KKH; sohvanvaltaajat

Meillä ei ole sohvaa, vaan sänky ajaa sohvan virkaa. Kelvannee kissakuvahaasteeseesn silti. Laitoin tällä kertaa näitä vanhempia kuvia, sillä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Pennut keksi, että jos ei pituus riitä, niin tehdään jono.

Iän karttuessa on myös taito kehittynyt. Tähänkään sänkyyn ei enää paljon muita mahdu. Emäntä nukkukoon lattialla.

Koiran takki

Löysin näin "ihastuttavan" ohjeen koiran takkiin. Jos meidän koiralla olisi tämmöinen päällä, niin en kyllä kehtaisi kulkea samalla puolella katua. Vai enkö minä vaan ymmärrä kauniin päälle?

Rakkautta on......

...olla oman emon sylissä.

Sukkaa pukkaa vieläkin

Kun kerran sukkia aloin kutomaan, niin teinpä samantien toisetkin. Langan sain aikanaan Rasalta, mutta vyötteen olen jo hukannut, sukkalankaa kumminkin. En tehnyt mitään kuviota taaskaan, kun lanka itsessään jo on niin kirjavaa.



Pojan tyttäret oli taas muutaman päivän mummolla kylässä. Kyllä siinä mummoa taas vietiin. Kato mummo sitä ja kato mummo tätä ja nyt on mummo aivan rättiväsynyt. Onneksi tytöt on jo niin isoja, että heistä on todella apua koiran ulkoiluttamisessa. Koira otettiin aikanaan tytölle, joka lupasi sen myös hoitaa. Jostain syystä se olen kumminkin minä, joka yhdeksän vuotta jo olen aamuin illoin vienyt koiraa pissalenkille.




Nyt sai Eetu kumminkin leikkikaverin ja pääsi uimaankin Emmin kanssa. Eetu rakastaa vedessä polskimista ja syöksyy jokaiseen kuralätäkköönkin minkä vain näkee. Emmi rakastaa hevosia ja koiria, mutta kotonaan ei ole mitään elukoita allergian takia. Onneksi mummolassa hoidettavia riittää.

Pienempi tytöistä rakastaa puolestaan kissoja. Kyllä sai kissanpennut hoitoa ja ruokaa lautasella piisasi. Tässä tutustutaan Turkin-jugurttiin, joka osoittautui herkkuruoaksi. Liisasta oli ihanaa, kun yksi pennuista oli yöllä kömpinyt hänen peittonsa alle nukkumaan.
Nyt jo surettaa, kun muutaman viikon päästä täytyy luopua kahdesta ensimmäisestä pennusta. Voi kun olisi iso maatila, niin voisin pitää nuo kaikki. On ne niin ihania, vaikka saavatkin melkoista sotkua aikaiseksi, mutta eipä meillä muutenkaan ole koskaan kovin siistiä. Meillä koti on elämistä, eikä siivoomista varten.

Salainen Kirppisystävä 2

Löysin Kissapiin kautta tämmöisen ja siihenhän on ihan pakko osallistua. Minä kun olen töissä kirpparilla, niin on hyvää aikaa etsiskellä jotain sopivaa lähetettävää.
Ja tässä järjestäjän osoite; http://siipiensuojassa.blogspot.com/2009/07/salainen-kirppisystava-2.html

Maitohorsma

Ajattelin tänään minäkin olla ahkera marjastaja ja lähdin mustikoita etsimään. Minulla kun ei ole autoa, niin joudun kulkemaan polkupyörällä. Ajelin varmaan noin 15 km ja mitä sain palkaksi, vaivaisen puoli kiloa pieniä matosia mustikoita. Jos noin kovan työn takana on mustikat, niin meidän perheessä ei syödä ensi talvenakaan mustikkapiirakkaa. Harmi vaan, sillä minä tykkään mustikoista ja onhan ne niin mahdottoman terveellisiä.Siinä ajellessa sain kuitenkin ihastella Suomen kukkaloistoa. Maitohorsma on sitten kaunis kukka. Siihen on vain niin tottunut, ettei sen kauneutta enää huomaa. Nyt oli ojanpielet punaisenaan ja minulle tuli mieleen, että on kuin ajelisi Ranskassa laventelipeltojen halki. En ole koskaan ollut Ranskassa, mutta voihan sitä kuvitella. Laventelin tuoksu vain puuttui, mutta kyllä suomalainen kukkaniitty tuoksuu hyvälle sekin.

