lauantai 10. lokakuuta 2015

"Kissakuiskaaja"


Joulu lähenee koko ajan , ei sille mitään voi. Ensimmäisiä joululahja-tilauksia sain minäkin valmiiksi.  Nyt onkin korkea aika aloittaa jos meinaan omallekin porukalle ehtiä jotain tekemään. Kaupoissakin alkaa jo joulutilpehöörit näkymään , mutta se on kyllä minusta aivan liian aikaista. Johan tuohon joulukrääsään ja
-karkkeihin ehtii kyllästyä kun nyt jo ovat tyrkyllä.


Ikävä alkaa jo helpottaa, mutta kyllä kolmen lemmikin menetys vuoden sisällä on liikaa. Minulle iski niin kova henkinen ja ruumiillinen uupumus, etten ole ennen tainnut kokea. Jossain vaiheessa se ratkeamispiste tulee vastaan ja nyt se tuli minulle.
Onneksi eräs ystävällinen ihminen lähti viemään minut lapioineni metsän reunaan ja sain haudata Berniinan metsään rauhalliseen paikkaan. Vuokra-asunnon pihaan kun ei kissaa voi haudata ja olihan minulla huoli siitäkin asiasta. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut roskiin laittamaan , niin kuin ensin pelkäsin. Siellä lepää Pernu nyt metsän siimeksessä sammalvuoteella.
 Berniinasta jäi ihana muisto minulle. Viimeinen yö vietettiin samalla tyynyllä ja Berniina kehräsi minulle koko yön. Olisikohan ollut se kissanvaisto.

Välillä tulee onneksi noita onnellisiakin sattumia.
Taloon muutti alkukesästä uusia naapureita. Heidän 13v kissansa katosi kuitenkin melkein heti. Naapurit etsivät kaikkialta ja tekivät pitkiäkin matkoja vihjeiden perässä, turhaan.
Illalla istuin ulkona pimeässä, kun huomasin, että pihan reunalla näkyy kissan hahmo valoja vasten. Omat kissani olivat sisällä, mutta kissittelin kuitenkin siinä toivossa, että se olisi vuosi sitten kadonnut Armaani. Kissa vastasi minulle ja kun aikamme siinä "juteltiin kissaa" sain sen tulemaan lähemmäksi ja tunnistin naapurin kadonneeksi kissaksi. Äkkiä hakemaan naapuri pihalle ja niin pääsi kissa takaisin kotiinsa. Tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä. Yksi kulkuri vähemmän ulkona palelemassa talvella.

Alkoi naurattamaan, kun huomasin puhuvani yhtä kieltä lisää, kissaa. Selvästikin me kissojen kanssa ymmärretään toistemme puhetta = D

34 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olishan se ihme jos en 60 vuodessa olis yhtään oppinut =)

      Poista
  2. Minä en saa enää koiraa, koska kahden koiran menetys on ollut niin raskasta minulle ja miehelleni. Tunnen pikku Jimin joskus yöllä jalkojeni vieressä. Hän nukkui aina peiton alla jaloissani. Hän käy minua lohduttamassa. Ymmärrän, että osaat kissaa, koska minä osaan koiraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en uskalla enää koiraa ottaa, sillä Eetun kuolema otti niin koville. Vielä nyt vuodenkin päästä odotan Eetun naaman kurkkaavan nurkan takaa, kun en muista ettei sitä enää ole. Koiran kuolema ottaa kovemmalle kuin kissan,vai johtuiskohan siitä, että minulle sentään jäi vielä kolme kissaa.

      Poista
  3. Todellinen kissakuiskaaja. Eikö vaan olekin hienoa kun ymmärtää eläimiä?
    Ihanaa kun naapurin karkurin karkumatka sain onnellisen päätöksen.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäni kun olen kissoja omistanut, niin kyllä siinä on oppinut ymmärtämään mitä erilaiset naukaisut ja hännä heilautukset tarkoittaa. Meillä on aina pitkät keskustelut kissojen kanssa =)

      Poista
  4. Oikein lämmin halaus siulle ja lohdutusta suruusi, se Berniinan vaiva oli sittenkin vakavaa. Mutta nyt rakas kisusi kehrää paremmilla hiiren metsästys mailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi sen oli päästä pois, sillä vaiva olisi vaan pahentunut. Kai se on suurinta rakkautta , kun raaskii päästää lemmikkinsä tuskistaan ajoissa.

      Poista
  5. Lohtua suruusi, suurimman ikävän hiipuessa astuu sydämeen ihanat muistot.
    Oikeassa olet menee koko joulufiilis kun liian aikaisin aloitetaan jouluhössötys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berniina oli oikea sylikissa ja sitä kaipaan varmaan pitkään.
      Juuri sain viimeisetkin joulutavarat siirrettyä ulkokomeroon ja nytkö ne pitäisi kaivaa sieltä takaisin =)

      Poista
  6. Voi kuinka surullista, halaus sinulle minultakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta ystävää ja kolme lemmikkiä kuollut vuoden sisällä, kyllä se vetää jo mielen matalaksi. Tätäkö se vanheneminen on, että kaikki kuolee ympäriltä ?

      Poista
  7. Voi ei! Isoakin isompi voimahalaus!
    Ehkä se oli Berniinan henki, joka ohjasi naapurin kissan kotiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sain sen haudattua rauhalliseen paikkaan ja voin nyt keskittyä muistelemaan niitä mukavia hetkiä sen kanssa.

