torstai 29. syyskuuta 2011

Hyvää vuosikertaa :)

 
Sain näin soman tunnustuksen Kisumummalta ja Mustankissan tyttäreltä.
Kiitos molemmille oikein paljon.
Taidankin itse lähettää tämän eteenpäin Lissu-titityylle, jonka Italian-asumisesta on mukava lueskella ja samalla haaveilla.
 
 

Eräs ystäväni oli ostanut huutokaupasta vanhan matkalaukun sisältöineen. Onneksi tuli ensin minulle näyttämään, ennenkuin alkoi roskiin mitään heittelemään.
 Minä kunnon himohamstraajana tietenkin löysin heti talteen otettavaa.  Ikivanhaa villalankaa ja Omin käsin käsityölehden. Kaikki parasta vuosikertaa 1952, se on näet minunkin syntymävuoteni. En kyllä tiedä mihin näitä tarvitsen, mutta eihän niitä nyt roskiinkaan voi laittaa vielä, niinkuin ei minuakaan :)


maanantai 26. syyskuuta 2011

Sukkia ja punkkeja

 Tytär jo soitti hädissään kun en ollut tänne mitään kirjoitellut.
Eihän minulla mitään hätää. Jokavuotinen syysväsymys ja -masennus vain alkaa valtaamaan mieltä, eikä mitään saa aikaiseksi. Näkyy sama vaiva olevan monella muullakin.

Pieniä sukkia kuitenkin on parit valmistunut sukkasatoon. Tuosta punakirjavasta Tico-tico-langan väristä tykkään kovasti ja joulun jälkeen voisinkin tehdä siitä itselleni polvisukat.
Apinoita myös on muutama taas valmistunut, mutta en nyt viitsi teitä kyllästyttää niiden kuvilla. Laitan sitten yhteiskuvaa, kunhan saan suuremman lauman aikaiseski.

Torstai-iltana tunsin kummaa kipotusta polvitaipeessa ja ajattelin suonikohjun olevan tulossa. Tarkempi tarkastelu paljastikin kutsumattoman päivällisvieraan iholla. Hyi olkoon. Semmoisella vauhdilla nappasin pois, etten ehtinyt edes punkkipihtejä hakemaan. Nyt sitten vaan seurailen paraneeko viikon sisällä vai joutuuko vielä lääkäriin menemään.
Mahdoton punkkikesä on ollutkin. Berniina-kissaltakin napsittiin alkukesällä 15 punkkia yhdellä kertaa. Berniina ressukka ei ole palannut kotia ja nyt alan jo uskoa, ettei palaakkaan. Olisikohan lie saanut jonkun punkkitaudin ja menehtynyt jonnekkin piiloon, kun ei kukaan ole kuullut eikä nähnyt sitä missään.

Jotain piristystä pitäisi keksiä ennenkuin tästä ihan vaipuu synkkyyteen. Nyt kun olen yksin kotona ei pääse edes mihinkään käymään, kun ei ole koiralle hoitajaa. Eihän tuota isoa haisevaa karvakasaa kukaan huoli hoitoonsa ja tietyin väliajoin se kumminkin pitää tarpeillaan käyttää. Ei siitä silti voi luopuakkaan. Ollaan nyt sitten kotona.

Onneksi kohta voi ruveta touhottamaan joulujuttuja, se kummasti piristää. Varasin jo paikan joulumyyjäisiinkin, vaikka ei juuri mitään ole valmiiksi tehtynä. Kiirettä alkaa pitämään kohta.

Hyvää alkavaa viikkoa niin ystäville, kuin tuttavillekin ja varsinkin sukulaisilleni :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sitä sun tätä

 Koko viikko vierähti kurpitsan kanssa taistellessa, mutta nyt se on lopussa.

Täytyy myöntää, ettei pikkelsin teko onnistu minulta. Niin tuli pahaa, että kaadoin koko satsin roskikseen.
Toista on sitten nämä hillot. Toisessa on puolukkaa+kurpitsaa ja toisessa appelsiinia+kurpitsaa. Voi että osaavatkin olla hyviä. Appelsiiniversio varsinkin on niin namia, että sitä on jo pari purkillista syöty ja kehtasimpa antaa naapurin mummollekin pienen purkillisen.

Tytär tuli viikonlopuksi käväisemään kotona ja teki loppu kurpitsasta vielä amerikkalaisen kurpitsapiirakan.

Nyt en suostu enää käsittelemään kurpitsaa, mutta ensi syksynä varmasti uusiksi.

 Mitäpä sitä sitten käsityörintamalla. No apinoita tietenkin.
Hillosodan takia en ehtinyt tekemään kuin pari valmiiksi. Täytyy ensiviikolla kiristää tahtia.

Alla on uusin löytöni Kierrätyskeskuksesta, ihana silkkinen vanhanajan täkki.
Lapussa luki, että koiralle peitto 1€. Minä kun tuon hyvin tuuletin ja pesin, niin eihän se koiralle jouda. Miten ihana siihen onkaan kääriytyä päivänokosille sitten kun pakkanen paukkaa nurkissa.


Eevamummo lähetti minullekin tämän ihanan ruusutunnustuksen.
Nyt vaan laiskottaa niin kovasti ja kun olen jo aikaisemminkin kertonut mieliruokani sun muut, niin enpä tee muuta kuin laitan ruusut tänne talteen.
Kiitos Eevamummolle.

