keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kuvapläjäys lapsuudestani


Mörökölli haastoi laittamaan lapsuudenkuvia ja tämä oli niin hauskaa, että tavoistani poiketen otin haasteen vastaan. =) Ensin luulin ettei minulla ole mitään kuvia, mutta löysinkin vanhan rakkaan valokuva-albumini ja innostuin oikein urakalla niitä kuvaamaan =)
Ihan ekana tämä studiokuva äidin ompelemassa kukkamekossa.


Sitten koko sisarusparvi äidin kanssa , Liisu, Kaisu ja Jussi. Minä olen tuo keskimmäinen. Jussia ja äitiä ei enää ole, mutta siskon kanssa pidetään yhteyttä


Lapsen vietettiin kai aika paljon kesiä Kauhajoella serkkujen luona, minä tuossa taas keskimmäisenä. Siellä asui myös Paappani, oikea merikarhu. Konemestarina höyrylaivoilla hän seilasi ympäri maailmaa ja toi tullessaan mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Parhaiten muistan kokonaisesta vyötiäisestä tehdyn korin, jossa vyötiäisen häntä oli kierretty sangaksi. Siihen aikaan ne olivat ihmeellisiä tavaroita.

Tähän väliin tarvii kertoa siskoni lapsuudenmuisto.
Pohjanmaalla oli maatalousnäyttely, jossa suurena ihmeenä ja ohjelmanumerona oli OIKEA NEEKERI AFRIKASTA. Sitä sitten käytiin pällistelemässä ja ihmettelemässä, kun ei kukaan ollut aikaisemmin semmoista nähnyt =D


Äiti oli kansakoulun opettajana Pohjanmaalla ja koska siihen aikaan opettajat asuivat koululla, niin minähän olin aina mukana oppitunneilla. Tässä tuo rusettipää eturivissä.
Opinkin luemaan jo hyvin pienenä ja ensimmäisen kokonaisen kirjan luin 4-vuotiaana. Eikä se ollut mikään satukirja. Nimeä en muista, mutta kansi oli ruskeaa pahvia ja kannessa pieni kuva sinisestä vuoresta. Vuoresta se jotain kertoikin.

Siihen aikaa ei ollut televisioita eikä tietokoneita, joten luin tosi paljon.
Yhdeksän vuotiaana sairastin joululomalla vesirokon ja aikani kuluksi luin Victor Hugon Kurjat 1. ja 2. Sen jälkeen luin Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän. Niin vaikuttava kirja Danten vaelluksesta Helvetin eri osastoilla, että muista sen vieläkin ihan hyvin.
Aika raskasta luettavaa sen ikäiselle, nykyään luen huomattavasti kevyempää tekstiä =D


Tämä on minusta hauska kuva, joten laitan tämänkin.
Keskellä seisoo nuorin tätini. Isä oli 13 lapsesta vanhin, joten täti on melkein saman ikäinen siskoni kanssa.
Ollaan matkalle lähdössä ja äiti on laittanut kaikki hienoiksi. Tytöillä on ollut papillotit päässä yön yli ja äidillä on päässä uusi lehmän läjää muistuttava hattunsa. Se oli siihen aikaan muotia. Minä siinä oikealla ja riisitaudin runtelemat sääreninikin näkyvät hyvin =)


5-vuotiaana pääsin taas oikealle valokuvaajalle. Päässä suuri keltainen rusetti ja päällä äidin tekemät keltainen villapusero ja sininen henkselihame. Jännä miten värit voi muistaa näin pitkänkin ajan jälkeen.


Yhtenä kesänä vietimme paljon aikaa Äkäslompolossa erään Sieppijärveläisen opettajan mökillä. Se oli meistä niin erikoinen mökki, toinen huone oli maantasalla ja toinen pylväiden päällä korkealla.
Se oli yksi niistä harvoista onnellisista kesistä.

Siihen aikaan ei Ylläksellä vielä ollut hotelleita eikä hiihtohissejä. Koko rinne oli luonnonsuojelu-aluetta. Pilasivat sitten senkin alueen. Onkohan sitä Varkaan-kuruakaan enää olemassa siellä?


15-vuotiaana se lapsuus sitten loppui, kun karkasin lopullisesti kotoa. Päällä on itse suunnittelemani ja vanhasta takista ompelemani talvitakki. Somisteena kaninkarvaa vanhasta turkista. Voi kun minä tykkäsin tästä takista.Ihme kun en palelluttanut sääriäni ja koko alapäätäni, sillä takki oli tosi lyhyt ja jaloissa vain ohuet sukat. Se oli sitä minihame-aikaa=D

Nyt haluaisin nähdä muittenkin lapsuuskuvia ja haastan niitä esittelemään ainakin


Ja olishan teitä paljon, paljon muitakin jotka haluaisin haastaa, joten ottakaapa tästä haaste matkaan.

