lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää Uutta Vuotta

    
<>
 
Language Kieli Happy New Year! Hyvää Uutta Vuotta!
Afrikaans Afrikaans Voorspoedige nuwe jaar
Arabic Arabia Kul 'am wa antum bikhair
Basque BaskiUrte Berri on
Bengali Bengali
Shuvo noboborsho
Chinese (Cantonese) Kiina (Kanton) Sun nien fai lok
Chinese (Mandarin) Kiina (mandariini) Xin nian yu kuai
Czech Tšekin Stastny Novy Rok
Danish Tanska Godt NytÅr
Dutch Hollantilainen Gelukkig nieuwjaar
Esperanto Esperanto Bonan Novjaron
Finnish Suomalainen Onnellista uutta vuotta
French Ranskan Bonne année
German Saksa Ein glückliches neues Jahr
Greek Kreikan Eutychismenos o kainourgios chronos
Hawaiian Havaijilainen Hauoli Makahiki hou
Hebrew Heprealainen Shana Tova
Hungarian Unkari Boldog uj evet
Indonesian (Bahasa) Indonesian (Bahasa) Selamat Tahun Baru
Italian Italian Felice Anno Nuovo or Buon anno
Japanese Japanilainen Akemashite Omedetou Gozaimasu
Korean Korean Sehe Bokmanee Bateuseyo
Laotian (Hmong) Laosin (Hmong) Nyob Zoo Xyoo Tshiab
Latin Latinalaisen Felix sit annus novus
Nigerian (Hausa) Nigerian (Hausa) Barka da sabuwar shekara
Norwegian Norja Godt Nytt År
Philippines (Tagalog) Filippiinit (Tagalog) Manigong Bagong Taon
Polish Puola Szczesliwego Nowego Roku
Romanian Romanian La Multi Ani si Un An Nou Fericit
Samoan Samoa Ia manuia le Tausaga Fou
Spanish Espanjalainen Feliz año nuevo
Swahili Suahili Heri za Mwaka Mpya
Swedish Ruotsi Gott Nytt År
Thai Thaimaalainen Sawatdee Pi Mai
Vietnamese Vietnam Chuc mung nam moi
Welsh Walesin Blwyddyn Newydd Dda

Ompas tämä kielillä puhuminen helppoa nykyään :)
Kiitos kaikille blogiseurasta ja Oikein Onnekasta Uutta Vuotta !

torstai 29. joulukuuta 2011

Myrskyn jälkeen, on pouta sää.......

 Sähkökatkoista huolimatta sain joulupäivänä yhden joululahjoista loppuun tehtyä. Puro-langasta tuubikauluri. Se on sitten miellyttävää lankaa neuloa. Neule syntyy joutuisasti, eikä lanka kuivata käsiä, niinkuin jotkut Novitan langat tekevät. Värikin käy tyttärelle niin nätisti.
Kesken on vielä pojalle tarkoitettu joululahja, mutta sillä ei kiirettä :) Milloin lie joutaa tulemaan lahjojansa noutamaan, vielä ei tietoa.


 Arvontavoitto-putki jatkui aina vaan. Aatonaattona sopivasti saapui tämä Jasmiken blogista voittamani jättisukka. Sinne mahtuukin paljon lahjoja, mutta tänä vuonna tonttu ei vielä ehtinyt sitä täyttämään. Ajattelin ensi jouluna laittaakin sinne itselleni joka joulukuun-päivälle pienen paketin :) Täytyyhän mummeleillakin olla oma joulukalenteri :)

