tiistai 24. helmikuuta 2015

Matin-päivänä


Eikös Matin-päivänä pitänyt alkaa kevät ? Lunta sataa taivaan täydeltä, eikä noilla sohjoisilla teillä pääse pyörälläkään kulkemaan, joten minäpä istun vain sisällä ja virkkailen Peppejä. Eihän tässä muutakaan voi.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Juoksuaikaan


Se on sitten kevättä näköjään, ainakin kylän kollikissat ovat jo sitä mieltä. Meillä noita konsertoijia kiertelee taas ikkunan alla ihan harmiksi asti. On se kumma, sillä meidän tytöt on leikattu jo vuosia sitten, mutta ihailijoita vaan piisaa. Tytöt ei enää kolleista piittaa ja tappeluksihan se pakkaa välillä menemään.

Apinalandiassakin on kuhinaa ja useampiakin pikku-apinoita näyttää olevan tulollaan. Pari sieltä pesästä jo löytyi, taitavat olla kaksospojat ;)

                                      

Meidän kylän pikkupojat ovat Kaapofaneja ja pari poikaa on taas  saamassa omat Kaaponsa.
Mausu vaan ei tykkää tuommoisesta Kaapo-hyökkäyksestä. Mulkoilee niin kiukkuisesti siellä alimmaisena .


Yllätys, yllätys, minäpä voitin arvonnassa ;D Pia arpoi ja Pian 89 vuotias mummo toimi onnettarena. Todella hyvin toimittu, kun minun arpani sieltä nosti, kiitos mummollekin ♥

Oli niin mahtava palkinto, etten meinannut silmiäni uskoa.
Tuo Estelle-lanka on niin ihanan pehmeää silkki-angora-villaa, että siitä täytyy tehdä jotain ihoa vasten olevaa, ehkä pieni huivi tai lakki. Donecal on merinovillaa ja siitä voisi tehdä vaikka lapaset sävysävyyn lakille.
Pian neulomat sukat tuntuvat mukavilta jaloissa, itse en ole koskaan tuommoisia tehnytkään.
Eikä minulla ollut ennestään tuota neulatyynykirjaakaan. Siitäpä me otetaankin Liisan kanssa mallia, kun Liisa tulee ensi kerralla mummoa moikkaamaan. Liisa on mummon kässäkaveri ;D
Pienin, mutta ei vähäisin on kerroslaskuri. Siinäpä tavara, joka on aina ostoslistalla kun käyn kaupungissa, mutta aina se unohtuu ostamatta. No nyt minulla on se ja uskon että on tosi kätevä käytössä.
Voi kiitos kiitos Pia valtavasti ja kiitoksia mummollekin. Oli mahtava ja ilahduttava paketti ♥


Kristiina on niin herttainen ihminen ja oli tehnyt pöllöjä ystävänpäivälahjoiksi. Minäkin sain ja vieläpä lempivärissäni, punaisena. Tämä on kai sitä sukkulapitsiä, jonka tekemisestä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Kaunis se on kuin mikä ♥ Ei sitä taida raaskia kirjanmerkkinä pitää, piilossa katseilta. Taidan laittaa seinälle tai tähän läppäriini kiinni. Kiitos Kristiina koko sydämestäni.

Minä se olin taas laiska enkä laittanut yhtään Ystävänpäiväkorttia :(
Joten toivotan tässä

♥♥♥Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ihanille blogikavereille ♥♥♥

tiistai 10. helmikuuta 2015

Vähän hullu on haastettu ☺


Peppikin tykkää kissoista.
Oman kylän väki on nyt innostunut tilailemaan näitä pehmoja ja sehän minulle passaa =) Alkaa kyllä vähän nämä tämmöiset jo kyllästyttämään, joten aloitettuna on myös kolmet sukat ja virkattu palapeitto. Mukavampi kun voi välillä ottaa jotain muuta tekemistä, sillä ilman näpräämistäkään ei osaa olla


