keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Piiiitkä ja kuvarikas postaus


Niin se vaan joulu on kohta taas ohi. Innolla sitä taas odotettiin ja luntakin saatiin sopivasti. Vähempi pakkanen olisi kyllä meille ainakin piisannut.
Kirpparilta löytyi tänä vuonna näin mukava vanha joululiina ja punaisia puisia  kynttilänjalkoja olen haalinut jo muutaman vuoden.


Onneksi tytär tuli  kotiin lomalle jouluksi, sillä muita ei sitten ole näkynytkään. Itsekkään ei autottomina päästä käymään sukulaisissa , jonne kaikkien luo on niin pitkä matka. Näin me sitten köllötellään koko joulu kotona kissojen ja Eetun kanssa.


Eetun joululahjalle kävikin köpelösti. Olin jemmannut pihalle SUUREN hirven sääriluun muovipusseihin käärittynä. Viime viikolla pihalle oli ilmestynyt valtavat koira-eläimen jäljet, liekö susi vai iso koira. Joulu-aattona ei Eetun luuta sitten löytynytkään mistään. Ei sitä harakat, eikä kissat kuitenkaan ole voineet viedä, oli se niin iso ja painava. Toivottavasti viejä oli joku metsäneläin, joka näin sai jouluksi herkkupurtavaa.


Vaikkei Joulupukkia näkynytkään, niin olipa kuusen alle muutama paketti kumminkin joutunut.
Minä toivoin saavani jotain päällepantavaa, ei kuitenkaan pussilakanaa. Poika ehdotti että " Mites ois muovipussi, sen voi aina vetästä päähän". Meillä tämä huumori on joskus niin karskia, ettei sitä muut ymmärrä  :) Onneksi minä tiedän, että leikkiähän se vaan. Kyllä tuo poika vaan äidistäänsä tykkää ♥♥♥
 Tytär tietää mistä äiti tykkää ja sain häneltä ihanan puolukanpunaisen puseron. Pakko se on tässä esitellä, kun olen siitä niin mielissäni.
 ♥♥♥ Kiitos Emine-tonttu ♥♥♥ 


Aikaisemmin kehuin kuinka minulla on ainakin 20 laatikollista joulukoristeita ja jotkut halusivat niistä kuvia. Aika paljon rikkinäisiä heittelin tänä vuonna roskiin, mutta vielä näitä piisaa. Ripottelen näitä kuvia nyt sitten tänne väliin :)


Suurin osa on itsetehtyjä , niin kuin nämäkin tontut ja kaikki ovat vanhoja tai TOSIvanhoja.


Kuten tämä kirpparilta vuosia sitten ostettu kuminaamainen joulupukki. Oliskohan jostain 50-60-luvulta


Nämä keskellä olevat punaiset kynttilät ovat ainakin yli 50 vuotta vanhoja. Muistan äitini ostaneen ne lapsena ollessani. Eihän niitä raaski millään polttaa.

Kosotäti kirjoitteli blogissaan Tahvanan-päivän vietosta ja aloin itsekkin muistelemaan

Asuin lapsena enimmäkseen isän perheessä, mutta jouluna yleensä päästiin äidin luo.
Muistaakseni olin 13-14 vuotias, kun pääsin eka kerran Tapaninpäivä-tansseihin iso-siskoni mukana.
Sisko lainasi mekkoa ja ripsiväriä ja tupeerasi pitkät hiukseni tuuheaksi leijonanharjaksi (se oli muotia silloin)
Koko päivän sisko ja äiti  opettivat minulle  tanssiaskeleita ja mielestäni osasin jo ihan hyvin.
Illalla koko kylän nuoret ahtauduttiin samaan taksiin ja huruteltiin Suomussalmelle lavatansseihin.
Minua ujostutti kamalasti, mutta sisko pakotti seisomaan eturiviin tanssittajia odottamaan. Joku finninaamainen poika minut siitä nappasikin lattialle, mutta sitten tapahtui se katastrofi !
Se poika KEHTASI sanoa minulle: " Neiti taitaa olla ensimmäistä kertaa tansseissa ". Mikä loukkaus !!!!!
Minua suututti niin kovasti, että istuin koko loppu-illan takarivissä penkillä enkä pyrkinyt enää tanssimaan.
Loppujen lopuksi sain sieltä vain keuhkokuumeen ja loppu loman vietinkin Ämmänsaaren sairaalassa kovassa kuumeessa.
Se Tapani jäi kyllä mieleen :)


Tämän ränstyneen kranssin tein 40 vuotta sitten pojan ollessa pieni. Ruttaantuneita vanhoja seinäkuviakin on tallella monta ja joka joulu ne laitetaan seinille. Niistä tietää joulun tulleen :)
Tänä vuonna sain pari lisääkin. Älysin mennä kylän pienestä kirjakaupasta kysymään, jos heiltä vielä sattuisi löytymään näitä. Pari oli vielä varastoissa ja minä sainkin ne ihan joululahjaksi. Kiitos Kirjakaupantäti Eija ♥ 


Joka joulu tulee myös muutama uusi joulutavara.
Peikkotyttö Hanna piti pika-arvonnan joulun alla. Minulla oli heti semmoinen kutina, että nyt minua onnistaa ja niinhän se sitten onnistikin . Aukaisin paketin vasta aatto-iltana ja sieltä löytyi kaunis pellavaliina, joulupussi ja enkelin joulu-siivet. Kiitos Hanna, pidän näistä tavaroista kovasti ja ne laitetaan joulun jälkeen visusti talteen muiden aarteiden kanssa.