Heti joulunjälkeen tuli sitten tämä Etanan arpoma paketti, Sini-valkoista-kirja ja vihreä huivi. Tätä kirjaa minulla ei vielä ollutkaan ja huivi piristää mukavasti mustia puseroitani. Mukava yllätys oli tämäkin.
Oikein paljon kiitoksia sekä Etanalle, että Jasmikelle. Nämä yllätykset ovat niin piristäviä muuten harmaaseen arkeen.
.....
Joulu menikin aika tunnelmallisesti myrskyn takia. Koskaan ennen ei meillä ole näin paljon polteltu kynttilöitä. Kissojen takia vaan piti joka kynttilää vahtia koko ajan. Jopa koiraa käytettiin iltalenkillä kynttilälyhtyjä kantaen. ( Meiltähän ei tietenkään löytynyt yhtään taskulamppua nyt niitä tarvittaessa).  Sen verran oli välillä aina sähköä, että saatiin pikapikaa lämmitettyä ruokaa.
Olihan se kyllä hermoja koittelevaa, sillä koira päätti huutaa joka kerta kun sähköt tuli tai meni. Varsinkin yö-aikaan noin tunnin välein kuuluva kamala haukkuminen otti koville. Teki mieli nousta paljain käsin kuristamaan koko piski, sillä tiesin , että seinänaapurin piti aamulla nousta töihin. Ei sielläkään varmaan paljon nukuttu Eetun takia.
Onneksi myrsky taitaa olla laantunut ja Eetukin nukkuu tyytyväisenä, mutta niin väsyneenä. Vahtikoiran elämä on joskus niin rankkaa :) 

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää ja Rauhallista Joulua


Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.



perjantai 23. joulukuuta 2011

Joko joulu tulla saa.....

 No ihan kohta. Siivoukset on vielä vähän kesken, mutta lahjoja on tullut jo niin paljon.  Vanhan kansan ihmisenä minun pitää jouluksi siivota oikein kunnolla :)

Ihan ensimmäisenä tämä Jaanan lähettämä paketti.  Se tuli kyllä täytenä yllätyksenä ja olen siitä OIKEIN iloinen. Suuri pussillinen puuvilla- ja villalankoja. Heti tuli mieleen mihin käytän näitä. Puuvillalangat ovat juuri sopivan paksuisia ja värisiä apinoitten tekoon ja villalangoista saan kauniita lapasia ja sukkia.
Suuret, suuret kiitokset sinulle Jaana, olet tosi hyväsydäminen.


Nämä kauniit joulukoristeet voitin Marjukan arvonnasta. Ne on jo paikkansa löytäneet kamarin seinältä.
Voi miten ne ovatkin kauniita ja herkkiä. Kiitos sinulle Marjukka oikein paljon.


 Kehräämön Raitsun arvonnassa voitin pussukan. Piti tulla yksi, mutta tulikin kaksi.  Niin siistiä jälkeä ja kauniita.  Käyttötarkoituskin on molemmille jo selvinnyt. Kiitos sinullekin Raitsu oikein oikein paljon.


Eikä siinä vielä kaikki. Keittiötä koristaa nyt tämä jouluinen näppipyyhe, jonka voitin Pellavasydämen Merviltä. arvonnassa. Nyt on joulua keittiössäkin.  Kiitos sinulle Mervi ja oikein Mukavaa Joulua. Tänä on oikein hauska pyyhe ja olen siitä kovin ilahtunut.

 Tämä salaperäinen paketti tuli Tainalta. Empä vielä aukaise sitä, vaan säilytän jouluaatto-iltaan.
Voi Taina kun sinulla on avara sydän. Sinne taitaa mahtua puoli Suomea.

Minä sain niin paljon lahjoja, etten ole ihan varma, olenko ollut näin kilttinä.  Kyllähän minä viime viikolla yhtenä päivänä olin aika kiltti ja sen tonttu varmaan pani heti merkille. Kyllä kannatti ja taidan yrittää olla kilttinä toisenkin kerran.

Kissat ei oikein ymmärrä tätä siivouspuuskaa, vaan etsivät kaikki mahdoliset piilopaikat. Eikös vaan yksi hyväkäs löytänyt katonrajassa olevan lankakätköni ja sai siitä pudotettua kannen pois. On siellä nyt hyvä köllötellä niitten minun parhaitten lankojeni päällä :)

On aika rauhoittua joulun viettoon.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE !
Kiitoksia kuluneesta vuodesta, blogiseurasta ja kommenteista.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Pieniä töitä

 Nyt minun ei tarvitse enää kadehtia toisten joulupalloja, sillä minulla on kolme ihan omaa. Totesimpa taas kerran , että kirjoneule ei ole minun juttuni. Se ei vaan suju.