Täytyy yrittää lähteä useammin pyöräilemään. Se on parasta sielunhoitoa, kun yksikseen kulkee luonnon keskellä ja katselee rauhassa ympärilleen.

Jalkopäässä

Tytär keksi keskellä kuuminta hellekautta, että hänellä ei ole villasukkia. Ei ole suutarin lapsilla kenkiä, eikä minun muksuilla sukkia. Pitihän ne sitten kutaista. Ihan perus malli, lankana tyttären itse valitsema uutuusväri Seitsemää veljestä. Luulis nyt tarkenevan kesähelteellä.

Kissapennutkin ovat huomanneet jalkahien vastustamattoman aromin. Töissä käyttämäni muovikengät saa kyytiä, kun pennut kilvan natustelee ja raapii niitä. Onneksi ovat tuommoiset parin euron kengät, ei pahemmin sureta, vaikka menisivätkin piloille. Kirpparilta saa kyllä uusia, parempia kenkiä tilalle jos tarvii.

Välillä osataan olla niin kilttiä kissaa, nukutaan ja kehräillään vain. Ole näille sitten vihainen mistään. Tytär on alkanut kutsumaan tätä söpöläistä Wiljariksi, joka ei minusta sovi ollenkaan, mutta minun ääntäni ei nyt kuunnella. Kalle olisi sopinut paljon paremmin.

Tieto tuo tuskaa

Meille tuli työpaikalle eilen kaksi somali-poikaa työharjoitteluun pariksi viikoksi. Minä tietenkin kaappasin heidät heti äidilliseen huomaani. Niin ovat mukavia poikia ja kovia tekemään töitä. Pojat ovat olleet jo jonkin aikaa Suomessa ja puhuvat hyvin suomea. Minä tietenkin kyselin heti kaikenlaista ja puheeksi tuli myös tyttö-ystäväasiat . Toinen sanoi, että ei tytöt halua olla meidän kanssa, kun meillä on musta iho. Yritin selittää että ei se haittaa minkä värinen iho on. Tulipa siihen sitten eräs suomalainen blondi-tyttö, joka ei juuri kauempana ole käynyt, kuin lähikaupungeissa. Ensimmäiseksi tokaisi:" Lakunaamoja,hyi". Pojat kyllä kuulivat ja ymmärsivät. Että minun pisti vihaksi. Jos on noin tyhmä, niin olisi edes pitänyt mölyt mahassaan. Toisaalta kävi sääliksi tyttöä. Jos on noin pienet ympyrät elämässään, eikä pysty ymmärtämään mitään erilaista, niin köyhää on elämä. Puhuin omalle tyttärelleni pojista ja hän innoistui heti tapaamaan pojat. Minulla on vapaapäivä töistä tänään, mutta menemme yhdessä moikkaamaan poikia. Olen tosi iloinen, että omastani on kasvanut avarakatseinen ja erilaisuuden hyväksyvä nuori nainen. Tytär on reissannut aika paljon maailmalla ja se kyllä on opettanut paljon. Pojatkin halusivat tavata tytärtäni, kun kerroin että hänen isänsä on turkkilainen. Ties minkälainen ystävyys tästä voi vielä syntyä.

Ja sitten kissa-uutisiin.
Pienet villikkoni ovat alkaneet opetella oikean ruoan syömistä.Se on kumminkin tarkkaa vielä kuka syö mitäkin. Monenlaista pitää olla tarjolla. Isot tytöt valvottavat öisin naukumisellaan, sillä ne yrittävät tuoda jo hiiriä pihalta pennuille. Viime yönäkin sain kolme kertaa tapella, tuleeko hiiri sisälle vai ei. En vielä haluaisi antaa noita matosäkkejä pienille kisuleille. Isot tytöt on kumminkin sitä mieltä, että nyt on jo hyvä aika opetella hiirijahtia.

Smirre-mummo on edelleenkin hyvin loukkaantunut. Murisee ja sähisee pennuille. Selvästikin on sitä mieltä, että nuo riiviöt joutaisivat muualle. Smirre etsii nukkumapaikkansakkin milloin mistäkin romuläjästä mahdollisimman korkealta. Vanhat mummot on tunnetusti joskus äreitä, kun penskat riehuu ja häiritsee. Semmoistahan se elämä on.

Minä en kestä kohta tuota meidän koiraa. Palasi viikon lomalta mökiltä ja on sen jälkeen koko ajan minun vierelläni ja PIERESKELEE. Haju on sanoinkuvaamattoman kamala. Kohta on hankittava hengityssuojain, ei tätä muuten kestä. Nytkin haisee tuossa, niin että minulta meinaa oksennus tulla.

