perjantai 7. helmikuuta 2020

Talo nousevan auringon.



Pakko laittaa tänne talteen kun nyt satuin tämän löytämään. Suosikkikappaleeni josta tulee nuoruuteni mieleen.

Isäni oli hyvin ankara ja karkasinkin lopullisesti kotoa 15 vuotiaana. Ystäväni oli haudankaivaja ja sain aluksi nukkua hautaustoimiston yläkerrassa. Peti tehtiin uuteen ruumisarkkuun.  Hyvin mahduin kun olin niin pieni ja laiha =)

Kevään tullen ilmojen lämmittyä lähdin kiertämään Suomea liftaamalla. Siihen aikaan ihmiset olivat niin ystävällisiä, veivät kotiinsa nukkumaan ja antoivat ruokaa. Kertaakaan en ollut vaikeuksissa heidän kanssaan. Välillä nukuin heinäladoissa ja kävin varastamassa syötävää pelloilta.

Isosiskostani oli suuri apu ja hänen luonaan poikkesin useasti. Pienipalkkaisena hänelläkään ei olisi ollut vara minua elättää ja monesti kävimmekin perunavarkaissa pelloilla saadaksemme jotain syötävää.

Voi niitä aikoja. Nykyään on asiat hyvin. Kenenkään ei tarvitse enää heinäladoissa yöpyö, eikä perunapelloilla käydä varkaissa. Sosiaalihuolto ja muut auttavat.. Ennen oli kaikki paremmin.....vai miten se menikään =D

Että tämmöinen purkaus tällä kertaa.

27 kommenttia:

  1. Jännää "kuulla" lapsuudestasi/nuoruudesta. Tuollaisia asioita kun ei tule ajateltua. Nuorena minäkin uskalsin liftata, nykyään tuskin tulisi mieleen. Pari kiperää tilannetta sattui, mutta niistä selvittiin.
    Alkavaa viikonloppua! Muista lepuuttaa käsiä valillä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteen aikaa liftaaminen olikin yleinen ja ihan hyäksytty matkustustapa. Aina näki liftareita tienposkessa. Väheni huomattavasti sen jälkeen kun kaksi liftarityttöä löydettiin surmattuna soramontusta. Murhaajaa ei kai saatu kiinni koskaan. Silloin väheni minunkin reissaaminen, vaikkei loppunutkaan kokonaan.

      Poista
  2. Kuulostaa jännältä ja jopa vaaralliselta nuoruutesi. Ainakin jos ajattelee että nykypäivänä joku toimisi samoin. Kappaleesta tulee mieleen Sydämen asialla -tv-sarja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se paras mahdollinen alku ollut elämälle. Hyvin tässä kuitenkin on selvitty elävänä tänne eläke-ikään asti =)

      Poista
  3. Voi että, ei se varmaan ole ollut helppoa kuitenkaan... Edellisestä kommentista (Pepsi ja Max)tulee mieleen, että oletko katsonut Sydämen asialla sarjaa, eräs lempisarjoistani. Kivaa vanhaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se helppoa ollut elämä silloin, mutta pakko oli lähteä kun väsyin siihen jatkuvaan piiskaamiseen. Siihen aikaan sai lapsia hakata, nythän se on rikollista.
      Toki minäkin seuraan Sydämen asiaa sarjaa, mukavan leppoisaa katsottavaa.

      Poista
  4. No, jopas oli sulla nukkumapaikka. Hui!
    Liftannut olen minäkin nuorena tyttöporukassa. Kotiin laitettiin kortti, että täällä ollaan. Joskin, kun kortti oli perillä, me olimmekin jo jossain muualla. Semmosta se oli silloin "hyvään aikaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monenlaisessa paikassa on tullut liftattua ja nukuttua, että siitä voisi vaikka romaanin kirjoittaa. Mutta nyt voinkin sanoa eläneeni oikein isolla Eellä =)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä voi sanoa että ennen oli kaikki paremmin. Rankkaa oli sekä aikuisilla että lapsilla. Lapsiakin sai kurittaa mielin määrin niinkuin lystää, nykyäänhän se on rikos. Minua se piiskaaminen vain kovetti ja nosti uhmaa. Olempahan siten selvinnyt paremmin muista kolhuista. Sitten kun iski oikein paha masennus pääsin terapeutilla purkamaan lapsuusmuistojani ja se paha olo on helpottanut. Enää en ole katkera kenellekkään enkä mistään. Hengissä on selvitty tänne asti ja elämä on ihan hyvää nykyään =D

      Poista
    2. ;) poisti oman iänkaikkisen tilitykseni;)))

      Poista
  6. Mielenkiintoinen tarina.Tuo kappale soi joskus nostalgiasta radiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla se osui You Tubessa silmään ja heti nousi mieleen niin paljon kaikenlaisia muistoja. Musiikilla on ihmeellinen voima vaikuttaa ihmiseen.

      Poista
  7. Elämä on niin vaihtelevaa, nuoruus ja hulluus...☺ Hieno biisi, on tullu kuunneltua myös nuoruuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi vaihteleva elämä kuin yhtä tasapaksua päivästä toiseen. ;) Ompahan nyt vanhana mitä muistella, pahakaan ei tunnu enää niin pahalta.