Ne tärkeät tiedot :)
           -lanka,      vanhoja purkulankoja
           -täyte,       vanua vanhasta rikkinäisestä pehmolelusta

Siis oikeita kierrätyspalloja.
Tonttutyttö on jo muutaman vuoden vanha ja jo hieman ränstynyt. Silti istuu joka joulu näkyvällä paikalla.

Minä vaan palloja väsäilen, vaikka viisi joululahjaakin on vielä ihan kesken. Voipa tulla vielä kiire :)

         
Siivouksessakin olen jo voiton puolella, hiphuraa. Miten voi 50 neliön asunnon siivouksessa mennä viikko tolkulla.

Samalla löytyy kumminkin "aarteita". Löysin ison pussillisen olutpurkkien klipsuja ja tyhjän olut-tölkin. Eräs ystäväni ne minulle toi kesällä ja toivoi, että tekisin purkista hänelle "jotain"
.
Hätäpäissäni en nyt muuta keksinyt, niin leikkelin purkista lehtiä ja vääntelin kranssin. Onneksi oli muutama kranssipohja valmiina. Vanha helminauhakin joutui purkuun, että sain helmiä tähän. Näkyi tämä kelpaavan vastaanottajalle.

....
Minä ole ihmetellyt, että mikä ihme tuossa edellisen postauksen Laku-Pekassa on vialla, kun ei näytä oikealta.  Tänään vasta huomasin, että sillähän on silmät väärinpäin. Sen siitä saa, kun ei katso mallia.
Eiköhän tuo kumminkin asiansa hoida silmät pystyssäkin :)

.....
Minua on ilahduttanut, kun muutama on kysellyt s-postin kautta, että saako minun mallejani kopioida ja vähän ohjeitakin. Voi tokkiinsa, mukavaa vain, jos ideani kelpaavat muillekin. Mitään ohjeita en ole koskaan kirjoittanut ylös, mutta autan kyllä mielelläni, jos vain pystyn. Ihan tarkkoja ohjeita mihinkään en kumminkaan ala kirjoittamaan, siihen olen aivan liian laiska :-D

perjantai 16. joulukuuta 2011

Hyvänmielen päivä

  Pikkupaketit on saatu postiin ja kerrankin ajoissa. Tänä vuonna tein näitä Laku-Pekkoja jotka on helppo sujauttaa kirjekuoressa menemään. Linkki ohjeeseen on jossain tuolla Idealootassani.
......
Tänään aloin miettimään, etten ole koskaan kunnolla kiittänyt sosiaali-virkailijaa, joka on vuosikymmeniä hoitanut asioitani aina tarpeen vaatiessa. Niinpä nappasin viimeisen apinani kainaloon ja marssin sosiaalitoimistoon.
Huomasi kyllä, että virkailija oli mielissään ja kun hän vielä nousi halaamaan minua, niin kyllä tuli hyvä mieli itsellekin. Se hyvä mieli on sitten säilynytkin koko päivän.  Onneksi tuli mentyä, sillä hän kuulemma onkin viimeistä joulua töissä ennen eläkkeelle siirtymistä. Minkähän takia minäkään en aikaisemmin ole tajunnut käydä ihan vaan kiittämässä. Monta muutakin ihmistä olisi edes kunnon kiitoksen ansainnut. Suomalaiseen luonteeseen ei vaan jotenkin kuulu halaaminen ja kiittäminen. Vahinko.

Kotia palatessa oli vielä tullut postiakin.
 Joku aika sitten voitin Tintin arpajaisissa ja nyt tuli tämä tarpeellinen paketti. Langat on kuulemma apinatehtaan tuotannon varmistamiseksi :) ja tämä toinen , heijastinkukka, on todella tarpeen. Häpeä tunnustaa, että illalla koiraa lenkitettäessä sillä on kyllä heijastinvaljaat, mutta minulla ei mitään. Täällä maalla tietkin on niin pimeät. Nyt lupaan laittaa tämän rintapieleen ja toisen vielä killumaan taskunsuusta.
Kiitos Tintti, tarpeeseen tuli :)
....
Meillä asuu Tonttu Tohelo. Siivotessa löytyi viime jouluksi ostettu joululahja. Onneksi ei ollut syötävää, ettei ollut mennyt pilalle. No nyt sitten on hukassa kaksi uutta lahjaa eikä löydy mistään. Näinköhän minä taas hommasin lahjoja valmiiksi ensi vuoden joulua varten. Ainakin hyvissä ajoin hommattu :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kölnissä joulumarkkinoilla :)

