keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Mummon uusi päiväpeitto


Pitkin syksyä olen välitöinä virkkaillut purku- ja jämälankoja neliöiksi. Purkulangat käy hyvin virkkaamiseen eikä langan vähäinen kiharuus haittaa.  Päätin nyt tehdä tämän  valmiiksi, sillä jouluna saa tehdä ihan itselleen.=)  Kokoa tälle tuli 240x280cm, eli juuri sopiva päiväpeitoksi omaan sänkyyni . Tässä on sekaisin 7-veikan paksuisia villa- ja akryylilankoja ja painoakin tuli noin 2 kiloa.


Todiste kuva, että itse tein =D Edes jouluksi en raaskinut laittaa lankoja piiloon, saatikka istua kädet ristissä mitään tekemättä. Onneksi kuvasta ei näe, että koko tuolin tausta on täynnä lankapussukoita =)
Juhla-asuna ikivanha lörpsähtänyt villapaita. Se kun on niin mukava päällä, ettei kotosalla osaa muuta käyttääkkään =)


Tonttu oli laittanut postia.  Oli vaan tosi vaikea kuvattava. Meillä illat ovat niin pimeitä, kun ei ole lunta eikä katuvaloja. Heijastin on pakollinen varuste kun illalla  lähtee kävelylle, jos ei halua jäädä autojen alle. Nyt on lankahamsterilla tyyliin sopiva heijastin killumassa takinhelmassa.  Kiitos paljon tontuille ♥

Tuli lähdettyä taas mukaan facebookin JyJy:n , KyJy:ssä sainkin kaikki 20 valmiiksi. Käsityöihmiset tietää varmaan mistä puhun, enkä ala tässä sen enempää noita selittelemään =D

Hyvää Uutta Vuotta kaikille käsitöiden ja kissojen parissa ♥ 

lauantai 26. joulukuuta 2015

Täyttyneet lahjatoiveet ☺



Luulin esittäneeni älyttömiä lahjatoiveita, vaan niimpä nuo tavallaan kaikki toteutui.
Toivoin niitä tekohampaita ja sainkin joulunalusviikolla nastahampaan edessä olevaan aukkoon. Kyllä olin mielissäni . Nyt kehtaa taas hymyillä ihmisille näyttämättä ihan noita-akalta. Jyväskylässä jo testasin sitä hymyilemällä miesmyyjälle ja sain niin mukavaa palvelua. =) Melkein vuoden sitä hammasta odottelin, nyt se on suussa.


Toinen toive oli matkalíppu Intiaan. Tytär lupasi kustantaa ensi viikolla bussilipun Jyväskylään. Sama kai se on käykö Timbuktussa vai Jykylässä, näin tulee ainakin halvemmaksi  eikä iske turistiripuli =) Matka kuitenkin.


Ei tullut ihan niitä kissanpentujakaan, mutta sain kahdet harmaanraidalliset pörrösukat. Yhtä pehmoiset ovat kuin kissanpennutkin ja mukavilta tuntuvat jaloissa. Eikä nämä sukat pissaa minun sänkyyni =) Mausulle piti tehdä oma peti, kun tytär nukkuu nyt itse omassa sängyssään.


En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta kyllä jouluna pitää olla enkelikuoro laulamassa. Nämä on jokseenkin kaikki vuosien varrella kirppareilta kerättyjä ja joka joulu ne pitää laittaa laulamaan.


Jouluruokaa on syöty niin että navat paukkaa. Ostin niin paljon ruokia, että joulupäivänä vieraillut siskon perhekin tuli syötettyä kunnolla ja vieläkin on jääkaappi pullollaan. Nyt vain köllötellään mahan vierssä ja katsellaan joulu-ohjelmia telkkarista.

Kiitos kaikille joulukorteista ja muista muistamisista. Tuntuu niin hyvältä  huomata ettei minua ole unohdettu ja jätetty yksin unholaan. ♥ Hyvää joulun jatkoa kaikille ♥



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua




Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville ♥

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joululahjatoiveita


Näin joulun alla voi toivoa pukilta ihan mitä vaan ja kun Emilie haastoi minut esittämään kolme älytöntä toivomusta , niin tässähän niitä tulee.=D

1. Menolippu Intiaan. Itsellä ei koskaan ole varaa siihen, mutta jos lahjaksi vaikka saisi. Paluulippukin olisi tietenkin ihan kiva.


