maanantai 12. huhtikuuta 2010

Apulainen


Kiitos kommenteista, joita sain viime kirjoitukseen.
Niin, naurakaa te vain. Vahingonilo se on paras ilo.
( En minä luokkaantunut, ehei. )
Eipä silti, kun näen sukulaisten ja tuttavien kauhistuneet ilmeet sisään tullessaan, niin kyllä minuakin naurattaa, vaikken sitä voikkaan näyttää. Välillä on mukava heitä vähän järkyttää tämmöisillä pikku asioilla, joista minä en piittaa ollenkaan. Jos nyt onkin multaa lattialla ja kissankarvoja kaikki paikat täynnä, niin mitäs siitä. Ei ne mihinkään karkaa, vaikken heti siivoiskaan.
Minun mielestäni elämästä pitää nauttia, eikä stressata itseään sillä, mitä muut ajattelevat. Eihän niitä rahoja ja puhtaita nurkkia saa kumminkaan taivaaseen mukaan, mutta kissan voi ehkä saada :)
........
" Onneksi" minulla on tämä reipas apulainen Eetu. Se kyllä herättää minut keskellä yötäkin kantelemalla kissojen pahoista teoista. Seisoo kissan vieressä ja haukkuu, kunnes minä menen torumaan kattia.
Viime yönä se olikin oikein hyvä, sillä Viljari-poika pelasi jalkapalloa pitkin lattioita..........
minun huisin kalliilla silmälaseillani. Onneksi eivät ehtineet hajota, vähän uusia naarmuja vain.
Saas nähdä mitä ensi yö tuo taas tullessaan :)

10 kommenttia:

  1. Kylläpä on koira ottanut kivan roolin itselleen, mahtaa nauttia paimentamisesta.
    Kisut tuntuvat olevan aika vekkuleita otuksia, minulla kun ei ole koskaan kissaa ollut, niin en tiennyt tuommoisesta.

    VastaaPoista
  2. Voi sinun pikkuisia riiviöitä. :) Mutta onneksi on tosiaan Eetu, suloinen koira. :)

    VastaaPoista
  3. Eetu on sankarikoira!

    Puhut ihan asiaa. Pitäisi aina välillä pysähtyä miettimään et mikä on tärkeää ja mikä ei... Ei se yhtään auta vaikka miten hermostuisi "lapsukaisten" tärviöistä... Eikä sekään et stressaa siitä mitä suku on mieltä:-)

    VastaaPoista
  4. En nauranut loukatakseni, vaan ilosta, kun muillakin on samanlainen siivo ja sekamelska. Mitä se kannattaa paineita ottaa pikkuasioista, kun pääsee vähemmälläkin ja sille kelle se ei passaa, pysyköön mökistä poissa. Niin minä olen ajatellut.
    Kissani pidän ja karvani siinä sivussa.
    Meillä on alkanut kulkemaan musta-valkoinen kissa yöllä, se kiipeilee häkkiverkkoa ympäriinsä ja kauhea meteli, kun verkko romisee. Ami menis mielellään häätämään, mutta en uskalla päästää ulos, ettei koko kaupunki herää.
    Mukava kun silmälasisi vielä säästyivät ;))

    VastaaPoista
  5. Suloinen vahti! Ja kotityöt ei todellakaan karkaa ... ei ole pelkkoa meilläkään että joku tekisi ne puolestani!;) Iloista tiistaita!:)

    VastaaPoista
  6. Minäkin, nuorena varsinainen siivousnipottaja, olen oppinut hyväksymään tietyt tosiasiat kuten koirankarvat yms. lattialla.

    VastaaPoista
  7. Kyllä sulla on reippaita kissoja, mutta Eetu on paras, kun osaa vahtia kissoja ja tietää milloin on emännälle kerrottava niiden tekemiset. Meilläkin on ollut kissa, joka kyllä osasi laittaa kodin sekaisin varsinkin yöllä. Aamulla, kun tuli makuuhuoneesta, ei aina tiennyt mitä olohuoneessa ja keittiössä oli tapahtunut. Hyvää viikon jatkoa.

    VastaaPoista
  8. Ihania nämä pienet yllätysten järjetäjät. Kyllä olis täälä meilläki tylsää ja ykstoikkoosta, jos noita kissoja ei olisi ;D

    VastaaPoista
  9. Olisin siirtänyt tuon sun sivun napin itelleni mutta en osannut... heh.. vielä.. jonakin päivänä yllätän sut ja .. ai niin jos vain saan ? ja linkitän sut omaankin blogiini

    kiitos siitä laskurineuvosta.. se on oikeesti mielenkiintoinen asia.. ja uusi taas... kuule mulla on semmonen tunne niin meiän pihalle ois tuotu uus hiekkalaatikko enkä vielä tiedä mitä leuluja siellä hiekan alla piileksii... *hih*
    varmaan kaikilla alan harrastajilla

    VastaaPoista