sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kissan kaveri


Kaupoissa alkaa jo joulu näkymään ja niin myös minun käsitöissäni. Musta kissa sai kaverikseen penkille joulutontun. Molemmissa käytin sekalaisesti akryyli- ja villalankoja, mitä nyt sattui sopivaa väriä kopasta löytymään.
   
Täytynee laittaa näitä lähempänä joulua Fb:n ryhmiin myyntiin kun ei meidän kylällä enää ole paikkaa missä voisi myydä. Autottomana ei viitsi kauemmaksikaan lähteä rahtaamaan. Alkaa olla valmiina jo semmoinen laatikollinen töitä, että eroon on päästävä.

                                          


Syysväsymys ja -masennus meinaa taas nostaa päätään. Kaipa siitä taas selviää niin kuin muinakin vuosina. Onhan minulla nyt tuo ADHD-kissa joka pitää minutkin liikkeessä. =) Koko ajan on villikko pahanteossa. Kaiken pureksii tai pudottaa mihin vain yltää. Eilen yritti syödä jopa vanhapoikakaktuksenkin, ei edes piikit suojaa kukkia. Koko ajan saa olla pelastamassa joko kissaa tai tavaroita. Huhuh, mukava kuitenkin kun on tuommoinen ikiliikkuja talossa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pakkanen vei kesäkukat


Yöpakkasia on jo meilläkin ja kaikki on paleltunut pihalla. Jotain oli ruukkuihin keksittävä ja kun kissanruoka vie nykyään niin suuren osan eläkkeestä, niin jostain on pihistettävä. Niinpä hiivin metsään ja poimin sieltä vähän oksia ja jäkälää ( ilman maanomistajan lupaa ) . Kyllä nämä kaupan callunoille pärjää ihan hyvin.


Linnun olen joskus noukkinut kirpparin ilmaislaatikosta ja sienen on tytär pienenä ollessaan askarrellut kivistä. "Kaikki kannattaa säästää, sillä sille voi joskus olla käyttöä". Onneksi säästin sienen muutossa, vaikka meinasinkin ensin jättää vanhaan pihaan =) Saimpa ihan ilmaiset pihakoristeet.


Kyllä meille vielä muodostuu ihan sopuisa perhe. Näin lähelle on Ahududu jo päässyt hiipimään nukkuvia isoja tyttöjä. Samalle ruokakupille ei vielä kuitenkaan ole asiaa. Silloin tulee nopasti tassua ja kynttä.


Nyt olen lähdössä maalailemaan ja jokainen kissa pitää eristää toisistaan, ettei palatessa löydy ruumiita.


maanantai 1. lokakuuta 2018

Ei tullut lapasia, tuli patalappu


Ehtymättömät ovat minun lankavarastoni ja sieltä löytyy jatkuvasti yllätyksiä. Nyt tuli vastaan valmis lasten lapanen jolle ei paria ollut valmistunut. En sitten viitsinyt nytkään toista tehdä vaan purkasin ja virkkasin siitä jouluisen patalapun. Niin kävi kuin hiirelle, ei tullut nuttua, tuli tuluskukkaro =) Eikös se vähän kuitenkin muistuta joulutähteä. Tämän mallin ohjeita löytyy netistä useampiakin, mutta esim. Neitoperhosen talossa blogista se löytyy ihan suomen kielellä.



Tämä on minusta mainio. Alkutilanne on ihan kuin meillä. Jospa lopputilannekin joku päivä olis samanlainen =D

maanantai 24. syyskuuta 2018

Monenlaisia tyttöjä


Ensimmäiset joululahjat ovat valmiina,sillä eihän jouluun enää ole kovin pitkä aika. Aluksi teen näitä toivottuja ja sitten voi alkaa suunnittelemaan jo omiakin annettavia. Tytöt teen sekalaisista langoista että saan niihin enemmän värivaihtoehtoja. Turvasilmät tytöillä ja helmet tontun silminä.


Sitten tietenkin pakollinen kissapostaus =)
Apulainen vahtii lankoja ettei rosvot vie niitä. Kyllä tästä apulaisesta on paljon iloa (ja työtä).


Tämä on minun vatsanahkani. Ei, minulla ei ole mikään kamala tauti. Apulainen vaan syöksyy vauhdilla paitaani pitkin auttamaan kun huomaa että yritän virkata.  Käynnissä on ay-neuvottelut siitä kumpi virkkaa ja kumpi ei. Että voikin pienellä kissalla olla terävät kynnet ja nopeat liikkeet.


