perjantai 16. helmikuuta 2018

Muistoja, aarteita


Raivatessa löytyy kyllä kaikenlaista, joka pistää istumaan ja muistelemaan.  Sain poikani hyvin nuorena ja tallesta löytyi pojan syntymätodistus. Onko tämä nyt arvo vai ammatti, trukinkuljettajanvaimo. Pisti pikkuisen hymyilemään =)

Samalta vuosikymmeneltä on muisto lääkärintodistuksesta. Menin ensimmäisen kerran ravintolaan tarjoilijaksi ja silloin piti viedä lääkärintodistus työnantajalle. Mistä lie lääkäri kaivoi vanhan lomakkeen, sillä siihen mitattiin ja merkattiin myös rinnanympärys. Nykyään ei tietääkseni tarvitse rinnanympärystä ilmoittaa =D

Siihen aikaan kyllä töitä löytyi toisin kuin nykyään. Melkein piisasi kun meni  ja ilmoitti että tulen teille töihin. Siinä mielessä ajat olivat paremmat.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivänä


Meinasin jättää tänään postaamatta, mutta onhan tämä pojantyttärien hevosten kuva niin suloinen, että pakko jakaa.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni 💝

torstai 8. helmikuuta 2018

Pienen pieni arvonta



Siskoni soitteli jo huolissaan kun en ollut tänne mitään päivittänyt vähään aikaan. Eihän minulla mikään hätä. Aika vaan menee niin komeroita raivatessa ettei juurikaan ehdi käsitöitä tekemään saatikka blogia kirjoittelemaan. Huhuh, vielä en ole päässyt edes ulkokomeroon asti. Pelkkien valokuvien karsimiseenkin meni useita päiviä. Niitä kun on tullut teetätettyä aikanaan tuplakuvina ja säästeltyä kaikki hutilaukauksetkin.


Vaan siihen pieneen arvontaan. Laitan siihen tuolta hyllystäni löytyneen muistikirjan, johon voi kirjoitella ne parhaat ruoka- tai käsityöohjeet. Lisäksi jonkun verran "hand made" merkkejä, toiset puisia, toiset metallisia. Sopivan pieniä sujauttaa vaikka mihin käsityöhön.

Päästäkseni itse helpommalla jokaiselle yksi arpa ja arvon vaikkapa sunnuntaina 18.2. Onnea kaikille .
Ja vaikka minusta ei välillä mitään kuuluisikaan, niin hengissä ollaan eikä mitään hätää. =) Nyt vaan on pakko raivailla paikkoja. En  halua hakea uutta asuntoakaan ennen kuin tavaramäärä on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän se tästä kesään mennessä helpota =)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Purrk.....

(Kuva netistä kaapattu)

Vaan tämmöinen on nyt olo. Ensin tehtiin vuokrarivitalossamme remonttia, joka jätettiin kesken. Löytyikin niin suuri homeongelma, ettei kannata korjata. Nyt on kaikki 8 taloutta irtisanottu heinäkuun loppuun mennessä. Minulla kun tuota tavaraa on kertynyt 40 vuoden ajan, niin nyt olenkin lirissä. Roskiin joutuu kantamaan hyvääkin tavaraa kun ei lähimaillakaan ole kirpparia tai kierrätyskeskusta, eikä linja-autolla kannata ruveta raahaamaan, eikä jaksakkaan. Täytyy yrittää edes facebookissa myydä käsityökirjoja ja lankoja joille ei tällä hetkellä ole käyttöä. Surulliseksi se kyllä tekee ;(

Uuden asunnon hakemisessakin on hankaluutensa. En voi kuvitellakkaan, että asettuisin asumaan kerrostaloon jossa ei olisi edes parveketta. Kylän ainoat kaksi kauppaa pitäisi olla niin lähellä että pääsisin sinne kävellen kipeitten kinttujeni kanssa. (Kaksi kertaa kaatunut tänä talvena polkupyörällä ja nyt on polvi sökönä). Suurin ongelma on kissat kuitenkin. Niitä en hävitä missään nimessä. Tuommoiset kymmenvuotiaat katit ei enää opi sisäkissoiksi, joten pitäisi olla turvalliset ulkoilumaastot. On siinä ongelmia ihan tarpeeksi.