 Neulaa ja lankaa blogin Eija piti mukavat arpajaiset, sillä jokainen kommentoinut sai jotain Eijan omista lanka- ja kangasvarastoista. Minä kirjoitin hänelle heti, että kankaille ei minulla ole oikein käyttöä, mutta minulle voi lähettää purku- tai jämälankoja. Tämmöisen kasan sitten sain ja nyt ne on kaikki jo purettu keriksikin. Oikein hyviä virkkauksiini. Kiitos Eija oikein sopivasta paketista ♥


Askartelin itte blogin Kirsti piti myös arpajaiset. Ei kuulkaas, en minä voittanut sieltä.
Nyt vähän nolottaa, kun menin kommentoimaan, että eikös sudenkuvapussi kuuluis oikeestaan Sudelle.
Kirstihihän otti sen tosissaan ja laittoi minullekin pussin tulemaan =) Kiitos sinulle Kirsti oikein paljon. Hyvä on pussi, niin siististi tehtykin. Sovittelin jo että hyvin mahtuu sukankudin tykötarpeineen pussin sisälle. On niin näppärää, kun on tämmöisiä pussukoita, jonka voi lähtiessään napata laukkuun mukaan. Odottavan aika ei käy missään pitkäksi, kun laukusta löytyy aina käsityö =)


Tämä lause taitaa kuvata minua ;)
Vekki pisti haasteella ja koitampa nyt heti vastata siihen, ettei jää tekemättä. Tässä kysymykset :

1. Tykkäätkö itse suunnitella käsityösi vai teetkö mallin mukaisesti?
2. Mitä muuta harrastat kuin käsitöitä?
3. Oletko saanut käsillätekemisen synnyinlahjana vai muuten innostuneena?
4. Mikä työ on mielestäsi ollut onnistunein tekemäsi?
5. Jos saisit toivoa kolme asiaa toteutuvaksi, mitkä ne olisi?
6. Pidätkö muusta taiteesta, kulttuurista? Osallistutko?
7. Onko perheelläsi lemmikkejä?
8. Mitä ystäväsi sinusta kertovat?
9. Onko sinulla paljon ystäviä/tuttuja?
10. Mitä aiot tehdä ystävänpäivänä?
11. Seuraatko päivän politiikkaa?

1. Minä en jaksa seurata ohjeita, joten kaikki tulee tehtyä ihan oman pään mukaan. Purkuhommiksi meneekin sitten aika usein =)

2. Harrastan vielä ölljyvärimaalausta, lukemista, polkupyöräilyä, ristikoita, kirppistelyä ja tietenkin kissoja. Etelänmatkoja silloin kun rahaa on =)

3. Ainahan minä olen tykännyt käsitöitä tehdä. Äitipuoleni oli vielä käsityönopettaja, joten siistiä jälkeä piti tehdä alusta lähtien =)

4. No empä osaa sanoa, ehkä 15 vuotiaana tekemäni talvitakki itselle.

5. Pieni oma tupa meren rannalla ♥ Kesälomamatka tytön kanssa Sisiliaan  ♥ Toinen pitempi matka tytön kanssa Turkkiin ♥ Muut saavat toivoa maailmanrauhaa sun muuta hienoa, minä olen nyt näin itsekäs =D

6. Pidän tosi paljon maalaustaiteesta. Myös historia ja vanhat historialliset kohteet ovat aina kiinnostaneet minua. Matkoilla käyn aina koluamassa museot ja rauniot ja yritän saada lisätietoa niistä

7. Mummola on Kissala =) Miniällä on kissa- ja koira-allergia ja oma tytär ei voi koulupaikkakunnallaan pitää kissaa, joten mummon neljä kissaa ovat hyvin suosittuja ja paijattuja.

8. Mitähän he mahtavat kertoa, varmaan että olen vähän hullu hassuttelija. Pahasti ei ainakaan kukaan ole tullut suoraan sanomaan =)

9. Tuttuja kyllä piisaa =) Entisten töitteni takia, (ravintola, matkahuolto, kirpputori), suurin osa kyläläisistä ja osa syrjäkyliltäkin näköjään minut tuntee ja minä tunnen heidät ainakin kasvoilta. Olen niin kova höpöttelemään, että tutustun helposti ihan vieraisiinkin. Ihan läheiset sydänystävät kuuluvat sinne nuoruuteen ja tiet ovat eronneet maailmalle.