Mutta jos ei kukaan suostu lunastamaan minua takaisin sieltä, niin voisin liittyä vaikka hihhuliksi muiden aghori-sadhujen joukkoon. Tuskimpa paljonkaan eroaisin porukasta =D



2. Tekohampaat. Pääsis kerralla eroon poraamisesta. Yli vuoden olen niitä jo hammaslääkäriltä pyydellyt, mutta ei kun aina vaan porataan. Alan jo epäillä että tahallaan tökkii uusia reikiä, että pääsee taas seuraavalla kerralla poraamaan. Onneksi meillä on aina kolme kuukautta väliä seuraavaan kertaan, muuten olisin jo täysi narkomaani. Ilman rauhoittavaa Diapammia kun minua ei sinne poran eteen saa =)

Toivottavasti ilkikurinen poikani ei lue tätä. Muuten hän kiikuttaa minulle jonkun toisen vanhat tekohampaat joululahjaksi.



3. Suurin toive.  Paljon uusia kissanpentuja. Siihen tarvittaisiin kyllä ensin isompi asunto, että mahduttaisiin kaikki. Minä hölmö kun annoin leikata kaikki kissani. Olisin voinut antaa tehdä vielä muutamia pentueita ja levitellä sitten viattomana käsiäni, että minkäs minä tälle voin =) Taivuin sukulaisten ja tuttavien painostuksen alla ja nyt ei vuosiin ole ollut meillä pienten tassujen vipinää. Mikäs sen ihanampaa kuin pienten kissojen 
leikkiä seurata. Nämä tässä ovat viimeinen Berniinan pentue, Viiru, Wiljari, Irmeli ja meidän Maija.

Sitten pitäisi haastaa kolme muuta toivomaan.  Minäpä haastan vaikka :

1. Outin

Ei ole pakko osallistua, mutta nyt saisi kerrankin ilmaista ne salaisimmatkin hullut joululahjatoiveet =D

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kuusenkoristeet


"Joku" on laittanut meillä joulukuusenkoristeet niin hyvään talteen, ettei niitä löydy mistään. Vaan kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Sain Sirpan joulu-arvonnasta kaksi ihanaa keramiikka-enkeliä. Sirpa on nämä itse valmistanut ja häneltä löytyy muitakin ihania keramiikkatuotteita. Nyt nämä tulikin hyvään tarpeeseen. Muovikuusessa on sen verran tukevat oksatkin, että hyvin kestävät enkelien painon. Kiitos Sirpalle jälleen kerran, olen näet ennenkin voittanut Sirpan arpajaisista ♥

Aikaisemmin meilläkin oli aina oikea kuusi, mutta tytön ollessa puoli-vuotias, hän onnistui vetämään koko kuusen päälleen. Onneksi ei käynyt kuinkaan, kaikkia vaan nauratti. Sen jälkeen hankittiin tekokuusi, eikä siitä ole enää luovuttu noitten kissojen takia. Tahtovat kiivetä tuohon muoviseenkin.


Kauhealla kiireellä aloin värkkäämään tähtiä kuuseeni.  Osa on vanhasta tapetista taiteltu, toiset huopuvasta langasta virkattu. Näitähän sitä tehtiin lapsenakin. En muista että meillä olisi koskaan ollut kaupasta ostettuja kuusenkoristeita. Tähdet ja nauhat askarreltiin itse. Olen vieläkin niin ronkeli, että kun kuusi on muovia, niin siihen ei mitään halpakauppojen krääsää laiteta. Koristeiden pitää olla vanhoja tunnearvolla kyllästettyjä tai itse tehtyjä.  Oikean kuusen tuoksu täytyy sitten vain kuvitella =)


Uskoin ettei facebookin joulukalentereista koskaan mitään voita, mutta olen niitä luukkuja kuitenkin availlut. Onnistuin saamaan Koruharakan kalenterista korun ja kun sain itse valita, niin halusin tämmöisen "Luurankonaisen". Minusta tämä oli hauska, saa nähdä vaan saanko pitää itse, vai viekö tytär sen =) 


