Mikähän siinä on, kun näin keväällä yrittää masennus ottaa ylivallan. Mitä enemmän aurinko helottaa, sitä matalammalla on mieli. Linnut laulelee ja koko luonto ilakoi, olis kai itsekkin pakko piristyä. Se pakon tunnekohan mielen alas vie. Tämä on joka keväistä, eikä lääkkeetkään tunnu auttavan. Syksyllä, kun sataa ja on pimeää, on paljon helpompi olla.Voi ikäänkuin piiloutua siihen pimeyteen. Tänään oli taas semmoinen päivä, ettei verhoja halunnut vetää ikkunasta ,eikä nousta peiton alta sängystä. Illalla on onneksi taidekurssi. Vaikka lähteminen tuntuu kurjalta, sieltä ei lopulta haluaisi pois kumminkaan. Ihmeesti tuo maalin vetely kankaalle vaan helpottaa oloa ja rauhoittaa mieltä.
Nyt on niin masentunut olo , etten viitsi edes kuvaa etsiä tähän. Jospa huomenna olisi vähän iloisempi mieli.
Onneksi sinulla on kuitenkin tuo taidekurssi.On pakko nousta ylös ja lähteä ihmisten ilmoille.Olen kuullut, että kun on taiteellinen ihminen, niin kuin sinäkin olet, tulee välillä noita masennuskausia.
VastaaPoistaLähetän sinulle voimia ja jaksamista näin netin kautta.
Kiitos Villikissa. Kyllä se tästä taas helpottaa kohta.
VastaaPoista