sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Suru

Viljari-poika lähti omille teilleen viime keskiviikko iltana. Perjantaina kuulin, että edellisenä päivänä oli jonkun matkan päässä 4-tiellä jäänyt punainen kissa auton alle. Tyttären yo-juhlien kiireitten takia en ehtinyt asiaa kunnolla ajatella, enkä uskonut, että se voisi olla Viljari.
Juhlat on ohi ja kissaa ei vaan ole näkynyt. Nyt iski valtava suru ja itku on tullut. Vaikkei Viljari ollut vielä vuottakaan, ehti siihen kiintyä jo kovasti.Asiaa pahentaa, että se oli tyttären nimikkokissa ja ainoa punainen muitten harmaitten joukossa.
Edellisenä päivänä olin juuri sanonut, että kaippa niistä kohta joku jää auton alle ja on naapureilla vähemmän valitettavaa. Tuntuu, kuin olisin manannut sen tapahtuvaksi. Nyt tuntuu tosi pahalta.
Ainoa lohtu on, että 4-tiellä oli kova liikenne ja kissa ei varmasti ehtinyt kitua kauaa. Oli kuulemma ollut niin litistynyt, että ei pystynyt tunnistamaan kenenkään omaksi .
Viljari sai kumminkin viettää lyhyen elämänsä vapaana luonnossa liikkuen , hiiriä jahdaten ja kotona odotti aina lämmin syli ja silittely.
Tiedän, että te muut kissa-ihmiset ymmärrätte suruni suuruuden.

22 kommenttia:

  1. Otan osaa. Aina ei kissallakaan ole yhdeksàà henkeà. Onneksi teille jài tuo ihana Hiiri-Vahti. Ja tietysti onnea ylioppilaalle ja hànen hallitukselleen.

    VastaaPoista
  2. Suuret osanottoni. Kaksi koiraa olen menettänyt, joten tiedän mitä oman lemmikin menettäminen merkitsee.
    Iloa ja suru se ihmisen elämässä risteilee.
    Jaksamisia.

    VastaaPoista
  3. Tippa tuli silmään Viljarin puolesta.
    On vuosi Tirrin kuolemasta ja juuri sitä muistelin.
    Lemmikin menettäminen on sen omistajalle aina suuri suru, olkoon se kissa, koira tai mikä tahansa, kun sitä on hoitanut ja siihen kiintynyt.

    Onnea kuitenkin ylioppilaalle ja hänen vanhemmilleen. Elämä ja jatko-opiskelu odottelevat juhlijaa.

    VastaaPoista
  4. Voi surkeutta! Aina se on kova pala kun menettää perheen jäsenen, niitähän ne lemmikitkin ovat. :(
    Lohdutushaleja teille kaikille.

    VastaaPoista
  5. Voi pientä :( Mutta sellaista se kissan vapaus on, vaara vaanii. Meilläpäin käärmeet, tukkirekat ja ilvekset. Ja pääskysetkin nokkivat päähän pahana päivänä! Meillä on kolme kissaa: musta, tasaharmaa sekä kirjavanharmaa. Punainen ja valkoinen puuttuvat vielä...

    VastaaPoista
  6. Olen pahoillani puolestanne! Tosi ikävää menettää rakas perheenjäsen! T. Sesse

    VastaaPoista
  7. Voi ei,kuinka surullista. Niiskutan täällä niin, että omat kissat katsovat ihmeissään.
    Mutta niinkuin kirjoitit, sillä oli hyvä elämä, vaikkakin lyhyt.
    Lohtuhaleja teille kaikille.
    Teillä on surua ja iloa.

    Onnittelut ylioppilaalle!

    VastaaPoista
  8. Voi miten surullista. Olen pahoillani puolestasi. Kissat ovat niin hellyyttäviä että niihin kiintyy nopeasti. Voimia sinulle ja koko perheelle.

    Onnea yloppilalle!

    VastaaPoista
  9. Osanotto suureen suruusi. Minä tiedän myös miltä tuntuu menettää lemmikki. Sitä tosiaan ei ymmärrä sellainen jolla lemmikkiä ei ole. Se on ikäänkuin kielletty suru ,koska sitä ei voi kaikille kertoa. Murhe ja tyhjä paikka kotiin jää. Tsemppiä ja halaukset sinne. On tämän keskellä edes se ilonaihe,että tytär sai lakkinsa ja juhlansa. Kaikkee hyvää hänen elämään.

    VastaaPoista
  10. Lämmin osaanottohali sinulle Sude. Ymmärrän ikävääsi.
    Oma Sissini koki Viljarin kohtalon neljä vuotta sitten ja nukkuu nyt ikiunta kuusen alla tuolla takapihalla. Käyn sytyttämässä kynttilän sinne molempien pikkuisten muistoksi.

    VastaaPoista
  11. Olen surussa mukana ja ymmärrän ihan varmasti. Sanattomaksi vetää.

    VastaaPoista
  12. Myös täällä otammen kovasti osaa suruunne, voi kun itkettää ihan.
    Viljari ressu!
    Kyllä se aina niin pahalta tuntuu, koettakaan jaksaa.
    Viljari lienee autuaamilla hiiren metsästy reissulla. :(

    VastaaPoista
  13. Voi pientä raukkaa! Otan osaa :( Kyllä sitä kiintyy noihin pieniin karvapalleroihin ja ovat perheenjäseniä.

    VastaaPoista
  14. Voi, miten surullista! Niin kulkevat rinnakkain ilo ja suru.
    Onnittelut ylioppilaalle!
    Samoin Sinulle onnittelut ylioppilaasta halauksin!

    VastaaPoista
  15. Otan osaa suruusi ja samalla onnittelen ylioppilasta!

    VastaaPoista
  16. Voi kuinka surullinen uutinen :(

    Lämpimät onnittelut tyttärellesi, onneksi on iloakin muuten niin surullisessa hetkessä.

    VastaaPoista
  17. Voi miten kaunis kissa Viljari oli. Meilläkin on tässä viiden vuoden sisällä kuollut kaksi kissaa. Eka löytyi kuolleena naapurin tontilta ja toinen seuraavana kesänä jäi auton alle tuossa lähellä. Lapsilla se suurin suru taisi olla, mutta saahan noita uusia kissoja helposti.
    Onnittelut tyttärellesi lakin johdosta!

    VastaaPoista
  18. Voi sentään Viljaria, olen kovin pahoillani. Meidän punainen Väiskimme jäi myös vuosikkaana auton alle, suru oli suunnaton meille kaikille. Meillä suurin apu oli vuotta nuoremman velipuolen tulo taloon, mutta eihän nuo uudet kissat koskaan entistä korvaa, ovat jokainen ihan omia rakkaita yksilöitään.

    VastaaPoista