Kaappeja siivotessa löytyi vanhaksi menneitä kuorittuja auringonkukansiemeniä.  Ajattelin lintuja helliä niillä, mutta paikalle syöksyi Mausu. "Meillähän ei tirppoja syötetä" sanoi Mausu ja alkoi ahmimaan siemeniä oikein urakalla. Onneksi sen maha näyttää kestäneen sen. Ihan höpsö katti, mutta niin ihana =)

Toisella kertaa vastaan Emilien haasteeseen, täytyy ensin vähän miettiä sitä =)

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kierrätyskranssi


Kun kaikki muutkin, niin täytyhän minunkin yksi kranssi askarrella. Tämä onkin oikea kierrätyskranssi. Kesällä jo keräilin pihasta tuulen katkomia oksia ja vääntelin kranssin muotoon. Koristeet on pikkuhiljaa osteltu kirppareilta muutamalla kymmenellä sentillä, eipä tullut kalliiksi. Mukava laittaa välillä tämmöinen vähän hillitymmän värinen kranssi oveen joka jouluisen pukkikranssin tilalle.


Minulta ei arpaonni vaan ole loppunut ♥ Katjun pika-arvonnasta sain kunnon kasan silmukkamerkkejä. Nyt on hyvä aloitella vaikka huivien tekoa joulun jälkeen. Kortissa on hyvä piparkakkuresepti, jos tytär vaikka innostuis piparitalkoisiin kotiin tultuaan =) Kiitos sinulle Katju ♥
........

Kiitos kaikille ihanista kommenteista mummo-kuvaan. Ne innostavat jatkamaan samalla tyylillä.
Tähän on kerrottava yksi muisto.

Kaikillahan koulu-aikoina todistuksessa oli ainakin yksi 10.......käytös 10. Oli minullakin =).  Keskikoulun neljännellä todistuksessani oli piirustus 10, käytös 7 .  En minä mikään koulukiusaaja silti ollut. Taisin vaan liikaa lintsailla tunneilta ja piirrellä sen sjaan pilakuvia opettajistani. Onneksi piirustuksen opettaja suosi minua, niin etten saanut vieläkin huonompaa numeroa käytöksestä =D



Ja pöh koko joulusta, kunhan ruokaa riittää, meinaa mummo-kissa ♥

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulutaulu


Joka jouluksi pitää näköjään saada uusi joulutaulu valmiiksi ja valmistuihan se nytkin.Tonttuja siinä ei ole , mutta paljon punaista väriä. Taitaa olla omakuvani, paljon kissoja ja lankoja mummolla =)
Kiiltelee vielä märkänä paikoittain, mutta saa myöhemmin tasoittavan pintavernissan . On tämä niin mukavaa puuhaa käsitöiden lomassa.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kell` onni on......


....se onnen kätkeköön. Siinä yksi tyhmä sanonta, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi se onni pitäisi kätkeä ? Kateellisten pelossako ?

Minä en onneani kätke =)  Onni potkaisi taas minua Kristiinan "Tule joulu punainen blogissa" ja meille kotiutui Herra Huiski Hiirulainen. On sen verran kookas herra, ettei kissatkaan uskalla käydä kimppuun.  Hänellä oli evästä matkassa, mutta onneksi ei ole niin makean perso, etteikö minullekin jäänyt suklaata. Siinä se nyt kököttää odottelemassa tytärtä jouluksi kotiin. Kiitos Kristiina ♥ On muuten hieno korttikin.


Katja  Elämän pyörteissä blogista oli joulusiivousta tehdessään keräillyt jämälankoja ja laittoi ne minulle tulemaan. Minähän siitä olen oikein mielissäni. Kaikista mukavinta on ottaa kasa pieniä nyssäköitä ja alkaa suunnittelemaan niistä jotain.  Ei tunnu niin pahalta, vaikkei aina ihan onnistuisikaan tekemisissään. Minua suorastaan pelottaisi, jos eteen laitettaisiin iso kasa samanlaista lankaa ja valmis ohje, paniikkihan siinä iskisi. Tulisi tunne, että on pakko onnistua. Jämät on se , joka tekee minut onnellisimmaksi. Kiitos Katja ♥ Kyllä tulevat käytettyä sopivassa kohdassa.


