torstai 30. lokakuuta 2014

Mehmet


Tänä syksynä ei maalausinto ole vielä oikein iskenyt, mutta sainhan sentään yhden valmiiksi. Ristin hänet Mehmetiksi.

Tämmöisiä pieniä poikia siellä Keski-Turkissa vilisteli, kun entisen ukkoni kanssa kiertelin hänen synnyinseuduillaan. Kovin olivat ujoja ja yleensä kerkesivät piiloon siinä vaiheessa kun sain kameran esille.

Tällä kertaa ei olekaan kuvia apinoista, mutta ne pääsivätkin viikolla telkkariin. Tiistaina Virveriikkaa haastateltiin Lounais-Suomen uutisiin käsityön tekemisestä ja samalla näkyi pari minun tekemääni pienempää apinaa. Uutisen voi vieläkin katsoa Yle-Areenasta. Vähänkös olen ollut ylpeä siitä ja muistanut kaikille kertoa. Kukas sen kissan hännän....j.n.e.

44 kommenttia:

  1. Kiva maalaus, poikasen katse on ujo mutta soma ja veikeä, vähän aikuismainenkin.
    Mie tykkään maalauksestasi:)

    VastaaPoista
  2. Hieno on tämä Mehmet. Sun taulut on niin eläväisen näköisiä, kolmiulotteisia. Yksi taulukin riittää, eihän se määrä vaan laatu;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aina tärkeetä saada noihin varjoja ja valoja. Pitäis kyllä opetella jo tekemään muutakin kuin näitä harmahtavia ihmisenkuvia =)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan silmissä, hihi. Yhen sortin tuherrus tämäkin.

      Poista
  4. Voi ihanuus noita sun taitojasi. Virkkaat, neulot ja maalaat. Oishan tuossa sulle tienestihommaa kun alkaisit myymän taulujasi. Miekii niin tykkäisin jostain lehmätaulusta. Ja kun tässä joskus eläkkeellekin ois tarkoitus siirtyä, niin oishan se komiaa sitten seinällä katella lehmiä kun ei enää navettaa ole.:):) Laitapa oikian korvan juureen jos sattuu apinat yms. välillä kyllästyttämään.
    Sanon tämän siksi, kun mullakin yksi tytär opiskeluaikanaan maalasi tuttavilleen tauluja ja teki lyijykynätöitä kavereiden koirista ja lapsista jne. Tienasi vähän opiskelurahoja siten.
    Vielä tähän yksi juttu. Samaisen tyttären poika kohta 2v. oli katsonut äitinsä kanssa kaapon kuvaa täältä blogistasi. Seuraavana aamuna oli märyn kanssa tullut huoneestaan että "toittaa mummulle tee kaapo minulle". Oli kuvitellut että se olen mie ku teen kaapoja, kun äitinsä oli sanonut et tuupa kattoon ku tääl yksi mummu tekee kaapoja. No ei kai tässä auta ku alkaa kaapo tilaamaan sinulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi en minä osais lehmää maalata. Paljon helpompi varmaan virkata semmoinen ;) Tämä maalaushomma on minulle vain semmoista rentouttavaa vaihtelua ja siellä porukassa pääsee välillä juttelemaan toisten ihmisten kanssa, täällä kotona kun ei ole kuin kissat juttusurana.
      Kaapoa jos joskus haluat, niin laita vaan sähköpostia. Puseron keltainen merseroitu puuvillalanka on vaan hakusessa, ei tunnu löytyvän enää mistään. Onneksi on vielä yksi kerä keltaista Tenneseetä kotona.

      Poista
  5. Ihana taulu, Mehmet on todella ujon oloinen poika. Mie tykkään näistä siun tauluistasi, ne on niin upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin sisämaassa nämä pienet lapset olivat tosi ujoja ja sitä yritin tähänkin kuvaan saada. Täytyy yrittää maalata näitä muistoja niin kauan kuin muisti vielä jotenkuten pelaa =D

      Poista
  6. Olet todella taitava. Taulu on aivan ihastuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nohnoh, eipäs nyt kehuta liikaa. Lapsena ollessani jos joku kehui minua, niin äiti sanoi aina :" Ei saa kehua, se ylpistyy vaan liikaa". Ilmankos me suomalaiset ei osata kehuja vastaan ottaa, kun meitä tuolla lailla kasvatettiin =)

      Poista
  7. Taulu on ihana, olet kyllä niin lahjakas.
    Ihanaa viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä lahjakkuudesta niin tiedä, mutta mukavaahan se aina on kun kehutaan. =D
      Ihanaa viikonloppua sinullekin.

      Poista
  8. Kyllä tuo sun maalaus on upea. Tuo on just suoraan Turkista,olet saanut vangittua pojan ujouden ja housutkin,just niinkuin niillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisiä resupekkojahan ne siellä maaseudulla olivat. Turistipaikkojen lapset taas olivat niin mahdottoman kauniisti puettuja. Oivoi kun pääsis vaan joskus taas käymään, ikävä on.