Lopuksi on syytä tarkistaa, ettei äiti ole heittänyt liian pitkiä langanpätkiä roskikseen.  On tämä elämä helppoa kun on noin hyvä apulainen. =D

maanantai 17. syyskuuta 2018

Välillä apina


Yritin tehdä toiveiden mukaisen luonnonväreissä olevan apinan, mutta vihreää lankaa ei löytynyt sopivampaa. Täytynee tehdä vielä toinenkin, että on mistä valita.

Ihana puinen kissapenkki sattui silmääni Turkissa ja pakkohan se oli ostaa , kun ei maksanutkaan juuri mitään. Juuri sopiva apinoille ja nukeille. Osat oli niin jumittuneet yhteen, ettei tätä saanutkaan purettua ja siinähän sitä olikin taiteilemista että sain mahtumaan matkalaukkuun. Onneksi en joutunut kädessä raahaamaan,  ison lampun olen kerran tuonut sylissäkin sieltä.


Kiinasta tilattu kiipeilypuu oli aivan liian pieni isoille kissoille, mutta Ahududulle se onkin juuri sopiva. Huomenna mennään taas lääkäriin. Jospa nyt vihdoinkin päästäisiin korvapunkeista eroon. 

tiistai 11. syyskuuta 2018

Ihmeiden aika ei ole ohi



Entinen naapuri soitti, että Maija naukuu entisen asuntoni rappusilla. En oikein uskonut, sillä Maija on ollut melkein viisi kuukautta teillä tietämättömillä.  Vaan siellähän se oli ja tunnisti minut heti, tuli luo kun vähän kissittelin. 

Nyt on Maijakin sitten kotona, tai ainakin melkein. Muutaman kerran käynyt sisällä syömässä ja sähisemässä pienelle ja Mausulle.  Muut ajat kököttää ulkona ovenpielessä. En viitsi pakottaakkaan sisälle, ettei sitten taas häivy. Jospa se siitä kuitenkin vielä rauhoittuisi.



Ei tykkää Mausukaan vielä pienestä. Sähisee ja murisee jos toinen tulee lähelle, mutta ei enää niin pahasti kuin Maija. Maija ja Mausu sähisevät toisilleenkin, vanhat kaverit. Pieni kyllä haluaisi niin kovasti päästä leikkimään isojen tyttöjen kanssa. Mausu meinaa, että kun piilotan sen lelut, niin eiköhän häivy täältä =) Eiköhän se sopu ja järjestys vielä löydy näitten kesken, kunhan ensin katsovat kuka on pomo porukassa.

-------
Sitten nappi-asiaa. Eilen tyttön kanssa arvottiin ja napit laitan menemään  Omppumadolle, joka ensimmäisenä oli kommentoinutkin. Laitappa minulle osoite tulemaan mailiin sudemi@luukku.com niin vien kirjeen postiin.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Mistä tietää syksyn tulleen


Meillä sen tietää siitä että Mausu palaa jokakesäiseltä lomamatkaltaan. Oltuaan taas pari kuukautta teillä tietämättömillä vanhapiikatäti päätti kotiutua. Yllätys oli karmea, kun huomasi että koti on vallattu sillä aikaa.  Mausu ramppasi edestakaisin ulos ja sisään siinä toivossa, että kamaluus häipyisi sillä aikaa jonnekin, vaan ei häipynyt.

Ahududua olisi niin kiinnostanut uusi kaveri, mutta Mausu päätti pitää sukupolvien välisen kuilun noin puolena metrinä. Mausua selvästi pelotti kun piti niin kovasti sähistä ja murista. Eiköhän se sopu kuitenkin vielä löydy, sillä onneksi Ahududua ei pelottanut ollenkaan.


Pikkuinen on kyllä niin hyvä maastoutumaan, etten minä aina meinaa huomata, mutta Mausu kyllä huomaa. Ahududu on parantunut jo selvästi ja painokin on kohonnut. On se vaan silti niin pieni rääpäle Mausuun verrattuna.


Pitäisiköhän minun hommata isompi sänky, että saadaan mahtumaan jokaiselle oma tyyny. ;D

perjantai 7. syyskuuta 2018

Paranemaan päin


Lääkkeet ovat alkaneet purra tehokkaasti ja meillä alkaa olla terve kissa. Antibiootit ja muut menee hyvin maksamakkaran seassa , mutta vahvistava hyvänmakuinen ei maistu millään. Painokin on noussut neljässä päivässä 150gr ja se on paljon kilon painoiselle rääpäleelle.