Välillä kyllä joutuu turvautumaan valmiisiin ohjeisiinkin. Piti äkkiä saada valmiiksi pari muumi-hahmoa,joten otin ohjeet Mukavat Muumiamigurumit-kirjasta. Nyt ei ollut aikaa ruveta itse suunnittelemaan ja purkamaan. Olipa melko tylsää puuhaa seurata koko ajan kirjasta ohjeita, mutta valmistuvat sitä nopeammin. Nyt minulla onkin sitten kaikki Kyjy-työtkin tehtynä.
....
Nyt yötä vasten tein jotain poikkeavaa =) Leivoin jouluksi itselleni hedelmäkakun ja tyttärelle kirsikkakakun. Tämmöistä ihmettä ei sitten tapahdukkaan meillä kuin kerran vuodessa, aina näin joulun alla. =D

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Sukkasillaan


Monen muun tavoin minäkin sain Knealta Silmukat ristissä blogista hienot villasukat. Kiitos oikein paljon. Olen niitä tässä tutkistellut muutaman päivän ja täytyy sanoa, että ovat mestarin tekemät. Näissä on niin paljon erilaisia hienouksia, mitä minä en osaisi tehdä.   Kyllä huomaa että Knealta luontuu muukin kuin tavis-sukka 7-veikasta. =) Ilmeisesti nämä on aloitettu kärjestä, niin luulisin. Kaikenlaista muutakin hienoa yksityiskohtaa löytyy. ei voi kuin ihastella. Pitäisi varmaan minunkin opetella edes tuo kärjestä aloitus. Mukava vetaista jouluna nämä uudet upeat sukat jalkoihini ♥


Minulta onnistuu vain nämä tavis-sukat. Tein parit lisää kun näitä lastensukkia on kyselty.  7-veikasta näitä valmistuukin aika nopeasti. Vähän lankojen väriä vaihtelemalla ja jotain ylimääräistä räpeltämällä näistäkin saa vähän erinäköisiä.

Kyllä se nyt on todistettu, että siivous ei sovi meikäläiselle. Maanantaina yritin siivoilla vähän ja hyppelin joulutavaralaatikoiden yli. Enköstä vain onnistunut venähdyttämään polveni siinä hötäkässä ja nyt ei meinaa päästä ollenkaan kävelemään. Terveyskeskukseen on turha lähteä, siellä määrätään kuitenkin vain lepoa ja tulehduskipulääkettä kuuri. Sen verran osaan tohtoroida itsekkin. =) Vetelen hevospalsamia kinttuun, särkylääkettä suuhun ja yritän lepuuttaa jalkaa, eiköhän se siitä jouluksi tokene. Tänään on pakko yrittää selvitä ruokakauppaan, kissanruoka on vähissä. Toivottavasti ei ole kovin luikasta, ettei venähdä toinenkin jalka. 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kamala mutantti-kilpikonna


Kun joku työ tökkii, niin se tökkii sitten kunnolla.
Eräällä ystävälläni on tapana pyytää mitä ihmeellisempiä otuksia lapsenlapsilleen lahjaksi. Jo aikaisin syksyllä hän pyysi tekemään Ninja-kilpikonnan. Kun en itse tykkää tästä tappelevasta hahmosta, niin tuli siirrettyä sitä aina kivempien töiden alta pois. Mikä helpotus, että nyt se on lopultakin tehtynä.
Löysin englanninkielisen ohjeenkin täältä, mutta kun en siitä oikein ymmärtänyt, niin sävelsin omiani pelkän kuvan avulla.



Ehkä tämä ei niin hurja olekkaan, kun ei tonttukaan näytä sitä yhtään pelkäävän. Taitaa Ninja sille supattaa, että vie minut äkkiä täältä pois parempaan kotiin =)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tonttuilua


Näitä tonttuja on niin mukava tehdä, että väsäsimpä toisenkin. Pääsen yleensä erään tuttavan kyydissä kansalaisopistolle ja ajattelin antaa tämän kiitokseksi kyydityksistä. Lapsiperheessä löytyy varmaan paikka tontulle.