      Poista
  9. Onnittelut apinoiden suosiosta, kohta joudut pestaamaan alihankkijoita :)
    Hienosti on näköjään maalausintokin lähtenyt käyntiin, sinulla on selkeä oma tyylisi, uskon, että tunnistaisin Sudeksi jos teoksesi tulisi jossakin galleriassa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan minulla oma galleria, tuo sängynpäällis-seinä, hihi. Ne jotka ei mahdu seinälle ovat sitten sängyn alla laatikossa. Sieltä niitä on helppo vaihdella kun joku kyllästyttää tarpeeksi.
      Minusta kun tuntuu etten ole vielä keksinyt mikä se olisi minun tyylini. Taitaa tuo virkkaaminen olla enemmän se "minun juttu" ;)

      Poista
  10. Melkein yhtä hieno taulu kuin se siivojatäti...
    Apinat bongattu telkussa, hyvin edustivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin sen siivojatädin poika, samasta köyhästä perheestä, luulisin.=D

      Poista
    2. Sehän sitten selittääkin koko jutun:)
      Kysympä nyt samalla, onko Armaasta kuulunut?

      Poista
    3. Ei ole Armasta näkynyt eikä kuulunut missään. Kovasti olen etsinyt ja joka ilta pihalla kissittelen. Kun saisi edes varman tiedon että on kuollut, niin loppuis tämä hätä ;o Hirvittää ajatus että se on tuolla jossain nälissään ja kylmissään.

      Poista
  11. Näin tuon YLEn uutisen ihan tuoreeltaan, sattumalta, kun satuin päättelemään villasukkia tellun edessä! Apinat pistin heti merkille - mietin, onkohan Sudella alihankkijoita Porin seudulla... ;o)
    Kivaa, että koulukäsitöitä - ja käsitöitä ylipäätään - nostetaan esiin mediuassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitöiden tekeminen onkin muotia tällä hetkellä, oikein hyvä . Nuo apinat meni Virveriikalle jo muutama vuosi sitten ;)

      Poista
  12. Ihana taulu ja suloinen Mehmet!
    Niin on aidon oloinen tunnelmaltaan. Hienosti maalattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä lie alitajunnassa kun tuli käytettyä näin synkeitä värejä. Yritän tehdä seuraavasta vähän iloisemman.

      Poista
  13. Siinäpä ne apinat hymyilivät aivan pääroolissa telkkarissa. Eivät ujostelleet ollenkaan niin kuin Mehmet. Poika on todella aidon näköinen ja ilme on oikeasti ystävällinen : ) Miten sinä sen oikein teetkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tee näitä taidolla, enkä tekniikalla, vaan tunteella. En ajattele ollenkaan mitä toiset tykkää, vaan teen miltä itsestä tuntuu. Taitaa tällä hetkellä vaikuttaa aika paljon Eetun kuolema ja Armaksen katoaminen kun ei tee mieli ollenkaan maalata iloisia värejä. Värejä on niin rentouttavaa "lääsätä", ei sillä lopputuloksella niin väliä =)

      Poista
  14. Mehmet on suloinen ja niin ilmeikäs! Ihailen taitojasi valtavasti - itse kun en osaa piirtää ollenkaan. Paitsi suoraa viivaa jos on viivotin apuna ;)
    Kävinhän minäkin sen uutisen katsomassa. Mukavaa, että käsitöistä puhutaan ihan uutisissakin. Ja apinat oli niin sun näköisiä, ettei tekijästä voinut erehtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaaminen on melkein yhtä mukavaa ja rentouttavaa kuin virkkaaminenkin =) Siellä porukassa on mukavaa juttuseuraakin, joka on myös tärkeää minulle. Kiva välillä höpistä muidenkin kuin kissojen kanssa ;D

      Poista
  15. Nopeastihan sinä Mehmetin maalasit. Pojalla on ihanan ujo ilme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mennyt 9 kuukautta, niinkuin olisi mennyt oikean Mehmetin tekemiseen =D

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Kiitos. Olen mielissäni kun löysin kauttasi Teemakuun.♥

      Poista
  17. Upea maalaus!
    Katsoin ensin valokuvaksi, mutta tekstihän paljastikin maalaukseksi.

    Nyt katsomaan Yle- areenaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla on näköjään jäänyt päälle tämä turkkilaisten maalaaminen. Olis varmaan paikallaan vaihtaa aihetta välillä =D

      Poista
  18. Hieno maalaus. Todella onnistunut, juuri tuon näköisiä ja oloisia pojat siellä ovat. Näin myös tuon uutispätkän ja olisin heti tunnistanut apinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Resupekka reppana =D Varsinkin sisämaassa lapset näyttää tämmöisiltä, mutta ovat silti niin iloisia ja reippaita.

      Poista
  19. Vastaukset
    1. Kiitos, saihan siihen taas kallista maalia tuhlattua =D

      Poista
  20. Minäkin kyllä Mehmetin kelpuuttaisin seinälleni. Virveriikan sivuilta jo aikaisemmin sain tietää apinoidesi päässeen ihan telkkariin asti. Vaan pidemmittä löpinöittä kerron nyt sen miksi alunperin tänään tänne tulin piipahtamaan. Oletko jo tietoinen Lankavan käsityökilpailusta johon voi osallistua pehmolelulla? Kilpailuaikaa on ensivuoden huhtikuun loppuun joten ihan joulukiireissä ei tätä tarvitse vielä mietiskellä. Tarkemmin asiasta löytyy tietoa Lankava.fi kotisivuilta.

    VastaaPoista
  21. Kiitos tiedosta, empä tiennyt. Kävin tutkimassa jo sääntöjä ja tarvii laittaa mietintään. Joulun jälkeen vois tilata sieltä lankoja ja suunnitella jonkun uuden hahmon oikein ohjeitten kera =D

    VastaaPoista