lauantai 24. lokakuuta 2015

Tänne kaivattais säpinää ja äkkiä


Aina ei voi olla positiivinen vaikka kuinka yrittäis. (Hahaa, en tiennyt olevani ihan NÄIN pahan näköinen nykyään). Minä vaan möllötän täällä kämpässäni, nukun ja rustaan käsitöitä,ei muuta. Tuntuu että nyt elämä virtaa minun ohitseni. Päivän kohokohta lienee kun sain luudanvarrella ja virkkuukoukulla rassattua pitkään tukossa olleen pölyimurin letkun auki. Ompa siinä riemua kerrakseen yhdelle päivälle, juu =(. MASENTAVAA.  Nyt tänne kaivattais kunnon säpinää ja elämisen makua, ennen kuin kaamosmasennus pääsee vielä pahemmin iskemään.


 Välillä likaisen ikkunan läpi pilkahtava aurinkokaan ei juuri mieltä nostata. Pitäisi pestä sekin , niimpä. Aivan turhaa touhua kuitenkin, kun nuo katit sotkee sen samantien. Huomasin Suomen Kuvalehdessä niin hyvän mietelauseen : "Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti". Olen kyllä ihan samaa mieltä.

Kunnon Etelänmatka tietenkin olis paikallaan, vaan kun ei ole rahaa siihen. Olenkin miettinyt kannattaisko ostaa se kirkasvalolamppu. Onko kellään kokemuksia, onko siitä hyötyä?

Vai onko samanlainen muotikapine kuin leipäkone aikoinaan. Moni sen osti ja minäkin kirpparilta kun halvalla sai. Ihan toimiva kone, mutta kertaakaan ei tullut käytettyä. Tuossa se pari  vuotta vei tilaa keittiön pöydällä, kunnes sain sen myytyä vitosella. Eipähän tarvinnut roskiinkaan kantaa.


Olikohan tämä enne. Minä en kerää enkeleitä, mutta tämä tuli kirpparilta ostettua kun sillä on niin söpösti pupu sylissä. Kotona se tietenkin lensi heti lattialle ja toinen siipi poikki. Samanlaisia siipirikkoja taidetaan olla nyt molemmat.


Kamerakin näyttää olevan menossa rikki. Sitten täytyy ottaa kuvia vain puhelimella ja sitähän minä en vielä oikein hallitse. Viisainta kai vaan jatkaa köllöttelyä Maijan kanssa ja odotella aikoja parempia.

Toivottavasti tämä alakulo-olo ei nyt tartu muihinkin. 

64 kommenttia:

  1. Ei tarttunu alakulo, onneks ei. Kyllä nyt pitäis todellakin jotain piristystä ja rymyä sinne saada aikaiseksi. Vahinko ku oo niin kaukana. Mutta toisaalta . . . on meillä kaikilla alakulon päiviä tai hetkiä. Ne vaan on elettävä ja selvittävä niistä. Hyvä kun osasit kirjoittaa kaiken potutuksen, ehkä ne sitt vähäsen häviää mielestäkin. Ei tietenkään mitenkään taianomaisesti häviä mutta kun aikasi kiukuttelet ja höpäjät Maijalle harmituksiasi niin eiköhän parempi päivä ja aika tule.
    Tsemppiä ja voimahali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se helpotti kun uskalsin tänne kirjoittaa etten minäkään aina ole hyvällä tuulella. Nyt on jo parempi olo.
      Jos joskus muutan Helsingin lähelle niin tulen kyllä sinulle kylään =)

      Poista
  2. Ei tarttunut mutta mietin mita neuvoja voisi taalta kaukaa antaa.

    Lampuista ei ole tietoa, kun taalla etelassa valoa piisaa ihan liiankin kanssa. Sisko Suomessa tuntuu kylla olevan tyytyvainen omaansa.