10. Ystävänpäivänä teen samaa kuin muinakin päivinä, eli nukun pitkään, ehkä piipahdan kirpparilla höpöttelemässä ja värkkään käsitöitä. 

11. En ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta. Sen verran seuraan, että tiedän ketä käyn äänestämässä. Viimeaikojen politiikka on kyllä pistänyt minutkin kiinnostumaan ja ompa tullut laitettua nimi muutamaankin adressiin.

......


Toiset tykkää näistä haasteista, toiset ei, joten empä nyt arvaa laittaa tätä kellekkään. Jos joku haluaa, niin noihin samoihin kysymyksiin voisi vastailla. Laitat vaan kommenttia tänne, niin käyn lukemassa vastaukset.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Metsälampi


Näin Tylsän mörököllin blogissa  lokakuussa -13 ihanan valokuvan, joka jäi kummittelemaan aivojeni takalohkoon. Kävin sitä vähän väliä ihastelemassa ja lopulta kysyin luvan saanko tehdä kuvan pohjalta taulun itselleni. En halua maalailla ihan valokuvaa matkien, sitä varten on kamerat.  Niimpä tein tämänkin muistikuvan perusteella. Halusin ja yritin vain saada siihen saman rauhallisen tunnelman joka huokuu alkuperäisessä valokuvassa.

Ihan näin tumma taulu ei ole luonnossa, kunhan värit kuivaa ja saa loppukäsittelyn, niin veden ja metsän värit erottuu paremmin toisistaan. Kokoa tällä on 50x70, joten muita tauluja ei sitten seinälle mahdukkaan kunhan tuon sen kotia. Minulla onkin jo niin paljon itse tehtyjä tauluja, että voin vaihdella näitä mielialan mukaan =) Tällä kaudella vaan olen ollut niin laiska opistossa käyjä, että olen saanut vasta kaksi valmiiksi.
Ensi torstaina onkin sitten uuden aloitus ja siitä tulee satutaulu vaihteeksi =)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Joulun jatkoa


Meillä jaettiin vielä viimeisiä joululahjoja, kun poikani tuli käymään. Lastenlasten omin kätösin ompelemia ihanuuksia mummolle. 15v:n tekemä pellavainen tyynynpäällinen  ja 12v:n ompelemat pienet käsityöpussukat, rakkaudella tehtyjä. Pusseihin mahtuu juuri lankakerä ja virkkuukoukku käsilaukkuun sujautettavaksi.
Kiitokset tytöille. Mummosta on niin mukava nähdä, että käsityötaito periytyy suvussa ♥
......

Nukke herätti niin paljon muistoja teissä monessa, että jatkampa samasta aiheesta.

Äitini oli kansakoulun opettaja noihin aikoihin Pohjanmaalla. Pienellä kylällä neekerinukkeni herätti tietenkin ansaittua huomiota. Vaan koulun toinen opettaja pistikin paremmaksi. Hänen miehensä oli ollut lähetystyössä Afrikassa ja toi tullessaan ihan oikean elävän neekerimiehen. Oli siinä ihmettelemistä. Mies parkaa kuljetettiin sitten kouluilla ja maatalousnäyttelyissä ihmisten pällisteltävänä. Olihan näitä musta-ihoisia jo Helsingissä nähty Olympialaisissa, vaan ei vielä Pohjanmaalla asti. Isosiskoni muistaa eräänkin maatalousnäyttelyn mainoksen, jossa luki suurin kirjaimin :

MEILLÄ NÄHTÄVÄNÄ OIKEA ELÄVÄ NEEKERI !

Oi aikoja, pikkuisen on nähtävyydet muuttuneet niistä ajoista =D
......

Tämä 7 vuotta vanha läppärini alkaa jo näyttämään vähän väsymisen merkkejä. Ei siis minulla mitään hätää, jos ei jossain vaiheessa minusta mitään kuuluisikaan =)