keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tuholaiskissoja ja vastauksia


Mitä äiti edellä.......


......sitä tytär perässä.

Kuvan oton jälkeen vielä koira tönäisi minut kumoon suoraan ison kukkaruukun päälle. Ruukku halki ja joka ikinen petunia poikki. Kasvata tässä sitten kukkia noitten kanssa :(

Kiitos paljon kommenteista viimekertaiseen. Minäpä yritän nyt vastata muutamaan kysymykseen

Intsu ja Matleena :  Minä olen noin 40 vuotta hamstrannut kaikkia käsityötarvikkeita. Muutama vuosi sitten halusin kokeilla lelujen tekoa virkkaamalla. Ensin tein vain kissoja ja sitten pikkuhiljaa kehittelin siitä muitakin elukoita. Kun niitä alkoi olla kotona aivan liikaa, vein ne kesämyymälään kokeeksi ja ihmeekseni ne meni kaupaksi. Kun olin tehnyt ensimmäisen apinan, asiakkaat alkoivat kysellä niitä lisää. Nyt en sitten muuta juuri ehdikkään tekemään. Malli on kyllä muuttunut siitä ensimmäisestä tosi paljon kun en koskaan laita mitään ohjeita paperille muistiin.

Neulisti:   Ne "keilat", eli apinan-vartalot täytän pienille lapsille vanulla, mutta isommille menevät saavat mahaansa myös riisipussin. Siten niistä tulee painavampia ja hyvin istuvia. Uloshan voisi tehdä keilojakin tuolla lailla ja laittaa vaikka hiekkapussi sisälle..

 Mayo:   On kokeiltu kissanvaljaita, kyllä :(  Eli silloin näyttää kuin minulla olisi mukana yksi kiskova koira ja viisi kuollutta kissanraatoa narun päässä. Nuo ovat keksineet sen, että heittäytyvät makaamaan kuolleen näköisenä maahan eivätkä liikahdakkaan ennenkuin valjaat on otettu pois. Sama juttu joka kerta ja jokaisen kanssa, eli toivotonta. Onneksi jouksevat vapaina kiltisti jalkakäytävällä koiran perässä.

Susu:   Ihana ajatella, että minullakin on "salainen ihailija" =) Terveisiä vaan hänelle ;)
Ja kyllä , seura tekee kaltaisekseen. Jos emäntä on semmoinen koko ajan  höpöttelevä, niin kissoistakin tulee höpöttelijöitä =)

Ja minä jatkan tätä höpöttelyä taas toisella kertaa.
 Aurinkoista Juhannusta Kaikille.

12 kommenttia:

  1. Voi miten ihanan kamalia tuholaisia. Meillä on vain yksi kissa, mutta sekin keksii kaikkea yllättävää. Mutta ehkä parasta onkin juuri se, ettei koskaan voi tietää mitä täpähtuu :)

    VastaaPoista
  2. Ai että :)
    mokomatkin kukantuhoojat, ihania ovat mutta tietysti se harmittaa kun pahojaan tekevät.

    Meillä on onneksi jäänyt vähät istutukseni rauhaan.

    Saman olen huomannut, että kun elikoille (tai lapsille) paljon juttelee kaikenlaista niin saa samankaltaisen vastauksenkin. Minulla myöskin sekä oma jälkikasvu, että eläimet juttelevat vuolaasti.

    VastaaPoista
  3. Kisumisut on niin ihania, ettei niille jaksa olla vihainen. Hauskaa tekstiä taas kerran, kissanraatojen ulkoiluttaminen voisi totisesti olla haasteellista juu.. Iloista Juhannusta sekä sinulle että eläinkatraallesi!

    VastaaPoista
  4. Voi mahoton noita kissoja! :) Mutta aika tyypillistä,meilläkin tuo 6-kiloinen kollipoika tunkee itsensä aina mitä ihmeellisimpiin paikkoihin... Terveisiä tihulaisille!

    VastaaPoista
  5. Kissat osaa olla itse piruja! Meitin Koskenkorvan kolmijalka kun omaa sen lanka/narufetissin... arvaappa saiko hihatin vähän kyytiä... lanka poikki (syöty tottakai), silmukat pakosalla ja kissa viattomana työn päällä... juu ja oli korkeintaan viis minsaa valvomatta. =)

    VastaaPoista
  6. Minusta on kivannäköistä kun kesäkukkien joukossa on tuollainen monivuotinen. Nauratti tuo valjaskertomus, vai kuolleen näköisenä maahan :D kyllä kissat osaavat.

    VastaaPoista
  7. Hyvää juhannusta sinulle myös!

    VastaaPoista
  8. Voihan paholaiset sentään näitä elukoita. Kyllä ei aika käy pitkäksi niiden kanssa, sanoo täällä nimim. kokemusta omaava!!

    VastaaPoista
  9. Mahottomia epeleitä :D

    Ihanaa Juhannusta :)

    VastaaPoista
  10. Hyvää Juhannusta Sude ja kaikki ihanat elukat :)

    VastaaPoista
  11. Kissamaisen apinamaista juhannusta sinne! Tässä mietin, milloin tuo auton nokka kääntyy sinne päin.

    VastaaPoista
  12. Hei. Olen lukenut blogiasi useamman vuoden. Löysin sen kerran vahigossa. Pitää ihan kiittää sinua kaikista hauskoista hetkistä sen parissa. Hyvää kesää ja jaksamista edelleen apinoiden parissa.

    VastaaPoista