35 kommenttia:

  1. Ihana oli katsella lapsuusmuistojasi, kaunis olet tyttönen :)
    Iloista päivääs sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän minua nätiksi kehuttiin, mutta äiti sanoi aina kehujille: "Ei saa kehua, tulee ylpiäksi". =)

      Poista
  2. Kiitos haasteesta, jonka otan vastaan, mutta vastaan viiveellä! :) Olen nimittäin Äkäslompolossa ja vanhat kuvat ovat kotona. ;) Kiva oli katsella sinun kuviasi, niin nostalgisia minunkin näkökulmastani. Tuotakin mietin, mahtaako se opettajan mökki olla vielä pystyssä täällä. Olisi mukava käydä katsomassa, missä olet lomaasi viettänyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki oli ihan tien vieressä kilometri pari ennen Äkäslompoloa. Lähellä oli NNMK:n hieno iso kesämökki. Tainnut jo lahota. sillä siitähän on jo 50 vuotta =)

      Poista
    2. Enpä ainakaan nyt hoksaa, onko siinä kohti vanhaa mökkiä, mutta katson seuraavalla kerralla ohikulkiessa tarkasti. :) Jäi äsken sanomatta, että Varkaankuru on edelleen olemassa, se ei olee kadonnut minnekään. Joskus syksyllä ruska-aikana olen siellä käynytkin.

      Poista
  3. Mustavalkoisiss kuvissa vaan on sitä fiilistä - ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen aikaan ei kuvia paljon näpsitty ja kuviin aina oikein asetuttiin =)

      Poista
  4. Suloinen pikku Sude. Hieno ja muistorikas kuvasarja. Aloitit lukemisen raskaammasta päästä :) Jumalainen näytelmä on hieno kauhukuvineen, mutta ei varsinainen lastenkirja. Minäkin muista Ylläksen vielä koskemattomana, asustelin joskus Sieppijärvellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini oli joskus 60-luvulla siellä koulun asuntolanhoitajana ja isosiskoni kävi keskikoulua siellä. Itse olin vain lomilla Sieppijärvellä, sillä asuin isän luona. Muistan ne mahtavat hiihtomaisemat, aamusta iltaan hiihdeltiin talvilomilla. Joku naapurin-täti ompeli minulle aidon neljäntuulenlakin ja se on vieläkin tallella =)

      Poista
    2. Minullekin joku ompeli neljäntuulen lakin, joka on vieläkin jossain tallella. Ei tosin enää mahdu päähäni. Sieppijärvi on niin pieni paikka, ettei tiedä vaikka oltaisiin tavattu. Minäkin olin siellä paljon myös kesälapsena.

      Poista
  5. Voi, miten hienot kuvat ja tarinat löysitkin ;) Kiva että vastasit haasteeseen. Suloinen Sude. Taidat olla aika lähes samaa vuosikertaa kuin minäkin ;) MInäkin muistan, kun meillä koululla kävi neekeri, lähetyssaarnaaja ambomaalta. Kerran olin aikaisemmin nähnyt helsingissä. Oli se melkoinen nähtävyys ;) Toivottavasti kukaan ei nyt tämän kirjoitukseni myötä pidä mua rasistina. siihen aikaan se vain oli niin harvinaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä sinusta, mutta minä olen päässyt jo aikuisten naisten kerhoon, sillä täytän tänä vuonna jo 62 v. Juuri sopiva ikä ♥
      Aikanaan oli paljon hauskoja lastenlauluja neekereistä ja hottentoteista, mutta tuskin me silti oltiin rasisteja =D

      Poista
  6. Ihania kuvia siun elämästä, kiitos, mie vastaan tähän jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu mukavalta katsella kuvia omasta lapsuudestaan =)

      Poista
  7. Mukava oli katsella kuvia ja lukea tarinaa lapsuudestasi ja nuoruudesta. Joskus 90-luvulla alussa olimme lasten kanssa Ylläksellä kesäaikaan. Teimme luontoretken lasten kanssa ja Varkaankurun laavulla levähdimme, teimme tulet ja paistomme makkaraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oli Ylläksellä joskus 60-luvulla ja silloin se vielä oli ihanan luonnonvarainen paikka.

