torstai 15. lokakuuta 2015

Kuivaharjottelua



Ihanan lämpöinen syyspäivä tänään. Meillä kuitenkin harrastetaan jo kuivaharjoittelua, eihän sitä tiedä milloin ensilumi sataa maahan. Kelkka on jo esillä ja porukka harjoitellut mäenlaskua.


Kaikkihan sen tietää miten vaikea kissalle on lääkettä antaa. Minä sitten apteekista menin ostamaan tämmöisen apuvälineen. Säiliöön laitetaan vettä, pilleri kärkeen ja lääke ruiskastaan veden avulla kissan kurkusta alas, niinhän sitä luulisi. =)
Päätin kokeilla Mausuun, joka on helpoiten lääkittävissä. Mausuhan säikähti heti kun näki vehkeen ja löi lujasti hampaat yhteen. Väkisin en uskaltanut yrittää kun ajattelin sen raapivan kissan kitalaen verille. Kun lopulta sain ujutettua kärjen hampaiden välistä oli vesi jo lirunut pois ja lääke möhjääntynyt kärjen nipukoiden väliin, ei toiminut enää mitenkään. Kyllästyin edes yrittämästä enää ja liuotin toisen pillerin ruoan sekaan. Mausu oli niin helpottunut piinan loppumisesta että hotki ruoan ja lääkkeen samantien.
Mummolle ja Maijalle en uskalla enää edes yrittää tätä, vaan hoidan matolääkityksen perinteisellä sormetjaranteetverillä-tyylillä.
Eihän tämä vekotin paljoa maksanut, mutta olisi kannattanut silläkin rahalla ostaa kunnon kissanruokaa.

39 kommenttia:

  1. Ihanat apinat + peppi + kettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt joulun alla näitä joutuukin tekemään niin ettei sukkia tahdo ehtiä neulomaan. Se olis paljon mukavampaa =)

      Poista
  2. Aina nuo hienotkaan vempaimet ei toimi :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian tekninen =) Viisainta pitäytä vaan vanhoissa hyväksi koetuissa tavoissa =)

      Poista
  3. Hih! Viimeksi kun yritin käyttää kyseistä apteekissa minulle suositeltua ruiskua (jonka pehmeän pään takia uskalsin työntää sitä väkisin suuhun) olin minä märempi kuin kissan suu :D - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onnistu meilläkään. Meillähän ei mitään härpäkkeitä työnnetä suuhun =D

      Poista
  4. Hahhhaaa noita apinoita ja muuta mukavaa porukkaa. Taitavat odotella lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kyllä sopis ihan hyvin, ettei tulis lunta koko talvena. Olis turvallisempaa kulkea pyörällä ja muutenkin mukavampaa =)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Jotainhan tässä on eläkepäivien iloksi tehtävä ja minä teen näitä ;)

      Poista
  6. Hauska porukka kelkkailemassa :) Blogikoiralle on onneksi helppo antaa lääkkeitä: pilleri kinkun sisään ja menee alas alta aikayksikön. Mutta kerran yksi tuttavaeläinlääkäri kertoi, että kissalle voisi yrittää tätä: pilleri jauhetaan aivan hienoksi ja sekoitetaan rasvaan, rasva sivellään kissan turkkiin, jonka kissa sitten siistinä eläimenä nuolee puhtaaksi ja saa samalla lääkkeensä. En tiedä, onko kukaan tätä kokeillut käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koira kun näki että otan lääkkeet esille, niin se istui valmiiksi odottamaan suu auki. Siinä ei tarvittu mitään =D Kissalle olen kokeillut tuota turkkiin hieromista. Kissa hyppäsi suoraan sänkyyni ja hieroi kaiken töhnän lakanoihini. Ei kissa ole niin tyhmä kuin luulis =D

      Poista
  7. Itse olen käyttänyt tuota ruiskua ilman vettä. Sillä saa pillerin paremmin "kurkun perälle" kuin pelkästään sormin. Hyvin on toiminut niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan pysyä vanhassa hyvässä keinossa. Toiseen käteen patakinnas ja toiseen nahkahanska. Kissa lyttyyn sänkyyn ja pilleri väkisin kurkkuun. Ei siinä naarmuunnu kuin minun ranteeni =)