    Yrita ulkona lenkeilla, jos vaan ilmojen puolesta mahdollista. Ulkoilman luulisi piristavan vaikka olisikin vaikea lahtea. Sen parempia neuvoja en osaa antaa. Ja voit myos valittaa taalla blogissa, jos sekin helpottaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilla pitäis kun vaan joku kiskois tuo takamukseni ylös tuolista. Tänne kirjoittaminen kyllä helpotti oloa ja taas on parempi olo.

      Poista
  3. Ei masentanut tämä postaus. Syysmasennuksesta kärsin minäkin ja siitä rahattomuudesta myös. Pienet pihahommat tuntuivat vähän auttavan ja hyvä kirja myös. Kohti kevättä ja valoa mennään ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen antanut täällä itsestäni niin aurinkoisen kuvan, mutta nytpä se asia on korjattu. Ihan samalaisia masennuspuuskia on minullakin kuin toisillakin. Onneksi minulla on lääkkeet siihen (pistellyt "ilopillereitä" jo yli 20 vuotta ) ja nyt on olo taas parempi.

      Poista
  4. Tuttu ilme minullekin. Aina joskus iskee mörökölli-ilme, kuten itse sitä kutsun. Silloin on parasta lähteä ihmisten ilmoille tai pienelle kävelylle. Ulkoilma piristää kummasti. En tiedä tepsiikö sinulle.
    Flikkani kun oli pieni ja minulla mörökölli päivä hän tarttui suupielistään kiinni ja veti niitä ylähä päin: "Suu näin. "
    Lampusta ei ole minullakaan kokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on olemassa noita ihania tyttäriä. Minunkin tyttöni sanoo aina välillä että oletkos muistanut ottaa "ilopilleris". Tuntuu niin hyvältä kun joku välittää ♥

      Poista
  5. Näin pimeällä taitaa tuo tunne olla tuttu monelle.. Toivotaan ettei kestä kauan..
    Jotain mukava odottelee jo varmasti nurkan takana. Semppiä Sinulle ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nämä menee ohi aika äkkiä. Minulla on lääkkeet tuohonkin vaivaan.
      Eihän sitä tiedä jos tänään kauppareissulla tulis vastaan vaikka se unelmieni prinssi =D

      Poista
  6. No kyl nyt olet maailman kurjin ihmisraunio ;) samanlaisia päiviä on täälläkin, mutta ilman masennusta, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä oo =))))). Heti piristyin kun luin kommenttisi. On vaan niin mukava välillä piehtaroida kunnolla itsesäälissä =D

      Poista
  7. Niin kaivattaisiin tännekin jotain säpinää. Minusta syksy on kaikista kurjin vuodenaika, kun en tykkää sateesta, tuulesta, pimeydestä... Kirkasvalolampusta en tiedä, mutta musiikki auttaa - kuuntele ja laula mukana, samalla voi tehdä käsitöitäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidankin kaivaa esille kaikki napatanssi-levyni. Ei siinä kauan voi olla mieli matalalla pyllyä heilutellessa =)

      Poista
  8. Hei! Tää pimee aika vetää mielen matalaksi monellakin,et ole yksin.Kirkasvalo on toiminu mulla,ostin n.100e,maksavan lampun.Jos mahdollista ota kässy mukaan ja mene ystävän luo,yhdessä on mukavaa tehdä käsitöitä yhdessä,tai kutsu ystävä kylään.kissa syliin ja halauksia,kehräystä on mukava kuunnella.ulkoilukin tekee hyvää,ihan pienikin lenkki.Nää toimii mulla,joten vinkiksi sulle.Joskus on päiviä jolloin ei halua kuin vetää peiton korville ja köllötellä,sekin on sallittua....muutaman päivän,sinne ei saa kuitenkaan koko syksyksi jäädä.Tsemppiä ja parempaa mieltä syksyysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin niin erakoitumaan työttömänä ollessa eikä varsinkaan ole niitä käsitöitä harrastavia ystäviä. Onneksi torstaisin on maalauskurssi ja siellä meitä on samanhenkisiä akkoja lauma. Tämä blogimaailma on kyllä ollut pelastus meikäläiselle. Täällä on aina samanhenkisiä ystäviä ja voi mieltänsä purkaa asiasta kuin asiasta.