Kun kaikki muutkin, niin minä myös =) Vähiin on minulla askartelut jääneet nykyään, mutta muutaman joulukortin sain sentään väkerrettyä. Vanha Siionin virsikirja menetti taas pari sivua tähtiä varten, jotka taittelin ja liimasin vain keskeltä korttiin. Eipä kovin kaksisia, mutta näillä mennään ne vähät mitä yleensä kortteja lähettelen.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Käsityöpläjäys


Minulla on tosi paljon keskeneräisiä käsitöitä, kun aina tulee joku uusi kiireellisempi tai muuten mukavampi työ eteen. Yritän nyt tehdä edes osan valmiiksi asti.

Sain syksyllä hommattua keltaista ja sinistä 7-veikkaa, joista oli tarkoitus tehdä kunnon läjä minion-neuleita lapsille. Taitaapa jäädä nämä sukkaset ainoiksi, aika ei vaan riitä. Mukavahan näitä kyllä oli tehdä.


Jo kesällä tuli aloitettua Nurmilintu-huivi.  Ohjeesta poiketen tein pitsiosuuden sileää, sillä lailla minusta oli helpompi seurata kuviota. Lankana ohutta alpakkalankaa ja normaalia paksummat puikot, tuli ihanan ilmava ja kevyt huivi.


Tietenkin lisää Kettusia, niillä on nyt ollut menekkiä. Ensin tyttöjä....


...ja sitten pari poikaa.


Kun ollaan jo niin lähellä joulua, niin pitäähän sitä tehdä tonttujakin. Näitä yritän ehtiä tekemään lisääkin, sillä viime jouluna tuli annettua kaikki tontut pois, eikä itselle jäänyt yhtään.

Tuli taas todistettua, että liika siivoaminen ei ole hyväksi. Joku on siivonnut kaikki meidän jouluverhot niin hyvään talteen, ettei niitä löydy enää mistään. Jopa vähän aikaa sitten kirpparilta ostamistani jouluverhoista ei löydy enää kuin toinen. En ymmärrä mihin se toinen on voinut hävitä. Onneksi löytyi sentään nämä, jotka ovat tontun takana. Siskoni antoi ne aikanaan kirpparilla myytäväksi. Silloin ne eivät kelvanneet kellekkään, nyt olen tosi tyytyväinen että olivat minulla jemmassa. Ovatpa vielä suomalaista desing-mallistoa, joten kiitos vaan siskoseni ♥

Mihin tämä aika oikein katoaa. Minun pieni poikani, jonka syntymästä ei tunnu vielä kovin kauaa olevan, täyttää tänään 45 vuotta.  Taitaa kohta mennä vuosissa minun ohitseni =D

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tämän päivän sankarit


Miniä lähti vanhemman tyttärensä kanssa Barseloonaan shoppailemaan ja nuorempi pääsi Keski-Suomeen mummolaan. Hyvin näkyi Helsinkiläis-tytteli kuitenkin viihtyvän täälläkin kun meille satoi ensilumi ja sitä tulikin todella paljon. Liisa teki innoissaan lumitöitä ja rakentali lumilyhtyjä. Tämän kuvan oton jälkeen lunta vasta alkoikin kunnolla tulemaan ja nyt sitä on tosi paljon.


Lauantaina ehdittiin tekemään vaikka mitä. 
Ensin käytiin tutustumassa palo-asemaan, saatiin pullakahvit ja molemmat voitettiin pieniä palkintoja arvonnassa. Tämä oli molemmille meille eka kerta palo-asemalla.
Iltapäivällä mummo opetti Liisalle kynttilän tekoa vanhoista kynttilänjämistä. Tehtiin oikein tuoksukynttilöitä kun sattui löytymään vanha laventeli-tuoksuöljypullo. Minun piti tehdä kauniita raitakynttilöitä, mutta kun en malttanut odottaa massan jäähtymistä tarpeeksi, niin yläosa sekoittui ja tuli ruskeaksi. Alemmat siistit ovat Liisan tekemiä.
Sitten Liisa valmisti meille ihanan kana-aterian ja opetti mummollekin helpon pippurikastikkeen teon.  On se kumma kun 12v on parempi ruoan laittaja kuin 63v mummo. =) Onneksi tyttö on tullut siinä isäänsä ja äitiinsä, eikä mummoonsa.