      Poista
  8. Naapurin kissaan taitaa päteä vanha viisaus, että routa porsaan=kissan kotiin ajaa. Vanha kissa taisi käydä katsastamassa, josko osaisi vanhaan kotiin takaisin.
    Hyvin kuiskailit, kun sait houkuteltua naapurin kissan luoksesi ja sitä myöten omaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurin pitkäkarvainen kissa oli niin hyvässä kunnossa ja turkki sileänä, että sitä oli varmaan joku ymmärtämätön ihminen pitänyt luonaan. Onneksi eksyi tänne uuteen kotiinsa takaisin ja omistajat saivat mielenrauhan.

      Poista
  9. Kiva kun kissa osasi tulla luoksesi ja sitä mukaa kotiinsa. Kyllä kadonneista on aina hirveä huoli. Viisaita ovat ja lukevat meitä ihmisiä hyvinkin. Muistui mieleeni tarina laskemaan oppineesta hevosesta, joka luki vastaukset omistajansa kasvoilta. Tutkijat, eläinasiantuntijat eivät ymmärtänyt tätä ennen kuin videokamera asennettiin omistajan kasvojen eteen, kun hän kysyi hevoselta mitä on 2 plus 2. Hevonen kopsautti kaviota neljä kertaa. Video paljasti omistajan kulmakarvan nousevan muutaman millin aina kun sanoo luvun 2. Siitä hevonen oppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet ovat tarkkaavaisempia kuin tulee ajatelleeksikaan ja ymmärtävät pienetkin eleet ja naamanilmeet. Minun eläinrakkautteni näkyy varmaan naamasta, sillä arimmatkin kissat ja koirat päästävät lähelleen ja antavat silitellä. Olen iloinen tästä luottamuksesta.

      Poista
  10. Melkoinen kuiskaaja oletkin, naapurille on varmasti helpotus saada kadonnut kotiin.
    Taisi se sinun kissusi olla mukana saattelamassa karkulaista, hyvä niin. Melkoisia epeleitä nuo eläimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa pärjääkin kauan luonnossa jos ei jää auton alle tai pedon suuhun. Minäkin niin toivon vielä vuosi sitten kadonneen Armaksen paluuta, vaikka järki sanookin ettei se enää ole mahdollista.

      Poista
  11. Naapurin kissa päätti tulla lohduttamaan sinua surun hetkellä ja toi samalla iloa teille kaikille. Olipa hyvä asia.
    Olen tässä järkyttynyt Berniinasta, kun juuri luin.

    Tyttöapina on todella sievä ja löytänyt Pepin kaverikseen : ) Saahan sitä joulua jo valmistella, mutta samaa mieltä kanssasi, että kaupat aloittavat liian aikaisin. Laitahan puikot ja koukut kilisemään : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla on nuo käsityöt, muutan menis aika vaan istuessa ja kissaa kaivatessa. On niin omituista mennä illalla nukkumaan, kun ei kukaan änkeä kirjan ja naaman väliin, se oli Berniinan vakio tapa. Pernun paikka oli tyynynvieressä ja muut kissat nukkuu jalkopäässä.

      Poista
  12. Hyvä, että sait rakkaasi sammalvuoteelle<3
    Mä puhuin myös ennen kissaa, nyttemmin koiraa, mutta kyllä se kissankieli olisi söpöä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli itsellekin parempi mieli kun sain haudata rauhalliseen paikkaan.
      Minulla on kissat kovia juttelemaan ja välillä käydään pitkiä keskusteluja =) Aikanaan Eetu-koiran kanssa laulettiin yhdessä, Eetu tykkäsi laulamisesta .

      Poista
  13. Kuulosti tosi hyvältä, että sait kisun nukkumaan metsän reunaan. Minäkin joskus puhuin kissaa, mutta nyt koiran kanssa on kieli päässyt ruostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä luonnonhelmassa on paras paikka viimeiselle leposijalle.

      Poista
  14. Voi surku. On nuo eläinlapset niin rakkaita, että se luopuminen on aina ihan hirveää. Musta on alkanut tuntua viime aikoina, että kun eläimistä aika jättää, en ehkä ota enää lisää... Mutta olipa kiva uutinen, että se naapurin kissa edes löytyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiraa minäkään en enää uskalla ottaa kun siitä luopuminen on niin vaikeaa. Kissoja vielä on onneksi kolme jäljellä, ei tarvitse vielä miettiä uskaltaako enää uusia ottaa.

      Poista
  15. Puhua kissaa! Onpas hauskasti sanottu, sinä se ossaat! Minäkin haluaisin osata, mutta kun isäntä ei anna ihmisen ottaa kattia kotiin. Joko tai - tilanne päällä: joko hän tai katti. Toistaiseksi olen pitänyt isännän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on hyvätapainen ja sisäsiisti isäntä, ei sitä kannata kissaan vaihtaa. Onhan se pitempiaikainen lemmikki. =D

      Poista
  16. Kissat.. Ne todella antavat meille jotain: lämpöä, seuraa, juttukaverin. Minullakin iso kissakuume kun monta vuotta olen ollut ilman kaveria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jokseenkin aina ollut kissa (kissoja), enkä varmaan enää osaisi ilman niitä elääkkään. Miestä minulla ei ole, mutta kyllähän kissa miehen voittaa =D

      Poista
    2. Puhut kyllä asiaa, mutta kun itse olen (vielä) liian itsepäinen yrittämään yhteiseloa miehen kanssa :D Mutta ihan varmasti kissan tai pari jossain välissä hankin...

      Poista
  17. En yhtään ihmettele että masentaa. Kyllä lemmikin ovat tärkeitä perheenjäseniä.Voimia suruissasi!!

    VastaaPoista