      Poista
  9. Kirkasvalo toimii minulla. Sarastusvalo on kanssa kiva, saa herätä vaikka linnunlauluun. Kirkkaampaa syksyä toivoo Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilasinkin jo halvan pienen kirkasvalon ja uskon lujasti sen piristävään vaikutukseen. Sarastuvaloa en tarvitse kun saan heräillä ihan miten sattuu, ei ole kiirettä mihinkään.

      Poista
  10. Aikoinaan töissä oli kirkasvalo, sen ääressä istuimme kaikki välitunnit, kai se piristi. Syksy on vaan niin kamalaa etenkin kun sataa, tuulee ja tulee pimeää, silloin haluis vaan nukkua siihen asti kunnes tulee lunta ja valoisaa.
    Et ole yksin, meitä onmonta jotka kokee kaiken joskus ihan kamalaksi ja masentavaksi.
    Iso halaus siulle ystäväni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan kyllä helpotti kun sain purettua mieltäni edes täällä. Kirkasvalokin on nyt tilattu ja olo muutenkin parantunut. Kun on oikein masentunut, niin eihän sieltä voi kuin nousta ylöspäin =)

      Poista
  11. Voi surku, kun tuli syysmasennus. :( Eikä se kyllä mikään ihme olekaan, tämmöisenä harmaana syksynä, kun aurinkoa ei juuri näy. Kyllä se tuntuu täälläkin, mutta itse uppoudun käsitöiden lisäksi kirjojen maailmoihin, niinpääsee ainakin lukemisen ajaksi irti harmaudesta. Sopisko se sinullekin, kirjastosta vaan kasa erilaisia kirjoja, jotain hömppääkin ja sitten Maijan kanssa niitä lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin sulle FB:ssa yv:n, meni ehkä muut kansioon. :)

      Poista
    2. Kiitos yv:stä =) Olen kova lukemaan ja kirjoja onkin lainastosta aina iso pino sängyn vieressä. Opin lukemaan jo 4 vuotiaana ja siitä se lähti. Rakkausromskut ei ole koskaan kiinnostaneet, mutta vanhanaikaiset dekkarit ovat niitä mukavimpia.
      Välillä tuntuu että on jäänyt syrjään kaikesta, mutta kyllä tässä taas on olo helpottunut. Taas olen oma hömppä itseni =)

      Poista
  12. Ei tarttunut,täällä on ihan itestään jo aika synkkää. Paitsi kun hetken tuossa paistoi aurinko (töytäsin ulos), mut nyt se meni jo pilveen. Joka paikka on täynnä puunlehtiä, no mitäs on nii laiska haravoimaan. Eikä oo ees kissa jota silittää. Toiset neuloo innolla kaikenlaista, vaan kun ei sekään huvita. Pitäis katella niitä kirkasvalolamppuja, jos tulis niitä vastaan. Tsemppiä, kyllä se tästä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki päivät eivät ole ihan samanlaisia, välillä on hyvä olla, välillä ei. Enkä minä ole edes yksin kun minulla on nuo kolme kissa vielä =)
      Aloitin eilen kaappien suursiivouksen ja tuli paljo parempi oli kun on jotain "järkevää" tekemistä =)