Liisa toi tuliaisiksi led-kynttilöitä ja lyhtyjä ja joulukukan. Kynttilät pääsivätkin lauantai-iltana heti tosi käyttöön kun meiltä meni sähköt. Onneksi oli nämä kynttilät, ettei tarvinnut ihan pimeässä olla. Kissojen takia kun ei sisällä uskalla oikeita paljon poltella.

Meidän alue kuului siihen pahimpaan sähkökatkos-alueeseen Suomessa ja ennuste oli, että sähköt saadaan  takaisin vasta keskiviikkona. Metsissä tarpovat miehet sanoivat, että nyt on pahin tapaus miesmuistiin. Kun kaikki toimii sähköllä, niin elämä käy hankalaksi pitkän katkon aikana. Ei minua niin haitannut kylmä ruoka ja pimeys, vaan kylmyys. Sunnuntaina piti jo sisälläkin olla koko ajan täkki niskassa ja talvikengät jalassa. En uskalla edes ajatella minkälaista heillä on , joilla on karjaa hoidettavana. Naapurissa olevaa vanhustentaloa oltiin jo evakuoimassa. Onneksi vedentulo ei sentään katkennut, niinkuin joskus on käynyt. 
Nyt sunnuntai-iltana tapahtui ihme, meille saatiin sähköt, monessa muussa paikassa on vielä sähköt pois. Kuinka hyvältä maistui ensimmäinen pannullinen kuumaa kahvia ja patteritkin lämpenevät pikkuhiljaa.  On niin autuas olo, ettei tiedä itkiskö vai naurais. 

Olen niin syvästi kiitollinen ja kunnioitan näitä miehiä, jotka ovat jaksaneet pitkää päivää tarpoa metsässä syvässä lumessa helpottaakseen meidän elämäämme. He ovat tämän päivän sankareita. Hanget ovat täällä todella syvät ja katkenneet puidenoksat eivät yhtään ole helpottaneet urakkaa. En varmasti ole ainut tänä iltana joka kiitollisuudella ajattelee heitä.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kirppisjoulua


Olin vielä yöpaita päällä, kun ystävä soitti, että oletko vartissa valmis niin lähdetään kierrätyskeskukseen. Voi tokkiinsa, tämmöisessä tapauksessa olen tosi nopea ja kerkesin vielä vetäistä aamusavutkin pihalla odotellessani.

Kyllä kannatti, tämmöinen oli saaliini, kaikki yhteensä 7€. Täyspitkät kauniit punaiset verhot, pientä korjausta vaativa pellavainen enkeli-tyynynpäällinen, ihku puinen possu-kynttilänjalka , ihan uusi patalappu ja paras, kevyt puinen tarjotin. Reissasin aikoinaan paljon Sisiliassa ja ihastuin siellä näihin tarjottimiin. Niitä onkin jo aika kasa, mutta ihan tämän mallista ja näin isoa ei ollutkaan. Tarkemmin ajatellen olisin tietenkin pärjännyt ilmankin näitä, mutta olen kyllä hyvin tyytyväinen löytöihini.


Kotona odotti postilaatikossa kirje Kristiinalta. Olipa mukava yllätys. Kiitos sinulle Kristiina hyvän mielen tuomisesta.♥ On niin soma siivousliina, etten minä raaski sitä ainakaan heti liata =) Laitoin sen keittiön kaapin oveen muistuttamaan mukavista asioista ja ihmisistä. Pitäisköhän laittaa lappu viereen : "Saa käyttää vain hätätapauksissa", hihihi.