Joten purrkeleen purrrrrkele vaan.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kun Suomi-neito Punahilkan tapasi


Itse en tästä Suomitytöstä niin välitä, mutta kun pyydettiin toinenkin tekemään, niin teinhän minä.  Punahilkkaa olin jo ajatellut tehtäväksi jonkin aikaa.  Mielessä pyörii myös ajatus erilaisista satujen prinsessoista, onhan näitä, Lumikkia ja Ruususta sun muuta.


Punahilkan viitta onnistui mielestäni heti ensi yrittämällä niin hyvin, että näytän sen takaakinpäin. Yleensä näitä ensimmäisiä tekeleitä saa purkaa monta kertaa ennenkuin onnistuu =)Viitan voi riisua poiskin ja sitten on valkopaitainen tyttönen. Käsivarrella kori täynnä kukkia mummolle vietäväksi.


 Jouduin tässä käymään oikein kaupungin terveyskeskuksessa, mutta onneksi oli tarpeeksi suuri käsityö mukana. Vähän ihmettelin kun olin ainut jolla oli käsityö mukana, minusta kun se on välttämätön paikassa jossa tietää joutuvansa odottelemaan.  Kyllä siinä sitten kävikin minulla katsojia, niin hoitohenkilökuntaa kuin muitakin potilaita, eikä minulla käynyt aika pitkäksi ollenkaan. Valkoinen lanka vaan on aika haastava matkatyönä, sillä täytyy olla tarkkana ettei tartu likaisilla käsillä työhön =) Näihin katsoin pitsineuleen mallin Kardemumman talossa, Elinan pitsiunelmista.  Taakse jatkoin vielä yhden valepalmikon, joten istuvat hyvin jalkaan. Lankana tietenkin 7-veikkaa, kun ei meiltä muutakaan saa.

Pakkaspäivät tulikin vietettyä sisällä käsitöitä tehden, mutta onneksi nyt on luvassa helpotusta kylmyyteen Tarkenen taas lähteä kylille ruokakaappia täydentämään =)

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pihi mikä pihi


Minut kasvatettiin lapsena hyvin säästäväiseksi ja siitä tavastahan ei tahdo päästä millään eroon. Kaikki pitää säästää mitä voi ehkä joskus vielä käyttää. Niimpä minä säästän kaikki pienimmätkin päättelylankojen pätkätkin ja kerään välillä toistenkin pois heittämiä. Eihän sitä hyvää lankaa roskiin =) Ne solmin reilulla solmulla ja virkkaan renkaana niin että solmut jää sisäpuolelle. Kyllä tulee paksuja hyviä patalappuja  kun ovat kaksinkertaisia ja langanpäät sisällä lisäeristeenä. Sanoisimpa että ilmaisia ;)



Jo ennen joulua minulta tilattiin polvisukat helmikuun alussa lahjaksi annettavaksi. Autuaasti unohdin ne kokonaan, mutta onneksi tilaaja kyseli jo niiden perään. Kaikki muut hommat piti laittaa sivuun, mutta nyt on sukat valmiina. Ihan vaan jotain lettiä räpelsin eteen ja muuten otin silmukkamäärät Novitan hyvästä polvisukkaohjeesta. Ainakin omaan jalkaani tämä malli istuu mukavan napakasti.


Ihan kokeeksi tilasin Intiasta maitokuitulankaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Lanka muistuttaa vahvuudeltaan ja sormituntumalta suomalaista Miami-lankaa, jota ei tahdo enää saada mistään. Värejä on todella runsaasti. 50gr kerä on ilmainen, mutta postimaksut ovat 2€/kerä (hassua). Sopii varmaan oikein hyvin esim virkattuihin leluihin ja muihin virkkauksiin, en ole vielä kokeillut.



Täytyy laittaa tähän loppuun vielä kuva poikani koirasta Bamsesta ja Kiinasta tilaamastani joululahjakravatista. =)  Minulla tulee ihan mieleen nuorena tuntemani sisilialainen gigolo Tino. Samanlainen pörröpää ja suklaasilmät =D

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuosi väriterapiaa



         Vuosi väriterapiaa

Mira Sirpukan solmuissa järjesti Vuosi väriterapiaa haasteen viime vuonna ja tokihan siihen osallistuin. Kovin tuli apinavoittoinen minun osallistumisestani =) Miran toiveesta kaikki haastekuvat on nyt järjestetty yhdeksi postaukseksi, joten :


Tammikuu alkoi tummanruskeilla apinoilla.