      Poista
  13. Samassa veneessä ollaan, siis varmaan vuotavassa veneessä. Ei vois kurjempaa fiilistä olla. Ruvettaiskos itkemään?
    Sääliksi kyllä kävi pakolaisiakin, kun olivat ostoksilla. Kaikilla kainalot täynnä pieniä lämmittimiä. Taitaa Suomi näyttää kylmät kasvonsa. Ehkä he olivat jo aiemmin maahan muuttaneet?
    Totta puhuen sinua taitaa vielä painaa kisun kuolema. Se vie aikaa, mutta käy se läpi ihan rauhassa. Eikös se joulu ole muistini mukaan kohta tulossa ja silloin saa ainakin syödä hyvällä omallatunnolla : ) Kirjoita joulupukille, että toisi sen kirkasvalolampun vaikka vähän ennakkoon : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä aleta itkemään, siihen ei sorruta =) Jotain rajaa itsesäälissäkin =) Minulla on onneksi tuo jatkuva lääkitys, joten nämä masennuspuuskat lievenee aika paljon ja kestävät vain muutaman päivän kerrallaan. Ilman lääkkeitäni minusta ei olisikaan eläjäksi.
      Eniten taitaa kuitenkin painaa edelleenkin koiran kuolema. Sitä muistelen kaivaten joka päivä vieläkin. Uutta koiraa en uskalla ottaa juuri sen menetyksen pelon takia.
      Joulupukille kirjoitin jo aikoja sitten ja se lupasi tilata muovijalat Ebayn kautta Intiasta ja samalla muutakin käsityötarviketta halvalla. En kehtaa noilta lapsiltani toivoa mitään kalliimpaa, joten tilasinkin lampun jo itse kun löysin netistä halvan ja pienikokoisen, juuri minulle sopivan. Sitä paitsi, nyt on jo paljon parempi olo =)

      Poista
    2. Vedetään se raja siihen : D
      Koira-asiaan en uskalla sanoa oikein mitään, vaikka mieli teki kehottaa ottamaan uusi. Tosiasia on, että eläimillä on lyhyempi elämänkaari, mutta onhan ne ihania rinnallakulkijoita : ) Ymmärrän, kyllä, että murehdit omaasi. Hyvä, että aallonpohja on takanapäin : )

      Poista
    3. Vedetään se raja siihen : D
      Koira-asiaan en uskalla sanoa oikein mitään, vaikka mieli teki kehottaa ottamaan uusi. Tosiasia on, että eläimillä on lyhyempi elämänkaari, mutta onhan ne ihania rinnallakulkijoita : ) Ymmärrän, kyllä, että murehdit omaasi. Hyvä, että aallonpohja on takanapäin : )

      Poista
  14. Itse "kärsin" myös tuosta kaamosmasennuksesta, ihan nuoresta lähtien jo ja tuntuu, että vuosi vuodelta pahenee. Meillä on töissä kirkasvalolamppu kaffehuoneessa (monen vuoden piipityksen tuloksena, esimies heltyi) ja kyllä se jeesaa, kotona mulla on myös lamppu ja sitä käytän. Suosittelen kyllä. Käsillätekeminen on terapiaa, ja ei se aika hukkaan mene, on aikoja kun vaan tarttee ottaa iisimmin ja hei, sinähän teet niin taidokkaita käsitöitä, että se jos mikään on parasta kaamoksen tappajaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta on minullakin lamppu ja kun oikein uskon sen parantavaan voimaan, niin eiköhän se auta =) Aina puhutaan kevätväsymyksestä, mutta kyllä useammilla se taitaa ajoittua juuri tänne syksyyn. Parin viikon pyrähdys etelään auttais kyllä kummasti, vaan eipä siihen ole kaikilla varaa eikä tilaisuutta muutenkaan.

      Poista
  15. Kaikilla meillä on näitä elämä on p****a päiviä, mutta kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Pistä kuule kynttilä palamaan ja käperry kissa kainalossa sohvan nurkkaan, anna mielen olla matalalla... ihan varmasti huomenna on jo parempi päivä.

    Itsellä ei ole kokemusta noista lampuista, mutta eräs tuttava kertoi itse saaneensa siitä suuren avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se helpottaa aina kun muutaman päivän oikein piehtaroi omassa surkeudessaan =) Minullakin se alkaa jo mennä ohi.
      Kynttilöitä meillä ei sisällä oikein voi polttaa, kun nuo kissat hyppii joka paikassa. Ulkona onkin sitten sitä enemmän lyhtyjä.