On tämä netti vaan ihana asia näin syrjässä asuvalle autottomalle. Kuva on ihan kuin minusta, paitsi että käyn tupakalla ulkona, enkä viitsi kotona pitää tissiliivejä =) Minulla onkin melkein kaikki vähäiset joululahjat mitä ostan  jo ostettu ja kaikki netin kautta. Eipä tosiaan tarvi jonotella tungoksissa.


Ne hiipii jo. Oletko muistanut olla kiltti.

torstai 12. marraskuuta 2015

Ketuttaa


Hiljaa, hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä ♫ ♪ ♫
Lämmin syksykö lie saanut luonnon sekaisin, sillä ketunpoikasia ilmestyy koko ajan lisää. Toki muutakin on valmistumassa, mutta eihän niitä passaa näyttää vasta kuin joulun jälkeen.

Olen nyt jonkun aikaa käyttänyt sitä kirkasvalolamppuani ja ihme on tapahtunut. Unen tarve on huomattavasti vähentynyt ja se ihme on se, että olen siivoskellut joka päivä pikkuisen. Kyllä lähtee roinaa nurkista. Kaikenlaista sitä tuleekin säästeltyä, "sitä voi vielä joskus tarvita". =D  Alkaa tuntua aika mukavalta, kun kämppä tyhjenee ja lääkityskin on kohdillaan uuden lääkkeen myötä ja kunto on parantunut.

Vielä kun tytär saisi asiansa kuntoon,eli työpaikan,  ei minulla olisi mitään huolta.  Joulua kohti mennään lujaa vauhtia ja sitten mässäillään suklaalla eikä murehdita mistään.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Omakehu haisee =)


Naapurit ja suku luulevat varmaan että olen lopullisesti seonnut, sillä tänään olen oikein riehunut.
Aloitin ensin ulkokomeron raivaamisella. Kyllä lähti tavaraa roskakatokseen, esim. 7 paria suksia. Jos ei meillä kerran kukaan ole hiihtänyt pariin kymmeneen vuoteen, niin miksi ihmeessä minä säilyttelen suksia muutenkin ahtaissa tiloissa. Naapurikin siihen saapui ihmettelemään suksisatoani, mutta myöhemmin kun kävin katoksessa, niin johan sieltä oli muutama pari löytänyt uuden omistajan. Hyvä niin.

Seuraavaksi syöksyin ikkunoittan kimppuun ja sain vihdoinkin ne pestyä. Oikein sillä kunnon vanhanaikaisella tavalla, ensin pesu tiskiaineella, sitten huuhtelu etikkavedellä, enimmät vedet lastalla pois ja loput pärskeet sanomalehdellä. Aijai kun tuli kirkkaat ikkunat.

Katselin halveksuen kun naapurin opiskelijaneitokin pesi ulkoikkunoitaan. Käytti kaupan valmista pesuainesuihkepulloa ja talouspaperia. Oivoivoi, eihän ne tuolla lailla tule kunnolla puhtaiksi. Teki mieli mennä vähän opastamaan, mutta älysin onneksi olla menemättä =D No, käytän minä itsekkin kaupan suihkepulloa silloin kun pitää pientä alaa ikkunasta putsata, esim. kissan sylkipärskeitä. =)

Loppusilaukseksi laitoin vielä ensimmäiset jouluvalot ikkunan eteen. Voitin nämä pari vuotta sitten blogiarvonnasta ja ne ovat kyllä kauneimmat mitä olen nähnyt.

Sitten taputtelinkin itseäni olkapäille ja kehuin kuinka hyvä tyttö olin taas =). Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kyllä maistoi kolmen tunnin päikkärit urakan päälle.  Nyt voi loppu-illan sitten omistaakin keskeneräisille käsitöille ja niitähän onkin sitten paljon.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Vanhoja muistellen




Eihän minun siivoamisesta tulee mitään, kun koko ajan löytyy jotakin hauskaa, jonka ääreen on pysähdyttävä muistelemaan.

Kansakoulun alaluokilla tytär oli äitienpäivälahjaksi tehnyt kirjan omasta äidistä.
Nämä ovat minusta parhaat palat:
                                                   -Ainakin kerran päivässä äiti pesee hampaat
                                                   -Äiti on ihana kun hän on ottanut ilopillerin
On siinä kehuja kerrakseen =D

Samana keväänä tytär oli ihan oma-alotteisesti ilmoittanut minut jonkun lehden muuttumisleikkiin. 

