sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lisää kissoista

Armas

Mukava kun niin moni laittoi pitkän kommentin Armaksen pissa-ongelmasta.
Vuosikymmenien kokemuksella ja monien, monien kissojen omistajana minulle on kertynyt aika paljon tuota tieto-taitoa kissoista ja olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kissat osaavat näyttää mieltään :) Enkä usko että Armaksella on mitään varsinaista vaivaa, vaan pelkkää mielenosoitusta.

Siitä kertoo jo se, että Armaksen pisu-kohtaukset osuu aina määrättyyn aikaan. Aina kun tytär on kotona käymässä, tai meillä on joku muu poikennut kylässä, Armas käy lorottamassa väärään paikkaan. Samoin aina se tapahtuu tyttären huoneeseen. Ainut poikkeus oli se minun aamutossuni, mutta silloin oli tytön huoneen ovi tiukasti kiinni.

Smirre-mummo talon halutuimmassa nukkumapaikassa, vessan patterin kupeessa :)


Kyllähän kissoilla monesti on vaivoja, jotka aiheuttavat pisu-ongelmia. Joskus voi auttaa jo pelkkä hiekan laadun vaihtaminen. Meillä ainakin on huomattu erään kalliin hienon hiekan aiheuttavan kutinaa ja kirvelyä tassuihin ja pyllyyn.

Nyt tytär on ollut jo muutaman päivän pois ja Armas tekee niin nätisti kaikki tarpeensa hiekkalaatikkoon :)
Kaipa se vaan on niin leimautunut minuun, ettei hyväksy muita ihmisiä tänne ollenkaan. Hyvä kissahan se muuten on ja niin kiiltävä turkkinen ja terveen oloinen.

Mausu, porukan kiltein, mummon vanhin tytär

 Kissojen luonteissa on niin valtavasti eroja, niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei tämä Mausukaan tykkää muista ihmistä, mutta Mausu lähtee mieluummin ulos, kuin näyttää muuten mieltään.

Mausu on niin siisti, ettei juuri koskaan tee edes hiekkalaatikkoon, vaan juoksee läheiseen metsikköön asioilleen. Jos kukaan ei ole päästämässä pihalle, niin Mausu aukaisee wc:n oven ja käy lavuaariin pisumassa :) Siitä se onkin helppo siivota, sen kun laskee vettä päälle. 


Berniina (Pernu) , mummon toinen tytär, Maijan äiti

Jotkut kissat ovat myös ällistyttävän älykkäitä ja ajantaju aivan uskomaton.
Minulla oli aikanaan 23v. ja 22v. eläneet äiti ja poika, Killi ja Mamma. 
Siihen aikaan olin vielä vuorotyössä ravintolassa ja useimmiten palasin kotiin yöllä klo2-3 kieppeissä. Melkein aina kissat olivat puolen kilometrin päässä penkillä istuen minua vastassa. Lähellä asuneet olivat seuranneet, että ne ilmestyivät siihen aina vähän ennen minun tuloani. Minun tullessani ne naukaisivat tervehdyksen ja lähtivät mukanani kotiin.
Muina öinä ne eivät kuulemma siellä odotelleet, vain silloin kun tiesivät minun olevan tulossa.


Maija, se jo hengettömänä syntynyt , jonka sain virvotettua takaisin elämään. Jäi muita pienemmäksi kooltaan, mutta niin suloinen näöltään ja käytökseltään.


Loppuun vielä hassu tarina, joka tapahtui vuosia sitten :)

Eräänä pakkasyönä ravintolan keittiöön ilmestyi yhtäkkiä iso kissa. Minä tietenkin olin sen heti tunnistavanani parin kilometrin päässä asuvaksi kadonneeksi ilmoitetuksi. Eipä muuta kun soitin kissan kotia. Siellä emäntä oli onnellisena." On se meidän kissa. Laittakaa se taksilla tulemaan kotia".
No, taksi pihaan ja kissa takapenkille istumaan.

Hetken päästä tuli puhelinsoitto :" Ei se ole meidän kissa. Meidän kissa tuli juuri kotia. Laitan sen toisen tulemaan takaisin".