      Poista
  16. Samoja fiiliksiä on täälläkin. Mutta en ole koskaan loppusyksystä kovin aktiivinen sosiaalisesti ja talvikin vierähtää kotona. Me emme mieskaverin kanssa matkusta etelään kuten niin moni. Onnekseni olen introvertti-tyyppiä, viihdyn hyvin yksikseni välillä ja etäsuhde on tässä iässä tyydyttävämpi kuin jatkuva yhdessäolo. Kevään tullen sitten 'repäistään' ja sitä jatkuu se puoli vuotta.
    Ulkoilu auttaa minulla ja siksi pakotan itseni lähtemään ulos vähintään joka toinen päivä, jos nyt ei sada kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä meidänkin pihassa käy semmoinen pörinä kun mummot kokoontuu, mutta ilmojen kylmetessä jokainen jumittuu omaan lokeroonsa ja piha on aivan kuollut. Kyllä minäkin viihdyn nykyään paremmin yksin, mutta välillä olis kiva olla muutakin juttuseuraa kuin kissat. Tästä yksinelämisestä en silti ole valmis luopumaan mistään hinnasta =) En kyllä jaksaisi tuijotella samaa ukonnaamaa päivästä ja vuodesta toiseen =))))) Olenkin aina ollut etäsuhteitten kannalla.

      Poista
  17. Hei,arvaa mitä;2 kuukauden päästä tasan on JOULUPÄIVÄ<3 Mitä,eikö innosta? No mites ulkoilu,ystävät,kynttilän valo,hyvä kirja,dekkari vaikka ja lasi punkkua..Kyllä se kaamos taas selätetään,onhan me jo niin monesti se taltutettu tähän ikään:)) Jaksellaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei innosta, kun olis niin paljon tekemistä ennen sitä etten ehdi millään. Enkä ole tällä hetkellä varma edes siitä joudunko viettämään jouluni yksin. Se olis aivan kamalaa.
      Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin, uskon niin =)

      Poista
  18. Jaa, kahtena syksynä minulla on nyt ollut kirkasvalolamppu käytössä. Ei se nyt oloa ja elämää autuaaksi tee, mutta subjektiivisen kokemukseni mukaan auttaa jonkin verran. Ja säännöllinen ulkoilu myös päivän valoisampana hetkenä on hyväksi saman subjektiivisen kokemuksen mukaan. Kun ei enään koiran lenkitystä ole niin onkos sinulla jäänyt ulkoilu vähemmälle?
    Olisikos naapurustossa joku tai joitakin henkilöitä joiden kanssa saisitte sovittua vaikka säännöllisesti kiertävän kahvittelu / korttipeli ringin? Myös radion kuuntelu tuo kaivattua seuraa vaikkei liveseuraa korvaakkaan. Nykyisestä kanavatarjonnasta löytyy varmasti mieleinen juontajatarjonta.
    Kirkasvalolampusta vielä, jos sellaisen päädyt hankkimaan niin hanki säätimellä oleva. Itse olen todennut käteväksi avuksi mm. hyvää valoa vaativissa hommissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Kun ei ole enää sitä koiraa joka pakottais lähtemään ulos. Kissat osaa mennä taluttamattakin, ei ole niistäkään apua . Onneksi ei ole autoa jolla päräyttäis ruokakauppaan, tule ainakin siinä ulkoiltua =)
      Kirkasvalolampun innostuinkin jo tilaamaan nettikaupasta ja odottelen innolla sen tulemista. Kyllä nyt alkaa sähkölasku kasvamaan =)