Tytär asensi tabletille kissapelin ja sehän kiinnostaakin kovasti. Osasi pienikin heti pelata. Tämmöistä se on nyky-aikana, kissatkin pelaa jo tietokonepelejä. pienistä lapsista puhumattakaan =)



Meillä eletään nyt samanlaista elämää kuin pienten lapsien kodeissa. Kaikki särkyvä ja vaarallinen on nostettu piiloon ja tavoittamattomaan paikkaan. Sillä erotuksella vaan, että lapset eivät osaa kiivetä niin korkealle kuin tämä pieni "hirviö". Hän on myös päättänyt, että aamu seitsemältä on sopiva aika nousta leikkimään. Silloin kömmitään sänkyyn ja nuollaan ihmiskaverin naamaa niin kauan että  varmasti nousee. Ei auta vaikka kuinka yrittää mennä peiton alle piiloon.


Olen jonkun verran saanut käsitöitäkin tehtyä, vaikka yksi yrittää kovasti auttaa.  Nämä ovat pienten lasten kokoa nallelangasta. Jospa jouluna löytyisi käyttäjäkin.

Minulla on vatsanahka aivan täynnä raapimisjälkiä, kun eräs kiipeää jatkuvasti syliin varastamaan lankoja ja heiluvia puikkoja. Vaan eihän tuolle voi olla vihainenkaan.

Knea Silmukat ristissä blogissa järjestää joulukalenterivaihdon. Tulkaas muutkin mukaan, olisi mukava kun saataisiin kokoon kunnon porukka. Meinaan tehdä tyttärelle taas pienen paketti-kalenterin jouluksi ja siinähän se samalla tulee toinenkin väsättyä. Suunnitelmia on jo kovasti. Jouluun on enää noin 100 päivää, joten nyt on hyvä aika toimia ;)

maanantai 3. syyskuuta 2018

Nyt olen niin vihainen


Olen vihainen noille pentutehtailijoille. Muutaman kiukkuisen viestin olen jo laittanut kissan lähtöpaikkaan ja tekisi mieli tehdä vähän enemmänkin.

Paikassa, josta hain omani, oli nuori neitokainen viiden pienen emottoman kissanpennun kanssa. Katsoin heti että kovin ovat pieniä 12 viikkoisiksi, mutta otin kuitenkin pienimmän  ja laihimman ihan säälistä. Onneksi otin, sillä minulla se ainakin pääsi hoitoon. 50€ neitokainen velotti tästä, joten hyötyminen oli mielessä. Täällä päin kissanpennut maksavat korkeintaan 30€ ja useat antavat ilmasiin.


Viikonlopulla minusta Ahududun kunto heikkeni ,mutta sain perjantain tarkistusajan muutettua tähän aamuun ja oikein hyvä niin. Lääkäri oli samaa mieltä kanssani, että tuskin on vielä luovutusikäinen.

 Ahududulla todettiin kissainfluenssa, joka onneksi ei vielä ollut levinnyt keuhkoihin. Silmät ovat tulehtuneet ja korvissa korvapunkkeja. Lääkäri epäili myös matoja, vaikka olen jo yhden matolääkesatsin syöttänyt. Kissainfluenssa on hyvin vaarallinen kissanpennuille, mutta me saatiin antibioottikuuri jonka pitäisi vähän auttaa. Tautihan on virusperäinen, joten siihen ei varsinaisesti lääkettä ole.

 Silmiin saatiin parin tunnin välein laitettavia tippoja ja sehän onkin haasteellista hommaa. Pienelläkin kissalla on nopeat tassut ja terävät kynnet. Minulla onkin jo käsivarret aivan verinaarmuilla.

Korvapunkkeja vain putsattiin, sillä yhtä-aikaa ei useampaa rankkaa hoitoa voi alkaa näin pienelle. Kyllä sitä möhnää sitten olikin. Lääkäri sanoi ettei hän koskaan vielä ole nähnyt näin paljon punkkeja yhdenkään kissan korvissa. Punkki ja matolääkitys aloitetaan kunhan kunto ensin paranee. 