      Poista
  8. Mahtava kelkkailu porukka...lunta odotellaan :)
    Meillä oli kaksi koiraa ja kissa. Vanhemmalle koiralle sai annettua lääkkeet makkaran sisällä, mutta nuoremmalle piti tunkea pillerit kurkkuun ja pitää kuonosta kiinni ja silitellä kurkusta, sitten meni alas. Kissan kanssa pitikin sitten kokeilla kaikki konstit, useimmiten oli kädet verillä ja pilleri muusina lattialla.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistelua se on kissan kanssa joka kerta, varsinkin tuon vanhimman mummokissan kanssa. Joka kerta en selviä edes voittajana =)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Tosi vanha ruostunut kelkka jonka löysin kirpparilta. Toimii enää näin kesäkäytössä =)

      Poista
  10. Usko saa mato- ja punkkilääkkeet liuoksena, joka laitetaan niskaan, lapojen väliin, ettei se ylety nuolemaan lääkettä. Molemmat on sellaisia annospipettejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä joutuu madottamaan nuo vähintään 4x vuodessa ja silloin kun niitä oli viisi +koira, se olisi ollut mahdottoman kallista. Punkkiaine meilläkin laitetaan 3x vuodessa niskaan. Täytyy harkita nyt uudestaan kun noita lemmikkejä on enää kolme kappaletta. Tallinnasta sisko on tuonut halpoja ja hyviä matolääkkeitä, joita ei ole tarvinnut antaa kuin yhtenä päivänä kerrallaan.

      Poista
  11. Kivaa kelkkailua kavereille! Kyllä se lumikin sieltä tulee (ikävä kyllä).
    Lääkkeitten kanssa on meilläkin taisteltu. Nykyisen kanssa hyvä maksamakkara ja pieni pala lääkettä sisään ja sinne menee. Kissat lienevät liian fiksuja näin huijatuksi tulemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa osaa nätisti syödä herkun lääkkeen ympäriltä ja jättää pelkän pillerin lautaselle. Kissaa ei huijata =)

      Poista
  12. Kelkkakuva näyttää siltä, että kyytiläiset oikeasti nauttivat : ) Joulukortiksikin kävisi ehkä pienen lumen kera. Meillä tuollaista sanottiin mahakelkaksi. Sillä kuljetettiin lapsia ja tavaroita.
    Jotenkin tuntuu, että tuon vekottimen on keksinyt joku muu kuin kissaihminen, mutta uskoohan siihen, kun apteekissa myydään : D
    Iloista syksyn jatkoa sinulle ja kissoillesi!

    VastaaPoista
  13. Meilläkin oli tuommoinen kelkka lapsena, mutta tuosta on jo jalat niin puhki kuluneet, ettei käy enää kuin kukkatelineestä . Ollut näköjään joskus kovassa käytössä.
    Tuon vekottimen idea on varmaan näyttänyt hienolta paperilla, mutta ei ainakaan meillä toimi käytännössä. Sen onkin varmaan suunnitellut joku koiran omistava mies =D

    VastaaPoista
  14. Oikein on hienot kelkkaharjoitukset olleet siellä. Eiköhän sitä luntakin kohta tule...

    Meillä on tuo sama vekotin. Toimii Nekulle, jolta puuttuu yksi hammas ja siitä kolosta saa härpäkkeen lykättyä sisään, mutta poikien kanssa aikani keräsin kimmonneet pillerit milloin mistäkin ja parhaaksi keinoksi on tullut katin kääräiseminen pyyhkeeseen ja sitten pilleri sormineen suuhun. Sen kun tekee tarpeeksi monta kertaa, yleensä onnistuu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida viitsiä vedättää noilta hampaita ihan sen takia, hihi.
      Kuulin ihan uuden keinon =) Siihen tarvitaan vain toppahousun lahje, jossa on kiristettävä lahkeensuu. Kissa tungetaan lahkeeseen ja kiristetään kaulankohdalta. Sitten vaan tungetaan tälle pötkylälle pilleri kurkkuun ja ei pitäisi tulla vahinkoa kummallekkaan. =)
      "Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki."