      Poista
    2. Kirkasvalolampun käytössä pitää muistaa ettei käytä liikaa eli liian pitkää jaksoa ja hoitojakso on parasta sijoittaa aamuun tai siihen ajankohtaan joka itsellä on aamu. Ei siinä kovin suurta kasvua pitäisi tulla sähkölaskuun.
      Alapuolella olevan Anonyymin kirjoituksen minäkin allekirjoitan. Eli "ikävät" hommat heti aamulla ja loppupäivä onkin sitten vapaata huoletonta aikaa kun ei tekemättömät hommat kokoajan muistuta itsestään. Kun hommia on kasaantunut enemmän, niin niistä sitten pilkotaan homma useammalle päivälle.
      Esim. Pestään yhden huoneen ikkuna/ikkunat per päivä. Kissojen sotkemasta ikkunasta voisi ottaa rutiinin niin että suikauttaa ikkunanpesusuihketta jälkiin ja pyyhkäisee aina samalla kun kastelee kukan.
      Vaikka turhaan minä näitä neuvojani latelen. Sama saamattomuus ja laiskamato se täälläkin on vaivana. Mistä löytyis sellainen loishäätölääke tähän vaivaan? Ikkunat se on pesemättä täälläkin ja kaikki huushollin kaapitkin pitäisi käydä läpi ja pestä, eteisen mattokin on pesemättä jo toista vuotta. Jospa saisi tänään edes pyykkikonetta käytettyä jotta pyykkivuori ei alkaisi lattialle koristaan valumaan.

      Poista
    3. Hyvä että huomautit tuosta, ettei saa liian kauaa käyttää. Voisi ensi innostuksessa tulla ylilyöntejä.
      Voi, minulla ei aamulla lähde koneisto käyntiin ollenkaan. Ikäni kun tein vuorotyötä,(enimmäkseen iltaisin) niin jäi pahaksi tavaksi. Alku-yöstä voisin siivoskella ja puuhastella vaikka kuinka paljon. Ei vaan viitsi kovasti kolistella, ettei naapurit häiriinny. Onhan se ihan mukava aamupäivällä sitten herätä kun hommat on jo hoidettu =)

      Poista
  19. No jopas. Ehdotukseni on, että huomenna otat ja lähdet heti aamutoimien ja -palan jälkeen vaikkapa kävelylle. Menet sinne minne tie vie. ;) Reippailun jälkeen saat hetken hengähtää ja sitten onkin ohjelmassa ikkunan pesua. (Joku muukin rästihomma käy, jos sää ei salli laseihin kajota.) Iltapäivään asti kun touhuat, niin sitten saat illan "levähtää" ja tehdä käsitöitä. (Itse olen huomannut, että jos en ala heti aamusta touhuamaan mitään, niin touhuamiset unohtuu kokonaan. Tulee vaan öllöteltyä päivästä toiseen. Ja se EI ole pitemmän päälle kivaa.) Kirkasvalolampun puutteessa tavalliset lamputkin varmaan käy, valot päälle vaan kaikkiin mahdollisiin. (Jos oikein heittäydyt riehakkaaksi, niin hae varastosta jotain jouluvaloa lisäksi.) Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa! Tsemppihalit ja ryhtirutistukset täältä pohjoisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiei, ei heti aamusta =) Olen toivotoman aamu-uninen. Työvuosina totuin noihin yövuoroihin, eikä siitä tavasta pääse enää eroon. Olen pirteimmilläni siinä puolenyön paikkeilla. Eilen aloitinkin siivousurakan ja se vaan piristää, vaikka en olekkaan siivoushullu, kaikkea muuta.

      Poista
  20. Olikos se torstaina kun täällä oli ensimmäinen oikeesti syksyinen sää, vettä ripotteli ja lehdet tippui oikein rutinällä puusta. Silloin minäkin ajattelin, että nytkö se pimeyskin alkaa painaa päälle. Mutta eilen ja tänään olen kävellyt luonnossa n. 12km, monta tuntia ahminut sisääni raikasta ilmaa ja nauttinut. Tiedän, että yksin on vaikea lähteä välillä ulos mutta yritä! Tai jos vaikka lähempää löytyisi kaveri...? Tai sitten teet jotain muuta joka hemmottelee kolhittua mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstait on täällä toivoa täynnä, sillä silloin on maalauskurssi. Mukava tavata muita innokkaita maalareita. Lenkille ei kyllä tule lähdettyä enää nykyään, alkaa jo polvet ja lonkat reistailemaan siihen tyyliin. Jospa ottais itseään niskasta kiinni ja alkais tekemään ainakin semmoisia pieniä pyrähdyksiä ulkona. Se kyllä piristää kummasti.