Minä olen niin ylpeä tästä Facebookissa olleesta kuvasta. Siellä niitä on minunkin apinoita ja Peppejä Kölnin joulumarkkinoilla. Vaikka en itse sinne pääse, niin olempahan kuitenkin edustettuna :)
Aion kävellä kauppaan tänään nokka pystyssä. Toivottavasti räntälumi ei tuki kokonaan nenääni.

....
Tänään harmittaa, että jouduin poistamaan You-caunter laskurini. Jännitin jo ehtiikö 100 000 käyntiä tulla täyteen ennen joulua ja sieltä oli niin kätevä poiketa toisten blogeihin. Sinne oli kumminkin tullut joku pöpö, joten poistin koko laskurin. No, eipä noilla numerotiedoilla niin väliä. Sieltä oli vaan niin mukava seurata, ketkä on käyneet kylässä.
....
Joulusiivoukset on jo hyvällä alulla ja jatkuu tänään, hiphurraa....

maanantai 12. joulukuuta 2011

Ohhoijaa

Kyllä on kunto päässyt rapistumaan. Eilen muutaman tunnin siivoskelin ja leivoin pari kakkua, tänään on sitten niin väsynyt , ettei mitään jaksa tehdä.
Kesken-eräisiä töitä yritän nyt valmistella.
Tämä kauluri on neulottu vuosia sitten Turkista tuomastani mikälie-langasta.Suoraa pötkylää niin pitkälle kuin lankaa piisasi ja reunaan nappilista, voi siten pitää hartianlämmittimenäkin. Laitoin vielä ylimääräisen napin, jotta voi laittaa kireämmälle kaulaan kovalla pakkasella.
Tein tätä joulumyyjäisiin, mutta siitä tulikin niin ihanan pehmeä ja lämmin kaulaa vasten, etten raaskikkaan sitä vieraille antaa. Voipi olla, että joku omasta perheestä löytää sen joulupaketistaan :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Olipa kerran

 Olipa kerran äidillä mokkanahkaiset tossukat. Vaan eipä ole enää.

No, joku oli kumminkin tyytyväinen :)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Jo helpottaa

Jee, kaikki jouluksi tilatut lelut on nyt postitettu. Toinen Peppi lähti postiin ja toinen joulumyyjäisiin. Nyt voin ruveta tekemään "mitä huvittaa"-töitä, mukavaa.
No ei kyllä huvita ruveta siivoomaan, mutta kai se on pakko, sillä tytär tulee kotia aaton-aattona ja silloin olisi kyllä syytä olla jo siivottuna. Unohtamatta niitä kymmeniä ja taas kymmeniä joulukoristeita, jotka kuuluu olla kaikki esillä.

Tästä lapasmallista tuli niin suosittu, että toisetkin piti tehdä ja kolmannetkin on kohta valmiina. Enemmänkin kai menisi joulumyymälässä, mutta ei kyllä ehdi enää enempää tekemään, (se siivous, murrr).

 Eripari sukkakin on saanut kaverin. Päädyin kumminkin purkamaan toisesta kärjen ja tein sen vain uudestaan.

Viimeiseksi tämä paras. On se vaan niin suloinen. Armas alkaa jo toipumaan ja jaksaa jo kulkea vähän muuallekin, kuin vain sängyn ja ruokakupin väliä.
 Täälläpäin on kuulemma hurjasti liikkeelä Kissaruttoa. Voi kun nyt säästyttäisiin siltä, ettei tule lisää murhetta.

