keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Maijalla on ongelma



Maija reppana on vielä niin pieni, ettei ole voitu leikata. Nyt iski sitten ensimmäinen kiima-aika.

Vaikka minulla on aina ollut kissoja, jotain näin kamalaa en ole ennen nähnyt. Kuinka voi noin pienestä rääpäleestä lähteä leijonan ääni. Tätä kaameaa moukumista ja vonkunaa on kestänyt jo monta vuorokautta sekä yöllä , että päivällä. Kaikilta alkaa olla jo hermot tiukalla.

Aluksi meillä oli pihallakin jatkuva kollien päivystysrinki. Öisin varsinkin äityivät tappelemaan ja monkumaan voimalla. Parina yönä kävin jo heittämässä sankolla vettä niskaan, kun tuntui että tappavat jo toisensa tapellessaan. Muuten, erittäin tehokas keino yli-innokkaille sulhaskanditaateille.
Nyt älysin tilkitä kaikki tuuletusaukot ja ikkunat pidetään visusti kiinni. Maijan sulotuoksut eivät leviä enää ympäristöön ja kylän kollit ovat pysyneet poissa maisemista :)

En tiedä, olisikohan vaiva vähän hellittämässä, sillä Maija on tänään ollut jo hetkittäin hiljaa. Voi olla, että ensi-yönä saadaan jo nukkuakin.
Sen tiedän kuitenki, että kun tästä selvitään, lähtee Maija ihan varmasti leikattavaksi.




Vastauksia kommentteihin:

Meillä on ollut suoja-öitä. En minäkään sentään pakkasella uskalla kolleja kastella. Nämä kyseiset kuulemma palasivat koteihinsa noloina, mutta märkinä. Nyt minun ei tarvitse kuin näyttää naapurin kollille vesisankkoa, kun se jo luikkii karkuun :)

-----

Keino tepsii varmaan isompiikin ja sitä tullaan surutta käyttämään, jos tyttärelle ilmaantuu epätoivottua seuraa :) Vielä ei ole tarvinnut.

10 kommenttia:

  1. Onko teillä pakkasta? Eikö niille kastuneille kolliparoille käy aika huonosti kylmässä..? :(

    Toivottavasti pääsette pian leikkuuseen niin helpottaa! :)

    VastaaPoista
  2. Tikahdun nauruun taasen näillä sinun jutuillasi ja tiedän hyvin tämän ulvomisen.
    Neito piti konsertin syksyllä, siis, monta päivää ja yötä yhtä huutoa.
    Amikin, vaikka on lujahermoinen koira, hermostui siihen ääneen ja kiehnäämiseen, kun neito tarjotteli sillekin itseään.
    Leikkauksen jälkeen ei ole ollut ongelmia.
    Kyllä se Maijakin rauhottuu siitä.

    VastaaPoista
  3. Kävisiköhän tuo keino kaksijalkaisillekin...

    VastaaPoista
  4. Olet ansainnut kukkasen, jaksat paremmin kuunnella Maijan loppusoittoja ;) blogistani löytyy.

    VastaaPoista
  5. Meillä Julia piti ihan hirveää meteliä ennenkuin leikattiin, piti kissat laittaa yöksi alakertaan, että saatiin nukuttua. Onneksi ei enää huuda :)

    VastaaPoista
  6. Oletko kuullut tällaisesta? http://www.touhstones.net/www/index.php?option=com_content&task=view&id=23&Itemid=32

    VastaaPoista
  7. Anonyymille ja muillekin huolestuneille;

    Kävin lukemassa jutun varhaiskastraatiosta, enkä vastusta ajatusta laisinkaan. Meidän kylän eläinlääkäri ei kuitenkaan suostu leikkaamaan alle kaksi kiloista narttukissaa, eikä minulla varattomana mummelina ole rahaa viedä kissojani muuallekkaan leikattavaksi. Haluan kuitenkin pitää kissani ja hoidan ne mahdollisimman hyvin näissä puitteissa.
    En halua herättää pahennusta tällä jutullani ja voin puolustuksekseni sanoa, että eläinlääkärimme oli kehunut muillekin, kuinka hyvin hoidettuja minun kissani ovat.

    VastaaPoista
  8. Voi Maija ressua! Melkein kuulen korvissani teidän äänet. Toivotaan, että nyt jo on helpottanut.

    VastaaPoista
  9. Tiedän tuon vonkumisen. Tyttäreni kissa oli kiimassa koko joulun ajan ja se piti panna saunaan yöksi että saatiin nukuttua. Kotonaan se sitten huusi lisää koko kuukauden. No, leikkaus auttoi, mutta huuto ei ihan heti loppunut kun hormoneja oli vielä veressä.

    VastaaPoista