      Poista
  21. Sude-kulta ♥ katsopas nämä. Eiköhän hymy paistaa kohta kasvossa??
    http://pullaposkenmaailma.blogspot.fi/
    Lampusta ei ole kokemusta. On minullakin sellaisia vähän alakuuloisia päiviä, mutta minä yritän sitten kovasti piristää itseäni kaikenlaisilla höpötyksillä ☺ ja kun luet tama huva suomea, nauru ei ole kaukana. hahahaa MUKAVAA PÄIVÄNJATKOA SINULLE JA KISSUILLE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinhän minä kurkkaamassa sinne =) Ei sinun suomenkielessäsi ole vikaa, hyvin tulee asiat ymmärrettävästi kerrottua ja sehän on pää-asia. Niitä kielioppivirheitä ja muita tulee meille kantasuomalaisillekin ihan samalla lailla =)

      Poista
  22. Voi, toivotaan parempia päiviä sulle ja kissoillesi. :) Mulla ainakin on aina niin hyvä mieli kun katon noita piristäviä virkkausjuttujasi, ketut, apinat ym. Niin kauniiita ja taidolla tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen löytänyt tämän käsitöiden tekemisen ihanuuden. Millä sitä saiskaan aikansa kulumaan, jos ei olisi käsitöitä. Ei ainakaa siivoamalla, se ei kuulu lempipuuhiini =) Ja onneksi on tämä blogimaailma jossa voi mieltänsä purkaa.

      Poista
  23. Ymmärrän tuntemukset, aika sama olo täälläkin ja pahenee vaan pimeyden myötä!!! Jotain piristävää siis, mutta mitä. Sinua voisi naurattaa jos lähettäisin meikäläisen paisenaama kuvan tästä heti sinne. Kolme paisetta naamassa, hohhoijaa konkka iskee.

    Zemppiä kovasti ja toivottavasti alakulo väistyy, eikä ole pysyvää.

    Halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinustahan minä mallia otinkin. Uskallat laittaa niin rohkeita kuvia itsestäsi, että minäkin kehtasin laittaa tuon ruman kuvani =) Eihän kukaan voi aina olla parhaimmillaan suu kauniissa hymyssä. Se "paiseleukakuva" oli oikein innoittajani, hihi. Olet ihana ♥

      Poista
  24. Voi, tuttu juttu mullakin...
    Mutta ihanat on kisulit sulla<3
    Ja hyvä, että sait rassattua imurin kuntoon, jos vaikka iskee siivoushulluus ,niin on putki hetivalmisauki:)
    Tsemppiä ja halit<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se siivoushulluus ei iske. Se on paha tauti johon ei ole vielä lääkettäkään keksitty =)

      Poista
  25. Se on syksy ja vähenevä valo. Mä ostin muutama vuosi sitten kirkasvalolampun hierojani suosituksesta ja mulla ainakin toimii. Pidän sitä tässä työhuoneessa aamupäivän palamassa niin on virkeä olo ja pst. se on oiva käsityövalo myös ;) Kyllä ne suupielet siitä vielä ylös nousevat. Mulla oli kyllä leipäkone jonka ostin netistä kun joku ei ollut tykännyt, ei maksanut paljoa ja käytin sitä todella paljon. Se oli mulla kauan, mutta ihan viime vuosina siitä meni joku tiiviste vuoan alaosasta ja alkoi vuotaa :( Moottori olisi vielä pelittänyt. Välillä vuoroteltiin äidin kanssa ja sitten ostin ihan nykyaikaisen vimpaiman, sepä ei sitten kauaa kestänyt kun tuli tunnit masiinalle täyteen, pah! No nyt on leivottu käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha olo on jo ohi ja lamppukin tuli tilattua tulevia huonoja päiviä varten. Eipä tässä hätiä mitiä enää =)
      Minä olen niin laiska leipuri, eikä koneestakaan ollut hyötyä. Toisten tekemää pullaa söisin kyllä vaikka kuinka paljon.

      Poista
  26. Voi sisko-kulta, et sinä noin ruma ole. Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kauniimpi olet. Meillä on sukuvika tämä syysmasennus. Sitä pukkaa täälläkin.