Lisäksi saimme ison pullollisen jotain vahvistavaa lääkettä, joka syötetään koko pullo loppuun. Onneksi se on ilmeisesti hyvän makuista, sillä se menee taistelutta kissan suusta alas. Parin viikon päästä on kontrolli aika ja katsotaan voidaanko uusia lääkkeitä antaa.

Kalliiksihan tämä on jo tullut, mutta tytön kanssa sovittiin että kissa kuntoon mieluummin ja me unohdamme joulunalus-reissun Tallinnaan.

Että tämmöistä meille tällä hetkellä. Luin netistä että 70% pentukissoista kuolee saatuaan kissa-influenssan. Meillä tehdään parhaamme että Ahududu kuuluu siihen 30% joka selviää. On se vaan niin ihana seurallinen höpöliini, joka kuulekin nyt kun korvat on putsattu.



sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Napista asiaa.........arvonta


Tilasin Kiinasta puisia koristenappeja ja niitähän tulikin sitten reilu satsi. Sataa nappia en minäkään tarvitse, joten ajattelin arpoa jollekulle halukkaalle 30 kpl näistä. Komentteihin vaan halukkuus osallistua arvontaan  ja arvon 10.9. napeille omistajan. (Kissanapeista en tietenkään luovu )  ;)   =)


Loppuun vielä tämän uuden rakkaan kuva ;)

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Ahududu Abudabo Aladobi



Mausu-kissani ei tykännyt että olin matkoilla. Naapurin piti hoitaa sillä aikaa, mutta Mausu oli häipynyt heti, eikä ole vielä ainakaan takaisin tullut. Mausu on ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, joten eiköhän se vielä ilmesty takaisin.

Enhän minä osaa olla ihan ilman kissaakaan, joten tyttären kanssa piti käydä tämmöinen hakemassa.


Kovin on pieni rääpäle, joten epäilen onko ihan 12 viikkoa vanha. Paikalla oli neljä vähän isompaakin pentua, mutta minä tietenkin tämän pienimmän ja arimman valitsin, ilman emoa kun olivat siellä kaikki. 

Kyllä huomasi että on alakynnessä ollut. Kun laitoin ruokaa kuppiin, Ahududu syöksyi paikalle ja hotki heti kaiken. Piti jo alkaa säännöstelemään, ettei pienen maha halkea. Nyt hän on jo oppinut että ruokaa voi jättää kuppiinkin, ei se sieltä mihinkään katoa. Vedellä laimennettu kermaviili on suurta herkkua.


Marmariksen marketeissa opimme uuden sanan....ahududulu  (ahududu=vadelma). Se oli meistä niin hauska sanana, että siitä tuli kissallekin nimi. Vääräleuka aikamiespoikani halusi tietenkin sanoa sanansa ja niimpä tästä tuli sitten Ahududu Abudabo Aladobi. Komealla kissalla pitää olla komea nimikin. ;) Kutsumme häntä kuitenkin vain Ahududuksi.


Täytyy tässä lähiaikoina käyttää lääkärissä saamassa rokotukset ja minusta näyttää että hänellä on korvapunkki vaivana. Hyvähän se on tarkistuttaa kunto heti muutenkin, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä. 

Eikä ole mikään arka rääpäle enää. Maha pullottaa jo mukavasti ja on niin seurallinen katti. Vastaa kun jutellaan ja nukkuu vieressä kehräten. Jos vähän jää yksin huoneeseen, niin kohta kuuluu hento "miu". Mikä hienointa, heti ymmärsi mitä varten eteisessä on hiekkalaatikko ja se on ollut ahkerassa käytössä.


Yksi huono puoli Ahududussa on, hän pyrkii kovasti auttamaan tämän koneen kanssa ;) Taitaa kohta olla taitavampi kuin minä näissä hommissa =D

lauantai 25. elokuuta 2018

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku



Jos olisi kilpailu maailman rumimmasta täytekakusta, voittaisin sen kirkkaasti =)

On ollut tapana, että tyttären syntymäpäiväksi väsään jonkunlaisen täytekakun. Ajattelin tänä vuonna yllättää vaaleansinisellä kakulla....... niinhän minä ajattelin =D Kaupan valmiin kakkupohjan kostutin kauniin värisellä mustikkamehulla ja mitä sain aikaiseksi........harmaan kakun. Välissä kirsikkahilloa ja kermavaahtoa ja banaania. Päälle koristeeksi kirkkaanvärisiä suklaanappeja . No tietenkin ne alkoivat sulamaan heti ja lopputulos oli tämän näköinen. Olisittepa nähneet tytön ilmeen kun tarjosin kakkua. Onneksi ei ollut ketään vieraita tulossa kahville =D Loppujen lopuksi se oli kuitenkin ihan hyvän makuista ja kaikki tuli syötyä.


