maanantai 17. lokakuuta 2011

Peikonlehti-haaste

Olivia pisti tämmöisen Peikonlehtitunnustuksen, johon kuuluu haaste kertoa itsestään kahdeksan sattunnaista uutta juttua. Tämä tuntui niin koukuttavalta, että otan mielelläni vastaan, kiitos. 


1. Sain piiskaa vielä 15 vuotiaana (remmillä kintuille). Isä oli ankara kasvattaja, joka ei kaihtanut ruumiillista kuritusta, mutta sehän oli aika tavallista vielä siihen aikaan. Rehellisesti sanottuna, joskus tuntuu, että pieni piiskan ripaus joillekin lapsille nykyäänkin ei tekis ollenkaan pahaa. Minun piiskansaamiseni loppui siihen, että karkasin kotoa , lopullisesti.

2. Tein työtä, jota inhosin , yli 30 vuotta. Lopputiliä ei uskaltanut ottaa, kun aina oli lapsi elätettävänä Lopulta minut potkittiin pois nuorempien tieltä. Nyt uskaltaa jo tunnustaa, että olin tosi helpottunut että toiset tekivät sen päätöksen puolestani. Nyt on paljon mukavampaa, kun saa olla kotona ja tehdä käsitöitä.

3. Minulla ei ole koskaa ollut autoa, ei taloa, eikä rahaa tilillä, hihihi. Kaikki ylijäänyt raha on kulunut matkusteluun ja kyllä minä olenkin matkustellut ja raahannut lapsiani maailmalle. Minusta se on pääomaa, jota kukaan ei voi minulta pois ottaa, ei verottaja, eikä ulosottomies :)Henkinen pääoma on paljon parempaa, kuin pankissa homehtuva, ainakin minun mielestäni :)


4. Nuorena olin kovasti Hippi-tyttö (ilman huumausaineita). Jonkin verran siitä ajatusmaailmasta on säilynyt tänne vanhuusvuosillekin.  Olisin silloin halunnut liittyä johonkin hippi-yhteisöön, mutta nyt olen ihan tyytyväinen "koti-hippi" :)

5. Minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, joiden ikäero on 21 vuotta.
Kun olin laitoksella tyttöä hakemassa ja poika tuli pikkusiskoa katsomaan, niin eräskin äiti sanoi että ompa sulla nuori mies, hihihi :)


6. Olen lihonut 40 vuoden aikana 75 kiloa!!!!! Saavutus sekin. Todistaa ainakin, että ruokaa on aina piisannut :)

7. Nukun nykyään päikkärit joka päivä klo 15-18. Minkä sille voi, että aina väsyttää. Herätyskello on soimassa, että herään katsomaan Lemmenviemää, johon olen jäänyt koukkuun. Täytyyhän minun katsoa, mitä se ilkeä Cosima-täti seuraavaksi keksii :)

8. Lopuksi suuri rakkauteni, Istanbul. Sen yölliset valot ja tuoksut saavat minut aivan hurmoksiin. Rauhassa voi kulkea ilman että kuulee sanaakaan suomenkieltä. Sieltä on myöskin hyvin romanttisia muistoja, oijoijoi. Tyttärenkin raahasin sinne jo kolme kuukautisena isäänsä tapaamaan.
Kyllä minä vielä saan rahat kasaan, että pääsen sinne  käymään, ainakin sitten oikealla eläkkeellä.
.......
Tämä haaste pitäisi nyt jakaa toisille ja minä ajattelin kiusata tällä vain paria, Mayo ja Villikissa. Ottakaa tai jättäkää, päätös on teidän

13 kommenttia:

  1. Hengissä ollaan vaikka ei ookkaan kuulunut mitään. On vissiinkin jonkinlainen saamattomuus iskenyt minuun, melkeinpä joka asiassa. Mutta onneksi neulominen maistuu, vaikken olekkaan saanut niitä esiteltyä blogissa.

    Olen samaa mieltä kanssasi, että mitä sitä turhaan kerää rahaa tilille. Matkustelu on mukavaa. Olisi vaan isommat tulot niin pääsisi useammin reissuun. Viimeisestä reissusta onkin vierähtänyt aikaa, semmoinen neljä vuotta.

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitit. Oli hauska lukea noi sun jutut. Blogiakin on niin mukava seurata kun tietää enemmän sen kirjoittajasta.

    VastaaPoista
  3. Loistavia kuvia juttujen mukana:)

    VastaaPoista
  4. Voi kun oli ihanaa lukea sinun juttusi... Minulla myös oli ankara isä.. ja äitikin. Kyllä sitä jo 17v mielellään ukkoni kelkkaan läksin. Kun tiesin näin pääseväni pois. Onneksi sattui silloin hyvä mies kohdalleni.

    VastaaPoista
  5. Kylläpä olikin mukava lukea tuota sinun tarinaasi.
    Matkustaminen on minunkin intohimoni ja sen on tartuttanut minuun tätini, joka raahasi minua maailmalla. Hänellä ei ollut omia lapsia, joten toimin vähän korvikkeena. Ja nyt huomaan tartuttaneeni taudin omiin lapsiini, jotka ovat kulkeneet ympäri ämpäri mukanamme imeväisistä saakka:)

    VastaaPoista
  6. Sulla oli kivoja tunnustuksia ja oli myös monia yhtäläisyyksiä kanssani! Se piiskaamisjuttu ja suurinpiirtein samoin minäkin olen lihonut:):)

    VastaaPoista
  7. Kylläpä olet toteuttanut tämän haasteen mukavasti. Niin osuvat kuvat (kissa). Samalla aikakaudella tunnutaan syntyneen.

    VastaaPoista
  8. Minäkään en päässyt lukemaan blogiasi pitkään aikaan kun varoiteltiin viruksesta, onneksi ongelma on nyt ratkaistu :)
    Ihania apinoita olet tehnyt ja erityisesti hymy levisi huulille noista Peppi-tytöistä, hopsansaa ;) Syysmasennusta on täälläkin ilmassa vaikka kuntoutua pitäisi, jos ei jaksa niin ei jaksa...!

    VastaaPoista
  9. Hauskoja tunnustuksia ja kuvia varsinkin!

    mutta kylläpä olet ollut ahkerana! nuo pienet apinat ovat tosi hellyttäviä (mulla oli pienenä virkattu apina, joten koen ne erityisen kauniina:)

    VastaaPoista
  10. Olipa mukava lukea noita tarinoita. Hyvän blogin yksi tunnusmerkki mielestäni on persoonallisuus. Ja tällaisilla paljastuksilla sitä juuri rakennetaan:)

    VastaaPoista
  11. Ihania paljastuksia (paitsi nuo kaksi ensimmäistä). Ihailen, miten rohkeasrti olet elänyt omaa elämääsi.

    VastaaPoista
  12. Jes, huipputunnustuksia kuvineen :) Näitä on kiva lukea, ja kiva myös tehdä! Erityisesti tykkään kolmosesta, vitosesta ja kasista! Kiitos näistä!

    VastaaPoista