minäkin roponi sinne annoin.

Näitä kaupungin ylläpitämiä kissapuistoja löysimme parikin kappaletta.

Toinen aivan hotellimme lähellä. Voi sitä suloisten kissanpentujen määrää, olisin voinut adoptoida vaikka ne kaikki.

Hotellissamme oli emokissa pentunsa kanssa. Me tietenkin puolisalaa syötimme niitä, tottakai. Yhtenä aamuna tyttäreni huomasi että pikkukisulla oli paha ripuli. Huolissamme kerroimme siitä henkilökunnalle joka otti oitis asian hoitaakseen . Kisu toimitettiin lääkäriin ja sieltä sitten sairaalaan hoitoon. Minä tietenkin joka päivä kyselin kisun vointia. Henkilökunta vannoi ja vakuutti että kisua ei lopetettu, vaan se on sairaalassa hoidossa. Uskonhan minä sen sillä turkkilaiset todella rakastavat kissojaan

Voihan se hautausmaa näinkin olla, kiinni taksikopin kyljessä keskellä vilkasta liikennettä. Vähän levoton viimeinen leposija.

Minä onnistuin polttamaan päänahkani ja eihän siinä auttanut kuin alkaa hienoksi rouvaksi ja kulkea hattu päässä päiväsaikaan.

Onneksi joka paikasta sai tätä minun lempijuomaani, mehusta tehtyä jääsohjoa. Hyvää ja virkistävää.

Tyttären tukka vallan villiintyi kosteasta ilmasta. Luonnostaan kihara musta tukka oli pakko pitää kuumuuden takia kiinni että niska sai viilennysta. Päivisin lämpöäoli lähes 40 ja öisinkin noin 30 astetta. Oli minullakin nuorena musta luonnonkihara tukka, nykyään se on harva ja harmaa.

Meillä oli ollut ajatuksena tehdä omin päin retkiä linja-autoilla, mutta kuumuus otti niin koville jo minua vanhaa ettei jaksanut lähteä mihinkään pitemmälle.

Sitten syömään. Kartoimme keskustan turistiravintoloita ja etsimme sivukaduilta paikallisten suosimia paikkoja. 

Ensin löysimme erään karjatilan oman ravintolan. Liha oli todella tuoretta ja maukasta, eikä ollenkaan hinnalla pilattu. Juomana aina ayrania, hyvää kuumalla ilmalla. Täällä olisi ollut tarjolla myös pässin pallia, mutta jätimme sen herkun paikallisille ja tyydyimme jauhelihavartaisiin. Itse olen nuorempana syönyt paistettua pässinpallia Turkissa, en onneksi tiennyt sitä vasta kun syötyäni. Ihan hyvää, ei siinä mitään. Syöhän suomalaisetkin lehmän kieltä, jota  minä en mielelläni suuhuni pistä. 

Tämä ei noussut suosikikseni, lampaan mikä lie osa jalasta perunamuusilla, ei jatkoon. Yleensä en nirsoile ruoasta , Istanbulissa söin lampaan aivojakin. Kaikkea pitää kuitenkin maistaa.

Tyttären lempiruoka, en muista nyt nimeä-

Ja minulle Adanakebabia, minun herkkuani.

Vanhasta kaupungista löysimme luonasravintolan joka oli täynnä paikallisia työmiehiä. Sinne, miehet järjestivät heti meille tilaa. Valittavana oli monenlaista kotiruokaa, joka käytiin katsomassa ja valikoimassa tiskiltä. Tytär otti papukeittoa ja minulla munakoisopataa. Todella maukasta ja erittäin , erittäin halpaa. Kävimme siellä sitten useammankin kerran ja voi sitä ystävällistä palvelua.

Läheisessä puistossa oli mukava kuljeskella iltaisin ja nautiskella kojujen erilaisia juomia. Suihkulähteet oli valaistu hienosti. 

Teimme pari Aurinkomatkojen retkeä, mutta olin vähän pettynyt niihin. Manavgatin vesiputous, jos suoraan sanon , niin olen nähnyt hienompiakin Turkissa. Tulipahan nyt kuitenkin käytyä.

Samalla reissulla Manvgatin markkinat. Liian suuret joten oli vaikeuksia löytää muuta kuin turistikamaa.

Meidän ostokset markkinoilta, kilo mansikoita ja puoli kiloa pieniä makeita tomaatteja. Hinta yhteensä noin 3 euroa. Siinä on vitamiineja moneksi päiväksi. Lisäksi vähän yrttiteetä ja siinäpä ne oli meidän ostokset sieltä.

Toinen retkemme oli Gazipasan luonnonaltaille, täysi pettymys. Alue ei ollut niin kaunis ja ihana kuin esitteessä kuvailtiin. Kalliot ovat niin liukkaat limanpeitossa, että minähän tietenkin kaaduin ennen kuin ehdin edes veteen. Itse en päässyt edes ylös kun jalat luistivat koko ajan  eikä tytärkään saanut minua pystyyn kiskottua. Tytär jo säikähti että löin päänikin kunnolla. Onneksi apuun tuli kaksi vanhempaa venäläistä herraa jotka kiskoivat mummelin pystyyn ja seurasivat kulkuani vielä pitkään.