      Poista
  15. Mulla ois tommonen kelkka, mutta apinat puuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sillä lasketella itsekkin ilman apinoita =D
      Mulla on kesäsin sen päällä kukkapurkkeja ja talvella kynttilälyhtyjä, itsellä jo sen verran levee pylly, etten pysty mäenlaskuun käyttämään =)

      Poista
  16. Luin kaikki ylläolevat kommentit ja opin monta uutta tapaa, miten kissalle saa syötettyä lääkkeet! :D Niistä olen ollut aivan tietämätön tähän asti, kun ei itsellä eikä lähipiirilläkään ole kissoja ollut. Totta vaikuttaa olevan tuo sanomasi vanha lausahdus mummon konsteista! :D

    Mutta vakavampiin asioihin: onpa sinulla ollut surullisia tapahtumia viime aikoina, halit sinulle. Minä olen niin harvakseen taas "ehtinyt" blogikierrokselle, että vasta nyt luin kissojen menetyksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissaa on tosi vaikea lääkitä, sillä se tappelee kynsin hampain vastaan. Matolääkkeet on kuitenkin annettava vähintään kolme kertaa vuodessa ja kertaakaan en ole siitä selvinnyt ilman veren vuodatusta. Siis minä olen verinaarmuilla, ei kissa =)
      Olo on ollut aika tyhjä. Muutama läheinen ystävä on kuollut tässä vuoden sisällä ja entisen kuuden lemmikin sijasta minulla on enää kolme kissaa. On tuo kuoleman-ajatus tullut liiankin tutuksi vuoden sisällä. Pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan, että kuolema on osa elämää.

      Poista
  17. Meillä kissalle annetaan matolääke pastana. Toppavaatteet ja paksut hanskat tarvitaan. Matolääkitys on isännän hommia, kun kissa painaa ainakin seitsemän kiloa. Koko ruutahan sitä tietysti tarvitsee ruiskuttaa kissan suuhun, kun on tuon kokoinen kissa. Ruoasta kissa kyllä osaa lääkkeen erotella. Siihen on turha lääkkeitä laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä pastaakin kokeillut, kissa vaan onnistui sylkemään kaiken pois. Seuraavaksi hieroin sitä tassuihin, mutta kissa hyppäsi suoraan sänkyyni ja hieroi pastat petivaatteisiin =) Kyllä tämä on ihan taitolaji saada kisalle matolääke annettua =)

      Poista
  18. Vanhassa vara parempi. Kunnon käsineet käteen ja suuhun. Minulla oli aina ihan tavallinen lääkeruisku valmiina jolla lorautin vettä palan painikkeeksi, Kissan oli pakko nielaista pillerinsä alas kun tahtoi muuten sylkeä tabletin pois.. Kyllä siinä oli käsivarret monta kertaa raappeilla. Ruokaan jos yritti sekoittaa, nuuhkasi ja katsoi päälle kuin halpaa makkaraa.Tahtojen taistelua kissojen kanssa, koirat on tässä suhteessa helpompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoissakin on vielä eroja. Minä kun viittä kissaa madotin, niin parin kanssa oli pitkälliset taistelut joka kerta. Käyvät kerta kerralla viisaammiksi miten pistää hanttiin =)

      Poista
  19. No ei varmaan toimisi Kanelillakaan tuollainen vempele. Hyvät viikonloput.

    VastaaPoista
  20. Ihanat hahmot kelkalla ja kelkkakin on aivan ihana!! Lääkkeen anto kissoille on aina oma operaationsa. Muistan kun piti Vennile (vanhin kissa) antaa pissatulehdukseen antibiootteja. Voi sitä murinaa ja sylkemistä. Väkisin piti tunkea suuhun kunnon remonttihanskat kädessä ja suu äkkiä kiinni että Vennin oli pakko nielaista aine, voi kertoo et ei ollut helppoa :)

    VastaaPoista
  21. Ja heillä on lystiä kelkan päällä:)

    VastaaPoista
  22. Ekaa kertaa elämässäni olen kissan omistaja ja vielä kissan, joka ei ota suun kautta sovinnolla mitään lääkettä, ei edes ruoan kanssa. Melkein onnistun tollasen ruiskeen avulla, mut sillon tabletti on ekaks sulatettava veteen.
    Omistamieni koirien kanssa ei ollut koskaan vaikeuksia; lääke meni hujauksessa ruoan mukana vatsaan.

    Eli; onneks on olemassa valmisannospipettejä laitettavaks suoraan niskaan (niinkuin myös punkkilääkekin).

    //Eija

    VastaaPoista