Kisu-uutiset

Pojat on poikia kissamaailmassakin. Maija-tyttönen liikkuu yksikseen, tutkii paikkoja ja oppii koko ajan uutta. Nämä kollin-roikaleet puolestaan ei muuta tee kuin syö, nukkuu ja tappelee. Tämmöinen kihisevä ja sähisevä karvapallo on normaali näky meidän lattialla.

Koiran lelukorikin joutui uuteen käyttöön. Pojat valloittivat sen omaksi vakoilumajakseen. Täytyyhän pojilla aina maja olla. Tässä on Maijakin päässyt leikkiin mukaan, mutta poikien majaan ei saa kurkkia kuin ulkopuolelta. Maija on terävä tyttö ja päihittää kirkkaasti pojat kaiken uuden oppimisessa. Hyvä Maija!

Maija oli yöllä ensimmäistä kertaa kömpinyt minun sänkyyni ja nukkui suloisesti huristen selkäni takana. Kyllä tuntui mukavalta. En meinannut uskaltaa nukahtaa, etten vain kierähdä sen päälle. Hengissä selvittiin yöstä molemmat.

Tunnustus

Näin ihanan tunnustuksen sain Zilgalta. Minä en osaa vielä laittaa nimeä niin, että siitä pääsisi suoraan toisen blogiin, mutta Zilgan osoite on tuolla sivupalkissa. Tämä oli vasta toinen tunnustus minulle, joten se ilahdutti kovasti.
Itse haluan antaa sen eteenpäin Intsulle http://intsu.vuodatus.net/. Hänellä juttua piisaa blogissaan. Intsu on lähdössä suureen leikkaukseen sairaalaan, toivotan hänelle onnea matkaan.

Kesäkuva

On niin hauska kesäkuva, että on pakko laittaa tänne.
Mukavaa kesän jatkoa kaikille.

Hyvä postipäivä

Eilen oli pitkästä aikaa mukava postipäivä. Tavanomaisten laskujen sijasta sainkin kaksi pakettia.
Ensinnäkin Kissapiiltä sain nämä ihanaakin ihanammat kissa-kiiltokuvat ja kauniin kortin. Kiitos oikein paljon. Nuo alimmat, keittiöpuuhissa olevat kissat ovat minun suosikkejani, sillä minulla oli samanlaiset silloin 50 vuotta sitten, kun pikku-tyttönä keräsin kiiltokuvia. Hassua miten muistot palaa, kun näkee samat kuvat uudelleen. Niinhän sitä sanotaan, että ihminen vanhetessaan muuttuu takaisin lapseksi. Näin on kai käynyt minullekin, koska olen alkanut taas keräämään kissa-kiiltokuvia

Toinen paketti oli Pentikin setti, jossa oli leikkuulauta, pyyhe ja pari puukulhoa. Voitin ne jonkun lehden kilpailusta. Minä aina välillä täytän oikein urakalla kilpailukuponkeja täällä netissä ja välillä tulee mukavia yllätyksiä postissa. Ei mitään suurta vielä ainakaan, mutta kaikenlaista pientä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista on tullut jo voitettua. Maailmanympärysmatka on antanut vielä odotuttaa itseään, mutta toivossa on hyvä elää.

Kissakuvahaaste; laatikko

Meillähän näitä piisaa, kissoja ja laatikoita. Kissoja on tällä hetkellä seitsemän ja leikkimökkilaatikoita lukematon määrä. Mikäs sen mukavampaa yöllä, kun ihmiset yrittää nukkua, raapia ja rapistella pahvilaatikossa ja saada ihmisten huomio.

Suosikki on kumminkin tämä laatikko. Siinä on mukavia reikiä ja koloja, joista voi vaania ja sitten räppästä ohi kulkevaa kaveria.

Pentujen ensimmäinen pesä oli myös laatikko. Sopivan korkuinen, että emo saattoi tarkkailla ympäristöä, mutta pennut eivät kuitenkaan tipahtaneet pesästä.

Eetu-koira on tämän viikon mökillä lomailemassa. Pennut saa rauhassa opetella lautaselta syöntiä ilman että Eetu-setä käy lorppasemassa herkut parempaan kitaan.