                          


Eipä tullut kutsua muuttumaan, mutta kyllä näitä on niin ihana lukea nyt jäljestäpäin.
Tytär voi kyllä olla nykyään vähän eri mieltä minusta, ainakin tuon motkottamisen suhteen =)
Näistä huomaa kuitenkin miten rakastava tytär minulla on.

Itse en lapsena sisarusteni kanssa juurikaan rakkautta saanut. Omat lapseni ovat sitä kuitenkin sitäkin enemmän antaneet ja vielä enemmän olen yrittänyt sitä heille antaa. Liikaa ei voi lapsiaan koskaan rakastaa.
 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tästä se lähtee taas


Murheen alhosta on taas noustu ihmisten ilmoille ja suunta jatkuu. Olen huomannut muutamassa muussakin blogissa matalapainetta.  Onkohan se tämä vuoden aika kun saa mielen matalaksi.  Toivottavasti mieli kirkastuu toisillakin ja aurinko alkaa taas paistamaan.

Käsitöitäkin on alkanut taas valmistumaan. Apinoiden häivyttyä lämpimämmille seuduille ketut ovat alkaneet taas vallata reviireitään. Kohtahan tässä alkaakin olla jo oikein kiire , sillä muutama tilattu joululahja on vielä ihan aloittamattakin.

Joulusiivuoksetkin ovat hyvällä mallilla, eli hyvin suunniteltu. Mitenkäs se menikään :"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty". Eli minulla on jo puolet tehty =))))). Tällä vauhdilla voi olla että pääsiäiseen mennessä olen jo loppusuoralla.


Pakko vähän vilauttaa tätä keskeneräistä öljyvärityötäni, sillä se saa minut hyvälle tuulelle jo nyt. Paljon vielä muuttuu ja ihan on raakile vielä, mutta siinä näkyy jo se tärkein. Nojatuoli, paljon lankoja, paljon kissoja ja kahvikuppi käden ulottuvilla, siitä se mukava koti-ilta koostuu. Mitäpä muuta meikäläinen enää voisi toivoa =) 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kiitos kaikille, taas on parempi olo ♥


Kyllä te ootte mahtavaa porukkaa. Sain niin paljon kannustavia kommentteja, että johan on ihme jos en olis yhtään piristynyt. Ihan on taas normaali olo ja olen jopa selättänyt Siivouspeikonkin. Nurkka kerrallaan laitan kämppää järjestykseen. Se jo kertoo mielialasta paljon =)

Viimeksi tuli laitettua niin ruma kuva, että kun siivotessa löysin tämän, niin näytetään nyt sitten tämäkin. On meillä joskus nähty parempiakin päiviä =D Okei, on tästä jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Ja ilman tissiliivejä näköjään, ei tulis kuuloonkaan enää.
Ystäväni Mehmet siinä vierellä. Pari kuukautta kuvan oton jälkeen Mehmet menehtyi liikenneonnettomuudessa. . Ei sitä koskaan tiedä milloin toisen tapaa viimeisen kerran, surullista.


Postikin toi mukavan paketin. Jaana At home blogissa piti arpajaiset ja kuinkas ollakkaan, minähän se voitin Lovin ihanan puisen kuusen. Lovi-team oli laittanut vielä ylimääräisenä punaisia punatulkkujakin. Kyllä minä olen niin tyytyväinen ja iloinen tästä. Kiitos Jaanalle ja Lovi-tiimille ♥ Eipä olisi parempaan aikaan voinut tulla.


Toki tässä on käsitöitäkin tehty. Virkkauksen vastapainoksi on niin mukava neuloa tavallista sukkaa. Lankana näissä on kahta eri 7-veikkaa ja polvisukan silmukkamäärät katsoin Novitan ohjeista. Resorissa valepalmikkoa. Tupsujen ansiosta näistä tuli mielestäni vähän Lappi-henkiset =)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Kiitos teille kaikkille ystäväiseni ja mukavaa viikon jatkoa ♥