Turkissa tytär valikoi itselleen sukkalangat ja löysi erikoisen väristä, jollaista Suomesta ei saa. Minä päätin synttäreiksi neuloa sukat valmiiksi. Toisen sain valmiiksi ja toisenkin kantapäähän asti, kun huomasin että toisessa oli viisi silmukkaa enemmän kierroksella. Eihän siinä auttanut kuin purkaa, mutta ehdin silti tehdä valmiiksi kun oikein ahkeroin.



Oli niin ihanaa lankaa, että tätä tilaan joskus lisää. Tosi luistavaa neuloa, eikä sukkapariin mennyt kuin 82 gr. Tietenkin laitoin vyötteen talteen, niin hyvään talteen ettei sitä enää löydy. Arveltiin kuitenkin tytön kanssa että se taisi olla tätä, jonka kuvan löysin netistä.


Jääkaappimagneettitaidetta. Tarviiko sen aina olla niin tosikkomaista.

Reissun jälkeen tytölle iski kuume ja paha yskä. Kun hänet saatiin terveeksi, niin sama tauti iski minuun. Nyt olen kohta kaksi viikkoa yskinyt keuhkojani pihalle ja valvonut öitä. Eiköhän se kohta hellitä ja minäkin voin taas vetää suupieliä tällä lailla ylöspäin.




keskiviikko 15. elokuuta 2018

Turkin matkalla



Nyyh... nyt se on ohi. Emme saaneet varattua kuin viikon matkan Marmarikseen, mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman.

Olen lomaillut Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1982. Siihen aikaa se oli ihastuttava pieni kalastajakylä jonne ei tuotu muita turisteja kuin kerran viikossa pieni koneellinen suomalaisia. Minä olin heti toisella Aurinkomatkojen lennolla ja olen tosi onnellinen että sain kokea sen paikan aitouden. Nykyään Marmariskin on melkoinen "turistirysä" hotelleineen ja rantaravintoloineen, mutta ihan hyvä paikka vieläkin. 

Monta hotellia on tullut kokeiltua, tällä kertaa jälleen otimme Yunus-hotellin. Keskitason hotelli aamiaisella, mutta hyvä sijainti ja oma ranta vievät voiton monesta muusta hotellista


Elokuu on vähän liian kuuma suomalaiselle, päivällä lähemmäs 40 astetta. Tänä vuonna noihin helteisiin tuli sentään totuteltua jo täällä Suomessa, eikä meri-ilmastossa kuumuus tunnu ollenkaan samalta. Pelkäsin edeltäkäsin jaksamistani kuumuudessa, mutta eihän minulla mitään hätää, nautinnollista oloa vaan. Merivesi 27 asteisena virkisti välillä oikein mukavasti


Tietenkin heti ensimmäisenä päivänä meinasi päänahka palaa, joten heti olkihatun ostoon ja paikalliseen tyyliin uimaan. Suomessa ehkä katsottaisiin pitkään jos menisi uimaan hattu päässä ja aurinkolasit silmillä, mutta tuolla se on hyvinkin tavallista.


"Ottopoikani" Muhammed. Kiltti rantapoika joka soitti joka ilta kotia äidille ja isälle. Minua hän palveli kuin omaa mummoaan. Toiset pojat hääräsivät nuorten tyttöjen ympärillä, mutta Muhammed palveli aina minua, laittoi pyyhkeen tuolille ja aurinkovarjon sopivasti. Kävi tarkistamassa vähän väliä että minulla on kaikki hyvin. Kun nousin merestä, hän kääri huosunlahkeet ylös ja tuli vastaan auttamaan rantaan. Pois lähtiessä talutti käsikynkkää suihkuun ja pesi jalkani. Parempaa palvelua en olisi voinut saada, eikä hän koskaan ollut käsi ojossa odottamassa tippiä. Toki viimeisellä kerralla sitä annoin niinkuin hyvä tapa vaatii, mutta sanoin myös että se on yksin hänelle, ei muille pojille jaettavaksi. Hyi, tuhma mummo.