Siivousintoa kaikille (ja varsinkin itselleni ) toivottaen........ yx tonttu 

torstai 8. joulukuuta 2011

Minun Armaani

  En uskaltanut tänne kirjoittaa, että Armas katosi tasan kaksi viikkoa sitten.  Se olisi tuntunut niin lopulliselta.

Mummokissalla on ollut tapana tuoda sisäkissa Armakselle  hiiriä portaille, josta Armas on käynyt ne nappaamassa ja kiikuttanut sisälle syödäkseen ne keittiön pöydän alla.
Tasan kaksi viikkoa sitten Armas yhtäkkiä jättikin hiiren huomiotta ja syöksyi yön pimeyteen. Minä olen etsinyt ja kysellyt, mutta kukaan ei ollut nähnyt siitä vilaustakaan,  Öisinkin nousin katselemaan pihalle, josko Armasta näkyisi. Tiesin että koko puolitoista vuotisen elämänsä sisällä lämpimässä elänyt ja ruokansa valmiina saanut kissa ei kahta viikkoa ulkona selviäisi. Eniten minua suretti, kun ajattelin, että se on jossain nälissään ja peloissaan palelemassa. Toivoin jo suorastaan, että se olisi jäänyt auton alle pois kärsimästä. Eilen jo itkin varmana sen kuolemasta.

   
                           

Mutta mitä tapahtuikiaan illalla, oven takaa kuului surkea naukaisu.
MINUN ARMAANI OLI PALANNUT.
Niin arkana ja laihana. Pitkään sain houkutella ennenkuin pääsin niin lähelle , että sain napattua syliini.  Miten voikin olla onnellinen yhden kissan takia. Minulla on niin helpottunut olo ja haluan kaikille huutaa: " Armas on kotona". 
Toiset kissat murisevat ja sähisevät taas Armakselle, mutta me Eetun kanssa puolustetaan sitä.
Kyllä tuntui mukavalta, kun Armas tuli taas nukkumaan tyynyni viereen. Se vaan on niin luuta ja nahkaa, että tippa tulee silmään sitä silitellessä, minun entinen pullukka-Armaani. Se on muutenkin niin heikossa kunnossa, että sen takajalat tutisee seisoessa. Nyt se onkin ollut vuorotellen syömässä tai minun sylissäni kehräämässä.
Niin on kuin joulu olisi tullut etu-ajassa.

Mutta nyt tämä mummo lähtee hakemaan EU.-ruokakassia, sillä seurakunta on laittanut siihen jotain ylimääräistä. Nami nami, tästä se joulu lähtee oikeasti tulemaan:)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Apinatehdas hiljenee joulunviettoon

 Vielä viimeiset apinat piti rutistaa, ennenkuin kaikki tilatut tuli tehtyä.

 Nyt niitä onkin sitten valmistunut 95 kappaletta.  Melkoinen lauma kieltämättä. Sitten kun 100. valmistuu, niin se arvotaan :)

Nyt apinatehtaan ainut työntekijä lomautetaan ja hän siirtyy puuhastelemaan Korvatunturin työpajalle. Siellä onkin vielä paljon tekemistä, joten lepoa ei ole vieläkään tiedossa.
Minkähän takia kaikki hommat jää aina viime tinkaan? Olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kalenteri


  Niinkuin aikaisemmin kerroin, tuli törmättyä sinne kalenterin julkistamistilaisuuteen.
Tämän ovat valmistaneet meidän kylän kehitysvammaisten toimintakeskuksen asukkaat ja henkilökunta.
Huonolla kameralla yritin kuvata, mutta jospa jonkunlaista käsitystä saisitte tästä ihanuudesta.

Joulukuun tontut
Voiko aidomman näköisiä tonttuja olla olemassakaan.  Ahkeraa porukkaa, joka on itse huovuttanut hiippalakkinsa. Hyvin töröttää pipat pystyssä.



 Syyskuussa voi metsässä törmätä peikkoihin. Tämä pikkuvesseli oli aivan ihana juhlassa vilistellessään kutsuvieraiden seassa.