Tytär on saateltu linja-autolle ja minä tästä painunkin päivä-unille Armas-kissan viereen.
Hyvää sunnuntainjatkoa kaikille.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kurpitsa

Naapurustossa asuva "vähän yksinkertainen " mies oli saanut jostain valtavan kurpitsan. Tänä sunnuntai-aamuna aikaisin minulla soi sitten ovikello ja sain lahjaksi puolet kurpitsasta. Tällä puolikkaallakin on painoa 11 kg.

Mitäs siitä jos päässä vähän viiraa, kun on suuri sydän paikallaan.

Empä ole ennen kurpitsaa käsitellyt ja tämän päivää olenkin etsinyt ohjeita. Nyt on pikkelsi valmistumassa ja huomenna aion kokeilla Puutarha.netistä löytynyttä appelsiini-kurpitsa-hilloa:


Kurpitsamarmelaadi

2 kg kurpitsaa
2 appelsiinia
1/2 l vettä
1 kg hillosokeria

Kuori ja puhdista kurpitsat ja leikkaa paloiksi.

Pese appelsiinit huolella,raasta kuori ja purista mehu. Keitä nämä sekä vesi hiljakseen kunnes ovat kypsiä.
Ajele sauvasekoittimella hienoksi, lisää hillosokeri ja keitä hiljakseen vielä 10 min ja tölkitä. Paahtoleivän päälle on aikas namia.

Kuulostaa aika herkulta :)
..............
 
Poikani oli piloillaan sanonut Pikku-Liisalle kyseisestä miehestä, että onkohan tuo mummon uusi poika-ystävä. Liisa tuli hyvin vakavana sanomaan minulle: " Ethän mummo ala kulkemaan Jamatumin kanssa".
Ei syytä huoleen, en ala :)


keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Apinanelikko

Nämä neloset pääsivät nauttimaan eilen kauniista syyspäivästä. Tänään sitten sataakin senkin edestä.

Elina kysyi, montako apinaa olen jo tehnyt.
Tässä on nyt sitten 67. Ei, ei kyllästytä vieläkään. Kaiki tehdään, mitä on tilattu. Joulumyyjäisiinkin olisi hyvä muutama saada aikaiseksi.Eipä tässä enää niin mahdottoman pitkä aika ole jouluunkaan.
Näitä ennen tein paljon kissoja , sammakoita sun muita elukoita. Ehkä joulun jälkeen ehdin tekemään taas niitäkin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hän on palannut

 Ihan alkukesästä kolme kissaani, Maija, Berniina ja Mausu, hävisivät yhtä-aikaa. Maija palasi kuukauden kuluttua, mutta toisista ei kukaan nähnyt vilaustakaan koko tämän kolmen kuukauden aikana.

Eilen illalla, kun olimme Eetu-koiran kanssa iltalenkillä, niin Mausu tulla tassutteli tiellä vastaan. En meinannut silmiäni uskoa. Eetun ja Mausun jälleen-näkeminen oli suorastaan riemullinen. Mausu on niin hyvässä ja pulskassa kunnossa, ei sillä ainakaan mikään hätä ole ollut.
 Kotona Armas-kolli yrittää hätyytellä Mausua, mutta Eetu puolustaa ystäväänsä uskollisesti. Nyt uskon taas, että Berniinakin voi vielä ilmestyä jostain.
.....
Kyllä on ruoka joskus kovan työn takana.
Minäkin ajattelin tänään täyttää kaappiani metsän antimilla. Yli viisi kilometriä poljin rämäpyörälläni sinne "hyvään" paikkaan. Kolme tuntia rämmin metsässä karhujen syöttinä. Mikä oli saalis: 1l puolukoita, 1/5l mustikoita, 3 haapasientä ja 5 hirvikärpästä.
Satoon pettyneenä keitinkin suuren kattilallisen makkarasoppaa. Nyt on ruokaa koko ensi viikoksi :)
Kaikki lihakset on nyt kipeinä, mutta mahassa lämmittä makkarasoppa :)

Nukkumaankin voisi jo mennä, mutta kun sänky on jo varattu :)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Sukat omalle mussukalle

Kyjy-sukat #10 valmiina. Lankana seiskaveikka ja varressa prinsessaneuletta. Varressa pituutta sen verran pitkästi, että lämmittävät talvella kunnolla.
Sukat lähtee tyttärelle Outokumpuun, sillä eikös ne oman äidin tekemät sukat lämmitä kaikista parhaiten.

 

Kehtaanko edes tunnustaa, että voitin taas blogi-arvonnassa :)
Violettia ja villalankaa blogista sain tämän ihanan kettupussukan kännykälle. Se tuli kyllä tarpeeseenkin, sillä kännykkäni on lojunut aina kassin pohjalla ja kaikki raot on täynnä murusia. Pussukka tuli heti käyttöön ja kävin sitä jo kylällä ylpeänä esittelemässä :) On se vaan niin soma ja juuri sopivan kokoinen.
Mukana kultarahoja (joista yksi meni jo suuhun) ja kiva kortti, jonka on taiteillut Emma 8v. Hieno kortti, terveisiä Emmalle ja kiitos paljon Pirjolle.Nyt on mummelin känny suojassa :)

Sukkasatokin alkoi, mutta minun täytyy ensin tehdä apinoita. Kyjyilykin on vähän huonolla mallilla. Olisinkohan ollut vähän liian ahne näitten kampanjoiden suhteen :)