Siivouspipo

Eräs siivooja-tuttuni halusi työasuunsa sopivan kukkapipon piristämään päiväänsä. Tässä pipo valmiina, pikku-Liisa mannekiinina. Jospa nyt siivousrättikin näyttäisi hauskemmalta, kun tämän ruusun alta sitä katselee.

Arabiaa

Minä EN kerää Arabiaa, Iittalan-lasia, enkä muitakaan merkkituotteita. Ostelen kyllä kirppareilta kaikenlaista vanhaa ja mukavaa mikä silmää miellyttää..... ostelen paljon, valitettavasti.

Tämä leikkuulauta näytti jotenkin söpöltä ja mukavan kuluneelta, ostinhan minä sen seinälle laitettavaksi. Hinta peräti 2€. Kotona tutkin vähän tarkemmin ja katsoin netistä mitä merkki takana tarkoitti. Sehän on Arabian tuote, valmistusvuosi 1928-1932. Taitaa olla arvokkaampi kuin nuo 2€, luulisin. Eli tämä oli nyt sitten varmaan löytö isolla L:llä

Lopuksi täytyy vielä laittaa kisu-kuva, ne kun ovat juuri nyt suloisimmillaan.

Irmeli

Kaupassa oli kissat käyneet vähiin, niinpä tein taas pari lisää. Ihmettelen minä vaan niiden suosiota.Teen näitä jo neljättä kesää ja aina vaan menee niin paljon kuin kerkiää tekemään. Ei ne minusta ainakaan ole mitenkään erikoisia, mutta hyvä kun menevät. Myyjä sanoi, että myyn liian halvalla, mutta jos hintaa nostaa, niin kaappiinhan ne jäävät lojumaan.

Eilen tavattiin illalla Irmeli. Irmeli lähti meiltä viime jouluna kahden kuukauden ikäisenä. Kyllä oli kasvanut isoksi ja kauniiksi. Oikea "hunaja-pupu". Huvitti seurata miten Irmeli oli laittanut isäntänsä pienen tassunsa alle. Siinä huushollissa kaikki tehdään Irmelin ehdoilla. Pekka-pappa höpötteli koko ajan Irmelille, Irmeli määrää nukkumaanmeno-ajan ja ruokaillessa Irmeli saa ensin parhaat palat. Kaikki tehdään miten vain Irmelille parhaiten sopii. Siinä on pari joka tuottaa toinen toisilleen paljon onnea ja iloa. Yksinäisellä vanhalla miehellä on paljon iloa kissastaan. Naapurin mummot ovat kuulemma kateellisia siellä Tampereella, missä he asuvat.

Meillä pitäisi vielä Maijalle löytää yhtä hyvä paikka, mutta eiköhän se järjesty ennen syksyä, toivotaan.

Kommenteista

Löysin mukavan kilpailun täältä http://neulontai.vuodatus.net/blog/2043147#4658612. Käyppäs kurkkaamassa ja osallistu. On minusta mukava idea. Kaikki vaan joukolla kommentoimaan toisilleen . Kommentteja on niin mukava lueskella. Välillä oikein harmittaa, kun kukaan ei ole kirjoittanut mitään. Eihän se aina onnistu itseltäkään, kun ei millään keksi mitään sanottavaa.

Taas uusi blogi

Kuinka ollakkaan, osuin TAAS uudelle mielenkiintoiselle sivustolle. http://elblogdeesperanzalopez.blogspot.com/
Nämä lehmäkuvat ovat kuitenkin minusta vastustamattoman ihania. Niitä on siellä enemmänkin, käyhän kurkkaamassa.

Pupu-tossut

Kiirettä on pitänyt, eikä nettiin ole juuri ehtinyt.
Löysin lankapussista puolivalmiit pupu-tossut ja tein ne nyt loppuun. Ohje on ollut joskus vuosia, vuosia sitten Suuri Käsityö-lehdessä. Nyt jo minulta hukassa, joten laittelin silmukoita oman mielen mukaan. Suu olisi pitänyt näköjään tehdä eri väriseksi, tuo harmaa ei ole hyvä, vaan en viitsi enää purkaa.


Sitten päivän kissa-kuva. Kyllä maito maittaa ja lämmintä piisaa.

Kissakuvahaaste; pehmolelu

Meidän tytöt ei pienistä piittaa. Niinpä pehmolelutkin on normaalia isommat.

Tämä on Smirren painikaveri. Helppo päihittää, eikä pure.


Mausu puolestaan tykkää nukkua lohikäärmeen kyljessä.

Berniinan "pehmolelut" ovat kuitenkin parhaat ja niitä on enemmän.