Opas antoi ensiapua sillä polvi valui verta ihan solkenaan. Toisessa reidessä koko reiden kokoinen mustelma naarmuineen. Lisä hoitoa sain vielä apteekissa mukavalta nuorelta apteekkaripojalta joka oli kovin huolissaan voinnistani. Hengissä selvisin, ei hätää. 

Sainpa sentään yhden kauniin valokuvan retkellä ja voin vaikka maalata siitä taulun muistoksi.

Sitten se loman ikävin hetki, kotia paluu. Vantaan kentällä yli 6 tunnin odotus ensimmäiseen junaan. Hotellilta lähtö klo 17 ja kotona seuraavana päivänä klo 11. Aika rankkaa kun joutuu turvautumaan yleisiin kulkuneuvoihin. 

Ei enää uudestaan Alanyaan, ei meidän paikka. Ensi kesänä hommaamme omatoimiloman Marmarikseen , sinne meidän sydämemme on jäänyt.

 

Punatulkut

Viime vuonna joulumyyjäisissä oli todella paljon sukkia tarjolla, mutta ei kellään lapasia. Minäpä teen nyt sitten lapasia , en sukkia. Toivottavasti kaikki muutkin eivät ole saaneet samaa ideaa.

Kirjneule ei minulta suju, mutta tykkään silmukoida kuvioita. Tämän kuvion olen joskus muinoin ottanut talteen jostain lehdestä. Lankana näissä on 7-veikka ja kuvio Nalle-langasta. Intialainen peukalokiila joka on mukava tehdä ja istuu hyvin käteen.

Näitäpä ajattelin tehdä lisää vähän erivärisistä pohjalangoista. Jos löydän jostain sopivan kokoisen talitintinkuvan niin voisi tehdä niitäkin.

Tottakai näitäkin on tullut tehtyä. Pienenpää lajia molemmat. Tämä on jo niin tuttu malli että samalla voi toisella silmällä katsella televisiota. Löysin kätköistäni liukuvärjättyä sopivan paksuista puuvillalankaa ja sainkin välillä tehtyä kirjavia vaatteita. 

Ensi viikolla lähden kauan odotetulle lomamatkalle ja EN MEINAA ostaa yhtään lankaa reissulla. Vanhat täytyy ensin käyttää pois. Otan kuitenkin sukkapuikot varulta mukaan, eihän sitä tiedä jos repsahdan kuitenkin.

 

Sekalaista sakkia

Toki täällä on käsitöitä tehty vaikka kesä onkin parhaimmillaan. Kuumalla ilmalla on ollut parempi pysyä sisällä varjossa. Muumeja aloin tekemään joulumyyjäisiä varten. Jospa ehtisin tekemään koko sarjan, Muumipeikko ja Niiskuneiti valmiina.

Kissat ovat olleet suosittuja ja näihin saa hyvin käytettyä jämälankoja. Toivottavasti näillekin omistaja löytyy.

Välillä on niin mukava kutoa sukkaa, vaikka tarvetta ei olisikaan. Kaikki sukulaiset on sukitettu moneen kertaan. Tämä lanka on niin hempeän naisellista että "pakko" oli ostaa vaikka entisiäkin sukkalankoja on joka nurkassa odottamassa vuoroaan  Ostin varulta kaksi kerää että sain kerrankin raidat kohdistettua.  Nyt sitä sitten piisaa toiseenkin pariin. En muista onko 7-veikkaa vai Housea, mutta sukkalankaa kuitenkin.

Tietenkin pari kettuakin odottamaan joulumyyjäisiä. Näyttävät olevan suosittuja.

Suunnitelmia ja ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta enpä taida ehtiä kaikkia tekemään. Kylän joulumyyjäisiin ei ole enää kuin kolme kuukautta. Taitaa kiire tulla vielä.

 

Elokuun haaste

 Kristiina K järjestää joka kuukausi haasteen ja minäkin lähdin nyt mukaan kun on niin hauska haaste,   "Kuuluisuuksia joita olen tavannut". Kuvia minulla ei ole , mutta juttua kyllä.

 

50-luvun alkupuolella äitini vei Pohjanmaalla katsomaan pitkää linja-autokulkuetta. Paljon tyhjiä linja-autoja ja keskimäisessä istui Juho Kusti Paasikivi ihan yksinään- Me kovasti vilkutimme, mutta ei Juho vilkuttanut takaisin, istui vain järeänä penkillään. Siihen aikaa ei vielä ollut terroristinpelkoa.

Teini-iässä sitten pääsin tanssilavan takahuoneessa istumaan Jukka Kuoppamäen sylissä ja syömään hänen tarjoamiaan karkkeja pussista. Olin vasta 15 v. Sen kummempaa siinä ei sitten tapahtunutkaan. Olikos hän nyt sitten "namusetä" 😄😄😄

Sitten siirrytään tarjoilija-vuosiini.   Ravintola-alalla näkee paljon julkkiksi ja tässä miellpainuvimmat kohtaamiseni.