Kun taksi kurvasi takaisin ravintolan pihaan, nauratti tuttua taksikuskiakin jo niin kovasti, ettei suostunut ottamaan edes maksua "kissa-keikastaan". Sanoi vaan että eipä taida kyytiläisellä olla rahat mukana. Väittäisimpä että siinä vaiheessa kattikin virnisteli viiksiinsä :)

Tämäkin kissa oli mennyt samana yönä vielä omaan kotiinsa, mutta eipä ollut kertonut reissustaan halaistua sanaa :)


Samalla tuli tässä taas kerran esiteltyä tämä koko tämän hetkinen kissapesueeni.

Olis oikein mukava jos taas kirjoittelisitte kommentteja ja kertoisitte omia mielipiteitänne ♥



25 kommenttia:

  1. suloiset kissat sinulla on/oli

    tarinoita minulla valitettavasti ei ole :-), luen mielellän sinun

    VastaaPoista
  2. Täytyy sanoa että lapsuudesta on jäänyt yksi kissatarina hyvin mieleen kotonani. Yksi kissa oli lähtenyt ns omille teilleen ja oli kotvan ollut sitten poikessa, kun jostain kasvattiäitini kuuli että n. 10 km päässä jossain talossa tämä kissa oli sitten majoitellut, hän lähti taksikyydillä kissan hakemaan kotia ja kyllähän se kotiutui hyvin, mutta kova kissa-muori oli tämä kasvattiäitini, huolehti kyllä poikakissat leikattavaksi ja muutenkin jos kissalla vaivaa niin voi ja kerma siinä oli sitten aika hyvät lääkkeet. Aina oli kalaa saatavilla, ei paljon muuta mitä nyt vanhemmaksi aika koitti niin sitten jo oli markkinoilla kissanpurkkiruoka, niitä sitten lisänä oli.

    VastaaPoista
  3. Ihania kissoja ja hauska tarina,niin vain hienosti itseään taksilla ajelutti!Minulla on ollut lapsuudessa ja nouruudessa monia kissoja ja yhä tykkään kissoista kovasti. Kaikista eläimistä on tietenkin vaivaakin,mutta kyllä ne niin paljon antavat!

    VastaaPoista
  4. Tuo edellinen olen minä, olin toisella tunnuksella...
    (Kituroomista se olis yhyrellä!)

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtava tuo tarina taksilla kulkevasta kisusta, täällä on naurettu vääränä. Kiva kun esittelit koko kissaperheesi. Eräällä ystävälläni muuten oli kissa, joka ei tykännyt vieraista. Se kävi aina pissimässä vieraitten kenkiin, joten kengät piti muistaa laittaa kaappiin vahingon estämiseksi. Ehkä Armas oppi karkureissullaan huonoja tapoja :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana kissatarina! :D Meidän kissasta tulee ensimmäisenä mukavuudenhaluisuus mieleen. Millään ei menisi pakkasilla ulos. Kun ollaan ulkosaunan lämmityspuuhissa, kissa odottelee aina saunan terassikaiteella (jos on siis ulkona ;)) ja hyppää harteille ilmaiseen kyytiin sisälle. Ettei vaan itse joudu kylmään maahan astumaan. :)

    VastaaPoista
  7. Tässä nauruvesiä silmistäin pyyhin tuo taksissa reisaavan kissan tarina sai nauramaan.:))

    Komeita kissoja siulla.

    VastaaPoista
  8. Oikea päivän piristys taksikissatarina:DD Meidän kissoista en muista kuin yhden, joka aikansa mouruttuaan päästettiin ulos, mutta jo rappusilla katti teki U-käännöksen eikä sen jälkeen kolmeen päivään edes pyytänyt ulos. Ulkona oli nimittäin -30 astetta pakkasta. Maalla ei ollut hiekkalaatikkoja, joten joku meistä nappasi kissan syliin ja vei sen ulos vähän matkan päähän ja katsoi, että tarpeet tuli tehtyä ja vasta sitten kissa pääsi sisälle.

