sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Harmaata arkea ?

Välillä tuntuu, että elämässä ei tapahdu enää mitään, kaikki on samaa harmaata arkea. Yhtä harmaata kuin tämä eilen otettu värikuva ulkoa. Kyllä olikin harmaa päivä ja tänään toinen samanlainen.
Vaan kun rupesin tarkemmin ajattelemaan, niin tapahtuuhan koko ajan kaikenlaista.
-------
Olen saanut viime päivinä muutaman uuden blogi-tuttavan ja sehän on oikein mukavaa. Kyllä tämä netti vain helpottaa monella tapaa elämää. Nyt voin tutustua uusiin ihmisiin ja seurustella täällä silloin kun minulle itselleni parhaiten sopii.
Ennen vanhaa lapsena Pohjanmaalla olin äidin mukana Tupailloissa. Naiset kokoontuivat jonkun kotiin turisemaan ja tekemään käsitöitä lasten leikkiessä porukalla sivummalla. Nyt nämä Tupaillat ovat siirtyneet tänne nettiin ja voin osallistua mihin aikaan vain :)
-----


Tietenkin sorruin taas tuhlaamaan uuteen käsityökirjaan. Tästä minä tykkään. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ideoita, joita ei ehkä itse olisi tullut ajatelleeksikaan. Heti alkoi päässä raksuttamaan, tuon minä teen ja tuon ja tuon. Minulla on kertynyt niin paljon vanhoja purkulankoja, jotka soveltuvat näihin töihin oikein hyvin.

Minulla on oikein mania ostaa kirpparilta kaikki halpa itsekudottu neulomus. Ne sitten puran, pesen vyyhtenä ja kerin uudestaan. Saan hyvää lankaa esim. peittoihin, amigurumeihin ja muihin sellaisiin. Myyntiin meneviin sukkiin ja lapasiin en kumminkaan käytä sitä, vaan uusia lankoja, vanhojen kestävyydestä kun ei aina tiedä.
----


Löysin vielä näin mukavan ristipistomallin täältä. Sopisi ainakin meidän vessaan . Välillä voisikin olla mukava tehdä ristipistotöitä. Niitäkin on välillä tullut tehtyä ja lankoja kyllä on varastossa.
----
Vieläkö voi väittää, ettei mitään tapahdu.
Huomenna menen töihin taas ja siellä kuulee kylän viimeiset juorut ja tapahtumat :)
Vielä se paistaa aurinkokin, kevättä kohtihan tässä mennään.

11 kommenttia:

  1. Sunnuntaita lankatupaan:)

    Täytyy myöntää että samoilla ajatusradoilla mennään!!!

    Olipa hieno idea purkaa vanhaa ja tehdä siitä uutta!
    Muistan kun vanhin siskoni joskus 50-luvulla köyhissä oloissa myös teki samaa.
    Purki vanhoja villavaatteita ja kutoi niistä uusia lapsilleen.

    ......miettii taas että pitäisi alkaa opetella kutomaan niitä villasukkia........

    VastaaPoista
  2. Tässä toinen samanmielinen! - Ennen tosiaan käytiin kylää ihan eri tavalla. Meillä päin oli maatalousnaisten ompeluseuroja ja diakoniapiiriä ja niihinkin meidät mukulat otettiin aina mukaan.

    Kevättä kohti!

    VastaaPoista
  3. Mullakin on ollut joulun jälkeen tuo harmaa olo. Mä niin keskityin jouluun,että nyt vaan ihmettelen,että mitäs nyt. Ihana tuo kirja! Tuon minäkin aion hankkia!

    VastaaPoista
  4. Minä alan aina joululta iloita lisääntyvästä valosta, vaikka olisikin pilvistä ja sumuista niin kuin nyt on ollut kai jo viikon verran. Mutta ulkokuvat ovat kyllä noin harmaita minullakin, mutta onneksi mieli ei. :)

    Onpa mielenkiintoinen kirja! En ole siitä ennen kuullutkaan, nyt pitää yrittää saada käsiin ja tutkittvaksi. Olisikohan kirjastossa, lähdenpä kurkkimaan. ;)

    VastaaPoista
  5. Piti tulla vielä sanomaan, että kirja olikin hankinnassa meidän kirjastoon ja pääsin varausjonoon ekaksi! ;)

    VastaaPoista
  6. Hauska tuo ristipistotyö. Niin, ne tupaillat on varmaan siirtyneet tänne nettiin. Kirja kuullostaa mielenkiintoiselta. Noita jämälankoja tulee janiistä voisi tehdä jotain.

    VastaaPoista
  7. Kaunis rauhallinen maisema. Tänään pyöräillessäni kirpparille, olin tuntevinani etelätuulen mukana leudon häivähdyksen.
    Äitini kulki kylän diakoniapiirin ompeluseuroissa, joita pidettiin vuorotellen kunkin piiriläisen kotona. Nykyään kun ei enää käydä kylässäkään, niin netti on oivallinen yhteisöllisyyden väline.

    VastaaPoista
  8. Voi ne Tupaillat!! Äitin ja Mummun kanssa sain olla monissa illoissa mukana ja arpoja kävin kaupalla kyläläisille! Oli se jännää kuka ne sukat tms. nyt saa. Lapsille oli aina tarjolla mehua ja pullaa!

    Tarkoitat varmaan Facebookia...?? Nykyajan tapaamispaikka!

    VastaaPoista
  9. Tuo kirja tosiaan näytti kivalta (vaikka mä hätäpäissäni sen heti peruinkin).
    Kyllä se aurinkokin paistaa. Sitä vaan ei näy kun pilvet on edessä mut tiedetäänhän me että siellä se on!

    VastaaPoista
  10. Valoa kohti mennään koko ajan - onneksi. Muistan myös, kun äiti purki kaikki pieneksi jääneet ja rikkimenneet neuleet ja neuloi niistä aina jotain uutta.

    VastaaPoista
  11. Tuo kirja on hankittava.Ei sitä saa täällä Ruotsin puolella.Tulihan sitten tarve pienelle hesan matkalle :)Minä kun rakastan jämälanka neuleita.On niitä jämiä kerääntynyt vuosien mittaa.
    Täällä ei ole aurinkoa näkynyt,lumipyry juuri tällä hetkellä,mutta vähän valoisampaa on kyllä.Hyvät voinnit sinne sinulle.

    VastaaPoista