torstai 8. joulukuuta 2011

Minun Armaani

  En uskaltanut tänne kirjoittaa, että Armas katosi tasan kaksi viikkoa sitten.  Se olisi tuntunut niin lopulliselta.

Mummokissalla on ollut tapana tuoda sisäkissa Armakselle  hiiriä portaille, josta Armas on käynyt ne nappaamassa ja kiikuttanut sisälle syödäkseen ne keittiön pöydän alla.
Tasan kaksi viikkoa sitten Armas yhtäkkiä jättikin hiiren huomiotta ja syöksyi yön pimeyteen. Minä olen etsinyt ja kysellyt, mutta kukaan ei ollut nähnyt siitä vilaustakaan,  Öisinkin nousin katselemaan pihalle, josko Armasta näkyisi. Tiesin että koko puolitoista vuotisen elämänsä sisällä lämpimässä elänyt ja ruokansa valmiina saanut kissa ei kahta viikkoa ulkona selviäisi. Eniten minua suretti, kun ajattelin, että se on jossain nälissään ja peloissaan palelemassa. Toivoin jo suorastaan, että se olisi jäänyt auton alle pois kärsimästä. Eilen jo itkin varmana sen kuolemasta.

   
                           

Mutta mitä tapahtuikiaan illalla, oven takaa kuului surkea naukaisu.
MINUN ARMAANI OLI PALANNUT.
Niin arkana ja laihana. Pitkään sain houkutella ennenkuin pääsin niin lähelle , että sain napattua syliini.  Miten voikin olla onnellinen yhden kissan takia. Minulla on niin helpottunut olo ja haluan kaikille huutaa: " Armas on kotona". 
Toiset kissat murisevat ja sähisevät taas Armakselle, mutta me Eetun kanssa puolustetaan sitä.
Kyllä tuntui mukavalta, kun Armas tuli taas nukkumaan tyynyni viereen. Se vaan on niin luuta ja nahkaa, että tippa tulee silmään sitä silitellessä, minun entinen pullukka-Armaani. Se on muutenkin niin heikossa kunnossa, että sen takajalat tutisee seisoessa. Nyt se onkin ollut vuorotellen syömässä tai minun sylissäni kehräämässä.
Niin on kuin joulu olisi tullut etu-ajassa.

Mutta nyt tämä mummo lähtee hakemaan EU.-ruokakassia, sillä seurakunta on laittanut siihen jotain ylimääräistä. Nami nami, tästä se joulu lähtee oikeasti tulemaan:)

16 kommenttia:

  1. Onpa ihanaa kun Armas palasi kotiin! Voi olla,ettei ihan heti halua takaisin :) Armas muistuttaa kovasti meidän Borista...

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihanaa, että Armas palasi. Tippa tuli mun silmään lukiessa...

    VastaaPoista
  3. Ihana uutinen, varmaan kamalaa odotella palaako. Onneksi on ollut näin leutoa. Taitaa Armaskin arvosstaa entistä enemmän oman pesän turvaa ja lämpöä <3

    VastaaPoista
  4. IHANAA, että Armas löysi kotiin. Olisiko joku säikäyttänyt, kun ulos uskalsi, eikä ollut luonnetta tulla takaisin, ennenkuin oli pakko.

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka hienoa, että Arma palasi. Itsekin itkin parikymmentä vuotta sitten Ida-kissaa kuolleeksi, kun se oli reissussa neljä viikkoa. Sitten sekin palasi laihana mutta ehjänä kotiin.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, hienoa kun tuli takaisin. Kyllä se siitä pulskistuu.
    Kunpa se Vuokko-kissakin pääsisi jouluksi lämpöiseen ja uuteen kotiin, (mummekoon-blogissa)

    VastaaPoista
  7. Onneksi en tiennyt Armaksen katoamisesta,olisin täällä murehtinut hirmuisesti! MAhtavaa että se tuli takaisin, eikä varmasti karkaa heti kohta uudelleen, taisi läksynsä oppia.
    Sait todellakin joululahjan etukäteen, parempaa ei voi ollakaan:D Suukko Armakselle<3

    VastaaPoista
  8. Ihana,kun armas palasi retkiltään. Ja kyllä se tuota pikaa taas pullukaksi kuntoutuu.

    VastaaPoista
  9. Voi pientä Armas-rukkaa. Mikä onni että palasi kotiin!

    VastaaPoista
  10. Voi pieni Armas ressukka! Onneksi Armas löysi takaisin kotiin.

    VastaaPoista
  11. No onpa hyvä, että Armas tuli kotiin.

    VastaaPoista
  12. Ihanaa kun Armas tuli kotiin takaisin <3
    Tuli niin hyvä mieli puolestasi <3

    VastaaPoista
  13. Voi että ihanaa, että Armas löysi kotiin!

    VastaaPoista
  14. Ihana, kun sait Armas kissan takaisin kotiin. Rauhaisaa joulun odotusta

    VastaaPoista
  15. No huh, hienoa että Armas löysi takaisin kotiin!!!! Mun sisäkissa, Äitin Kulta lähti viime syyskuussa yön pimeyteen, minä etsin ja itkin portailla, parin tunnin päästä kuulin itkua talon takapuolelta ja siellähän se oli, voi hyvänen aika mitenkä itkin kissa sylissä, luulin jo etten ikinä enää nää sitä... jotenka ymmärrän hyvin hätäsi, kaksi viikkoa on pitkä aika!!!!

    VastaaPoista
  16. Ihanaa että sait Armaksen takaisin kotiin! Ihan tippa linssissä lueskelin.

    VastaaPoista