Sekalaista sakkia

Toki täällä on käsitöitä tehty vaikka kesä onkin parhaimmillaan. Kuumalla ilmalla on ollut parempi pysyä sisällä varjossa. Muumeja aloin tekemään joulumyyjäisiä varten. Jospa ehtisin tekemään koko sarjan, Muumipeikko ja Niiskuneiti valmiina.

Kissat ovat olleet suosittuja ja näihin saa hyvin käytettyä jämälankoja. Toivottavasti näillekin omistaja löytyy.

Välillä on niin mukava kutoa sukkaa, vaikka tarvetta ei olisikaan. Kaikki sukulaiset on sukitettu moneen kertaan. Tämä lanka on niin hempeän naisellista että "pakko" oli ostaa vaikka entisiäkin sukkalankoja on joka nurkassa odottamassa vuoroaan  Ostin varulta kaksi kerää että sain kerrankin raidat kohdistettua.  Nyt sitä sitten piisaa toiseenkin pariin. En muista onko 7-veikkaa vai Housea, mutta sukkalankaa kuitenkin.

Tietenkin pari kettuakin odottamaan joulumyyjäisiä. Näyttävät olevan suosittuja.

Suunnitelmia ja ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta enpä taida ehtiä kaikkia tekemään. Kylän joulumyyjäisiin ei ole enää kuin kolme kuukautta. Taitaa kiire tulla vielä.

 

Elokuun haaste

 Kristiina K järjestää joka kuukausi haasteen ja minäkin lähdin nyt mukaan kun on niin hauska haaste,   "Kuuluisuuksia joita olen tavannut". Kuvia minulla ei ole , mutta juttua kyllä.

 

50-luvun alkupuolella äitini vei Pohjanmaalla katsomaan pitkää linja-autokulkuetta. Paljon tyhjiä linja-autoja ja keskimäisessä istui Juho Kusti Paasikivi ihan yksinään- Me kovasti vilkutimme, mutta ei Juho vilkuttanut takaisin, istui vain järeänä penkillään. Siihen aikaa ei vielä ollut terroristinpelkoa.

Teini-iässä sitten pääsin tanssilavan takahuoneessa istumaan Jukka Kuoppamäen sylissä ja syömään hänen tarjoamiaan karkkeja pussista. Olin vasta 15 v. Sen kummempaa siinä ei sitten tapahtunutkaan. Olikos hän nyt sitten "namusetä" 😄😄😄

Sitten siirrytään tarjoilija-vuosiini.   Ravintola-alalla näkee paljon julkkiksi ja tässä miellpainuvimmat kohtaamiseni.

Mauno Kuusisto pokkesi ohikulkumatkallaan ravintolaamme ja sain tarjoilla hänelle keittiömme suklaapiirakkaa kahvin kanssa. Oli kuulemma niin hyvää että hän halusi vielä pari palaa lisää. Kyllä oli keittäjämme mielissään.

Toinen vähemmän kiva juttu. Ministeri Mauno Pekkarinen seurueineen tuli lounastamaan karjalanpaistia ja minä jouduin tarjoilijaksi. Kun kurkotin laittamaan paistilautasta Pekkarisen eteen, niin samalla toisesta lautasesta lorahti lientä viereisen herran puvuntakin selkämykseen oikein reilusti. Onneksi kukaan seurueesta ei huomannut sitä. Minä painelin piiloon enkä tullut enää esille. 😄

Popeda poikkesi ohikulkumatkallaan ja Mato Valtosella oli julmettu päänsärky.  Vaikka se onkin kiellettyä niin annoin omistani hänelle särkylääkettä ja hän oli tosi kiitollinen.

Ihan alkuaikoina en tunnistanut Matti Nykästä. Kun hän tuli juhlimaan ravintolaamme halusin tarkistaa iän papereista ja sanoin epäileväni että hänellä on isoveljen paperit. Onhan hän niin nuoren näköinen. Onneksi portsari tuli paikalle ja sanoi minulle: " Tuu nyt pois. Matti on maailmamestari ja täysi.ikäinen". Matti oli kait mielissään kun pois lähtiessä kävi vielä pussaamassa minua niskaan.😄

Onhan noita julkkiksia tullut tavattua enemmänkin, mutta ei kaikki ole niin mieleenpainuvia tapauksia.

