maanantai 11. toukokuuta 2015

Alutaguse mets


Tulin vain muistuttamaan Eestin luontokameroista. Nyt niitä onkin siellä monta.

Illalla istuin ja seurasin pitkään hirvikameraa, jossa oli ruokailemassa villisikaperhe, isä ja äiti ja kymmenen pientä possua. Olipa ne suloisia. Suosikkini on kuitenkin tämä Alutagusen metsä, jossa viime kesänä näin joka yö villisikoja , mäyriä ja karhuja y.m. Nyt on yöt vielä liian pimeitä, mutta kesemmällä näkee hyvin seurata metsän vilkasta yö-elämää.


Näin me mummot vietettiin eilinen äitienpäivä, enimmäkseen päikkäreillä =)

Oli niin kaunis ja lämmin ilma, että tuli mieleen ne lapsuuden äitienpäivät. Miksikähän enää ei järjestetä kouluilla Äitienpäiväjuhlaa, 50 vuotta sitten niitä vielä oli. Lapset esittivät ohjelmaa ja kaikki äidit saivat ruusun rintaansa. Minulla oli aina ohjelmanumero, yleensä runonlausuntaa. Sekös jännitti aina, melkein pissat tuli housuun jännityksestä.

Kuusamossa Poussun kylässä ollessamme äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia ja leikkasi pääni kaljuksi. Tottahan se  hävetti ihan kamalasti. Lausuin sitten runoni hienossa kesämekossa ja villamyssy syvällä päässä =)

Meillä oli äitimme kanssa hyvin ongelmalliset suhteet, mutta hän on kuollut jo yli 30 vuotta sitten, enkä halua muistella häntä pahalla.

Oma tytär ei päässyt käymään juhlapäivänä pitkästä matkasta, mutta soitti tosi pitkän puhelun. Hänellä on ihana tapa tulla kotona yllättäen halailemaan ja rutistelemaan minua. Se on rakkautta se.

Poika sentään poikkesi mökkimatkalla äitiä katsomassa. Hänellä oli tarkoitus ostaa kukkia, niinkuin muinakin vuosina, mutta kaikki kukkamyyjät olivatkin jo sulkeneet ovensa täällä meillä päin. Niinpä sain sitten sen toivotun perinteisen äitienpäivälahjan, säkillisen hevosenkakkaa =D Kyllä nyt mummon kukat taas rehottaa ensi kesänä ja naapurit on ihmeissään =)

Aamulla tuli pojalta facebookista tuo alla oleva äitienpäivälaulu. Aivan ihana minusta, tykkäsin.  En vaan saanut sitä postattua tähän samaan juttuun.

Sateinen viikko alussa, mutta jäipä sentään aurinkoinen muisto eilisestä.

30 kommenttia:

  1. En ole ikinä nähnyt villisikoja luonnossa, olisi kyllä huikeaa nähdä. Aurinkoista alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niitä voi seurata iltaisin tuolta kameralta, ihan viereen luonnossa en uskaltaisikaan mennä, on ne sen verran pelottavan näköisiä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Onneksi ne pahimmat muistot on painettu unholaan ja jäljellä on vaan tämmöisiä jotka naurattaa jäljestä päin =)

      Poista
  3. Kaikenlaisia muistoja sitä mieleen jääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoja muistoja on kiva muistella, ikävät joutaa unholaan.

      Poista
  4. Kiitos muistuksesta. Olin hukannut 'karhukameran' linkin ja unohtanut sen kokonaan. Pari puuta oli talven aikana pötkähtänyt kellalleen, näemmä. Täytyykin mennä samoin tein tutkimaan noita uusia kameratuttavuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on yöt niin pimeitä, ettei näe mitä siellä tapahtuu, mutta hirvikamerassa ainakin on isoja sikoja iltaisin syömässä.

      Poista
  5. Kiitos luontokamera muistutuksena. Nythän niissä onkin tosiaan taas elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla soi taustalla metsän äänet tuolta kun selailen muuten nettiä =)

      Poista
  6. Mietin just eilen et mahdoitkohan saada sen perinteisen äitienpäivälahjasi, kun Tassu toi mulle myyrän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, "paskakuski" kävi taas =D Kissat ei tuoneet kuin punkkeja sänkyyni, lahjahan se sekin on =)

      Poista
  7. ihania on ne kamerat, pöllölapset oli vielä perjantaina pesässä muttei enää lauantaina, ja ne villipossu raitahousut on ihania. joka päivä pitää ne kamerat käydä kattomassa, välistä useammankin kerran, metsäkamerahan ryhtyi toimimaan vasta aika hiljan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta siellä olikin nyt uusia kameroita. Onneksi tuo metsäkamerakin alkoi taas toimimaan. Se on mukava sitten valoisina kesäöinä.