 Heinäkuussa mennään vetten äärille ja siellähän onkin ihana merenneito Laura.
Laura asui aikaisemmin meidän seinänaapurina ja tytöt olivat vähän väliä toistensa luona yö-kylässä.
Kiltti ja ystävällinen neitonen on Laura vieläkin. Hän on erittäin  taitava ompelemaan ja sitä siistiä jälkeä voisi moni ammattilainenkin kadehtia.



Enkeli-pojat Juha ja Oiva. Minun suosikki-poikiani.
Pojat ovat kovia reippailemaan ja tekevät pitkiä kävelylenkkejä peräkanaa kulkien heijastinliivit päällä.
Meidä kohdalla pysähtyvät aina katsomaan, josko minua näkyisi pihalla tai ikkunassa. Sitten vilkutellaan kovasti ja vaihdetaan kuulumisia.

Muutkin kuvat ovat aivan ihania, mutta en nyt kaikkia tässä julkaise, kun en saa kuvattua niitä kunnolla.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Riemuntai


Olikin puuhakas viikonloppu, sillä pojantytär Liisa ja oma tytär Emine tulivat molemmat kyläilemään. Liisa keksi, ettei ole lauantai, vaan on riemuntai.
Elukat sai kaikki ylenpalttisesti silittelyä ja herkkuja ja olivat ylen onnellisia

Aamusta heti lähdettiin joulumyyjäisiä katsomaan, vaan eipä sieltä löytynyt mitään haluttavaa tytöille. Naapuri-ruokakaupassa oli kumminkin "ihguja" piparimuotteja, niinpä ostimme niitä ja valmista piparitaikinaa. Iltapäivällä meille syntyikin sitten kissapipareita ja minipossu- ja miniheppapipareita.  Nuo minit varsinkin on oikein söpöjä, vaikka koristeeksi voisi laittaa.
...
Meidä kylän vammaisten hoivakoti on valmistanut oman kalenteri jossa hoidokit ovat kuvissa. Erään mallin äiti sai kaupassa meidät ylipuhuttua, että poikkesimme matkalla kalenterin julkistamistilaisuuteen.
No, enhän minäkään tajunnut, että se oli kutsuvierastilaisuus, tyhmä minä. Kaikki muut olivat hienoissa juhlapuvuissa kun me törmäsimme sisälle fleece- ja toppatakeissamme. (Taina, Eminellä se punainen). Paikan johtaja katsoi meitä toooosi pitkään. Onneksi yksi tyylikkäimmistä äideistä huomasi tilanteen ja pelasti meidät. Hän tuli seisomaan meidän joukkoomme ja jutteli minulle koko ajan. Sinnikkäästi katselimme mallien kulkueen ja kuuntelimme pari puhetta, mutta sitten luistimme hiljaa pois paikalta. Tämä ystävällinen äiti kyllä pyysi meitä vielä jäämään, mutta minua hävetti jo niin kovasti :)



Iltapäivän aikana ehdittiin askartelemaan vielä joulukorttejakin.
Tässä on näyte kolmen eri sukupolven tuotoksisita. Hassua, miten iän karttuessa mallitkin alkavat käydä aina vaan yksinkertaisemmiksi.Kaikista kaunein sydänkortti on tyttäreni tekemä, ainakin minä pidän siitä eniten.



Pari elokuvaakin ehdittiin katsomaan ja sinä aikana kerkesin päättelemään parit kämmekkäät. Lankana Novitan Puro, jota en ole ennen päässytkään neulomaan. Ihastuin siihen ikihyväksi. Niin ihanan pehmeää, joutuisaa neuloa ja värit liukuu ihanasti.
Neuloin ihan suorana neuleena ja virkkasin reunaan ja peukaloaukkoon pari kerrosta. Päälle vielä virkattu kukka ja valmista on.

Ihan ilman lupaa laitan tähän loppuun vielä oman tyttäreni kuvan. Sinne se häipyi taas opiskelupaikkakunnalle ja jouluna taas vasta tavataan, nyyh. Kuvassa on myös se 5 kuukautta hukassa ollut Berniina. Hyvin on nyt pysynyt kotona  ja jaksaa kehrätä jos edes vilkaisee sinne päin.