Helmikuussa oranssit ketut


Maaliskuussa vihreitä sukkia


Huhtikuussa valkoinen öljyvärimaalaukseni  ( äiti ja Emine-tyttöni )


Toukokuussa kaikilla turkoosit mekot


Kesäkuussa keltainen mekko ja keltainen silkkitäkki



Heinäkuussa sukissa sinistä raitaa


Kas kummaa, elokuussa keskiruskea huivi ( ei apinoita) =)


Syyskuussakin huivi, nyt punainen


Lokakuussa violetteja sukkia


Marraskuussa kaikenkirjavaa porukkaa


Joulukuussa joulunpunaista, sukat ja tontun pöksyt ja lakki

Tämä oli mukava haaste, kiitos Miialle. Mielellään tämmöiseen ottaisi osaa uudestaankin.


torstai 4. tammikuuta 2018

Hyvinhän tämä vuosi alkoi


Kyllä pukki tietää mitä kissamummo tarvitsee. Sain tietsikan viereen uuden hiiren ja hiirimaton. Kyllä nyt kelpaa tehdä kissapostauksia =)

Uusi vuosi alkoi oikeastaan ihan hyvin. Ei juhlittu, mutta oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja sehän tuntui ihan juhlalta. Kävin jopa pihalla katsomassa kylän ilotulituksia. Painokin oli joulun aikaa tippunut 3,5kg, eikä siitäkään passaa valittaa. Kuumeessa ei herkutkaan maittaneet, pelkkää hunajateetä lipittelin enimmäkseen. Harmittaa vaan kun niin paljon hyvää ruokaa ehti mennä pilalle, kaikkea kun ei voinut pakastaa.


Eipä juuri käsitöitäkään jaksanut tehdä, mutta yksi apina piti virkata kuitenkin. Tyynynliina on  niitä minun Kiinasta pelkillä postimaksuilla tilaamiani. Nyt olen saanut hillittyä sentään himoni ja haluni, enkä ole tilannut enää kuin puolisukkia halvalla =)



Eihän sitä Tallinnan-reissuakaan voinut tyhjin käsin tehdä, joten sillä matkalla valmistui villasukat.  Laivan käytävällä eräs mies pysähtyi kysymään, että onko se pakko olla noin ahkera että täälläkin kutoo. Vastasin hänelle , että minkäs sille voi jos on levottomat kädet kunhan ei muuten ole levoton. Tajusipa jättää minut rauhaan, minua kun ei miehet jaksa enää kiinnostaa. Kahdesti olen ollut naimisissa ja todennut että yksinelämistä ei mikään voita =)



Naapurimummo pääsi pakoon kosteusvaurioita ja sai uuden hyvän asunnon. Lähtiessään jätti minulle tämän kauniin amarylliksen. Voi kumpa minullakin kävisi muutto yhtä kivuttomasti. Koko suku oli häntä muuttamassa., mummo vain katsoi vierestä.

Aamulla kyllä meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun ja sydän väpätti vähän aikaa. Tiesin kyllä että aikovat räjäytellä peruskalliota talon ympäriltä, mutta ajankohdasta ei ollut tietoa. Aamulla istuin rauhassa juomassa kahvia kun ensimmäinen pamaus räjähti 1,5 metriä keittiöni ikkunasta. Ikkunat vain helisi ja lattia tärisi ja jotain tippui kaapista. Eipä noille rakennusmiehille tainnut tulla mieleen, että vanhempi ihminen voi saada sydänkohtauksen kun noin ennalta varoittamatta pamautellaan. Sitä paukuttelua jatkuikin sitten puolipäivää, mutta nyt on oja kalliossa talon seinustalla.

Tytär oli lähdössä iltasella omaan kotiinsa, kun maan alta kuului yhtäkkiä matalaa murinaa ja lattia vähän tärisi. Se tuntui kyllä kammottavalta. Mitä lie jälkijäristystä.  Olen ollut joskus Kyproksella pienen maanjäristyksen aikaan, mutta tämä tuntui kyllä pelottavammalta. Tytär ei meinannut uskaltaa jättää minua kotiin, kun pelkäsi maan nielevän minut.  Vaan ei hätää, hengissä täällä ollaan vielä ja olo senkun paranee päivä päivältä

Päiväkin pitenee, joten kesää kohtihan tässä jo mennään ;)