torstai 3. joulukuuta 2009

Tonttujen puuhaa



Kiirettä pitää tontuilla nyt joulukuussa. Ei meinaa koneelle ehtiä millään. Jo viime kesänä sain joululahjatoivomuksen kudotuista tyynynpäällisistä. Tietenkin nekin piti jättää tänne viime tippaan. Toisen sain nyt valmiiksi, toinen on tekeillä. Ehtineekö valmiiksi, kun on muitakin vielä odottamassa.

Tontut on menossa myyjäisiin vahtimaan kutomuksiani. Aika mukavasti on jo kaupaksi mennyt, vaikka myymälä on ollut vasta pari päivää auki ja toistenkin sukkia ja lapasia on pöydät pullollaan. Minulla on vähän erilaisia , vaikkakin hinnakkaampia. Päätin että minulla ei ole vara harrastaa hyväntekeväisyyttä myyjäisissä. Nyt on kohta kinkkuraha koossa ja voi olla että saadaan suklaarasiakin.

Ihan häpeilemättä haen ensiviikolla varattomien EU-ruoka-avustuksenkin. Yli kolmekymmentä vuotta kun pienestä palkasta veroja maksoin ja lapseni yksin elätin, nyt syrjäytettynä katson olevani oikeutettu hakemaan kaiken avun minkä saan. Eipä aikaisemmin kehdannut sossuun mennä, mutta nyt ei hävetä enää yhtään. Pääsis vaan eläkkeelle jo, ettei olis niin kerjäläismäinen olo :(


Haaa... taas meinaa mennä purnaukseksi, ei ollut tarkoitus.

Pikkuhiljaa olen alkanut purkamaan noin kolmeakymmentä laatikkoa joulutavaroita. Nyt on aika vähän karsia, kun ei kaikki millään mahdu asuntoon. Osa on lähtenyt kirpputorille, osa suoraan roskikseen, mutta esim. pojan 40 vuotta sitten tekemiä joulukoristeita ei voi millään hävittää. Eikä aikoja sitten kuolleen äitini joulukynttilöitä voi polttaa. Olenkohan minä vähän höpsö ?


Viikonlopulla tulee lapsenlapsi auttamaan mummoa jouluhommissa. Noinkohan sitten heitetään mitään roskiin.

10 kommenttia:

  1. Koko ajan siellä ahkeroit! Oi tyynynpäälisiä ja kaikkee. Hieno tonttupariskunta.Minusta ei ole mikään häpeä hakea ruokakassia! Eikö ihana asia,että on olemassa tälläistä apua!Muutenkin niiten joilla on, olisi hyvä jakaa omastaan,ilahduttaa jotakuta,jolla tietää että jokapäiväinen toimeentulo on tiukkaa. Tuota tiukkuutta on joskus itsekukin kokenut toden teolla. Nyt juuri on kaikkee ja hyvä toimeentulo,mutta tiedän mitä ahtaalla oleminenkin on. Ja on meillä sitä toimeentulostakamppailua lähipiirissäkin ja yritän kyllä auttaa.

    VastaaPoista
  2. Tosi iloiset joulutontut. Jos polttaisit niitä äidin joulukynttilöitä vaikka yhden kerrallaan ja muistelisit samalla häntä. Voisithan vaikka ottaa niistä kuvan muistoksi.

    VastaaPoista
  3. Kyllä ne kaikki tulee jouluksi tehtyä.
    Kävin apteekissa viemässä laastarireseptin ja sanoin myyjälle, että viimeinen on menossa, jäi vähän viimetippaan tämä reseptin uusinta. Myyjä vastasi herttainen hymy huulillaan: Ellei viimetippaa olisi, asiat jäisivät kokonaan tekemättä ;)

    VastaaPoista
  4. Sinä se ahkeroit koko ajan, hienoa. Ihan reilusti vaan hakemaan EU -ruokakassia. Minäkin hain ruokakassin, kun meidän seurakunta jakoi niitä tässä jokin aika sitten. Sä et arvaa kuinka minun joulukuusen koristeiden ja muiden koristeiden kävi tässä muutama vuosi sitten. Tyttärien koulussa tekemien koristeiden ja monien koristeiden joissa oli muistoja. Laatikko oli häkkivaraston hyllyllä kerrostalomme varastossa, joka oli pohjakerroksessa. Laatikko tuotiin asuntoon ja laitettiin olohuoneen nurkkaan. Sieltä alkoi kuulua rapinaa. Hiiri oli siella asustanut silpustanut, pissannut ja kakannut. Haju oli kauhea. Kaikki meni roskiin. Kyllä harmitti hirveästi.Kaikki muisto meni siinä mukana. Nyt on vähemmän joulukoristeita.

    VastaaPoista
  5. Kivat vahtitontut sinulla!
    Meilläkin on vanhoja rakkaita joulukoristeita, joita ei ole heitetty pois, vaikka ovat jo aika kärsineitäkin. Ja äidin yksi kynttilä on myöskin tallessa. (Äiti kuoli 6 vuotta sitten) Äiti ei raskinut sitä polttaa, kun oli hänen mielestään niin kaunis. Säilytti sitä itse jo monta vuotta. Että on niitä muitakin höpsöjä! ;DD

    VastaaPoista
  6. Ruoka-avun hakeminen on hyvä juttu, apua pitää hakea kun sitä tarvitsee. Monta kertaa minäkin olen ollut muiden avun varassa.
    Muistojen joulukoristeet ovat tärkeitä. Tänä vuonna oli käynyt onnettomuus, kun 25-vuotta sitten tekemäni tonttu oli varaston seinällä muovipussissa ja vuotavasta katosta oli valunut vettä pussiin. Tontun tukka oli homeessa ja vaatteet pilalla. Revin tukan irti ja vaatteet menivät roskiin, massasta tehty pää pestiin mäntysyovalla ja muuten tonttu-parka joutui tuulettumaan ulos. Nyt tuo kalju, alaston reppana odottaa uusia vaatteita siivouskomerossa.

    VastaaPoista
  7. Hieno asenne sulla tuohon myyjäishinnoitteluun ja kun kerran kinkku on jo tienattu niin ihan oikean päätöksen olet tehnyt.
    Joulukoristeissa on sellaista taikaa, että niitä en kertakaikkiaan voi hävittää. Niin monta ihanaa muistoa tulee, kun niitä kaivaa esiin...

    VastaaPoista
  8. Ai täällä blogimaailmassa on joku muukin joka joutuu sormet rakoilla raatamaan ravintonsa eteen. Mekin ollaan eletty monet kuukaudet vain ja ainoastaan minun ompelusteni tuotoilla. Töitä kun on vain harvakseltaan. Raha menee rahan luo. Voit uskoa,että tiedän tilanteen.

    Kuitenkin, kivaa joulunaikaa :)

    VastaaPoista