    Semmoista luin jostain, että ihmisen pitäisi olla joka päivä kaksi tuntia ulkona päivänvalolla. No kuka tuolla KAHTA tuntia jaksaa tallustella, en ainakaan minä, ilman koiraa ainakaan.

    Kyllä sun on hankittava uusi koira, oikeesti, semmonen ihan pieni vaan... Toivoo -siskos-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea valaistus saa aikaan ihmeitä kuvissa, miksi se mulla toimii aina väärinpäin =)
      En minä koiraa voi ottaa enää. Sen pitäis olla semmonen koiran kokoinen, eikä mikään rotta. Kuka sitä sitten hoitais jos jonnekin pääsisin lähtemään. Sitäpaitsi suren vieläkin Eetua, en kestäis toisenkin koiran menetystä enää.
      Ei tässä enää mitään hätää, pistelen pillereitä poskeen =D

      Poista
  27. Samaa alakuloa ja saamattomuutta on varmaan joka puolella - myös täällä. Itse en voi syyttää siitä pelkästään syksyä, koska sitä esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Mutta kyllä se tästä paranee lampulla tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän tästä taas selvitä. Pilleriä poskeen ja lamppu loistamaan niin jaksaa taas. Ei tämä minullakaan vuodenajasta riipu, se iskee kun on tullakseen. Onneksi minulla on jatkuva masennuslääkitys päällä. Ne auttaa enkä yhtään häpeä sitä kertoa . Masennus on sairaus siinä kuin esim. sokeritautikin.

      Poista
  28. Kyllä mun mielestä kirkasvalo lampusta on apua ollut. Ennen aina olin syksyllä väsynyt ja masentunutkin, nyt on muutaman vuoden ollut lainassa (jatkuvassa) tytön kirkasvalo lamppu ja olen selvinnyt paljon paremmin syksyistä....vaikka kyllähän niitä huonojakin päiviä mahtuu aina mukaan, muttei niin paljon kuin ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postissa on jo minullekin lamppu tulossa ja odottelen sitä innolla. Löysin Mustastapörssistä pienen ja halvan lampun ja nyt kokeilen olisko siitä apua. Täytyyhän noita huonojakin aikoja välillä olla, ettei elämä käy liian tasapaksuksi =) Onneksi minun masennuspuuskani helpotti jo.

      Poista
  29. Sude hyvä pistäpä vaatetta päälle ja lähde ulos nauttimaan valosta. Nyt kannattaa hyödyntää jokainen valoisa hetki ulkoilemalla. Vaikka aurinko vain satunnaisesti pilkistää, se piristää kummasti mieltä ja alakulo häviää. Milloin olet ollut viimeksi metsäretkellä? Ei ehkä hirveää säpinää, mutta monta mielihyvän hetkeä siellä voi kokea. Sitäpaitsi likaisia ikkunoita ei huomaa, kun katsoo ulkoa sisälle päin. Pirteämpää mieltä tähän päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilua pitäis kyllä ruveta harrastamaan. Metsässä kävely oliskin ihanaa, mutta minulla on metsät sen verran kaukana, että ensin pitäis kilometri tolkulla ajaa polkupyörällä ja siihen ei taida enää kunto piisata, ainakin uskottelen itselleni niin =) Siskon kanssa käväistiin pari viikkoa sitten kanervia keräämässä ja heti oli hirvikärpäsiä päässä, ei paljon innosta. Kyllä tässä on jo piristytty taas ja olen jopa alkanut siivoamaan, se kertoo jo olosta paljon =D

      Poista
  30. Ulkoilun puolesta minäkin liputan. Lisäksi suosittelisin vitamiini-, hivenainekuuria, niiden puutos aiheuttaa myös tuollaisia olotiloja. Itsekin huomaan kotona möllöttelyn vetävän mieltä alakuloon näin syksyllä. Toivotan valoisampia näkymiä, väliaikaista alakulokin on.

    VastaaPoista