perjantai 3. marraskuuta 2017

Smirre-mummo


Niinhän siinä sitten kävi kuin pelkäsin. Mummo-kissa on kuolannut jo jonkun aikaa, mutta siinä vaiheessa kun se alkoi repimään karvojaan takapäästä tilasin ajan lääkärille. Toivoin niin koko ajan että sillä olisi joku ohimenevä vaiva joka paranee itsestään, ikää kun on vasta 13 vuotta.


Jo edellis iltana laitoin kuljetuskopan valmiiksi ja mummo meni heti sinne tyytyväisenä nukkumaan. Tuonne se on aikanaan tehnyt kahdet pennut, tuttu ja turvallinen paikka. Tappelu alkoi vasta siinä vaiheessa kun luukku piti laittaa kiinni.

Eläinlääkäri tutki rauhoituspiikin jälkeen ja syöpähän sieltä löytyi kielen alta. Onneksi ei ollut vielä kovin pahana, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, joten nukutusta syvennettiin lopulliseksi. Mummon tytär jouduttiin nukuttamaan vuosi sitten aivan saman vaivan takia.

Minulla oli mukana tukena hyvä ystävä jonka mökkitontille metsän reunaan kävimme samantien kaivamassa syvän haudan. Kotona katse etsii vielä mummo-kissaa, mutta onneksi minulle jäi vielä Mausu ja Maija, jotka kilvan lohduttelevat minua ja nukkuvat vieressä.

24 kommenttia:

  1. Voi Sude otan osaa ja suru on niin suuri. Meidän Onni rakaskin lähti 13-vuotiaana ja mielestäni aivan liian aikaisin, ikävä ei ole helpottanut vieläkään. Niin paljon lämpöisiä halauksia täältä sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Osanotto ja voimia Sudelle, Mausulle ja Maijalle ❤️

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni ja voimia suruun. Onneksi sinulla on kaksi lohduttajaa kotona.

    VastaaPoista
  4. Voi miten surullista, lämmin osanottoni suureen suruun.

    VastaaPoista
  5. Voih. Nyt se Mummo sitten kehrää pilvenreunalla kattien paratiisissa ja heiluttelee käpälällään teille kolmelle. Hassu ajatus, mutta lohduttava.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni mummokissasta.Vain sellainen joka on oman lemmikkinsä menettänyt,niin tietää miten raskas suru se on. Kotiin jää tyhjä paikka. Onnekssinua toiset kissat lohduttavat.

    VastaaPoista
  7. Mukana surussasi,itse hautasin viiru-rouvan viikko sitten,onneksi jäi pesonen vielä seuraksi.
    Onhan se alkuun outo kun kaveria ei ole ,onneksi sinullakin on lohduttajat kotona.
    T:Tytti

    VastaaPoista
  8. Surullista mutta nyt Mummolla on hyvä. Ehkäpä nyt Maunon kanssa yhdessä tutkivat uusia hiirimaita (blogista Maunon ja Epun maukuja.

    VastaaPoista
  9. Kyllähän me tätä kaikki vähän uumoilimme jonkin aikaa. Nyt mummokissan ei tarvitse kärsiä eikä sinun olla huolissaan. Surullista. Hyvä, että sinulla oli ystävä mukana.
    Edellisen tekstin viirukissa on ihana housuissaan. Kerrassaan valloittava.

    VastaaPoista
  10. On se surullista luopua rakkaasta lemmikistä! Onneksi vielä toiset kisut lohduttavat <3

    VastaaPoista
  11. Osanotto <3
    Onneksi sinulle jäi lohduttajat.

    VastaaPoista
  12. Voi miten surullista, vaikka olit jo uumoillutkin ettei mummelilla ole kaikki kunnossa. Nää on niitä vaikeimpia asioita, mutta onneksi on toiset sua lohduttamassa vielä. Jaksamista sinne.

    VastaaPoista
  13. Osanotto <3 Me hautasimme blogikoiran viime keväänä.

    VastaaPoista
  14. Osanottoni mummokissan johdosta. Meillä on harmaaraidallinen (16v) entinen "Pampukka", nykyään ei enää kun laihtui viimekesänä ihan hirveästija teki kuolemaa. Tai minä sitä kuoletin kun oli niin huonon näköinen. Niin on kova syömään ettei kuolemisesta ole tietoakaan. Vettä on aina juonut hyvin mutta viimekesästä ihan liiankin kanssa. Ei olla sitten lääkärille viety kun muuten näyttää olevan kunnossa.

    VastaaPoista
  15. Ihana tuo tekemäsi viiru-kissa, ihan mahtava. Ja osanotto suruusi, on se lemmikistä luopuminen vaikea paikka vaikka tietoisesti jotenkin niitä osaa odottaa. Itse jouduin myös tänä syksynä sanomaan hyvästit vanhalle kissarouvalle, joka seuranani eli 22v ja 4 kk, Eli yli puolet elämästäni. Vaikea oli päästää irti vaikka tiedän, että nyt on hyvä näin, ei ole pienellä kipuja tai tuskia.

    VastaaPoista