Oikein mukavaa elokuun alkua kaikille. 

Hyvin toimiva ilmapuntari

Pari päivää ennen helteiden tuloa Maija hävisi lähimetsään. Kun yli kaksi viikkoa oli kulunut aloin huolestumaan onko vanha kissa enää hengissä, kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan siitä. Joka kesähän tämä tapahtuu, joten en vielä heittänyt toivoa löytymisestä.

Viime yönä se sitten tapahtui, Maija palasi kotiin. Varma merkki että sateet saapuu ja ilma alkaa viilenemään. Maija kyllä vaistoaa nämä jutut. Loppu yö siinä sitten valvottiin kun Maija mourusi ja kertoi kaikki kuulumiset. Samalla sain rapsittua suuren määrän punkkeja pois. Helpotti kummasti kun ystävä palasi.

 

Temutilaus

 

Tulee tilattua aika paljon kiinakaupoista koska sieltä saa halvalla semmoisia tuotteita mitä ei muuten saa täällä pikkukylällä. Tietty summa täytyy kuitenkin ylittää että saa ilman postimaksuja ja siksi tulee tilattua vähän ylimääräistäkin. Tällä kertaa lisäsin aina tarpeellisia pyykkipoikia ja näytti ihan sopivalta satsilta joten tilasin yhden.

Tulihan sieltä. tuli se yksi. Nauratti niin ettei edes harmittanut. Sitä saa mitä tilaa. 😂😂😂

Kirppislöytö

Työttömänä olessani olin välillä jaksoja työllistämistöissä kirpputorilla. Oli mukavinta työtä mitä olen tehnyt. Tuli vaan osteltua vähän liiankin paljon kaikenlaista.  Tämä oli minusta niin kaunis posliininen leikkuulauta , että tuli ostettua parilla eurolla. Nyt kaivoin sen esille romulaatikosta ja päätin kysellä vähän arvoa netissä.

Takana on tornileima ja siitä asiantuntijat sitten arvioivat, oli muuten suuri yllätys minulle. Arviolta 1920-1930 luvulta ja arvo huutokaupassa noin 100 €. Oli kyllä paras kahden euron sijoitus mitä olen koskaan tehnyt. Taidampa ottaa pois romulaatikosta ja laittaa vähän paremmin talteen.

Pikkukylien kirppareilta voi vielä tehdä oikeita löytöjä, pitää vaan olla tarkkana ja tutkia ne alahyllytkin.

 

On meitä moneksi

Ei ole facebook ihan  herkkähipiäisimpiä ihmisiä varten, voi tulla paha mieli siellä. Onneksi minä en kuulu semmoisiin. 

Meidän porukka kun on aika isokokoista väkeä, niin laitoin faceen Alanya-ryhmään kysymyksen: "Löytyykö mistä kaupoista miesten isoja kokoja vaatetta ?" Ihan tuli asiallisia vastauksia ja sitten yksi tämmöinen :  

---------------------

"Riitta Kuosa

Eikö ne miehet pitäisi laittaa laihduttamaan ? laiskoja paskoja. Samoin niiden Ämmät ovat usein läskejä jos ei  äijä ole hakenut taikuista melkein pikku likkaa "vaimoksi"."

----------------------

Kehtasi jopa kirjoittaa omalla nimellään ja kuvalla, minä en olisi kehdannut.😏

No ei kyllä naurattanut, ihmettelen vaan. En aio provosoitua mutta vastasin kyllä hänelle :

Ahaa, aika erikoinen vastaus kysymykseeni. 

Apinoita

Pitkästä aikaa apinoita. Lopetin näiden tekemisen aikaisemmin kun en saanut enää mistään tummanruskeaa sopivaa puuvillalankaa. Nyt sain pyynnön tyttö-apinasta, joten kokeilin tehdä tästä vähän vaaleammasta langasta. Voihan apina olla tämänkin värinen. Nyt kun langat tuli etsittyä esille, niin tein sitten useamman samalla etsimisen vaivalla.