      Poista
  8. Minä sain pänikällisen kanankakkaa lahjaksi - vaikken äiti olekaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanankakka oliskin hyvää, mutta minun täytyy varmaan ostaa sitä kaupasta, kun ei kellään tutulla ole kanoja. Hevosenkikkareet sentään on minulla ehtaa luomua =D

      Poista
  9. Kiitos linkistä. Aion heti alkaa seuraamaan. Meillä ei koskaan oikeastaan ole vietetty äitien eikä isien päivää. Muistan lapsena isäni sanovan, että olkoon jokainen päivän äidin ja isän päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan kyllä lapsuudesta ne äitienpäivät suurina juhlapäivinä juuri koulujuhlien takia. Eipä niitä enää ole tullut juhlittua, mutta kyllä lapset vähintäänkin soittaa sinä päivänä ja pyrkivät käymäänkin.

      Poista
  10. Enpä ole tuosta luontokamerasta kuullutkaan! Kiitos linkistä, se on testattava!
    Täytyy kertoa, että välillä kun ompelen ja katson jotain ohjetta netistä, etsin usein sivusi ja laitan soimaan sen "kipaleen jota mummo soittaa ilmakitaralla". Se on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirsin sen kipaleen tuonne alemmaksi sivupalkkiin, tallessa on. On se vaan niin hieno kappale, että itsellänikin kulkee kylmät väreet selkää pitkin sitä kuunnellessa.

      Poista
  11. Kiitokset kameravinkistä:)
    Ja puutarhaan meni minunkin lahjani, 6 pelakuuta. Itse toivoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelakuita minäkin ostan akkunalleni, kunhan niitä nyt tulis vaan kauppaan.

      Poista
  12. Pitää käydä kurkkimassa tuolla =))

    VastaaPoista
  13. Helppo keino käydä luontoretkellä =)

    VastaaPoista
  14. Netin kauytta luontoretkelle. Ei ainakaan pelottaisi. Villisikoja en ole eläissäni nähnyt. Me olettin miehen kanssa mökillä äitien päivän aikaan rankasavotassa. Vanhin tyttäreni poikansa kanssa oli siellä ja nuorimmaisemme oli leiponut äiteelle suklaakakun kun su tultiin kotiin :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nuo siat sen verran hurjan näköisiä, etten kyllä haluaisi metsässä vastaan tulla =)

      Poista
  15. Minäkin muistan lapsuudestani koulun äitienpäiväjuhlat. Väkersimme äideille kukkia, jotka laitoimme sitten neulalla äitien rintapieleen juhlan ajaksi. Juhlat taisivat loppua jo minun ala-asteaikanani. Liekö juhlat olleet äideille enempi kärsimys kuin ilon aihe. Jossain vaiheessa lapset kasvattivat alaluokilla itse äitienpäiväkukan. Se minusta oli mukava tapa, opettavaista lapsille ja iloa äidille.
    Meillä äitienpäivä sujui työn merkeissä, kun oli kaunis ilma. Toki söimme tyttären tekemää kakkua, jonka hän oli tehnyt pakastimeen jo aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan koulun juhlat aina suurina tapahtumina, sillä asuimme koululla pienenä ollessani. Vaan ompahan moni muukin asia muuttunut tässä 50 vuoden sisällä =)

      Poista
  16. Voi minäkin muistan ne koulun äitienpäiväjuhlat. Pääsin soittamaan harmoonia kerran. Täytyy kyllä sanoa, että äitisi olisi ihan hyvin voinut odottaa juhlien jälkeen sen täiongelman kanssa. Kuulostaa ikävältä.
    Luontokamerat on minulle uusi juttu. Täytypä ruveta seurailemaan, kun pääsen tässä lähikuukausina rauhaan näiltä juoksevilta asioilta. Eläinlapset on niin ihania ja juovikkaat possut varsinkin.

    VastaaPoista
  17. Löysin nuo luontokamerat viime kesänä ja niitä katsoessa vierähtääkin iltaisin pitkät ajat. Melkein kuin olisi itse päässyt paikanpäälle. Tosi rauhoittavaa katseltavaa.

    VastaaPoista