Mauno Kuusisto pokkesi ohikulkumatkallaan ravintolaamme ja sain tarjoilla hänelle keittiömme suklaapiirakkaa kahvin kanssa. Oli kuulemma niin hyvää että hän halusi vielä pari palaa lisää. Kyllä oli keittäjämme mielissään.

Toinen vähemmän kiva juttu. Ministeri Mauno Pekkarinen seurueineen tuli lounastamaan karjalanpaistia ja minä jouduin tarjoilijaksi. Kun kurkotin laittamaan paistilautasta Pekkarisen eteen, niin samalla toisesta lautasesta lorahti lientä viereisen herran puvuntakin selkämykseen oikein reilusti. Onneksi kukaan seurueesta ei huomannut sitä. Minä painelin piiloon enkä tullut enää esille. 😄

Popeda poikkesi ohikulkumatkallaan ja Mato Valtosella oli julmettu päänsärky.  Vaikka se onkin kiellettyä niin annoin omistani hänelle särkylääkettä ja hän oli tosi kiitollinen.

Ihan alkuaikoina en tunnistanut Matti Nykästä. Kun hän tuli juhlimaan ravintolaamme halusin tarkistaa iän papereista ja sanoin epäileväni että hänellä on isoveljen paperit. Onhan hän niin nuoren näköinen. Onneksi portsari tuli paikalle ja sanoi minulle: " Tuu nyt pois. Matti on maailmamestari ja täysi.ikäinen". Matti oli kait mielissään kun pois lähtiessä kävi vielä pussaamassa minua niskaan.😄

Onhan noita julkkiksia tullut tavattua enemmänkin, mutta ei kaikki ole niin mieleenpainuvia tapauksia.

Oikein mukavaa elokuun alkua kaikille. 

Hyvin toimiva ilmapuntari

Pari päivää ennen helteiden tuloa Maija hävisi lähimetsään. Kun yli kaksi viikkoa oli kulunut aloin huolestumaan onko vanha kissa enää hengissä, kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan siitä. Joka kesähän tämä tapahtuu, joten en vielä heittänyt toivoa löytymisestä.

Viime yönä se sitten tapahtui, Maija palasi kotiin. Varma merkki että sateet saapuu ja ilma alkaa viilenemään. Maija kyllä vaistoaa nämä jutut. Loppu yö siinä sitten valvottiin kun Maija mourusi ja kertoi kaikki kuulumiset. Samalla sain rapsittua suuren määrän punkkeja pois. Helpotti kummasti kun ystävä palasi.

 

Temutilaus

 

Tulee tilattua aika paljon kiinakaupoista koska sieltä saa halvalla semmoisia tuotteita mitä ei muuten saa täällä pikkukylällä. Tietty summa täytyy kuitenkin ylittää että saa ilman postimaksuja ja siksi tulee tilattua vähän ylimääräistäkin. Tällä kertaa lisäsin aina tarpeellisia pyykkipoikia ja näytti ihan sopivalta satsilta joten tilasin yhden.

Tulihan sieltä. tuli se yksi. Nauratti niin ettei edes harmittanut. Sitä saa mitä tilaa. 😂😂😂

Kirppislöytö

Työttömänä olessani olin välillä jaksoja työllistämistöissä kirpputorilla. Oli mukavinta työtä mitä olen tehnyt. Tuli vaan osteltua vähän liiankin paljon kaikenlaista.  Tämä oli minusta niin kaunis posliininen leikkuulauta , että tuli ostettua parilla eurolla. Nyt kaivoin sen esille romulaatikosta ja päätin kysellä vähän arvoa netissä.

Takana on tornileima ja siitä asiantuntijat sitten arvioivat, oli muuten suuri yllätys minulle. Arviolta 1920-1930 luvulta ja arvo huutokaupassa noin 100 €. Oli kyllä paras kahden euron sijoitus mitä olen koskaan tehnyt. Taidampa ottaa pois romulaatikosta ja laittaa vähän paremmin talteen.

Pikkukylien kirppareilta voi vielä tehdä oikeita löytöjä, pitää vaan olla tarkkana ja tutkia ne alahyllytkin.

 

On meitä moneksi

Ei ole facebook ihan  herkkähipiäisimpiä ihmisiä varten, voi tulla paha mieli siellä. Onneksi minä en kuulu semmoisiin. 

Meidän porukka kun on aika isokokoista väkeä, niin laitoin faceen Alanya-ryhmään kysymyksen: "Löytyykö mistä kaupoista miesten isoja kokoja vaatetta ?" Ihan tuli asiallisia vastauksia ja sitten yksi tämmöinen :  

---------------------

"Riitta Kuosa

Eikö ne miehet pitäisi laittaa laihduttamaan ? laiskoja paskoja. Samoin niiden Ämmät ovat usein läskejä jos ei  äijä ole hakenut taikuista melkein pikku likkaa "vaimoksi"."

----------------------

Kehtasi jopa kirjoittaa omalla nimellään ja kuvalla, minä en olisi kehdannut.😏

No ei kyllä naurattanut, ihmettelen vaan. En aio provosoitua mutta vastasin kyllä hänelle :

Ahaa, aika erikoinen vastaus kysymykseeni.