En ollut varma väritoiveesta ja siksi viisi lisää. Kuulemma ei halunnutkaan punaisia tossuja ja siksi näillä nyt sitten onkin erivärisiä tossuja jaloissaan.

Pojatkin tykkää apinoista joten pari poika-apinaakin tasapuolisuuden nimissä. Nyt näitä jää sitten joulumyyjäisiinkin valmiiksi.  Neljä kuukautta saada taas myyntipöytä täyteen, aika aloitella pikkuhiljaa. 

Ihme kesä. Kesäkuukaudet jo puolivälissä , mutta kesä-ilmoista ei vielä tietoakaan. Sais sateet jo loppua.

 

Juhannus on juhlittu

Meillä meinas käydä köpelösti. Oltiin sovittu että tytär ja vävy tulevat luokseni juhannusta juhlimaan, mutta eihän kukaan muistanut että linja-autot eivät kulkeneet enää yhden jälkee. Soittelin kaikki tuttavat läpi, mutta kaikki olivat jo joko mökillä tai maistissa. Eihän siinä auttanut kuin soittaa taksi ja vähän turhan kaliiksi tuli matka . Minä en kuitenkaan halunnut yksin viettää juhannusta. Semmoista se on kun ei kenelläkään ole autoa eikä korttia. 

Vieraat saapuivat ja yöllä käytiin juhannuskävelyllä ihastelemassa valoisaa yötä. Keräsimme minulle ne 9 erilaista kukkaa jotka sitten laitoin tyynyn alle. Jouduin aamulla toteamaan tyttärelle että ei tule uutta isää tänäkään vuonna. En nähnyt minkään laisia unia yöllä, sulhasista puhumattakaa. Varmaan parempi niin.  😆

 Lauantaina poika haki mökilleen ja olikin mukava nähdä pojantytärtä parin vuoden tauon jälkeen Tarjolla oli taas herkkuruoat miniän ja pojan valmistamina. Harmi vaan kun satoi koko ajan joten oli oltava sisällä mökissä tai grillikatoksessa, joka onkin hieno ja tilava, pojan itse väsäämä.

Oli siellä skottipojalla paljon ihmeellistä. Eka kertaa eläissään näki saunan, mutta ei uskaltanut löylyssä istua kuin alimmalla lauteella, eikä tytär pakottanut. 😆Mukavahan se oli minustakin pitkästä aikaa käydä oikeassa puulla lämpiävässä saunassa. Paljukin olisi ollut tarjolla, mutta sitä emme halunneet huonon sään takia.

Järkyttävämpi kokemus olikin sitten ulkohuussi hajuineen ja kärpäsineen. Eipä ollut vävy-poika osannut kuvitellakaan moista kokemusta vaikka olimme vähän edeltäkäsin vihjailleet. Hengissä selvisi kuitenkin siitäkin kokemuksesta. 😆

Sunnuntaina oltiinkin sitten jo kotona. Eräs naapuri oli sytyttänyt grillin katokseen ja kutsui sinne vain "harvat ja valitut" Onneksi minun perheeni kuului näihin valittuihin. 😆

Ei ollut vävy kuulemma ikinä ennen syönyt niin hyvää makkaraa kuin meidän avotulella paistettu chili-juustomakkara. 

Kaikin puolin oli siis mukava juhannus ja sain järjestettyä skottivävylle uusia ihmeellisiä kokemuksia. Tänään sitten sataakin kunnolla joten voin pysyä jo kotona käsitöiden parissa. Jotain onkin jo valmistumassa, mutta siitä sitten toisella kertaa.

 

Hattivatit

Ihan mukava tehdä välillä jotain uuttakin, vaikka samalla ei pystykkään seuraamaan televisiota.  Sen verran tarkkaavaisuutta se aina vaatii. Erään kyläläisen Amerikasta tuleville vieraille nämä tein tilauksesta. Itse en erikoisemmin tykkää muumeista, mutta ihan kiva näitä on tehdä.

Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Ensin tein yhden kirjan ohjeen mukaan, mutta minusta siitä tuli liian pieni Muumimammaan verrattuna. Niinpä aloin muokkaamaan ohjetta ja sain tehtyä isompia. Tilaaja tuntuu olevan ihan tyytyväinen.

 

Häätunnelmissa

Yllättävän hieno oli tunnelma maistraattivihkiäisissä. Virkailija puhui kauniisti ja tunnelma oli harras. Tytär kuvasi anopin tunnelmat tilaisuuden jälkeen.

Toisenlaista oli yli 30 vuotta sitten kun minut vihittiin Turkin maistraatissa. Virkailija tuherteli papereidensa kanssa ja käski minun laittaa nimeni alimmaksi. Sen jälkeen kaikille annettiin coca-colapullo. Siinäpä se , ei mitään turhia höpinöitä. Olin minä vähän ihmeissäni. Ilmankos ero tulikin melko pian tyttären syntymän jälkeen. Sekin piti hakea ensin Suomessa ja sitten erikseen Turkissa. 

Eiköhän tyttären liitto kestä pitempään. On niin mukava ja rauhallinen sulho. Kyllä anoppi on ihan mielissään.

 

Apumies-Aulis

Täällä nettimaailmassa olen tutustunut itä-suomalaiseen Kästyö-Anneen. Kerran näin facessa kuvan hänen kumppanistaan Apumies-Auliksesta ja siitä se ajatus sitten lähti. Anne kirjoitti että hän haluaisi Pesosen takanreunalle istumaan, mutta minä ajattelin että eikös Apumies-Aulis olis parempi. Onkohan yhtään näköinen ? Ihan yllätyksenä laitoin tämän menemään sillä tuntuu hyvältä välillä antaa jotain toisillekin. Itse olen saanut niin paljon kaikenlaista nettiystäviltä.

Toki tein samantien pari Pesostakin ja muutaman Viirun.  Joulumyyjäisiin ei kuulkaas ole enää kuin 6 kuukautta ja nämä ovat niin hitaita valmistumaan, että ihan hyvä aloitella jo myytävien tekeminen. Eipähän sitten lopussa tule niin kiire.

Ylihuomenna tytär vihitään maistraatissa skotlantilaisen sulhonsa kanssa ja minä olen todistajana.  Vähän kyllä jännittää miten tämä liitto sujuu tulevaisuudessa. Kohtelias ja mukava mieshän tämä Aarron kyllä on , kelpuutan kyllä vävypojaksi, ei siinä mitään. Itsellä vaan on vähän huonoja kokemuksia kulttuurieroista avioliitossa. No, suomalaiset ja skotlantilaiset ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan, ei mitään suurempia eroja. Onnea vaan heille.

 

Hyvää vappua

 

Poikani leikkii mökillä yksin ollessaan tekoälyllä. Minä sain nyt tämmöisen ja minusta se on ihana.

Hauska se tekoäly. Poika oli kerran kirjoittanut sinne että tule tänne mökille niin lämmitetään sauna ja juodaan kaljaa. Vastaus tuli heti : " Minä olen tekoäly. Tekoälyt eivät juo kaljaa".😂

Kissan hautaus

Vihdoinkin routa suli niin paljon että pääsimme Ahududua hautamaan. Siellähän se odotteli ystäväni pakastimessa ( toki tyhjennetty kaikesta muusta). Ystäväni kaivoi haudan omalle mökilleen joka on noin 50 km päässä täältä.

Olen pyrkinyt hautaamaan kaikki lemmikkini omiin hautoihinsa kauniille paikalle, ei mihinkään yhteistuhkaukseen joka olisi ollut tarjolla eläinlääkärissä. Pahaltahan se tuntui kun ripottelin multaa haudalle. Siihen on kuitenkin varauduttava kun ottaa lemmikin, kissat ja koirat ovat kuitenkin aika lyhyt ikäisiä verrattuna ihmisiin.