Harmaasta tukasta oli muutakin hyötyä. Reissasimme päivittäin pienellä paikallisbussilla joka oli aina täynnä kuin sillit purkissa. Kertaakaan en joutunut seisomaan, vaan aina nousi joku antamaan paikkansa minulle. Vanhoja naisia kunnioitetaan siellä aivan toisen lailla kuin Suomessa.


Tämä kuuluu meidä lomarutiineihin =) Vähintään kerran viikossa levitetään illalla jugurttia auringon kärventämiin paikkoihin. Jos sattuu olemaan vaikka mansikkajugurttia, niin mansikat kannattaa syödä ensin pois. =) Annetaan vaikuttaa jonkun aikaa ja huuhdellaan sitten pois. Rauhoittaa tosi hyvin kuumottavaa ihoa, kannattaa kokeilla.


Turkissahan ei ole kissaravintoloita, vaan kissoja on joka ravintolassa. Tämä on minun juttelukaverini. Vaihdettiin pitkään kuulumisia keskenämme. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, eikä niitä häädetä paikallisten ravintoloista pois. Ihmiset syöttävät niitä kadulle ja jopa pankissa näin kissoille laitettuja vesikuppeja.


Tästä voisivat ottaa mallia muissakin maissa. Suuren marketin ovenpielessä koirille ja kissoille oma virkistyspaikka. On ruokaa ja juomaa tarjolla talonpuolesta.


Nämä ovat kyllä karmeimmat mallinuket joita olen eläissäni nähnyt. En voinut olla nauramatta joka kerta ohi kävellessäni ja lopulta rohkenin ottaa kuvankin. Kauppias vaan ei näyttänyt oikein tykkäävä siitä.


Tällä hetkellä euro on kovaa valuuttaa Turkissa ja lomailu tulee suomalaisille tosi halvaksi. Inflaatio on vuoden alusta ollut yli 40% ja pahenee koko ajan . Kun matalapalkka oli vuoden alussa vähän yli 400€, niin tällä hetkellä se on enää 205€. Mitähän suomalainen tykkäisi jos palkan arvo puolessa vuodessa puolittuisi.

Me vanhat konkarit kiersimme kalliit turistiravintolat kaukaa ja ruokailimme tämmöisissä sivukaduilla olevissa paikallisten suosimissa ravintoloissa. Ruoka oli tosi hyvää ja tuoretta ja HALPAA. Liharuoka juomineen ja lisukkeineen noin 3€ / ruokalija. Palvelukin varmaan ystävällisempää kuin suurissa ravintoloissa. Suosittelen kovasti kokeilemaan.


Välillä söimme mitä katukauppiailla oli tarjolla. Tässä kaktuksenhedelmiä, jotka mummo kuori valmiiksi ja antoi käteen. Todella hyviä eivätkä maksaneet kuin noin 20 senttiä kappale. Ei tullut näistäkään mitään vatsavaivoja, salmonellasta puhumattakaan.


Tietenkin päivittäin piti käydä jossain pastaneesissa herkuttelemassa leipomuksilla ja turkkilaisella kahvilla. Olisi ollut niin mukava tuoda tuommoinen leppäkerttukakku Suomeen, mutta täällä odotti vielä 5 tunnin bussimatka, joten eivät ehkä olisi kestäneet kotia asti.


En juurikaan kehdannut paikallisia kuvata, sillä en minäkään tykkää jos turistit minusta alkavat kuvia ottamaan. Näistä kahdesta backgammon peliin syventyneestä herrasta sain kuitenkin salaa näppästyä kuvan. Tämä on niin tyypillinen näky, että piti tallentaa.


Iltaisin ilman vähän viilentyessä oli mukava  käppäillä kaupungilla, jossa kaupat ovat auki vähintään puoleen yöhön. Elokuu on turkkilaisten lomakuukausi ja kaupunki olikin täynnä enimmäkseen turkkilaisia turisteja. Meitäkin luultiin koko ajan turkkilaisiksi ja saimme kulkea rauhassa ilman kauppiaitten huuteluja, joka oli tosi mukavaa. Tytärhän onkin puoliksi turkkilainen ja minä puhun jonkun verran kieltä, joten eipä ihme.


Olihan se ihanaa, tytärkin sai tavata isäänsä päivittäin.Oli surkeaa lähteä takaisin, mutta ensi kesänä uudestaan jos ei mitään ihmeempiä satu, toivottavasti ei.