Nyt onkin aika mennä takaisin köllöttelemään :)
Kiitos hurjasta määrästä Hyvän Joulun toivotuksia , joita olen saanut. Yksin kotona, mutta suuressa porukassa täällä blogimaailmassa. Kiitos teille ♥


14 kommenttia:

  1. Ihania vanhoja koristeita, ilman niitä ei enää taitaisi joulusi tuntua aidolta.

    Tyttären perhe piti apinoista, kuinkas muutenkaan <3

    VastaaPoista
  2. Vanhat joulukoristeet ovat parhaita, ne ovat ehtineet koota muistoja!
    Jouku pääsi nautiskelemaan Eetun luusta :( Toivottavasti meni nälkäiseen suuhun.
    Vaikka Tapanintanssien muistelosi ei ollut ihan mukavin tapahtuma niin oli kuitenkin ihan lukea sitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun toteutit joulukoristekuvatoiveeni!

    En tiedä pitääkö paikkansa, mutta luin jostain tämän vuoden joululehdestä, että vaikka Suomessa on museoita joka lähtöön, ei ole museota joulukoristeille, sehän on huutava vääryys! Itse olen kerännyt melkein sata jouluista hahmokynttilää, kun en ole pystynyt polttamaan niitä. Tuli hyvä mieli, kun uutisissa oli juttu toisesta "pöhköstä", jolla kynttilöitä on kaksisataa!

    VastaaPoista
  4. Tíedätkö mitä, mua jäi harmittaa että se Eetun lahjalle kävi niin... :)

    VastaaPoista
  5. Ihania joulukoristeita, tykkään noista "vanhoista" tosi paljon.
    Oli siun ekat Tapanin tanssit aika kurjat, ja vielä tulit kipiäksikii.
    Harmi kun Eetun luu katosi:(

    VastaaPoista
  6. Olipas kiva katsella sinunkin joulukoristeita! Meilläkin on samantapaisia kuminaamatonttuja kuin tuo sinun, ne ovat 60-70. lukujen taitteesta. On niin söpö tuokin neulottu tyttötonttu.

    VastaaPoista
  7. Ihania vanhoja koristeita! Meilläkin on jo 12 vuotta kuulunut jouluun esikoispojan WC-paperirullatontut. Saas nähdä kuinka kauan saan ehjänä säilymään.=)

    VastaaPoista
  8. Noissa joulkoristeissa on sitä jotakin, jos ne ottaa joka vuosi esille: ne muistot!

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti Eetu sai jotain muuta ja metsäneläin sai oman joulunsa. Kauniin puseron sait lahjaksi : )
    Aika hurjia ne ensimmäiset tanssimuistot varmaan kaikilla. Yritimme näyttää niin kokeneilta, mikä ei ilmeisesti kuitenkaan onnistunut : )

    Hyvään aikaan muuten kommentoit blogiani. Taistelin mielessäni laitanko pillit pussiin kokonaan. Työ vie kaiken energiani eikä blogissa ole mitään järkevää kerrottavaa, mutta toisaalta juuri vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa on ihanaa : )

    Sinun blogisi on ehdoton ykkönen mielessäni. Lämmin ja mielenkiintoinen. Meilläkin muuten viljellään aika erikoista perhehuumoria : )

    VastaaPoista
  10. Oi että nuita yhdessä kuvassa olevia punaisia kynttilöitä. Minulla ja siskolla on ihan samanlaiset, ollaan saatu ne joskus mummolta. Joka on ostanut ne ties koska, juuri jouluna arvailtiin niiden ikää. Polttaa niitä ei raaski, ne otetaan joka jouluksi esille koristeeksi. Vuosikertakoristeita löytyy täältäkin:)

    VastaaPoista
  11. Ihania tarinoita ja kuvia! Tanssiasreissusi nauratti, voin kuvitella sinun loukkaantumisesi, vaikkei se poika sitä ihan kirjaimellisesti tarkoittanutkaan.. ;oDD

    VastaaPoista
  12. Olen Mayon kanssa samaa mieltä et sun blogi on ihan ykkönen! Kiitos siitä.
    Vanhoista joulukoristeista ja liinoista tulee se oikea jouluolo. Itse en oo jouluihminen ollenkaan mut jotenkin ne vanhat koristeet tuo muistot ja tunnelman.
    Voi Eetua - toivottavasti hän sai jotain korviketta ja toivottavasti hänen lahjansa meni jollekin tosi tarpeeseen.

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia! Nuo kynttilät ovat jo oikea aarre!
    Meilläkin aina vanhat, tutut koristeet tuovat varmimmin joulun :)
    Oikein Ihanaa Tulevaa Vuotta!

    VastaaPoista