Kaunis hauta siitä tuli . Vierittelin lähistöltä suuren kiven päälle ja toin omasta pihastani lemmikkiä siihen kasvamaan.  Kesällä tässä kasvaa nuorta koivikkoa ja ahomansikkaa ja lemmikkiä.

Kissojeni hautausmaa. Siellä ystäväni tekemien valkoisten betonipallojen alla lepäävät jo Mausu ja Mummo. Aikanaan varmaan Maijakin haudataan tänne. Toivottavasti pääsen kesällä katsomaan hautoja.

Käsitöitä olen virkkaillut kasapäin, mutta en nyt viitsi niitä samoja taas kuvata tänne. Kunhan teen jotain uutta, niin sitten taas kuvia.

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan Ahududusta ja ystäväni miesystävästä.  He niin tykkäsivät toisistaan ja minusta tämä kuva on jotenkin niin suloinen.

 

Hyvää pääsiäisenaikaa

Aurinkoista pääsiäistä kaikille. Meillä on perinteiset lasteni tekemät tiput kaivettu esille kätköistään. Nämä ovat aarteita joita en hävitä. Tytär sulhasineen tulee kyläilemään joten juhlan tuntua on luvassa. Maija-kissan kanssa on todettu että kyllä on mukava kun ilmat lämpeni ja tarkenee jo pihalla nauttia auringonpaisteesta. Potkukelkkaanikaan en voi laittaa kesäksi pois kun se on Maijan lempiaurinkotuoli. Saapi siinä naapurit ihmetellä, ei se meitä haittaa. Nautitaan nyt ilmoista kun ei ole vielä liian kuuma.

Kiitos

Kiitos kaikille myötätuntoisista kommenteista joita tuli paljon. Ottipa se nuoren kissan lopetus koville. Ahududu oli jo kolmas lemmikkini joka sairastui syöpään, joten tiesin että tuskien pitkittäminen ei tullut kuuloonkaan vaikka se itselle olikin kova paikka. Monta päivää meni ihan horteessa ja tuntuu että vanhenin itsekkin ainakin kymmenen vuotta. Ahududu on nyt ystävän tyhjennetyssä pakastimessa ja menemme sen hautaamaan hänen mökilleen heti kun maa sulaa sen verran että saamme haudan kaivettua. Semmoinen on HYVÄ ystävä, auttaa kun hätä on suuri.

Täällä me vanhat mummot, Maija 17 ja minä 73, tuijotamme toisiamme ja mietimme kumpi mahtaa kupsahtaa ensin. Kuvassa Maija.

Onneksi minulla on tuo virkkaaminen että saan välillä ajatukset muuhun. Kettuja on syntynyt iso kasa, mutta en nyt viitsi taas laittaa kuvaa niistä.

Eräälle kyläläiselle tulee kesällä vieraita Amerikasta ja hän kysyi tekisinkö heille Muumihahmoja lahjaksi. Jo vainen, aloitin tästä Muumimammasta. Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Helppotajuiset suomenkieliset ohjeet. Tein akryylilangasta että sain kooksi 21cm. Saa nähdä riittääkö suuruus vai haluaako hän vielä isomman.

Sunnuntaina menen vahtimaan koko päiväksi Kansalaisopiston näyttelyä. Otan evästä ja virkkauksen mukaani niin eiköhän päivä suju ihan mukavasti. Illalla saankin sitten tuoda tauluni omalle seinälleni.

 

Surun päivä

Voi minun pientä rakasta. Sai elää vain kuusi ja puoli vuotta. Aivan valtava suru minulla ja tyttärelläni.

Ahududulla oli pissa- ja kakkaongelmia pari päivää ja päätin käyttää lääkärissä jos vaikka saataisiin apua. Paljon tehtiin kokeita ja katsottiin ultralla vatsan alue. Olin kovin toiveikas, kunnes lääkäri huomasi jotain erikoista ylävatsassa. Se vanha piru, syöpä, sehän sieltä löytyi. Koska ei ollut varmuutta että saadaan parannettua ja kissalla selvästi oli jo kipuja, päädyttiin eutanasiaan. 