      Poista
  8. Nyt ymmärrän, mistä kaikki sinun taitosi kumpuaa. Olet ollut kovasti viisas jo pienenä. Aika mielenkiintoisen lapsuuden olet saanut elää ja nättikin kuin mikä! Hauskasti kirjoitat asioista. Lehmänläjähattu? : D
    Kiitos haasteesta. En tiedä löytyykö kuvia paljon, kun minulla on ollut kuvafobia lapsesta saakka : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovassa myrsky-aallokossa kivikin hioutuu sileäksi ja kauniiksi.
      Kaipa sinustakin edes joku kuva löytyy ja jos ei ole kuvia, niin kirjoittele sitä enemmän =)

      Poista
  9. Olipa kiva katsella sun lapsuuden kuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoi tulee itsekkään näitä katseltua, mutta hyvä kun ovat tallella.

      Poista
  10. Oletpa ollut sievä pienenä ja osannut olla nätisti kuvissa. Meidän sisaruskatras osasi aina irvistellä kuvissa ja se näyttää olevan perinnöllinen taipumus.
    Keijukaises-taulusi on pirteä ja nätti. Tosin ainahan jotkut työt ovat itsestä mieluisampia kuin toiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi lapsuudessani romani-nainen pihassa joka sanoi: "Hai sie ku oot ihan meijän Veeran näkönen". Sen jälkeen jos olin tuhmasti, minulle tarvi vain sanoa: "Jos et ole kiltisti, niin mustalainen tulee ja vie". Johan löyty kiltti tyttö sen jälkeen =D

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Minusta vanhat kuvat ovat aina hauskoja poseerauksineen ja hassuine vaatteineen =)

      Poista
  12. Se on jännää tuo, miten nuo värit jäävät mieleen. Mun lapsuuskuvista on melkein kaikki värillisiä, mutta vanhin veljeni harrasti valokuvausta ja teki musta-valkokuvia. Niistä kyllä muistan tarkkaan minkä värisiä vaatteet olivat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä painitkin niin eri ikäluokassa =D Minun lapsuudessani ei vielä värikuvia ollut olemassakaan. =) Joskus muotokuvia väritettiin jäjestäpäin , semmoisia joskus vielä näkee vanhojen ihmisten seinillä.

      Poista
  13. mie nauroin toissapäivänä tälle postaukselle kun kännykällä luin, että "ihan oikee neekeri näkysällä" hehehehehe..eipäs tuosta ole niinkään montaa vuotta oikeesti kun vietnamilaiset alko tänne tulvimaan ja kyllä ne oli harvinaisia. niitä oikeen tarkotuksella käytiin autolla kahtelemassa perheen kesken :D hassua sanosinko..

    VastaaPoista
  14. Ensimmäiset Pohjanmaalla nähdyt "neekerit" olivat lähetys-saarnaajia Ambomaalta (nykyisin osa Namibiaa) ja kyllä he olivat ihan näyttelytavaraa. Ei sitä silloin katsottu rasismiksi eikä mitenkään ihmisarvoa loukkaavaksi. Nykyään jos vähän pitempään katsoo jotain tummaihoista, niin heti syytetään rasistiksi. Niin se vaan maailma muutuu =) Itse olen nuorempana seurustellut ghanalaisen kanssa ja myöhemmin ollut naimisissa turkkilaisen kanssa, joten toivottavasti minua ei nyt syytetä rasistisesta kirjoittelusta =D

    VastaaPoista
  15. Voi, olipa ihan katsella sinun lapsuuden kuvia. Mustavalkokuvat säilyvät hyvin. Kuinkahan nykyään käy värillisille valokuville, kun otetaan digilameralla ja laitetaan koneelle ja sieltä cd-levylle. Varhaislapsuudestani on mustavalkokuvia, mutta sitten kun siirryttiin 70-luvulle niin kuvat muuttuivat värillisiksi ja alkavat olla jo aika haalistuneita..

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen huomannut että pojan 40 vuotta vanhat lapsuuskuvat ovat jo ihan ruskeiksi muuttuneita, ei onneksi ihan kaikki, mutta suurin osa.

    VastaaPoista
  17. Ihania lapsuuskuvia! Olisin katsellut enemmänkin! ;o)

    VastaaPoista
  18. Miten ihana postaus, kuvat ja muistelot. Kiitos että sain lukea tämän.

    VastaaPoista
  19. Olipas kiva kurkistaa sinun kuvia ja kuulla niihin liittyviä muistoja. Todella tyylikäs tuo tekemäsi takki :)

    VastaaPoista