    VastaaPoista
  9. Kiitos tarinoistasi, näitä luin hyvällä mielin:)

    VastaaPoista
  10. Sulla on kyllä kauniita kissoja! Ja Maija on kerrassaan hurmaava!
    Huippu tarinoita, kissat on viisaita ja tuo taksikyytiläinen on kyllä virnuillu viiksiinsä kyydin jälkeen ;D

    VastaaPoista
  11. Kyllähän Armas tietää, ettei sitä reviirille kaikkia siedetä mamman lähelle. Fiksu poika!

    VastaaPoista
  12. Ihan repesin tuon kissan taksiajelu tarinan luettuani =D
    On siellä teidän kylillä kunnon meininki taksikuskeillakin.

    Niitä kissajuttuja mulla ei ole kun on vaan tämä osin hyvin kissastakin käyvä koiramme :)

    Mukavaa viikkoa sinulle ja kaikille karvaisille myös!

    VastaaPoista
  13. Suloisia ja persoonallisia ovat kaikki. Mulla on monta kissatarinaa mielessä mut ei yhtään noin hauskoja!

    VastaaPoista
  14. Meillä Vaimon työmatka kestää 2 minuuttia. Joka päivä komisen minuuttia ennen ku Vaimo tulee töistä, menee kissat ja koira ulko-ovelle odottaan...

    VastaaPoista
  15. Kiva kissakirjoitus olikin. Taksireissailua naureskelin.
    Kyllä mun varmaan täytyy kissa mennä löytötalosta hakemaan. Niin paljon on nyt kissajuttuja ollut näkösällä vaikka en oo edes etsinyt niitä.

    VastaaPoista
  16. KIITOS SUDE! google chrome toimii täydellisesti. Tilkkutaiwas-oli myös kokeillut ohjeesi mukaan ja hänelläkin toimii.
    Hienoa.

    VastaaPoista
  17. Ihan mainio tuo kissan taksimatka :D Nyt ei meidän Mörköstä tule mieleen mitään erityistä, mutta sen sanon, etten päivääkään ole katunut sitä, että Mörkö tuli hankittua. Näin kolmen ja puolen vuoden yhteiselon jälkeen huomaan joka päivä kollipojann masua rapsutellessani ajattelevani, että onpas vaan ihanaa, kun meillä on ikioma kissa. :)

    VastaaPoista
  18. Tulin tänää tänne uuelleen katteleen ja toi sun kuva vaikutti joteskii tutulta. Hetken kelas tyhjää, mut sit huomasin, et sehän olitkii sä kun olit käynny kommentoimassa sitä yhtä mun kuvaa. ;)

    VastaaPoista
  19. Kiitos päivän parhaista nauruista! Aivan ihana hyvänmielen juttu tuo taksilla ajeleva kissa.:D

    VastaaPoista
  20. Hauskoja kissajuttuja, mielelläni luen lisää :)

    VastaaPoista
  21. Voi kauheeta. Meinasi mennä sivu suun koko ihana juttu! Tosi mukavan näköisiä kissoja ja onneksi Armaksen pissakäytös meni ohi!

    Taksisuharikissa mun pitää kertoa heti lapsillekin, kun nenä näkyy : D

    VastaaPoista
  22. Juu, kyllä nuo osaavat mieltänsä osoittaa. Meidän Nöpö päästi pisut aina väärään paikkaan, jos ei saanut tahtoaan läpi - jos palvelu oli liian hidasta tai väärä ovi kiinni.
    Voi hyvinkin olla, että Armas protestoi huomion viejää vastaan. Muistan kun opiskeluaikana tulin kotiin, meidän Osku-kissa kyttäsi aina aamuisin sänkyni alla. Heti kun laitoin jalat lattialle, se hyökkäsi puremaan kantapäitä ja syöksyin kissa perässä kohti vessan antamaa turvaa. Ei ollut epäillystäkään, etteikö se olisi toivonut minun häipyvän sinne mistä tulinkin sen rauhaa häiritsemään.. Kissat ovat kissoja - onneksi:)

    VastaaPoista
  23. No olipa hauska tarina! Varmasti kissa muille kavereilleen kertoilee kuinka hän on ajekkut yksn taksillakin. Söpöjä nuo sinun apinat.

    VastaaPoista