Antibioottikuuria mentiin hakemaan. Kuolleen kissan kanssa palattiin kotiin. Synkkä päivä..

Viimeinen kuva Ahududusta. Iloitsin niin kun Maija ja Ahu alkoivat ystävystymään lopultakin. Mahtuivat jo samaan sänkyynkin nukkumaan. Olisimpa tiennyt niin olisin ottanut enemmänkin kuvia.  Onneksi aamulla pidin erikoisen paljon hyvänä ja syötin herkkuruokia.  Nyt kyllä itkettää niin mahdottomasti.

 

Uusin ukkoni

Täytyhän se vielä toinenkin ukko tehdä seinälleni. Tästä minä tykkään itse. Hänellä on niin sielukas katse.Mitä lie miettii ukkeli.

Kansalaisopisto päättyy nyt parin kerran jälkeen, joten uutta ei enää viitsi alottaa. Lupauduin valvojaksi näyttelyyn joka on huhtikuun puolessa välissä.. Käsityö ja eväät mukaan niin eiköhän se neljä tunti mene ihan mukavasti. Ensi syksynä taas jatketaan maalailua.

Kevättä rinnassa

Onkohan ukolla kevättä rinnassa vai kaljaa pääkopassa kun on niin iloinen ilme. Taitaa olla molempia.. Tykkään maalailla näitä vanhoja ihmisiä ryppyineen ja ruttuineen. Nuorempien kasvoilta ei vielä näy elämän merkit. 

Koko talven olen taas kulkenut kansalaisopistossa maalailemassa. Meillä on niin mukava porukka siellä että käyn ihan vain seurustelemassa ja siinä sivussa syntyy välillä taulujakin. Opisto on vaan niin korkean mäen päällä että niinköhän jaksan sinne vielä ensi talvena kiivetä. Alkaa ikä painamaan jo kintuissa. 

Ihana kevät on alkamassa. Ensi viikolla kai lumetkin lähtevät sulamaan oikein vauhdilla.. Meillä tuli tässä välillä lunta oikein reilusti, mutta kesää kohti mennään, onneksi. 

 

Pupujen aikaan 🐇

Vielä ei ole hankipoikasten aika, mutta meillä sisätiloissa näitä syntyy jo. Kohta varmaan ulkonakin sillä piha on täynnä pupujen jälkiä. Näitä on ollut mukava tehdä, vähän vaihtelua.Lankana akryylia ja villalankojen jämiä, kooltaan vähän kettuja ja kissoja isompia.

Toki pitää olla myös tyttöpupuja. Tyttäreni halusi että yhdellä pitää olla vaaleanpunaiset haalarihousut. Tytöillä on tietysti myös kukkanen korvallisella.

Taidanpa tehdä näitä lisääkin. Pääsiäinen tulossa ja silloin pitää olla paljon pupuja hyllyillä.🐰

 

Pääsiäiseksi pupu

Jopas siitä vierähtikin aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Ei täällä kuitenkaan laiskana ole joutanut löhöilemään. Virkkuukoukku on heilunut koko ajan.

Piha on täynnä pupujen jälkiä ja yksi jo eksyi sisällekin.  Pääsiäinen on tuota pikaa ja syytä alkaa jo varautumaan siihenkin. Etsin sopivaa pupumallia ja tässä tämä ensimmäinen. Samaa kokoluokkaa kuin nuo muutkin pienemmät pehmot. Seuraavaksi lienee tehtävä tyttöpupu.

Toki näitä vanhojakin malleja tulee tehtyä. Kettusia koko rivi. Tuntuvat olevan suosittuja aina vaan.

Pieniä kissoja tietenkin myös. Ei nyt ihan noita-akan mustia kissoja, mutta harmaa kissa sai kivat raidalliset housut.

Tästä mötikästä ei aina tiedä missä pää ja missä perä. Ruokakuppi kun kilahtaa niin silloin kyllä löytyy pää hyvinkin nopeaan. Me Ahududun kanssa ihaillaan lisääntyvää auringonvaloa ja kuunnellaan enenevää lintujen laulua. Ihanaa, kevät on saapumassa.