      Poista
  8. Niin sitä tuli liftattua joskus 70-luvulla vaikka koulukaupungista monta sataa km:ä kotipaikalle. Osan matkasta koulukaverin kanssa ja loput yksin. Silloin oli rahat vähissä, eikä ollut edes opintotukia tms. Onneksi ei mitään pahaa sattunut, vaikka oli monenlaista kuskia, jotka otti kyytiin.
    Sitten kun pääsin ammattiin, kävin yksin Kreetalla ja sielläkin tuli reissuttua erilaisten porukoiden mukana tavernoissa. Sielläkin meni hyvin. Nyt ei enää yksin uslkaltais lähteä mihinkään.
    Silloin läksin eka kertaa lentomatkalle, enkä ole vielä toista kertaa päässyt :))))
    En kuitenkaan sano että ennen oli Kaikki paremmin, vain itse olin nuori :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä tullut liftailtua. Kerran liftasin vauvan ja rattaiden kannssa Limingasta Raaheen, kun linja-auto jatkoikin suoraan Ouluun. Heti sain kyydin ja ystävällinen herra vei suoraan ovelle asti.
      Turkissa samoin bussi kaartoikin väärään suuntaan ja ystävättäreni kanssa meidän ei auttanut kuin nousta liftaamaan. Kuskista tuli sitten niin hyvä ystävä että hän kuljetti meitä muinakin päivinä katsomaan nähtävyyksiä. Nuorena sitä uskalsi kaikenlaista.
      Omaa tytärtäni en uskaltaisi päästää nykypäivänä liftailemaan. Sitoisin vaikka sängynjalkaan kiinni ;)

      Poista
  9. House of the rising sun oli myös yksi isäni suosikkikappaleista ja tutuksi on tullut minullekin juuri siksi. Sinähän olet ollut aikamoinen matkalainen. Oli mielenkiintoista kuulla vähän nuoruudestasi.
    Ihanaa viikonloppua sinne Sude <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin niin eri sukupolvea, että meillä on isäsi kanssa sama musiikkimaku =) Kyllä minulla on ollut ihan vaihteleva elämä, ei ole joutanut nököttämään peräkamarissa ;D

      Poista
  10. Näin vanhana tulee mieleen lapsuuden asiat, jotka voimavuosissa painuivat taka-alalle. Jos me kuule kirjoitettais kirja meidän rankasta lapsuudesta, kukaan ei uskois todeksi ja toisaalta, kuka semmoista jaksaisi lukea. Tuntuu olevan muotia kirjoittaa kirjoja ankarasta lapsuudesta. Ollaan iloisia kun ollaan traumojemme kanssa selvitty näinkin hyvin. Vielä henki pihisee ja jalka nousee. Peukut siitä meille 👍👍 -siskos-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinhän tässä on kuitenkin käynyt kun ollaan hengissä selvitty tänne eläke-ikään asti =D Oikein mukavaa Etelänmatkaa vaan teille.

      Poista
  11. Kotoa on lähdetty eikä ole palattu. Liftattu on ja ankarasti ;) Elämä on eletty niillä eväillä, mitä kotoa ei saatu, vaan mitä eteen elämä annosteli. Onpahan, mitä muistella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä se vaan että on ollut vaihtelua elämässä, ompahan mitä muistella ja pärjännyt paremmin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Enkä ole katkeroitunut vaan muistelen ilolla niitä hyviä asioita mitä on kohdalle osunut.

      Poista
  12. No huh...kuinka kuulostaa jännittävältä. Äkkiseltään sanoisin, että kiinnosti heti kuulla pidempään tarinaa. Siinä olisi ihan elokuvaksi tai näyttämölle käsikirjoitusta. Joskus tuntuu, että kaikkien ihmisten on hyvä kuulla eletystä elämästä. Vain tuntien historiaa voi helpommin käsittää myös nykyaikaa. Minun mielestäni äärimmäisen kiinnostavaa, kuten vaan elämä olla voi. Monille nuorille riittää tästä ihmettelemistä. Olet kokenut paljon. Aika ajoin miettii mikä on se "ennen" milloinkin, jota kuvataan paremmaksi. Itselle tulee kyllä monta hyvää asiaa mieleen, mutta myös muuta. Kiinnostava postaus - antoi aihetta miettimiselle! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin välillä ihmettelen mitä kaikkea sitä olen kokenut ja uskaltanut tehdä. Rohkeinta varmaan oli kun kiertelin Keski-Turkissa muutaman kuukauden yksin linja-autoilla ja täysin kielitaidottomana. Ensimmäinen lause jonka opettelin oli: "Missä on vessa". =D Nyt vanhana elämä on niin tasapaksua ja tylsää kun en uskalla sairauksieni takia enää seikkailla missään. Onneksi tytär sentään lähtee nykyään vahtimaan minua Turkinmatkoille ;)

      Poista
    2. Ajattele, että olet kuitenkin elänyt ja uskaltanut. Nyt on niissä miettimistä ja muistoja. Moni on hyvä kohde. Kohti uusia seikkailuja siis 👍

      Poista
  13. According to Stanford Medical, It is really the SINGLE reason this country's women get to live 10 years longer and weigh on average 42 lbs less than us.

    (And really, it is not about genetics or some hard exercise and absolutely EVERYTHING related to "HOW" they eat.)

    P.S, What I said is "HOW", and not "what"...

    Click on this link to reveal if this short quiz can help you unlock your real weight loss possibilities

    VastaaPoista