Nyt on taas rauha talossa ja voisi ruveta vaikka joulua laittamaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Urakalla

 Nyt on tehtävä käsitöitä oikein urakalla, jos meinaa jouluksi ehtiä valmiiksi edes osan. Apinoita ja joululahjoja tulee tehtyä vuorotellen ja joka päivä jotain tulee valmiiksi kuitenkin.

Välillä täytynee pitää siivouspäivä, sillä tytär ja pojantytär ovat tulossa viikonlopuksi. Sen verran pitää raivata paikkoja, että mahtuvat nukkumaan jossain. Tällä hetkellä käsityötarvikkeet ja keskeneräiset kutimet ovat vallanneet kaikki laskukelpoiset paikat, jopa sängyt :)

Käsitöitä olen puurtanut ahkerasti, mutta melkein yhtä ahkerasti olen osallistunut arvontoihin :)

Tällä kertaa onni suosi minua Raitasukan blogissa. Nyt on mummolla lankaa joulunpyhiksikin, suklaa tuskin säilyy sinne asti. Tykkään kovasti tästä langasta. Se on sopivan pehmeää jopa kaulanihoa vasten, joten siitäpä taitaa tulla jonkunlainen huivi mummolle itselle.
Kiitos Raitasukka, ilahduin kovasti tästä paketista.

Nyt kai täytyy siirtyä tuonne ikävämpien askareiden pariin, eli siivoamaan. Miksei kämppä voi olla semmoinen itsestäänsiivoutuva.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Arvaa harmittaako ?

Kovalla kiireellä tein lasten porosukat ja vasta valokuvatessa huomasin, että terät on eri langasta.
Kyllä harmittaa !
En kyllä ala purkamaan, vaan yritän tehdä molemmille uuden parin.
Porokuvion nappasin joulupallosta ja toisen jalkoihin tuli virheitä.  Täytyy tehdä uudelle parille samat virheet :) Valkoinen osakin olisi saanut olla vähän pitempi, että poro olisi mahtunut kunnolla lumelle seisomaan.

Tänään suututtaa muutenkin.......
nimittäin oma laiskuuteni.
Kun on joka paikka rojua täynnä, niin johan siihen kompastuu. Tietenkin sitten kompuroin ja suoraan kissanhiekkapömpelin päälle. Eikä minua suututa se verille mennyt polvi, vaan hajonnut pömpeli. Uuden ostoksi meni ja senkin rahan olisi voinut käyttää johonkin mukavampaan.
Huomenna päivä uus ja toivottavasti paljon parempi.

torstai 17. marraskuuta 2011

Tilannekatsaus Apinatehtaalta

 Tv:tä katsellessa on helpompi neuloa kuin virkata. Siksipä välillä valmistuu näitä pieniä neuleitakin. Minä tykkään tehdä lasten asusteisiin jotain ylimääräistä räpellystä ja tällä kertaa sukkiin lensi perhoset. Kuvio ei nyt sattunut ihan keskelle, mutta empä viitsi mokoman takia ruveta purkamaankaan. Perhoset on jälkikäteen silmukoitu tavis-sukkiin. Se on minusta helppo ja nopea tapa koristella neuleita.


Apinatehdas on taas käynnistetty täydellä teholla toimintaan.
Taina,Heli ja Airi, kaikki saavat tilaamansa apinat ennen joulua, niin ja Katjalle Peppi. Valitettavasti tomitusaika on venähtänyt näin pitkäksi. Taina varsinkin on joutunut odottamaan omiaan jo puoli vuotta :(
 Jos joku teistä on jo kyllästynyt odottamaan, niin nyt on hyvä aika perua tilaus. En pahastu, vaan ymmärrän oikein hyvin.

Joulukiireet alkaa jo vaivaamaan, mutta olen minä muutaman lahjan saanut sentään jo pakettiin. Sekin on kyllä tapahtunut siivoomisen kustannuksella. ( Minä en tykkää siivoamisesta :( .)

maanantai 14. marraskuuta 2011

Lintulapaset kera Peppien

Kun inspiraatio iskee, niin sehän on heti toteutettava , vaikka kaikki muu jää sitten tekemättä.  Nämä lasten lapaset on semmoinen inspiraatio-väläys. Pohjana on ihan tavalliset punaiset lapaset, joihin ompelin virkattuja lisäkkeitä. 
 Lapsille on niin kiva suunnitella kaikenlaista hassutusta :)

Peppejäkin on valmistunut viisi lisää. Kaikki kymmenen Peppiä lähtevät huomenna matkalle kohti Saksan-maata.
Peppejä täytyy ehtiä tekemään vielä muutama ennen joulua, samoin aika kasa apinoita. Kiire taitaa tulla, sillä jouluun on enää 40 päivää. No, joulusiivouksesta voi aina nipistää lisä-aikaa. Laitetaan valoja vähemmälle, niin ei pöly näy.

....
No niin. Heti tuli huomautus, että Angry birds hahmojen teko kaupalliseen tarkoitukseen on kiellettyä. Nämä onkin Punatulkkulapaset ja jos ne muistuttaa Angry birdsiä, niin niinhän ne linnut luonnossakin muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Jos minut nyt viedään käräjille siitä, että nämä lensi joulumyyjäisiin tänne pienelle sivukylälle, niin voisiko joku tuoda minulle sinne käräjätalolle kahvia termarissa ja tupakkaa  ?

lauantai 12. marraskuuta 2011

Marraskuun mansikat

Blogeissa näkyy olevan paljon arvontoja tällä hetkellä ja minähän innoissani osallistun niihin. Sen kyllä huomaa tuosta sivupalkin linkkirivistäkin:)
Sansuin arvonnasta voitin lankaa, sitähän ei minulla  koskaan ole tarpeeksi. Sansuin itse värjäämää Ilona lankaa. Väristä tulee mieleen vähän raaka mansikka. Oikein on mieleistä lankaa ja aionkin piilottaa sen tehdäkseni joulukiireiden jälkeen siitä jotain ihan itselleni. Kiitos Sansui.


Ihan oikeita mansikoita poimin tällä viikolla omasta kukkapenkistäni. Jokohan nämä olisi menneen kesän viimeiset mansikat. Kyllä ne vaan maistuivatkin makealta. Taitaa olla ihan yhtä höppänä kasvi, kuin on emäntänsäkin, marraskuussa vielä marjoja tekee :)
Toivottavasti nämä lämpöiset syyspäivät eivät ennusta ankaria pakkasia kevätkuukausille.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

5x PP


Viisi pientä Peppiä marssii näin
aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin
pyytävät he mukaan vielä monta kaveria.


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Eläimet jaksaa yllättää


Aikaisemmin olen jo kertonut kuinka minulta hävisi kolme kissaa saman viikon aikana kesäkuun alussa. Maijahan palasi kuukauden päästä ja Mausu neljän kuukauden päästä. Empä osannut enää odottaa, mutta nyt palasi Berniinakin oltuaan viisi kuukautta hukassa.
Missä lie lymynnyt metsissä, sillä kovin on araksi muuttunut. Piilottelee huonekalujen alla ja sähisee ja murisee toisille, ensin jopa minullekin. Oltuaan nyt rauhassa vähän aikaa ja syötyään herkkuruokaa antaa minun jo silitellä ja kehrää ihan tyytyväisenä. Juuri äsken päästin kumminkin ulos tarpeilleen. Saapa nähdä, tuleeko vielä takaisin.


Toinen yllättäjä on Eetu.
Useimpien koirien tavoin Eetukin tykkää haistella kenkiä ja työntää nokkansa sisälle niihin. Nyt se erehtyi kuitenkin haistelemaan minun vanhoja kävelykenkiäni. Liekö ollut haju liian ällöttävä, kun oli oksennus tullut aivan kengän kärkeen. No, minä tietenkin huomasin sen vasta, kun olin jo laittanut kengän jalkaani. En kyllä voinut muuta kuin nauraa. Onneksi olivat vanhat kengät, jotka muutenkin jo joutivat roskiin.

Minunkin mielestäni 5 kissaa ja 1 koira on aivan liian paljon pieneen asuntoon. Ne tuovat kumminkin niin paljon sisältöä elämääni, että yhdestäkään en voi luopua.